S
Sisko
Vieras
Meidän sisarusjoukon nuorimmalla ja vanhimmalla on ikäeroa 18 vuotta. Joten me vanhemmat jo asutaan perheinemme poissa kotoa ja nuorimmat vielä äidin ja isän kanssa.
En ole enää hirmu tiiviisti mukana lapsuuskotini elämässä -siis toki vieraillaan ihan joka viikko jne, mutta en ole täysin perillä kaikista tapahtumista jne.
Mutta kuitenkin olen huomannut, että yhtä siskoani kohdeltaisiin vähän kaltoin. Tai hän jää tavallaan muiden jalkoihin. Kaikilla muilla tuntuu olevan niin plajon ongelmia yms elämässään, että äidin voimat menevät niihin, eikä hän jaksa keskittyä tähän yhteen lapseen (joka siis hyvin itsenäinen ja pärjää yksikseen, ahkera, reipas jne) ollenkaan.
Kerran tämä sisko itki, ettei hänestä välitetä. Hänellä on koulussa ilmeisesti jotain kaveri-ongelmaa, en tiedä onko jopa kiusaamista tms, mutta kuitenkin senkin takia itkenyt. Mutta ei sitä näytetä otettavan vakavasti. Toisia sisaruksia paapotaan ja kuljetetaan kouluun yms, mutta tämäyksi sisko saa kävellä. Vaatteitakin lähdetään kaupungille shoppailemaan muiden kanssa.
Ehkei asiat ole ihan niin huonosti kuin minusta näyttää. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että hyvin yksin pärjäävä on "helppo" unohtaa, siis ei tarvitse keskittää paljon energiaa hänen ongelmiensa ratkaisuun tms. Mutta saattaahan juuri tällaisesta tilanteesta tulla ongelmia...
En oiekin viitsi asiaan puuttua esim. sanomalla äidilleni, koska olen tavallaan ulkopuolinen...
En ole enää hirmu tiiviisti mukana lapsuuskotini elämässä -siis toki vieraillaan ihan joka viikko jne, mutta en ole täysin perillä kaikista tapahtumista jne.
Mutta kuitenkin olen huomannut, että yhtä siskoani kohdeltaisiin vähän kaltoin. Tai hän jää tavallaan muiden jalkoihin. Kaikilla muilla tuntuu olevan niin plajon ongelmia yms elämässään, että äidin voimat menevät niihin, eikä hän jaksa keskittyä tähän yhteen lapseen (joka siis hyvin itsenäinen ja pärjää yksikseen, ahkera, reipas jne) ollenkaan.
Kerran tämä sisko itki, ettei hänestä välitetä. Hänellä on koulussa ilmeisesti jotain kaveri-ongelmaa, en tiedä onko jopa kiusaamista tms, mutta kuitenkin senkin takia itkenyt. Mutta ei sitä näytetä otettavan vakavasti. Toisia sisaruksia paapotaan ja kuljetetaan kouluun yms, mutta tämäyksi sisko saa kävellä. Vaatteitakin lähdetään kaupungille shoppailemaan muiden kanssa.
Ehkei asiat ole ihan niin huonosti kuin minusta näyttää. Mutta ymmärrän kyllä senkin, että hyvin yksin pärjäävä on "helppo" unohtaa, siis ei tarvitse keskittää paljon energiaa hänen ongelmiensa ratkaisuun tms. Mutta saattaahan juuri tällaisesta tilanteesta tulla ongelmia...
En oiekin viitsi asiaan puuttua esim. sanomalla äidilleni, koska olen tavallaan ulkopuolinen...
