Kenen etu on yksinhuoltajuus?

["ihmettelen"]

Nyt on alle vuosikkaan lapsen vanhemmat eroamassa ja äiti jo pitää lasta mahdollisuuksien mukaan erillään isästä. Yrittää eristää isän lapsesta siis. Isä on kunnollinen ja haluaisi viettää aikaa lapsen kanssa. Haluaisi myös yhteishuoltajuuden. Äiti aikoo hakea yksinhuoltajuutta. Ihmettelen tätä aika läheltä ja tiedän että oikeasti äiti aikoo käyttää lasta koston välikappaleena. En ymmärrä, miksi yhteishuoltajuutta haluaa ja käyttää lasta näin? Eikö hän halua lapsen parasta? Mikä
mahdollisuus äidillä on yksinhuoltajuuteen jos oikeita perusteita kuten alkoholismia, väkivaltaa tai päihteitä ei ole?

 

[BootyPeppi]

Suomessa viranomaiset lähtee siitä, että se on aina yhteishuolto. Erinäisissä tapauksissa voi saada yksinhuollon. Minulla on yksinhuolto johtuen siitä, että asumme isän kanssa eri paikkakunnilla ja lapsen asiat on helpompi hoitaa minun jonka luona lapsi pääasaissa asuu. Isää kuitenkaan ei jätetä pois asioista vaan hän saa tietää ja jos lapsi menee pois maasta lupa kysytään aina. Hän siis on kuitenkin mukana kaikin mahdollisin tavoin mutta yhteishuoltona homma ei toimisi kun isä ei pääse allekirjoittamaan mitään.

 

[chef]

Lähtökohtaisesti pyritään yhteishuotajuuteen, mikäli vanhemmat pystyvät lapseen liittyvistä asioista sovussa päättämään. Kuvailemassasi tilanteessa näin ei ole, mutta kyllä minä tuon miehen kengissä sitä yhteishuoltajuutta vaatisin vedoten siihen, että mies ei ole se, joka on kapuloita rattaisiin heittämässä.

Niin...kaikki eivät ajattele lapsensa parasta. Ja joku saattaa ihan oikeasti tosissaan uskoa, että lapsen on parempi olla ilman isää (tai nähdä mahd. harvoin), vaikka tilanne ei todellisuudessa näin olisikaan.

 

[Vierasmiess]

Eiköhän pääasiallinen syy tuollaisissa ole se, että eronnut (äiti) koittaa tyydyttää jotain henkistä tyhjiötään olemalla lapselle ainut ja oikea huoltaja. Tietysti on tapauksia jossa isä olisi aidosti huonompi vanhempi, mutta sehän ei tarkoita että olisi kykenemätön. Ei lapsen parasta ole se, että huoltajana on 100% se joka on "parempi" esim. kodinhoidossa.

 

["Nuuh"]

Yksinhuoltajuus on ainoa järkevä vaihtoehto. Lapselle ei saa pankkititliä, maksukorttia, passia yms muuta pientä elämää helpottavaa jos molemmat huoltajat ei pääse paikalle.

Ihan näin avioliitossakin ko asiat ärsyttää suuresti.

 

["Äiti-77"]

[QUOTE="Nuuh";29963594]Yksinhuoltajuus on ainoa järkevä vaihtoehto. Lapselle ei saa pankkititliä, maksukorttia, passia yms muuta pientä elämää helpottavaa jos molemmat huoltajat ei pääse paikalle.

Ihan näin avioliitossakin ko asiat ärsyttää suuresti.[/QUOTE]
Samaa mieltä!! Yksihuolto on erittäin hyvä, ja itselläkin se on!! Näin ei tarvitse vääntää sen toisen kanssa kaikesta jonnin joutavasta, varsinkin jos toinen haluaa olla veemäinen, voi tehdä helpoistakin asioista vaikeeta yhteishuollon kautta!! ja tosiasia on että ei sen yksinhuollon saaminen nyt niin vaikeeta ole!!!

 

[Owl]

Lähtökohtaisesti tuomari katsoo aina yhteishuollon lapsen eduksi, vaikka taustalla olisi paljonkin pahaa.
Sosiaalitoimi on avuksi laatiessaan lausumia. Ilman virkailijoita sanoillasi ei paljon pontta ole. Kaikki pitää pystyä todistamaan.
Jos toinen vastustaa yksinhuoltoa, sitä on hyvin vaikea saada.
Joissakin tapauksissa laaditaan työnjaot koskien, koulua, terveydenhoitoa, asuinpaikasta, passista päättämistä,pankkitileistä,sukunimestä.
Pankkitilit voi oikeudenpäätöksellä sopia erikseen(lähi avaa lapselle yksin ja haltioi yksin/lapsen kera ja sama toisin:etä avaa yksin ja...)
Vaikka olisi valvotut tapaamiset ja lähestymiskielto, niin ei sitä niin vain määrätä...tarvitsee lisää lausumia esim, että lapsi kärsii tapaamisista ja sitä kautta sitten...

 

[vieras_]

Mitä ne asiat ovat, jotka ovat yhteishuoltajuudessa hankalia? Mikä yhteishuoltajuudessa on hankalaa,jos asutaan eri paikkakunnilla? Olettaen nyt siis, että molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä ja kiinnostuneita lapsistaan. Ihan vilpottömästi kysyn, koska 6 vuoden kokemuksella yhteishuoltajuudesta eri paikkakunnilla, ei ole tullut yhtään tilannetta, joka olisi ollut hankala hoitaa syystä että lapsista yhteishuoltajuus.

Itse olisin aikoinaan ollut todella pettynyt, jos lasteni isä ei olisi halunnut olla lastemme huoltaja. Olisi tuntunut todella pahalta lasten puolesta.

 

[Owl]

Mitä ne asiat ovat, jotka ovat yhteishuoltajuudessa hankalia? Mikä yhteishuoltajuudessa on hankalaa,jos asutaan eri paikkakunnilla? Olettaen nyt siis, että molemmat vanhemmat ovat täyspäisiä ja kiinnostuneita lapsistaan. Ihan vilpottömästi kysyn, koska 6 vuoden kokemuksella yhteishuoltajuudesta eri paikkakunnilla, ei ole tullut yhtään tilannetta, joka olisi ollut hankala hoitaa syystä että lapsista yhteishuoltajuus.

Itse olisin aikoinaan ollut todella pettynyt, jos lasteni isä ei olisi halunnut olla lastemme huoltaja. Olisi tuntunut todella pahalta lasten puolesta.

Jos molemmat täyspäisiä, niin ei mikään.

 

[astrolabe]

Oon nähnyt niin paljon toimimatonta yhteishuoltajuutta, etten pidö sitä minään autuutena. Tapoja tehdä kiusaa on lukuisia, jos on yhteishuoltajuus alkaen vaikka passeista, kouluista ja pankkitileistä, koska niihin vaaditaan molempien suostumus.

Mulla yksinhuoltajuus kahden tyttäreni kohdalla, oli ihan oikeuden päätös tämä.

 

[Ciervo]

Todella vihastuttavan kuuloinen äiti tuolla lapsella. Ai että, pistääkin vihaksi tuollaiset mätäpaiseet.
Harmillista, että moiset ovat ylipäätään kykeneviä lisääntymään.
Toivottavasti ei saa yksinhuoltajuutta ja toivottavasti lapsi saa olla mahd. tasaisesti molempien vanhempien kanssa, ilman mitään häiriötekijöitä.
Tosin ihmetyttää sekin, miten alle vuoden ikäisen VAUVAN vanhemmat ovat ylipäätään eroamassa?!

Yleisesti en pidä yksinhuoltajuutta kenenkään etuna, ellei toinen vanhempi ole jollain tapaa sairas.
Surullista se on aina, kamala tragedia lapsen kannalta, oli yksinhuoltajuuden syy mikä hyvänsä.

 

[alkuperäinen kirjoittaja]

Todella vihastuttavan kuuloinen äiti tuolla lapsella. Ai että, pistääkin vihaksi tuollaiset mätäpaiseet.
Harmillista, että moiset ovat ylipäätään kykeneviä lisääntymään.
Toivottavasti ei saa yksinhuoltajuutta ja toivottavasti lapsi saa olla mahd. tasaisesti molempien vanhempien kanssa, ilman mitään häiriötekijöitä.
Tosin ihmetyttää sekin, miten alle vuoden ikäisen VAUVAN vanhemmat ovat ylipäätään eroamassa?!

Yleisesti en pidä yksinhuoltajuutta kenenkään etuna, ellei toinen vanhempi ole jollain tapaa sairas.
Surullista se on aina, kamala tragedia lapsen kannalta, oli yksinhuoltajuuden syy mikä hyvänsä.

No niinpä, tuntuu niin pahalta, että ei ajatella lapsen parasta. Toivon todellakin että yhteishuoltajuus onnistuu siten että molemmat saavat tavata lasta. Tuo lapsen välikappaleena käyttäminen on niin raukkamaista.

Ja niin, tietenkään en ala tähän avaamaan eron syitä. Todella surullista on.

 

[hemmo v]

Pieni huomautus... Yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden välillä on myös sellainen muoto kuin rajoitettu yhteishuoltajuus, johon yksi kommentoija jo viittasi, eli päätetään mistä asioista voi päättää toinen vanhempi itsenäisesti.
Ja toisekseen, yksinhuoltajuus ei suoranaisesti vaukuta tapaamisoikeuteen, ovat kaksi erillistä asiaa. Eli vaikka lähivanhempi saa yksinhuoltajuuden, tapaamiset voivat jatkua normaalisti. Yksi yksinhuoltajuuden kriteereistä on se, ettei toinen vanhempi osallistu lapsen arkeen.

 

["Niina"]

"Tosin ihmetyttää sekin, miten alle vuoden ikäisen VAUVAN vanhemmat ovat ylipäätään eroamassa?!"

Ihan totta, tämäkin on joskus parempi ratkaisu ja pidemmän päälle kaikkien etu, kuin jäädä tappelemaan saman katon alle. Lapsi kyllä aistii sen jäisen helvetin ja kärsii varmasti siitä enemmän.
Lähipiirissä kävi mm. niin, että vauvan syntymä laukaisi yhdessä miehessä tarpeen sivusuhteille ja toinen mies alkoi alkoholisoitua. Ei siihen nainen aina jaksa jäädä sietämään, kun pitää se pienikin jaksaa suht hyväntuulisena hoitaa.

 

[femme]

Yksinhuoltajuus on ainakin feministien etu. Miehet ovat sikoja, eivätkä yksinhuoltajuuden kautta pääse saastuttamaan lasten mieltä.

 

[vieras_]

Pieni huomautus... Yksinhuoltajuuden ja yhteishuoltajuuden välillä on myös sellainen muoto kuin rajoitettu yhteishuoltajuus, johon yksi kommentoija jo viittasi, eli päätetään mistä asioista voi päättää toinen vanhempi itsenäisesti.
Ja toisekseen, yksinhuoltajuus ei suoranaisesti vaukuta tapaamisoikeuteen, ovat kaksi erillistä asiaa. Eli vaikka lähivanhempi saa yksinhuoltajuuden, tapaamiset voivat jatkua normaalisti. Yksi yksinhuoltajuuden kriteereistä on se, ettei toinen vanhempi osallistu lapsen arkeen.

Tuo rajoitettu yhteishuoltajuus voi joissain tapauksissa ollakin ihan toimiva vaihtoehto. Jos toinen vanhempi asuu esim. eri maassa, ja esim. allekirjoituksen saaminen papereihin on hankalaa. Tosin eipä noita allekirjoitettavia papereitakaan ole kovin montaa tässä vuosien aikana tullut vastaan.

Tuo on selvää, ettei huoltajuudella ja tapaamisilla ole mitään tekemistä keskenään. Lapset voivat asua vaikka vuoroviikoin vaikka jommalla kummalla vanhemmalla olisi yksinhuoltajuus.

 

[alkuperäinen kirjoittaja]

Jos huoltajuudella ei ole tekemistä tapaamisoikeuden kanssa niin miten se sitten määritellään? Esim tällaisessa tilanteessa missä äiti haluaa tapaamiset isän puolelta minimiin? Sopimalla heillä ei tule onnistuu yksinhuoltajuudessa etävanhempi ei vissiin saa myöskään mitään lasta koskevia tietoja esim viranomaisilta. Sen jälkeen ei isä tulisi saamaan mitään tietoa lapsen asioista kun äiti ei niitä välittäisi kun haluaa eristää lapsen isästä.

 

[vieras_]

Vanhempien on sovittava lapsiin liittyen kolmesta asiasta: huoltajuudesta, tapaamisista ja elatuksesta. Yksinhuoltajuuden saamiseen pitää olla hyvät perusteet, jollei toinen vanhempi vapaaehtoisesti luovu huoltajuudesta.
Jos vanhemmat eivät pääse näistä yhteisymmärrykseen, mennään asian kanssa käräjäoikeuteen. Kannattaa myös tutustua follo-sovitteluun. Perheneuvoloista löytyy myös sovittelijoita.

 

[vieras_]

Lisään vielä, että huoltajuudesta ei kannata luopua. Ei missään tapauksessa ole lapsen edun mukaista.