Hae Anna.fi-sivustolta

Kehitysvammainen pikkuveli

Viestiketju osiossa 'Erityislapset' , käynnistäjänä 50-luvulla, 28.06.2013.

  1. 50-luvulla Vierailija

    Minä olen kantanut synkkää salaisuutta mielessäni vuosikymmeniä jonka äitini uskoutui minulle oltuani tarpeeksi vanha ymmärtämään asian. Oma veljeni on kehitysvammainen sen vuoksi että kätilö oli kehottanut äitiäni ottamaan viinaa abortoinnin vuoksi. Äitini oli jo hyvin iäkäs ja väsynyt ottamaan uutta lasta vastaan. Veljeni syntyikin sitten kehitysvammaisena, enkä koskaan ole voinut suhtautua asiaan ns.järkevästi. Syytän äitiäni vaikka samalla ymmärränkin häntä, eihän 50-luvulla ollut paljoa muitakaan vaihtoehtoja. Äitini helli kuitenkin pientä veljeäni ylikaiken, ehkäpä huonon omantunnonkin takia. Tunsin usein itse jääneeni paitsi äidinrakkautta ja ehkäpä oikeaa kasvatustakin, kasvoin tavallaan veljeni varjossa. Vaikka tänäpäivänä rakastankin veljeäni ja pidän huolta hänestä mutta pohjimmiltani olen rikki vieläkin asian kanssa.
    Kertoisitteko muut joilla on kehitysvammainen sisko tai veli, miten olette asian kokeneet?
     
  2. marja Vierailija

    Tuota tuota. Oletko varma että veljesi syntyi kehitysvammaisena siksi, että äitisi yritti viinalla hänet abortoida? Epäilen. Uskoisin että syynä on yksinkertaisesti äitisi ikä ja muutkin tekijät.Anna äidillesi anteeksi ja älä häntä siitä syytä. Ja anna itsellesi myös vapahdus. Asiaa on vaikea käsitellä kylläkin ja onhan se vaikeaa elää kun on perheessä kehitysvammainen. Muuta en osaa sinulle sanoa.
     
  3. 50-luvulla Vierailija


    Kiitos vastauksesta. Tokihan on käynyt mielessä että muitakin syitä voisi olla kehitysvammaisuuteen kuin tuo viinalla abortointi. Olen vaan kuullut että talläistä keinoa olisi käytetty vuosikymmeniä sitten kuin myös muitakin epätoivoisia temppuja. En vaan millään jaksa ymmärtää niitä odottavia äitejä jotka tänäkin päivänä turmelevat lapsensa elämän päihteiden takia odotusaikanaan.
    Kehitysvammaisten sisarukset eivät ole kovin paljoa kertoneet missään foorumissa millaista on elää perheessä jossa on kehitysvammainen. Itse aikoinaan maallla kasvaneena asiaan ei niin hirveästi kiinnitetty huomiota, veljeni oli erilainen ja se siitä. Toki toiset lapset kiusasasivat häntä ja useimmat jopa välttelivät. Omassa suvussanikin on myös paljon ihmisiä jotka eivät osaa millään tavoin suhtautua veljeeni, vaan ahdistuvat hänet nähdessään. Näin meillä sivistysvaltiossa......mutta eihän me kaikki voida olla onnistuneita ihmisiä.
    Tunnen paljon kehitysvammaisia ja useimmat heistä näyttävät elävän hyvinkin onnellista elämää. "Anna kaikkien kukkien kukkia" laulun sanat ovat aina tuoneet mieleeni juuri kehitysvammaiset ja heidän erilaisuutensa.
     
  4. marja Vierailija

     
  5. jokuvaan Vierailija

    Minulla on aikuinen lievästi kehitysvammainen sisko. Tämä on ollut vaikea ja kipeä aihe minulle. Vasta aikuisena olen osannut puhua siskostani kenellekään. Lapsuuden perheessäni ei siskoni kehitysvammaisuudesta koskaan kunnolla puhuttu. Puheyritykset tyrehtyivät alkuunsa. Vasta aikuisena olen oppinut hyväksymään siskoni omana itsenään.

    Siskoni on aina ollut siskoni, mutta hänen erilaisuutensa hyväksyminen ei ole ollut helppoa. Minua on aina vaivannut ajatus, että minä olen hänen siskonsa, minun jos kenen kuuluisi häntä ymmärtää. Minun jos kenen pitäisi osata pitää hänen puoliaan. Ja kun en aina ole ymmärtänyt häntä, kun en ole aina osannut pitää hänen puoliaan... Joskus on ollut tuskallista seurata, miten sisko on jäänyt muun porukan varjoon, on ollut liian erilainen sopimaan porukkaan. Samalla hän on kuitenkin hyvin persoonallinen ihminen, positiivisessakin mielessä. Hän ei jää huomaamatta. Mutta sopiiko hän porukkaan. Hyväksyykö muut ihmiset hänet omana itsenään? Onko hän tervetullut kaikkien tuttavien luokse? Joskus se ei ole tuntunut olevan itsestään selvä asia.

    Lapsena tunsin, että jäin vähemmälle huomiolle vanhempien suhteen. Siskoni sai enemmän huomiota. Hän oli lapsena hyvin levoton ja vaati jatkuvaa seurantaa. Toisaalta en tuntenut olevani vähemmän rakastettu. Ymmärsin kyllä, että siskoni on erilainen ja hänen peräänsä oli pakko katsoa. Olin eri tavalla tärkeä vanhemmilleni kuin siskoni.

    Joskus olin vihainen vanhemmilleni, kun mielestäni he eivät vaatineet siskoltani tarpeeksi. He antoivat hänen mennä sieltä, missä aita oli matalin. Minulta vaadittiin asioita eri tavalla kuin siskoltani. Myös kehitysvammainen voi oppia monia asioita, jos hänelle vain jaksetaan opettaa niitä ja vaaditaan myös.
    Olen oppinut antamaan vanhemmilleni anteeksi. Sisko ei ollut helppo lapsi. Sitä elettiin niin kuin parhainten kyettiin. Vertaistukea ei ollut. Sitä olisi tarvittu. Asioista ei puhuttu. Vaikeneminen on todella kuluttavaa. Asioista tulee tabu, kun niistä ei puhuta. Jotain hävettävää. Vaikka hävettävää ei ole.

    Ennen vanhaan kehitysvammaisuus on mun mielestäni ollut jotenkin hävettävä asia. Eräs "vanhan ajan" vanhempi sukulainen aikoinaan minulle sanoi, että en saa vaivata muita ihmisiä siskoni asioilla. En saisi viedä siskoani "häiritsemään" muita ihmisiä. Tämä koski myös meidän OMIA sukulaisia. En olisi saanut ottaa siskoani mukaan erään sukulaisemme hääjuhliin, en synttäreille jne. Kun kuulemma eivät he halua siskoani juhliin mukaan, mutta kohteliaisuudesta ovat vain kutsuneet mukaan. Hienojen ihmisten juhliin ei pitäisi viedä kehitysvammaista häiritsemään.
    Nämä olivat erittäin kipeitä sanoja minulle. Vanhempi sukulainen oli tärkeä ihminen minulle ja siskollenikin. Tuntui todella pahalta, että hänen mielestään siskoni olisi pitänyt sulkea pois muusta suvusta. Tältä se tuntui.
    Otin siskoni juhliin mukaan. Hänet oli kutsuttu aivan samalla tavoin kuin minutkin. Eikä hänen oloaan juhlissa lopulta kukaan ihmetellyt. Vaikka minun sisimpääni jäi kaivelemaan vanhemman sukulaisen sanat ja epäluulo, onko siskoni varmasti tervetullut.

    Minusta on hyvä, että nykyään kehitysvammaisuudesta puhutaan enemmän. Perheet joissa on kehitysvammainen lapsi, eivät enää piiloudu vaan ovat avoimia lapsen kehitysvammaisuudesta. Meitä ihmisiä on erilaisia. So what? Asioista ei pitäisi tehdä tabuja. Elämää on niin monenlaista. Voi kun sitä opittaisiin enemmän tukemaan muita ihmisiä, ottamaan muut ihmiset huomioon. Eikä pelättäisi sitä erilaisuutta vaan olisi rohkeutta kohdata vähän oman elämänpiirin ulkopuolistakin elämää ja erilaisia ihmisiä.
     
  6. fdafdsa Vierailija

  7. ALKUPER. Vierailija


    Kiitos kaunis vinkistä!
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti