Kerhoon jäämisestä...

[Kreecher]

Esikoinen (4,5-v) on käynyt 2 kertaa viikossa seurakunnan päiväkerhossa. Kerho kestää 2,5 tuntia kerrallaan. Alussa jäi kerhoon hyvin, mutta nyt nostaa joka kerta kauhean metelin, ettei halua jäädä.

Pojan kanssa olen yrittänyt jutella, mutta kotona toteaa aina, että kerhossa on kivaa ja hän haluaa mennä sinne. Jokaisena kerhopäivänä on kotoa lähtiessä vielä innoissaan, mutta ei sitten meinaa millään jäädä paikanpäällä.

Ohjaajan kanssa juteltu, että huuto loppuu pian, kun olen lähtenyt ja päivä sujuu sen jälkeen hyvin.

Olen yrittänyt tehdä kotoa lähdön mahdollisimman kiireettömäksi ja toisaalta kerhon päässä poistua itse paikalta suht ripeästi. Olisiko jollakulla vinkata, mitä muuta tuon eroahdistuksen kanssa voisi tehdä.... Aika tylsältä tuntuu jättää lapsi karjumaan perään ja tuntuu, että toisten lasten äidit katsovat aika pitkään, kun meidän jätkä karjuu joka kerta, että ei halua kerhoon.

 

[triplamama]

ei kannata murehtia, mitä muut ajattelevat. sano, että tänään meidän perhe tarjoaa. äitiys on vähän tylsää, kun pitää olla aikuinen, eikä lapsen kaveri. ja joo, hampaat irveen vaan välillä ja sydän sykkyrälle, siitä se nimittäin alkaa, se lapsesta luopuminen vähitellen. voimia.

 

[Kreecher]

Näinhän se on. Onneksi kuitenkin viihtyy kerhossa, kun sinne asti vaan on päässyt.

 

[vieras]

Meille kerhotäti sanoi, että sanotaan vaan heipat + halataan. Sitten vanhemmat vaan lähtevät, tädit ottavat sen jälkeen ohjat. Meillä poika oli 3-4 vuotiaana aika takertuvaista sorttia, mutta innokas kerhoilija. Nykyään sitten viisi vuotiaana sanoo, että mene jo äiti...niin ne lapset vaan kasvaa ja reipastuu *niisk*

 

[Kreecher]

Meille kerhotäti sanoi, että sanotaan vaan heipat + halataan. Sitten vanhemmat vaan lähtevät, tädit ottavat sen jälkeen ohjat. Meillä poika oli 3-4 vuotiaana aika takertuvaista sorttia, mutta innokas kerhoilija. Nykyään sitten viisi vuotiaana sanoo, että mene jo äiti...niin ne lapset vaan kasvaa ja reipastuu *niisk*

Toivottavasti meilläkin mennään tuohon suuntaan.

 

[vieras]

Meille kerhotäti sanoi, että sanotaan vaan heipat + halataan. Sitten vanhemmat vaan lähtevät, tädit ottavat sen jälkeen ohjat. Meillä poika oli 3-4 vuotiaana aika takertuvaista sorttia, mutta innokas kerhoilija. Nykyään sitten viisi vuotiaana sanoo, että mene jo äiti...niin ne lapset vaan kasvaa ja reipastuu *niisk*

Toivottavasti meilläkin mennään tuohon suuntaan.

Kyllä se siitä. Hyvää vaan se lapsellekin tekee saada kavereita yms. Se alku vaan on vähän takkuista, kun on äidin kanssa tottunut olemaan kotona Tietysti se riipaisee äidin sydäntä, kun toisesta huomaa, että vauva-aika alkaa todella olemaan taaksejäänyttä elämää. Toisaalta taas ihana huomata, miten sosiaalisia tapauksia nämä lapset ovat. Meilläkin tällä hetkellä lapsilla 5- ja 3-vuotiaat kaverit yökylässä ja talo täynnä meteliä. Mitään niin ihanaa en näekkään tässä sekasotkun, metelin yms. keskellä kuin nuo onnelliset lapset kavereineen