S
Saraldo
Vieras
Tyttö kävi tänään isänsä kanssa influenssarokotuksella (vähän vajaa 4v.). Mä olin siitä puhunut hänelle jo varmaan viikon. Oltiin käyty läpi, mitä siinä oikein tehdään, näytin hänelle sen ruiskun (neulansuojusta en sentään avannut), kerroin että siellä on pieni neula... Hän sai valita eilen illalla valmiiksi laastarin, jonka neuvolatäti sitten pistää siihen päälle. Hänelle oli myös luvattu pieni palkinto sen jälkeen.
Tyttö loikki ihan innoissaan neuvolaan! Ilmoitti tädille, että "mä tulin nyt rokotukselle". Istui isin sylissä, ei yhtään pistänyt hanttiin. Kun piikki pistettiin, tyttö itki 5 sekuntia ja alkoi sitten nauraa, että "nyt mulla on rokotus!"
. Neuvolatäti ihmetteli kyllä, että harvemmin lapset tulee noin intona rokotukselle... Siitä ollaan nyt sitten puhuttu koko päivä ja lasta kehuttu maasta taivaaseen :saint: .
Kirjoituksen pointti: omassa työssäni olen huomannut sen, että jos lapselle ei kerrota juuri mitään siitä, mitä vastaanotolla ja sairaalassa hänelle tehdään, niin paniikki on valmis. Mutta mitä paremmin käy läpi sen, mitä siellä tehdään ja miksi, sekä lupaa vielä jonkun kivan pikku palkinnon, niin asiat sujuu huomattavasti paremmin.
Ja vielä yksi tärkeä pointti: jos lapsi saa rokotteen tai vaikka otetaan verikokeita, niin älkää menkö lupaamaan, ettei se satu! Puudutusvoiteista huolimatta se todella voi sattua. Lisäksi voi käydä niin, että esimerkiksi verikoetta otettaessa voidaan joutua pistämään useamman kerran (mikä taas voi johtua monestakin syystä, yleensä siitä, ettei lapsi ja käsi pysy paikallaan). Jos vanhemmat ovat luvanneet, että vain kerran pistetään, niin siinä menee lapsen luottamus. Antakaan lapsen katsoa toimitusta, jos haluaa. Turha "älä katso, älä katso, älä VAAN katso" -hysteria lisää lapsen pelkoa, että nyt tehdään jotain tosi kamalaa.
Mutta pitää nyt kiittää siitä, että useimmat vanhemmat suhtautuvat tällaisiin juttuihin tosi hyvin ja asiallisesti eivätkä lietso sitä lapsen hysteriaa. Mitä rauhallisempi aikuinen on, sitä turvallisempi olo lapsella.
Tyttö loikki ihan innoissaan neuvolaan! Ilmoitti tädille, että "mä tulin nyt rokotukselle". Istui isin sylissä, ei yhtään pistänyt hanttiin. Kun piikki pistettiin, tyttö itki 5 sekuntia ja alkoi sitten nauraa, että "nyt mulla on rokotus!"
. Neuvolatäti ihmetteli kyllä, että harvemmin lapset tulee noin intona rokotukselle... Siitä ollaan nyt sitten puhuttu koko päivä ja lasta kehuttu maasta taivaaseen :saint: .Kirjoituksen pointti: omassa työssäni olen huomannut sen, että jos lapselle ei kerrota juuri mitään siitä, mitä vastaanotolla ja sairaalassa hänelle tehdään, niin paniikki on valmis. Mutta mitä paremmin käy läpi sen, mitä siellä tehdään ja miksi, sekä lupaa vielä jonkun kivan pikku palkinnon, niin asiat sujuu huomattavasti paremmin.
Ja vielä yksi tärkeä pointti: jos lapsi saa rokotteen tai vaikka otetaan verikokeita, niin älkää menkö lupaamaan, ettei se satu! Puudutusvoiteista huolimatta se todella voi sattua. Lisäksi voi käydä niin, että esimerkiksi verikoetta otettaessa voidaan joutua pistämään useamman kerran (mikä taas voi johtua monestakin syystä, yleensä siitä, ettei lapsi ja käsi pysy paikallaan). Jos vanhemmat ovat luvanneet, että vain kerran pistetään, niin siinä menee lapsen luottamus. Antakaan lapsen katsoa toimitusta, jos haluaa. Turha "älä katso, älä katso, älä VAAN katso" -hysteria lisää lapsen pelkoa, että nyt tehdään jotain tosi kamalaa.
Mutta pitää nyt kiittää siitä, että useimmat vanhemmat suhtautuvat tällaisiin juttuihin tosi hyvin ja asiallisesti eivätkä lietso sitä lapsen hysteriaa. Mitä rauhallisempi aikuinen on, sitä turvallisempi olo lapsella.
Onko hänellä ollut huonoja kokemuksia? Nimittäin ei tarvita kuin yksi totaalisesti pieleen mennyt kerta, niin siitä pelosta on vaikea päästä. Onko puudutusvoiteista ollut mitään apua? Ja se näytteenotto voi mennä tosiaan pieleen monesta syystä: käsi ei pysy paikallaan, suoni karkaa, näytteenottaja ei hallitse hommaansa (juu, myönnetään, kaikki eivät osaa ottaa lapsilta näytteitä), tilanne on muuten ollut jotenkin rauhaton... Mulle on joskus tullut lapsia, jotka ovat pelänneet ihan hirveästi sen takia, kun edellinen näytteenottaja oli onnistunut söhräämään koko tilanteen täysin :headwall: . Ei se näytteenottajakaan saa näyttää omaa epävarmuuttaan ja panikoida, että "voi voi, ei nyt oikein löydy suonta, voi että, mitäköhän tästäkin tulee, mahtaakohan osua nyt ollenkaan, voi kauhia...". Tuosta jos mistä lapset alkaa hermostua.
Ei ole onneksi äitiinsä meidän lapsi tullut 
