V
vierailija5678
Vieras
No niin, eli meille siunaantui sitten toinen lapsi, jolle ei ruoka kelpaa alkuunkaan. Keinot alkaa olla vähissä ja ruokailutilanteet on jo itselle sellainen tilanne, että stressaa ja suoraan sanottuna v*tuttaa jo etukäteen, kun tietää, ettei ne tule sujumaan.
Lapsi on nyt 10 kk. Lapsi on syönyt kiinteitä sieltä 5 kk:n iästä lähtien ja alkuun kaikki tuntui sujuvan ihan hyvin, nyt viimeiset 2kk on ollut jatkuvaa tasapainoilua tuputtamisen ja houkuttelun välillä. Jo 2 kk sitten lapsen 8 kk-neuvolassa neuvolan terkkari sanoi tytön painon hieman tulleen alas, mutta ei vaativan seurantaa.
On kokeiltu itse tehtyjä soseita, puuroja ja sekoituksia sekä kaupasta saatavia valmisteita. On kokeiltu notkistaa niitä maidolla ja vedellä, makeuttaa hedelmäsoseella, on kokeiltu aivan kaikki. Mikään ei mene suosiolla suusta alas: lapsi kääntää päätä poispäin heti lusikan lähestyessä, huitoo käsillään ja jaloillaan ja tekee muutenkin kaikkensa vastustaakseen syömistä. Sitten JOS joskus suostuu avaamaan suunsa, niin valuttaa tai purskuttaa ruoat kaaressa suustaan tai sitten ei suostu nielaisemaan suussa olevaa ruokaa ollenkaan. Tätä on nyt jatkunut sen 2 kk.
Se, mitä lapsi suostuu JOSKUS HARVOIN vastustelematta syömään, on oikein notkeaksi ja sileäksi tehtyä sosetta tai kaupan sosetta. Mutta tuon ikäisenhän PITÄISI syödä jo vähän karkeampaa kuin jotain ihan litkuvelliä?! Ja jos on oikeasti tosi kova nälkä jonkun pitkän ulkona vietetyn ajan päätteeksi, niin sitten syö vähän. Mutta käytännössä annokset ovat todella pieniä, vatsaan asti menee ehkä pari lusikallista, kun kaikki muu on pitkin lapsen rintaa, kun ei todellakaan suostu käyttämään edes ruokalappua, vaan vetää siitäkin täydelliset raivarit. Ruokailuhetki kestää aina lähemmäs tunnin, ja tässä talossa olisi vähän muutakin tekemistä kuin istua vauvan kanssa pöydän ääressä 5h/pv "tappelemassa" ja sen jälkeen siivoamassa tuhoja... Hermot menee totaalisesti, kun ruokailu"hetken" jälkeen paitsi vauva ja hänen vaatteensa, myös keittiö, minä, minun vaatteet ja kaikki on kuorrutettu ympäriinsä viskotulla ja purskutetulla ruoalla.
On kokeiltu sormiruokailua, mutta lapsi ei syö silloinkaan, kaikki menee ruoalla leikkimiseksi ja ruokapalojen tunkemiseksi suuhun -> lapsi alkaa kakomaan, kun suu on täynnä ruokaa eikä nielaise niitä välissä. On kokeiltu syöttää sitterissä, sylissä, antaa leluja, soittaa soittokirjoja, näyttää samalla videoita ja muutenkin saada lapsen huomio jonnekin muualle, että saisi muutaman lusikallisen ruokaa suuhun. Mutta ei.
Ajateltiin ensin ruoasta kieltäytymisen syyksi hampaita, mutta kun tulossa olevat hampaat ovat nyt puhjenneet, niin ruoka ei silti maistu. Neuvolassa sanottiin, että on tavallista, että välillä on sellaisia jaksoja, ettei ruoka maistu, kun onhan meillä aikuisillakin sellaisia. Mutta että 2 kk?! Lapsi ei ole ihme kyllä mikään laiha, mutta ikäisiään lyhyempi, pienempi ja hoikempi, ja luulen sen olevan aikalailla ruoasta kieltäytymisen syytä.
Mikä neuvoksi? Onko jotain jätetty kokeilematta? Mitä vielä? Eikö missään ole mitään unikoulun tapaista ruokakoulua sekä vauvalle että umpiv*ttuuntuneille vanhemmille?
Lapsi on nyt 10 kk. Lapsi on syönyt kiinteitä sieltä 5 kk:n iästä lähtien ja alkuun kaikki tuntui sujuvan ihan hyvin, nyt viimeiset 2kk on ollut jatkuvaa tasapainoilua tuputtamisen ja houkuttelun välillä. Jo 2 kk sitten lapsen 8 kk-neuvolassa neuvolan terkkari sanoi tytön painon hieman tulleen alas, mutta ei vaativan seurantaa.
On kokeiltu itse tehtyjä soseita, puuroja ja sekoituksia sekä kaupasta saatavia valmisteita. On kokeiltu notkistaa niitä maidolla ja vedellä, makeuttaa hedelmäsoseella, on kokeiltu aivan kaikki. Mikään ei mene suosiolla suusta alas: lapsi kääntää päätä poispäin heti lusikan lähestyessä, huitoo käsillään ja jaloillaan ja tekee muutenkin kaikkensa vastustaakseen syömistä. Sitten JOS joskus suostuu avaamaan suunsa, niin valuttaa tai purskuttaa ruoat kaaressa suustaan tai sitten ei suostu nielaisemaan suussa olevaa ruokaa ollenkaan. Tätä on nyt jatkunut sen 2 kk.
Se, mitä lapsi suostuu JOSKUS HARVOIN vastustelematta syömään, on oikein notkeaksi ja sileäksi tehtyä sosetta tai kaupan sosetta. Mutta tuon ikäisenhän PITÄISI syödä jo vähän karkeampaa kuin jotain ihan litkuvelliä?! Ja jos on oikeasti tosi kova nälkä jonkun pitkän ulkona vietetyn ajan päätteeksi, niin sitten syö vähän. Mutta käytännössä annokset ovat todella pieniä, vatsaan asti menee ehkä pari lusikallista, kun kaikki muu on pitkin lapsen rintaa, kun ei todellakaan suostu käyttämään edes ruokalappua, vaan vetää siitäkin täydelliset raivarit. Ruokailuhetki kestää aina lähemmäs tunnin, ja tässä talossa olisi vähän muutakin tekemistä kuin istua vauvan kanssa pöydän ääressä 5h/pv "tappelemassa" ja sen jälkeen siivoamassa tuhoja... Hermot menee totaalisesti, kun ruokailu"hetken" jälkeen paitsi vauva ja hänen vaatteensa, myös keittiö, minä, minun vaatteet ja kaikki on kuorrutettu ympäriinsä viskotulla ja purskutetulla ruoalla.
On kokeiltu sormiruokailua, mutta lapsi ei syö silloinkaan, kaikki menee ruoalla leikkimiseksi ja ruokapalojen tunkemiseksi suuhun -> lapsi alkaa kakomaan, kun suu on täynnä ruokaa eikä nielaise niitä välissä. On kokeiltu syöttää sitterissä, sylissä, antaa leluja, soittaa soittokirjoja, näyttää samalla videoita ja muutenkin saada lapsen huomio jonnekin muualle, että saisi muutaman lusikallisen ruokaa suuhun. Mutta ei.
Ajateltiin ensin ruoasta kieltäytymisen syyksi hampaita, mutta kun tulossa olevat hampaat ovat nyt puhjenneet, niin ruoka ei silti maistu. Neuvolassa sanottiin, että on tavallista, että välillä on sellaisia jaksoja, ettei ruoka maistu, kun onhan meillä aikuisillakin sellaisia. Mutta että 2 kk?! Lapsi ei ole ihme kyllä mikään laiha, mutta ikäisiään lyhyempi, pienempi ja hoikempi, ja luulen sen olevan aikalailla ruoasta kieltäytymisen syytä.
Mikä neuvoksi? Onko jotain jätetty kokeilematta? Mitä vielä? Eikö missään ole mitään unikoulun tapaista ruokakoulua sekä vauvalle että umpiv*ttuuntuneille vanhemmille?
Tsemppiä! Tiedän miten raivostuttavaa voi olla. Meillä lapsi ei lisäksi ole ikinä nukkunut kunnolla ja neuvolasta painostivat että kyllä se siitä sitten kun syö enempi. No eipä nuku vieläkään...
