"kelju" aihe, mutta.. Nyt PERÄUKAMISTA asiaa/kysymyksiä/neuvoja.. joten

[PulttiBois]

kaikki joilla näitä ikäviä palleroita persuuksista löytyy niin nyt tänne jakamaan kokemuksia/kysymyksiä jne..

elikkäs:
mä sain ekat pahat pukamat *miettiin että jatkaako kertomista, kuvottavaa mutta niin totta..*
elikkäs sain ekat pukamat, ainakin kiusalliset sellaiset kuopuksen synnytyksessä ponnistusvaiheessa.
siitä on nyt yli 3v aikaa.
tässä odotuksessa (nyt rv 35+5) ne ovat vaivanneet välillä jos maha kovalla. :$ mutta tämä vaiva on nyt RÄJÄHTÄNYT käsiin parin viikon sisällä jolloin olen kahdesti pas.kataudin sairastanut.
nytkin maha oli aivan kuralla 4 päivää ja pukamat huusivat armoa |O

nyt kysynkin että onko oikeasti rektaalivoiteesta apua?
tuntuu että se vaan hetkellisesti auttaa "kipuun" ei muuhun. aina pukamat vaan pullahtaa uudestaan ja uudestaan..

joten olenkin kovasti "kotikonsteja" vailla- miten pääsen eroon näistä viheliäisistä kiusankappaleista.
onko jonkunlainen leikkaus ainoa vaihtoehto?

pelottaa vaan lähteä pian synnyttämään ku mun koko peräsuoli varmaan tulee ulos ponnistaessa- niin kipeä tuo peräpää on tällä hetkellä :ashamed:

anteeksi pitkä stoori näinkin kurjasta aiheesta, mutta täältä ajattelin löytyvän kohtalon tovereita.. löytyykö????? :attn: :ashamed:

 

[geri]

Nuo on kyllä tosi kiusallinen ja tuskainen vaiva :/

Itselläni on ollut muutamaan otteeseen ja viime kesänä kohtuleikkauksen jälkeen oli ihan tajuttoman kipeä... Ikinä aiemmin ei pukamat ole kestäneet yhtä kauan ja olleet yhtä kivuliaat. Aikaisemmin olin tullut toimeen apteekin salvoilla, mutta nyt niistä ei ollut mitään iloa ja jouduin käymään lääkärissä, mistä sain reseptin Xylocain nimiseen geeliin - lääkärikäynti nolotti tosi kovin etukäteen, mutta ei se niin paha ollut ja kannatti kyllä, toi voide nimittäin auttoi tosi nopeasti. Istumista kannattaa kuulemma myös välttää niin paljon kuin mahdollista, kylkimakuuasento on paras.

Toivottavasti helpottaa pian!

 

[liukumiina]

Mulle ei ollut hyötyä noista voiteista eikä puikoista. Helpotti vasta kun leikattiin. Ensin yritettiin hirttämällä, mutta niitä oli niin paljon, eikä voinut hirttää kuin kolme kerrallaan.

Lääkäri varoitti, että leikkauksen jälkeen on sitten about kuukauden sänkypotilaana ja on todella kipeä. En ollut. Yhden päivän makoilin vaakasuorassa ja vetelin lekurin määräämiä Buranoita. Seuraavana päivänä jo kävelin kilometrin päähän kauppaan, eikä tuntunut missään.

 

[Tulentyttö]

Voiteet auttaa jos eivät ole pahat, muuten auttaa vaan leikkaus ja yksi mikä mulla on helpottanut oloa on perunajauho, uskomatonta mutta totta
*nimim. joka muutenkin kärsii noista ällö palloista*

 

[MoonVaan]

Itselleni sain ensimmäiset pukamat nyt raskauden puolivälin paikkeilla (viikkoja nyt 39)
Siskoni joka toimii kätilönä käski hoidattamaan pukamat juuri rektaalivoiteella ennen synnytystä! Synnytyksessä juuri ponnistusvaiheessa pukamat repeävät ja tulehtuvat hyvin usein ja siksi aiheuttavat suurta kipua! Mulle ei ilmaantunut kuin yksi pukama ja voiteella hoitelin sitä viikon verran ihan työntämällä ainetta sormin sisään reikään asti =( Enää ei oo pukama vaivannut. Riski tietysti on se että pukama on ns. vetäytynyt ja ilmaantuu juuri synnytyksessä uudestaan.

Sinuna, kyllä kertoisin asiasta pikaisesti neuvolassa. Kuulostaa siltä että leiikkaus on ainut vaihtoehto kohdallasi. Eivät varmaankaan operoi ennen synnytystä kun sullakin se jo noin lähellä, mutta voisit saada pukamiisi lievitystä jo kenties heti synnytyksen jälkeen.

Soitin siskolleni äsken ja hän sanoi että pahimmissa tapauksissa synnytyksen jälkeen kun paikkoja kurotaan yhteen on monesti pahimmat pukamat "hirtetty" jo siinä vaiheessa, jos paha tulehdus näkyvissä heti niin annetaan rauhoittuu ja operaatio tehdään kun paikat muuten parantuneet. Pukamien poisto tapahtuu ihan köykäisessä paikallispuudutuksessa ja kongreettisesti suolenpätkät eli pukamat hirtetään siimamaisella narulla. Joskus päät tarvitsee polttaa, mut aniharvoin. Näin pukamat paranevat itsellään ilman sen kummempia tikkejä jne..

Valitettavasti joudut varautumaan kipeisiin pukamiin synnytyksesi jälkeen mutta ota asia puheeksi neuvolassa mahd pian niin saat asian ainakin eteenpäin ja tietty synnyttämään mentäessä on asiasta hyvä mainita.

Kurjaa mutta niin totta... =((

Minä + Voice 39+4

 

[Minttu mamma]

Hei Pulttis!

Mulla myös pullahti isot pukamat ekassa synnytyksessä. Koko hanuri oli yhtä löllöä, mutten uskaltanut katsoa sinne. Sitten ne pieneni itsestään ja nyt pärjäilen hyvin. Välillä käytän rasvoja. Mun mielestä kyllä nuo rasvat vaan helpottaa oireita ja ovat tilapäinen helpotus. Ajattelinkin, että viimeistään sitten kun lapsiluku on täynnä (tai tämän synnytyksen jälkeen) haluan lääkärin kurkkaavan tuonne b-rappuun, että pitäiskö leikata.

Lähinnä nyt halusin kommentoida siitä leikkauksesta, että kaverilla viime kesänä hirtettiin pukamat ja hän sanoi ettei se ollut paha homma lainkaan. Semmosen kuminauhat räpsäistiin pukamien ympärille ja sitten pukamat kuivi pois. Samana päivänä pystyi käymään kakallakin. Että siitä rohkaistuneena itse ainakin ajattelin mennä lääkäriin.

"muoks" tänne olikin jo moni ehtinyt kirjoittaa kun kirjoitin niin pitkään omaa juttuani. Osittain toistoa tuli siis.

 

[PulttiBois]

kiitos teille kaikille..
joo, nyt ei parane mennä mihinkään hirtto/leikkaus juttuihin ennen synnytystä- sitten pitää kyllä hoitaa ne jotenkin pois.
tuskin kuitenkaan kätilö synnytyksen yhteydessä voisi niitä kuristella pois- ei kai?????
eroon niistä on päästävä, maksoi mitä maksoi.. :x |O :x

*lähtee heittämään kilon perunajauhoa hanuriin*

 

[ansku71]

KARMEAA mutta totta..heh..siis täälläkin!!
Minulla vaiva jatkunut jo useamman vuoden joskin niiden kanssa olen pärjännyt. Nu kuopuksen odotuksen aikaan ne sit paheni ja hölmö kun olin ulostamisen jälkeen pyyhin peräaukon...Mitä nyt ei sit missään nimessä kannattais tehdä vaan mieluummin suihkutella/pestä puhtaaksi.
Pojun synnytys oli rankka ja kätilö sanoikin minulla olevan pahat pukamat.Ne oli sairaan kipeät synnytyksen jälkeen johon kyllä vaikutti sekin että epparin kohdalle tuli noin 3 cm hematooma joka taas oli niin kipeä etten pystynyt istumaan kuin vasta 7,5 viikon päästä synnytyksestä. Jälkitarkastuksessa lääkäri laittoi mulle lähetteen kirran polille jossa sitten kävinkin pariin otteeseen.Eka kerralla hirtettiin kolme( ei mitään paikkallis puudutusta tms) joka oli kipeä kokemus, toisella kertaa oli tarkoitus tehdä lopuillekin sama, mutta suoli ei edelleenkään toiminut kunnolla josta minulle olikin sitten kehkeytynyt suolitukos..Kolme tuntia meni ennekuin suoli saatiin tyhjäksi ja silloin lääkäri päätti että annetaan suolen rauhoittua ja hoidetaan loppuvaiva vasta sitten kuntoon. Olin niin kipeä taas että jätin hoidot kesken ja nyt kolmatta odottaessa PELKÄÄN ihan sairaan paljon kuinka tälläkertaa käy. No jokatapuksessa synnytyksen jälkeen on pakko saada tilanne korjattua joten jää nähtäväksi milloin operaatio tapahtuu...Tsemppiä vaan kaikille saman asian kanssa kamppaileville!!!

 

[Nippy]

Minulla on ollut pukamat jo useamman vuoden vaikka en ole ollut raskaana. Kai ne eivät ole päässeet kovin pahoiksi, koska lääkäriin ei ole tullut pakottavaa tarvetta. Nyt olen raskaana ja pelkään, että kuinka pahoiksi ne voivat mennä. Poikaystävälleni en ole kertonut, että minulla on nuo ihanaiset pallurat, niin häpeällinen asia mielestäni on. Mutta hän tulee varmaan viimeistään synnytyksessä tietämään, joten silloin on "helpompi" sitten hoidattaa ne lopullisesti pois, kun tieto on "julkinen". Sanoitte käyttävänne voidetta. Olen jostain lukenut, että Scheriproct voidetta ei saisi käyttää raskausaikana. Tiedättekö pitääkö tämä paikkansa ja mitä voidetta te olette käyttäneet?