L
"Laalaa"
Vieras
Meillä on aivan ihana 3-vuotias tyttö, jonka uhma on jo laantunut ja kaikki menee kivasti. On mukavaa yhdessä, tykätään koko perhe toisistamme ja suht helposti sujuu.
Mutta iltapesusta lapsi tekee usein ihan hirveän tilaisuuden, koska ei haluaisi mennä nukkumaan ja alkaa vastustella jo iltapalalla esim. syömällä mahdollisimman hitaasti.
Hampaiden pesu "sattuu" ja lapsi kirkuu, peseytyminen "sattuu" ja lapsi kirkuu, kynsien leikkaaminen on suoraan helvetistä (tosin se on sitä mihin aikaan päivästä tahansa), hiusten kampaaminen "sattuu" ja taas lapsi kirkuu jne. Otteet ovat meillä takuulla lempeät ja mukavat, yritetään jutella kaikkea kivaa, mutta silti lähes joka ilta siitä tulee sellaista kirkumista ja rääkymistä "äiti sä satutat muaaaaaaaaaaaa".... Sama juttu, vaikka pesut yrittäisi tehdä miten nopeasti tahansa, käydä suihkussa aina aamulla. Lapsi viivyttelee kaikessa missä voi, ja kaikki "sattuu" ja saa aikaan kirkumista ja huutamista.
Sänkyyn kun päästään on taas rauha maassa, äiti ja isi ihania jne. Nukahtaa 5-10 minuutissa, olemme jompikumpi läsnä kunnes nukahtaa, nätisti ja rauhallisesti. Mutta ihan hirveä sota ennen sitä.
Onko kenelläkään vastaavaa? Lohduttakaa mua, että on! Ja tiedän, että tämä on vaihe ja menee ohi pian, silti rassaa.
Mutta iltapesusta lapsi tekee usein ihan hirveän tilaisuuden, koska ei haluaisi mennä nukkumaan ja alkaa vastustella jo iltapalalla esim. syömällä mahdollisimman hitaasti.
Hampaiden pesu "sattuu" ja lapsi kirkuu, peseytyminen "sattuu" ja lapsi kirkuu, kynsien leikkaaminen on suoraan helvetistä (tosin se on sitä mihin aikaan päivästä tahansa), hiusten kampaaminen "sattuu" ja taas lapsi kirkuu jne. Otteet ovat meillä takuulla lempeät ja mukavat, yritetään jutella kaikkea kivaa, mutta silti lähes joka ilta siitä tulee sellaista kirkumista ja rääkymistä "äiti sä satutat muaaaaaaaaaaaa".... Sama juttu, vaikka pesut yrittäisi tehdä miten nopeasti tahansa, käydä suihkussa aina aamulla. Lapsi viivyttelee kaikessa missä voi, ja kaikki "sattuu" ja saa aikaan kirkumista ja huutamista.
Sänkyyn kun päästään on taas rauha maassa, äiti ja isi ihania jne. Nukahtaa 5-10 minuutissa, olemme jompikumpi läsnä kunnes nukahtaa, nätisti ja rauhallisesti. Mutta ihan hirveä sota ennen sitä.
Onko kenelläkään vastaavaa? Lohduttakaa mua, että on! Ja tiedän, että tämä on vaihe ja menee ohi pian, silti rassaa.