KERMIT

Täällä kirjoittelevat keskenmenon, tuulimunan tai kohdunulkoisen raskauden kokeneet. Muut keskustelijat ovat myös tervetulleita juttuihin mukaan.

Anu, 28v. Pohjanmaa, 5v. tyttö. yrit. 05/03, km 01/02 ja 11/05
Niisku, 22v, Vantaa, km 11/05, tm 05/06
Tatti 31v. Pohjanmaa, yritystä -98, km 4/ 03, 6/04, 9/04 ja 5/06
Jazz, 29v. Helsinki, km 02/04, 04/04, 06/04, 08/04 tyttö 08/05 ja km 06/06, 10/06
Tl,26v. Pohjanmaa, esikko -02, km 06/05, 05/06 ja 10/06
Safiiri, 34v, Keski-Suomi,poika 10/00, poika 03/03, tm 05/04, tyttö 06/05, km 04/06
Kapris 27v, etelä-Suomi, tyttö 09/05, km 10/06
Karoliina 41v, Etelä-Suomi, tyttö 03/96, poika 06/98, km 04/06, km 09/06
Papu 31v, Häme, poika-94, poika-00, tyttö-04, km-09/06
Niksu, 27v, Pirkanmaa, poika-05, tm 10/06
antzi, 23, Nurmijärvi, km 10/06
Tiuhti 29v, Turku, km 10/05, Enkelipoika 08/06
Tehotyttö 35v, Varsinais-Suomi, poika 04/96, tyttö 08/98, poika 07/05, km 10/06
Ruusa07, 31v, P-Häme, tyttö 8/04, tm 10/06
senora, 40v, Pohjois-Pohjanmaa, km 10/06
Tuuli, 34v, etelä-Suomi, km 9/06
ÄssÄ, 28v, Kanta Häme, tytöt 00, 02, km 11/06
mama, 40v, ?? , 4 lasta , km11/06
Kirppu!, 31v, tyttö 12/05, km 11/06

 

katselin tuossa että 10 päivässä on saatu jo pitkästi toistasataa viestiä aikaiseksi, että jos ihan näin tiistai-iltapäivän kunniaksi aloitettais uusi ketju. Mottona: plussajuna ... ? kun vähän vaikuttaa että pari meistä on jo siirtymässä plussaajiin ?

 

Hyvä hyvä, uusi ketju! Toivotaan nyt paljon plussia. Tänne ei mitään uutta kuulu, kuopus vaan vesirokossa joten aika kuluu siinä rattosasti.
Ketkäs ne nyt onkaan hyppäämässä plussajunaan?

 

KERMIT

Täällä kirjoittelevat keskenmenon, tuulimunan tai kohdunulkoisen raskauden kokeneet. Muut keskustelijat ovat myös tervetulleita juttuihin mukaan.

Anu, 28v. Pohjanmaa, 5v. tyttö. yrit. 05/03, km 01/02 ja 11/05
Niisku, 22v, Vantaa, km 11/05, tm 05/06
Tatti 31v. Pohjanmaa, yritystä -98, km 4/ 03, 6/04, 9/04 ja 5/06
Jazz, 29v. Helsinki, km 02/04, 04/04, 06/04, 08/04 tyttö 08/05 ja km 06/06, 10/06
Tl,26v. Pohjanmaa, esikko -02, km 06/05, 05/06 ja 10/06
Safiiri, 34v, Keski-Suomi,poika 10/00, poika 03/03, tm 05/04, tyttö 06/05, km 04/06
Kapris 27v, etelä-Suomi, tyttö 09/05, km 10/06
Karoliina 41v, Etelä-Suomi, tyttö 03/96, poika 06/98, km 04/06, km 09/06
Papu 31v, Häme, poika-94, poika-00, tyttö-04, km-09/06
Niksu, 27v, Pirkanmaa, poika-05, tm 10/06
antzi, 23, Nurmijärvi, km 10/06
Tiuhti 29v, Turku, km 10/05, Enkelipoika 08/06
Tehotyttö 35v, Varsinais-Suomi, poika 04/96, tyttö 08/98, poika 07/05, km 10/06
Ruusa07, 31v, P-Häme, tyttö 8/04, tm 10/06
senora, 40v, Pohjois-Pohjanmaa, km 10/06
Tuuli, 34v, etelä-Suomi, km 9/06
ÄssÄ, 28v, Kanta Häme, tytöt 00, 02, km 11/06
mama, 40v, ?? , 4 lasta , km11/06
Kirppu!, 31v, tyttö 12/05, km 11/06
Omppu75, 31v, poika 03/04, km 11/06

Valitettavasti joudun liittymään joukkoonne.. hartaasti toivottu toinen pienokainen ei jaksanut alkua pidemmälle, sain keskenmenon viikoilla 6+5.

Nyt on mentävä, mutta palaan jossakin vaiheessa asiaan.

 

Pahoittelut Ompulle. Tervetuloa joukkoon.

 

Voi Omppu ... luinkin tuolta toisesta ketjusta tapahtuneesta ....
Täällä me on lohduteltu toisia kun toiset on ollu allapäin ja jos on sattunu olemaan itse vähän paremmalla mielellä... Viimeisenä villityksenä on haukuttu saman katon alla olevat täysi-ikäiset kaksilahkeiset ja pidetty joulugalluppia.
Tuo sun tilanne vaikutti aika paljon tutulta - mulla oli samanlaiset fiilikset tuossa alkukuusta.

 

Ompulle suuren suuret pahoitteluni, jaksuhaleja ja voimia! Tervetuloa joukkoomme kirjoittelemaan.

 

Ompulle suuret pahoittelut, lämmin rutistus ja paljon voimia! Tervetuloa mukaan joukkoon tummaan! Taustalla meillä kaikilla tänne kirjoittelevilla on ikäviä kokemuksia, mutta ehkäpä juuri sen vuoksi osaamme täällä tukea toisiamme ja tsempata eteenpäin. Minulle tämä palsta on ollut aivan korvaamaton apu. Meillä hartaasti toivotun esikoisen odotus päättyi 10 + viikolla keskeytyneeseen keskenmenoon (huomattiin ultrassa) ja sen jälkeiseen kaavintaan syyskuussa. Pohjalta ollaan pikku hiljaa päästy ylöspäin ja uusi yrityskin on jo päällä ja tuloksia odotellaan...

Jazz se siellä jo hoputtaa testaamaan...pitäisköhän uskaltaa? Taidan olla aikas pelkuri. Hm. No eipä se asia tässä vatvomalla miksikään muutu! Taidanpa lähteä nyt töistä kotiin. Kylläpä on taas pimeetä!Niin ja paljon tsemppiä Jazzille työhön paluuseen! Toivottavasti ahdistus alkaa pikku hiljaa helpottaan. Sehän oli kuitenkin ihana juttu, että tyttösen harjoittelu hoitotädin luona näytti menneen hyvin.

 

Törmäsin Kaks plus odotus 3/2006 lehdessä mielenkiintoiseen odotussanastoon. Moni asia selvisi taas, keräsin muutamia mielenkiintoisia lyhenteitä, joista minulle oli aika moni uusi ja ennen kuulumaton...siis ennen raskautumista ja km:ää. Safiiri tais kysellä jotakin näistä lyhenteistä toisella palstalla. Mutta sivistykäämme

Odotussanastoa

Alien – örkki , eräitä sikiön monista lempinimistä
AY – aktiivinen yritys
Clomit – lääkevalmiste jota käytetään ovulaatio-ongelmien hoidossa.
db – peukutus. nettipalstoilla käytetty onnittelu odotuksen johdosta., (pikku d ja pikku b yhdessä näyttävät nyrkeiltä peukut pystyssä) Hersyvä onnittelu db db db db db !
esikko – esikoinen tai esikoista kuumeileva eli vakavasti suunnitteleva henkilö.
Esko – ei se kuitenkaan onnistu, käytetään puhuttaessa raskauden alkuun saattamisen hankaluuksista.
EY – ei yritystä , ei yritystä lapsen saamisen suhteen
EOY – ei ollenkaan yritystä (voimakkaampi ilmaus kuin ey)
eoyete – ei ollenkaan yritystä , ei tosin ehkäisyäkään.
ferrari – kuukautiset , käytetään puhuttaessa pettymyksestä lapsenteon yhteydessä.
haamu – heikosti erottuva positiivinen tulos raskaustestissä.
ht – hormoni toiminnaton. liittyy lapsettomuushoitojen ongelmiin.
km - keskenmeno
(l)aay – (lääkkein) avustettu aktiivinen yritys – saada siis lapsi
luge- lugesteron eli lapsettomuuden hoidossa käytettävä keltarauhashormonivalmiste.

mammaenergia – luonnonvoima, jota syntyy ryhmässä tulevia äitejä.
Oili – eli Oili Ovulaatio, myös ovis, O, iso-O, Ossi, Olga, Oskari Oili tulee ilmaisee ovulaation ajankohdan
Oma napa – omaan raskauteen liittyvät asiat , myös (.) tai ).(
PAY –pirun aktiivinen yritys
piinaviikko – kituviikko eli ovulaation ja kuukautisten välinen aika.
Simo ja Miina eli Simo Siittiö ja Miina Munasolu. käytetään lapsettomuushoitojen yhteydessä.
Tero – terolut eli kuukautiskierron tasoittava keltarauhashormonivalmiste.
tjot – tulee jos on tullakseen.
tripla-o – odotuksen odotuksen odotus. Pilke silmässä vaihe, jolloin pariskunnan toinen osapuoli yrittää houkutella kumppaniaan ehkäisystä luopumiseen. Tällainen henkilö on triplailija.
tupla¬-o – Odotuksen odotus. Tilanne, jossa pariskunta on jättänyt ehkäisyn pois. Henkilöt ovat tuplailijoita.
Täti – Täti punainen - menkat -

yit – yli-innokas testailija, joka tekee raskaustestin aikaisessa vaiheessa kiertoa tai tekee todella monta raskaustestiä.
ylm – yrittää löytää miestä, sillä biologinen kello tikittää.
Yrjö-setä – raskauspahoinvointiin liittyvä oksentelu

 

Ihan ensimmäiseksi ja tärkeimmäksi: Ompulle pahoittelut. Ei ollut mukava lukea uutistasi :´( Kirjoittele ihmeessä voinnistasi tänne heti kun jaksat.

 

Senoralle suuret kiitokset lyhenneasiasta! Löytyihän sieltä db (ei siis bd niinku muistin) ja tjottailu.

 

Ai niin, Jazzia piti vielä tsempata työhön paluun takia. Itse kiemurtelin viime maaliskuussa ihan samanlaisten aatosten kanssa ku aloitin koulun. Mutta lapset on viihtyneet tosi hyvin päikkärissä. Ja on mukavaa, ku heillä on siellä ikäisiään kavereita. Nytkin siellä kovasti harjoitellaan joulujuhlaa varten esityksiä. Meidän 1,5-vuotiaski on kuulema ihan täysillä mukana tonttuleikissä :-D

 

Vai suunnitellaan sitä joukkohyökkäystä odottajien puolelle ; )
Ihanaa! Tervetuloa vaan kaikki.

Plussatuulia +++++++++++++++++++++

 

ompulle vielä voimahali ...
mun km tuli 7+4. Alkoi 4 viikkoa sitten tiistaita vasten yöllä vuoto, jonka kans kävin lääkärillä. Lääkäri lohdutteli, ettei se välttämättä tarkoita mitään, ja hänellä itselläänkin on ollut raskauden aikana vuotoa ja terveitä lapsia on tullut. Pyysi odottelemaan perjantaihin ja soittemaan sitten kuulumiset. Vuoto oli vähempänä silloin, puhelimessa kirjoitti lähetteen ultraan. Neuvola-aika olisi ollut maanantaiksi ja sovittiin että käyn neuvolan ja otan sieltä sitten valmiin lähetteen. No, neuvolan täti soitteli ja sovittiin, että käyn jo perjantaina naapurikunnassa ultrassa, kun meillä ei itsellä ultralaitetta ole. Perjantai klo 14 oli ultra-aika. Mies oli mukana. Päältäpäin ultratessa ei näkynyt mitään, kun on noita mahanahkoja ... (tai ei niitä syytelty) Alapäästä ultratessa kohtu löytyi, oli vuotanut jo tyhjäksi.
Kotimatkalla mies oli aika hiljainen, ja itselläkin oli aika haikea olo. Kotona yritin saada juttua aikaiseksi, välillä itkeä tihrustin. Mies vaan totesi, ettei hän tässä vaiheessa osaa surra. Suru tulee varmaan sitten kesällä, kun tulee mieleen, että nyt tässä meidän kanssa olisi lapsikin. Silloin olin jo sitä mieltä että mä ainakin alan paranteleen haavoja ja kesällä on jo uusi maha-asukki, ja elämä jatkuu... Musta on pelkkää arpien auki repimistä alkaa kuukausien päästä vasta suremaan

Löysin tämän keskustelupalstan ja kohtalotovereita on ollut todella paljon. Selasin näitä kermit-keskusteluja hurrjan pitkälle ja löysin näiden 'tyttöjen' omat tarinat ja totesin että taisin itse päästä aika vähällä.

Mutta se, että uskaltaa sitä ensimmäistä lasta yrittää hankkia ja se menee sitten heti kesken, masentaa. Ja välillä tulee mieleen, että kannattaako tässä maailmassa enää mitään yrittää.

Mutta nämä neljä viikkoa (ja ne pari viikoa jotka tiesin olevani raskaana) ovat olleet elämäni rikkainta aikaa. Paljon on oppinut omasta kehosta ja ajatukset ovat selkiytyneet.

olipa taas omaa napaa ... mutta hei, päästiin keskelle viikkoa! Parin päivän päästä on viikonloppua!

 

Hei taas ja kiitos kaikille voimalähetyksistä!

Vaikka mieli onkin edelleen herkässä, on jo kuitenkin vahva tunne, että kyllä tästä vielä noustaan ja näytetään kaikille. Eli nyt kolmantena päivänä noustaan kuolleista, heh ja aletaan suunnittelemaan taas tulevaisuutta.

Kerron nyt vähän taustaa tapahtumalle, lukekaa jos jaksatte.
Meillä oli varsinaista yritystä keväältä asti, toinen lapsi haaveissa. Ensimmäinen sai alkunsa helposti, mutta toista oli toisen kanssa. Reilu vuosi sitten jätin pillerit pois ja vuosi sitten laitoin merkille, että kaikki ei ole hyvin mun kierrossa, vaan luteaalivaihe jäi auttamatta joka kierrolla liian lyhyeksi, noin 9 pv. Keväällä lähdin sit hakemaan apua tilanteeseen, ja julkiselta puoleltahan sitä ei tietenkään herunut, ainoastaan lähete sairaalaan jatkotutkimuksiin. En halunnut uskoa, että näin selvää ongelmaa ei muka voisi korjata helpolla ja hakeuduin yksityiselle gynekologille. Sain sieltä syyskuun lopussa reseptin keltarauhashormoni Lugesteroniin ja kappas, 8 pallukkaa käytettyäni tein positiivisen raskaustestin. Tuo yksityisgyne oli sitä mieltä reseptiä määrätessään, että ei niistä mitään apua ole, mutta ei haittaakaan. No, tosta nyt rohkenen olla hieman eri mieltä hänen kanssaan..

Raskaus siis alkoi, mutta jotenkin takaraivossa oli koko ajan tunne, että tämä ei nyt kyllä tunnu oikein miltään, ei ollut oireitakaan. Taustalla oli siis vertailukuva esikoisen odotukseen, ja silloin sen kyllä vaan tiesi. Epäilin koko ajan tuulimunaa tai että on mennyt kesken, tai että tulee menemään kesken. Tästä epäilystä johtuen varmaan kävin taustailemassa teidän ketjuanne jo jonkin aikaa sitten..ikään kuin olisin valmistautunut tulevaan jollain tasolla.

No, lauantaina tuli heti aamusta pyyhkiessä värillistä vuotoa ja heti ajattelin, että se siitä sitten. Mut toisaalta, mulla oli poikaa odottaessani ihan samoihin aikoihin vuotelua parina päivänä, että eipäs vielä luovuteta. Välillä ei tullut mitään, mutta iltaa kohden enempi. Oltiin illanvietossa ystävien luona ja siellä sit puolen yön aikaan sanoin mun miehelle, että nyt on sellanen tilanne, että nyt on parasta lähteä. No, eihän mun mies juhlatuiskeessaan tajunnut ollenkaan mikä on homman nimi, ja vaikka lopulta lähdin ovet paukkuen autolle itkemään, niin vielä sain viitisen minuuttia sateessa odotella. Kaiken huipuksi oltiin mun äidin luona yötä, ja arvatkaa mikä tuska, kun yritin olla vahva. Kerroin kyllä äidilleni, että kesken on menossa, mutta sitkeästi sinnittelin ja nielin kyyneleitäni, ja lopulta kun iltapäivällä päästiin sieltä lähtemään, niin välittömästi auton oven mentyä kiinni hanat aukes. Koko matkan itkin, melkein tunnin ja kotona painuin saman tien sänkyyn peiton alle. Kun sieltä sit nousin vessaan, tuli ensimmäiset klimpit pönttöön ja sitten sitä tavaraa alkoi tulemaan. Sanoin miehelleni, että sinne meni. Ja itkin ääneen. Meidän poika tuli siinä vaiheessa katsomaan miksi äiti itkee, toi pehmolelujaan mulle hoidettavaksi ja kävi halaamassa. Sanoin, että äidillä on masu pipi ja sitä hän sit säännöllisin väliajoin kysyi, että onko sulla enää masu pipi.

Mun mies ei ole antanut mulle minkäänlaista tukea tän tapahtuneen johdosta. Alun perin hän ei kovin innostunut edes ollut toisesta lapsesta, että ehkä on vaan helpottunut. Tai sitten ei ollut vielä sisäistänyt asiaa, kun se kuitenkin oli alussa vielä. Hän vaan kysyi, että mitä hänen olis pitänyt tehdä. Mä sanoin, että yleensä vastaavissa tilanteissa osoitetaan myötätuntoa ja annetaan tukea ja lohdutusta, mutta onneksi mä olen jo saanut sitä muualta. Ystävät on olleet hyvänä tukena ja varsinkin yksi, joka on kokenut monta keskenmenoa. Olen ollut rehellinen ja kertonut tästä kaikille ihan avoimesti, koska musta on parempi, että tietävät, sillä ei ole mitenkään mahdotonta, että repeän joskus jossain tilanteessa.

Olen kolmatta päivää kotona sairaslomalla, tänään on lääkärille aika iltapäivällä. Katsotaan, että kaikki on tullut pois, toivottavasti on. Tänään piti alunperin olla alkuraskauden ultra, olisin saanut varmuuden, että onko siellä mitään vai ei. Nyt en saa koskaan tietää, että oliko se oikea raskaus vai tuulimuna, mutta eipä tuolla nyt niin suurta merkitystä enää ole. Ollutta ja mennyttä.

Vielä on epävarmaa, että uskallanko tähän enää ryhtyä, kun pelkäisin kuitenkin samaa tapahtuvaksi. Muistuu taas mieleen, miksi esikoista odottaessani vannoin, että saa jäädä viimeiseksi. Mulle oli niin stressaava se odotusaika, kun silloinkin pelkäsin loppuun saakka pahinta. Mutta, aika näyttää. Niinhän sitä sanotaan, että kaikki mikä ei tapa, vahvistaa.

Kiitos, kun sain kertoa.

 

Ompulle monta halausta. Ikäviä asioita olet sinäkin joutunut miettimään viime päivinä. Sillä ei ole mielestäni suurtakaan merkitystä kuinka pitkällä raskaus on ollut kun km tulee kohdalle. kuvasit aika hyvin tuota tilanteen ennakointia. Mulla oli ihan sama tilanne, jostain syystä kävin jo ennalta lukemassa km juttuja ja tosiaan ultraankin otin ne nenäliinat mukaan ja jätin ripsarin pois. Ei tuo ennakointi kuitenkaan tuntunut auttavan, sillä kova kolaus se oli ja on edelleen. Kirjoittele jälleen ajatuksiasi kun jaksat ja haluat. *halauksia*

Ruusa

 

Halauksia ja enkeleitä Ompulle! Oletpa joutunut kokemaan kurjia juttuja. Ei ne miehet oikein aina tahdo ymmärtää, koeta kuitenkin jutella miehesi kanssa aiheesta lisää ettei jää mitään peikkoja ja mörköjä nurkkiin! Voimia!

 

Voimia Ompulle!

Täällä myös yksi, joka kävi täällä etukäteen kurkkimassa sama outo tunne takaraivossa. Mulla oli vielä se, kun se viiva ei koskaan vahvistuntut. Ekan haamun jälkeen testasin kolmen päivän kuluttua, joka edelleen haamu. Siitä vielä neljä päivää ja edelleen haamu. Tuosta jäi joku epämiellyttävä fiilis ja kun on noita raskauksia useampia jo takana, niin jotenkin sen vaan aavisti.

Tehis kp 12/28-34 (toinen kierto km:n jälkeen)

 

Terveisiä gynekologin vastaanotolta. Kaikki hyvin, ei mitään raskausmateriaalia näkyvissä, puhtaat paikat ja vuotokin kuulemma loppuu lähipäivinä.

Hyvä käynti kaikinpuolin, siis olosuhteisiin nähden. Tämähän oli se sama julkinen gyne, joka ei mulle määrännyt syksyllä mitään hoitoa, vaan lähetteen sairaalaan. Mutta ihan asiallisesti otti tiedon lugeista, ja puhuttiin jatkokäytännöstäkin. Ja jos ja kun satun uudelleen joskus vielä tulemaan raskaaksi, pääsen neuvolan kautta hänen vastaanotolleen ultrausta varten joskus viikoilla 6-7. Sikäli mikäli ikinä selviän niin pitkälle raskauteni kanssa..Olis kirjoittanut saikkua, mutta sanoin meneväni huomenna töihin.

Kiitos vielä tuestanne! Kyllä mä täälläkin varmaan notkun, ei tää nyt kuitenkaan IHAN loppuunkäsitelty asia vielä ole.

 

Hienoa, Omppu... mulla vuotoa kesti kait 8 päivää. Mitä se sanoi niistä lugeista, oisko pitäny jättää vai jatkaa ottamista?
Saikussa on puolensa... Minusta oli helpompi olla töissä, varsinkin kun kukaan täällä ei kerennyt saada tietää että meille oli edes tulossa perheenlisäystä...
Töihin sai uppoutua, mitä nyt roikkui 8 tuntia ellien kermit-keskustelussa ... ja muutenkin etsimässä vastausta kysymykseen miksi ...

Mutta nyt minä pakkaan kamani ja lähden kotiin.

 

Voi Omppu =(
Pahoittelut vielä kerran ja kyllä sieltä aallonpohjalta nousee!
Toisilla kestää pidempään ja toisilla vähemmän...

Ai menet Jazz jo nyt töihin. Toivottavasti sun työ ei häiritse meidän kanssa viestittelyä... =)
Kyllä tyttös varmaan tulee viihtymään oikein hyvin hoidossa (eikös se ollut se pphoito?! ) joten älä huoli siitä, etkä ole yhtään huono äiti vaikka viet lapsen hoitoon!!!!!!!!!!!!!!
Saa nähä, voipi olla että äidillä on enemmän ikävä kuin lapsella ekana hoitopäivänä =)

Minäkin olin käynyt lukemassa tätä ketjua jo ennen kuin olin raskaana...
ja allekirjoitan myös tuon, että jotenkin tiesi, ettei kaikki ole kunnossa.
Olinkin sanonut siitä ystävälleni ja äidille, että on tosi outo tunne tästä raskaudesta ja niin siinä sit huonosti kävikin...

Hei, mitenkäs Tuuli? oletko jo testannut??

Täällä ei uutta. kp5 ja nyt jo hirveet himot päällä =) OIKEESTI, ihan tajutonta...
Taitaa tulla oikee megaovis, kun nyt jo himottaa... =)

Mites Tiuhti, Anu, Tatti...?! ja kaikki muut.
miten olette pärjäilleet??

 

Senora, kyselit, mitä lääkäri sanoi niistä lugeista. No, sanoi, että niistä ollaan montaa mieltä ja että on vaikea kysymys. Suomessa kuulemma ne painotetaan kierron loppuun, ja esim. hedelmöityshoidon yhteydessä niillä tuetaan keltarauhasen toimintaa sitten hieman pidempään. Virossa niitä käytetään viikkoja, kuulemma. Mutta sanoi, että jatkossa varmaan parasta on mun tapauksessa jatkaa niitä johonkin viikolle seitsemän, koska ei niistä mitään haittaakaan ole. Eli käytännössä varmaan jos niikseen vielä tulee, jatkan niitä ainakin siihen ekaan ultraan, jonka hän lupasi sitten tehdä tosiaan siinä vaiheessa, kun on mahdollista todeta, että onko siellä ketään..

Jazz, varmasti tyttösi tulee viihtymään hoidossa hyvin! Tosin en nyt halua pelotella, mutta meidän pojalla vei sen reilut puoli vuotta, että jäi aamuisin suosiolla. Nyt ei sitten meinais millään malttaa lähteä äitin mukaan kotiin iltapäivällä. Ja hän oli päiväkodissa aloittaessaan himpun yli vuoden ikäinen.

 

Tervehdys!
Kiitos Kapris kysymästä
Täällähän minä taustalla.. en ole oikein kerennyt kauheasti kirjoittaa ja sitten kun olen meinannut kirjoittaa, niin on jo niin mahdottamasti tullu uusia viestiä, ettei enää pysy kärryillä
Täällä kanssa ovis aikoja... halut ne on täälläkin) Nyt ekakierros ilman clomeja taas... parin kuukauden paussia ja sit taas parin kuukauden lääkekuuri..

Ihanaa kun tuo joulu tulee Tuntuu vaan ettei mulla riitä aika edes joulua laittamaan..
mutta sen verran olen jouluihmisiä, että sitten vaikka yöllä laitan, että saa sen joulun tunnelman nousemaan, kun tuota luntakaan ei ole sitä tunnelmaa nostamassa
Stressi taitaa olla päällä... kaikki pukkaa niskaan

Ompulle pahoitteluni täältä myös! Koittakaa jaksaa!

Ja Jazz, mukavia työpäiviä. Kyllä uskoisin että tyttösi pärjää hoidossa! Voi pian olla ettei kohta lähde kotia hoidosta enää kuin kauhean huudon kanssa... niin meillä välillä Ne kaverit on niin mukavia!

Anteeksi, kun en millään muista mitä kenelläkin on ollut tai tapahtunut Ootte kyllä niin mahottoman nopeitta flikkoja, että! Jalkoihinhan täällä jää

Yritän nyt enempi ehtiä teidän mukaan, kun olisi mukava tutustua näihin uusiinkin kermitteihin!

 

Oottepas te taas olleet reippaita ja tehokkaita kirjoittelijoita...=)

Ompulle halirutistus ja isonisot pahoittelut tätäkin kautta. Tosi surku juttu, mutta kaikesta huolimatta hyvä että gyneltä sait "puhtaat paperit".

Tänne ei ihmeitä, menkat vaan jatkuujajatkuujajatkuuja... Sellaista raivostuttavan pientä tiputtelua, jota voi just ja just menkoiksi sanoa.

Kipeitä ollaan edelleen, hain maanantaina uuden kuurin pitkittyneeseen välikorvan tulehdukseen. Jättekiva. Lapsellakin taas vaihteeksi silmätulehdus ja nyt kaiken huipuksi oma äiti makaa sairaalassa aika huonossa kunnossa. Joten ei paljoa jää aika parisuhteen kiemuroiden setvimiseen, mut ehkä aika korjaa tilanteen suuntaan tahi toiseen, ilman sen suurempia ohjelmanumeroita. Ei voi todeta kuin että shit happens.

Jazz, meidän 10-kuinen jäi ihan suosiolla pp-hoitoon, eikä koko aikana ole ollut mitään ongelmia (paitsi tuo todella pitkäksi venynyt lentsu). Aika sopeutuvaisia ne lapset on, äideillä se taitaa kovemmalle ottaa. Luulisin...

Y-äk, laskujen maksuun mars. Hauskaa loppuviikkoa!

 

meille se täti tuli kylään. Alkuviikosta jo varoitteli tuhruilemalla tulostaan. Eli 4vk km:n alkamisesta. Joten parin viikon päästä pääse tikuttelemaan.
Eilen aloitin jo ensi vuoden kalenterin, oli sellainen että sitä pääsee täyttelemään jo joulukuun ekalta viikolta. Hyvän tuurin kalenteri ... eka merkintä oli tuhru. Sitten siirsin toisesta kalenterista etelänmatkan aamukamman. samalla merkkailin mahdolliset ovis- ja menkka-ajat. Jos tässä kierrossa ei tärppää niin lomalla täytyy kiristää tahtia loppulomaa kohden jospas sieltä salamatkustaja tarttuisi mukaan.
(hui mua! Eipä tuollaista tullut vuosi sitten mieleen, vaikka etelänreissu oli paljon lähempänä)

Jazzille työniloa! Jänskättääkö töihin paluu? Mulla ei oo omia kokemuksia tuosta lapsen hoitoon jättämisestä. Mutta jos kerran harjoittelu sujuu hyvin ja tytär hoksasi, ettei sinne hoitoon loppuelämäksi jäädä ja äiti tulee hakemaan kotiin, niin eiköhän jää hoitoon mielellään. Taitaa vaan äitillä tulla tippa silmäkulmaan kun lapsosen joutuu jättämään hoitoon. Ettet vaan ruokatunnilla jo soittele hoitopaikkaan ja kysele kuinka siellä sujuu?

Eilettäin meinas vähän salaa hymyilyttää taas tuo ukkokulta. Se on niin machoa olevinaan ja ei-mua-mikään-joulu-kiinnosta -tyyppi. Eilen kun hän tuli töistä, niin sanoipa että on niillä aika monella jo jouluvaloja, et sinä oo tänne vielä mitään laittanu. HEI HALOO! Aina ennen se on kyllä sanonu, kun valot oon virittäny, että nytkö ne jo piti laittaa ja onko-pakko ja miksi-ne-pitää-laittaa ?? ja minä kun kerrankin aattelin odottaa joulukuun alkua. Mutta huomennahan on jo joulukuu, joten tänäiltana laitan sitten ikkunoihin jouluvalot. Pitäisköhän vaihtaa verhotkin?
Sen verran martta olen, että kaapit jää siivoamatta, sillä en aio viettää joulua kaapissa. <