Kenenkään puoliso menettänyt läheistään, miten tukea toista ?

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ikävä !
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
I

Ikävä !

Vieras
Minun rakkaani menetti muutama vuosi sitten pikkusiskonsa auto-onnettomuudessa, yllättäen? Hän on vieläkin asiasta, ymmärrettävästi todella surullinen, mutta en oikein osaa auttaa mitenkään, tuntuu niin pahalle katsoa kun toinen kärsii niin kovasti! Rakastan häntä ylikaiken ja haluisin auttaa. IKÄVÄ hänellä on todella kova, siskoaan. :( Voiko sitä ikinä ymmärtää tuollaista asiaa.
 
Itse olen isäni menettänyt auto-onnettomuudessa reilu vuosi sitten ja ikäväni on edellen suuri ja monet kyyneleet tulee edelleen tirautettua. Omakohtasesti parasta tukea on ollut se että toinen kysyy kuinka jaksan, haluanko puhua asiasta ja tarjonnut vaan olkapäätä. Juuri se että tarjoutuu kuuntelemaan, on todellakin parasta. Mutta kaikille ei ole helppoa puhua ihan läheisilleen ja esim tuttavani kävi juttelemassa psykologin kanssa kun hän menetti rakkaimpansa. Voimia teille molemmille!
 
Näin olenkin tehnyt, kuunnellut ja kysynyt kuinka toinen jaksaa. Tämä tapahtui joulukuun alussa, joten joulukuu on nyt arvatenkin vaikeaa aikaa. Hän myös hakeutunut ammattiauttajan juttusille. Ei näitä asioita järjellä voi aina käsittää.
 
itse menetin isäni ja mummoni yllättäen 2 kk välein, mies on menettänyt äitinsä myös yllättäen. Ainoa mitä voi tehdä on olla läsnä, jos toinen sanoo että ei ole juttutuulella, voi kysyä haluaako olla yksinään vai vaikka vierekäin mutta hiljaa, ja kunnioittaa vastausta. Aika on ainoa mikä auttaa, suru ei poistu mutta muuttaa muotoaan.

:hug:
 
Olen yrittänyt todellakin olla tukena, itselläkin vaan välillä tuon jaksamisen kanssa ongelmaa.. oma äiti sairastaa anoreksiaa (tästä asiasta itellä todella vaikea puhua), enkä halua toisella tästä asiasta jutella, kun hällä on itelläkin niin paljon kestämistä oman surunsa kanssa.
 
Joskus on parempi kun puhuu vieraamman kanssa näistä, saa etäisyyttä asiaan ja parisuhde pysyy parisuhteena. Tottakai jotain puhutaan keskenään mutta ns vatvominen ja tarkempi keskustelu esim ystävien kesken on hyväksikin.

Aapeelle iso :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ikävä !:
Minun rakkaani menetti muutama vuosi sitten pikkusiskonsa auto-onnettomuudessa, yllättäen? Hän on vieläkin asiasta, ymmärrettävästi todella surullinen, mutta en oikein osaa auttaa mitenkään, tuntuu niin pahalle katsoa kun toinen kärsii niin kovasti! Rakastan häntä ylikaiken ja haluisin auttaa. IKÄVÄ hänellä on todella kova, siskoaan. :( Voiko sitä ikinä ymmärtää tuollaista asiaa.

Hei! Uskon hyvin vahvasti siihen, että kuolemaa ei ole. Ystävääsi auttaisivat varmasti kirjat, jotka kertovat kuolemanjälkeisestä elämästä. En muista tarkalleen niiden nimiä, mutta yksi on ainakin "Sielujen kohtalo" ja "Sielujen matka" ja on myös helpompi lukuisia kirjoja aiheesta.

Sitten tiedätkö, että on olemassa ihmisiä, jotka pystyvät olemaan yhteydessä sinne toiselle puolelle. Minä soitin ihan vasta eräälle "tietäjälle", kun etsin tosi tärkeää kadonnutta avainta. Hän neuvoi avaimen paikan ja lisäksi kysyin toimiiko hän meediona, koska minua kiinnosti se asia... Mies sanoi, että kyllä kykenee. Hän kuvaili luoksensa jo tulleen kaksi sielua, ja hän kuvaili jo edesmenneet mummuni ja ukkini. Ukkini hän kuvaili niin yksityiskohtaisesti, että se oli aivan uskomatonta! Se tuntui minusta uskomattomalta, vaikka minä uskon henkimaailman olemassaoloon. Lisäksi mies välitti mummun ja ukin viestit minulle. He mm. toivottivat minulle paljon onnea ja en meinannut saada sanaa suustani. Olin edellisenä päivänä täyttänyt kolmekymmentä. Tämän mies toimii rajatieto organisaatiossa ja on vanhempi mies,.

Tuon kirjoituksesi nähtyäni minä ajattelin, että poikaystäväsi sisko on varmasti siellä henkimaailmassa ja sinne nähdään ja kuullaan kaikki mitä täällä maailmassa tapahtuu. Poikaystäväsi tai sinä pystyisitte varmasti saamaan yhteyden siskon sieluun, jos haluaisitte. Jos on jäänyt jotain sanomatta tai haluaisitte varmistuksen, että hän voi hyvin. Niin poikaystäväsi voisi jatkaa elämäänsä täällä ehkä hieman helpottuneempana ja ikävä hellittäisiedes hieman.

Itse asiassa pois siirtyneelle voi puhua ja hän saattaa tulla uneen vastaamaan. Minulla kävi kerran sillä tavalla. Olin vaikeuksissa ja huusin hätääni tähtitaivaalle. Tuli mieleen ukki ja ikävöin häntä ja kysyin voiko ukki auttaa, jos sinne kuulee. Ukki tuli uneeni ja kertoi minulle, että hän on kuullut minut! Unessa ajattelin että miten ihmeessä se on mahdollista... ja unessa ukki "kuuli" ajatukseni ja sanoi "Kaikki sinne kuullaan".
 
Lisäksi voimia sinulle jaksaa puolison rinnalla! Äkillinen kuolema ja erityisesti lapsen kuolema on niin käsittämätön. On hyvä antaa puolisolle lupa surra. Älä ikinä hermostu hänelle siitä, jos hän on surullinen (ja muistelee siskoaan.)

Eräs nainen kertoi menettäneensä poikansa. Perusterve mies oli saanut erään äkillisen sairauden, johon oli samana iltana kuollut. Nainen kertoi surreensa kuusi vuotta. Nyt vasta hän pystyi puhumaan pojastaan ilman kyyneliä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja Ikävä !:
Minun rakkaani menetti muutama vuosi sitten pikkusiskonsa auto-onnettomuudessa, yllättäen? Hän on vieläkin asiasta, ymmärrettävästi todella surullinen, mutta en oikein osaa auttaa mitenkään, tuntuu niin pahalle katsoa kun toinen kärsii niin kovasti! Rakastan häntä ylikaiken ja haluisin auttaa. IKÄVÄ hänellä on todella kova, siskoaan. :( Voiko sitä ikinä ymmärtää tuollaista asiaa.

Jaksamista Sinulle!
 
sureva saa surra. mutta hän ei saa jäädä surun uhriksi ja esitellä itsensä aina "päivää, mulla kuoli sisko 5 vuotta sitten". eli, henkilön pitäisi itse tajuta päästää surusta irti. alan kirjallisuus voisi auttaa. tai sururyhmä. ja huom: saa surra, mutta suru ei saa alkaa siis hallitsemaan elämää ja muodostua hänen identiteetikseen. jokainen menettää ihmisiä jossain vaiheessa.
 

Yhteistyössä