Munkin piti vielä tuohon kateuteen kommentoida, että mulla auttoi tosi paljon, kun tapasin kaikki ne mun raskaana olevat ystävät (5kpl), kuuluin siis samaan ryhmään, kun olin raskaana vielä. Meidän piti kaikkien synnyttää 4 kuukauden sisällä. No nyt sitten olen vain minä, joka tipuin matkasta.
Tapasin kaikki ystäväni samaan aikaan (noin pari kuukautta keskenmenon jälkeen) ja jotenkin se paha olo ja kateus lähti kokonaan. Ei se ole tosiaankaan minulta pois, mutta myönnetään, että olin aluksi tosi kateellinen ja mietin, että miksi juuri minulle, kun olen ainut joka odotti ensimmäistään.
Nyt olen ymmärtänyt miksi niin kävi, vaikka se pahalta tuntuukin. Jos en olisi keskenmenoa saanut, meidän asiat olisivat menneet todella vaikeiksi. Elämässä tuli heti perään uusia yllättäviä mutkia vastaan, meidän täytyi muuttaa maasta toiseen ym. Emme tuskin olisi mieheni kanssa edes yhdessä jos en olisi tullut silloin "vahingossa" raskaaksi. Olimme juuri eroamassa, kun sain plussan tikkuun. Meillä meni niin huonosti, ettei meillä ollut juurikaan seksielämää, joten se raskaus oli oikeastikin pieni ihme.
Tänään olen niin iloinen, että niin kävi eikä me luovutettu. Mulla on pitkästäaikaa rauhallinen, levollinen ja onnellinen olo. Maisemanvaihto ja kaikki nämä vastoinkäymiset ovat lähentäneet meitä ja mulla on turvallinen olla. Tuntuu, että nyt olen valmis äidiksi ja ottamaan vastuun toisesta ihmisestä, ensimmäistä kertaa. Se viime raskaus meni sumussa, koska se tuli niin yllättäen. Sitten tuli hematoomat ja vuodot ja vaikka sen sikiön elävänä näinkin ultrassa, hirveästi heiluttamassa käsiään, niin en osannut yhtään iloita koko asiasta. Pelkoni osuivat siis oikeaan. Nyt olen ajatellut, että vielä ei ollut sen tyypin aika tulla maailmaan, vaan se jäi odottelemaan parempia aikoja ja olosuhteita
Toivottavasti te ette pidä mua ihan höhlänä
Mun mielestä on kiva selitellä itelleen näitä asioita parhainpäin, sitäkin varmasti kutsutaan puolustusmekanismiksi. Haluan ajatella, että kaikella on tarkoituksensa. Pahoilla ja inhottavillakin asioilla on tapana kääntyä parhainpäin, kun osaa katsoa asiat oikealta kantilta. Mekin ihan vaan pelkästään kaikesta tästä paskasta johtuen, jouduttiin vaihtamaan maata. Ja se taisikin olla onni onnettomuudessa
Ja tosiaan mulla on nyt kolmannet menkat menossa keskenmenon jälkeen eli ei meilläkään tärpännyt samantien. Mutta täytyy itse uskoa, että onnistuu, muuten ei mistään tule mitään
Tsemppiä ja lämpimät halaukset teille kaikkille!!! Nyt lähdetään porukalla uuteen nousuun ja yritetään kaikesta peestä huolimatta olla positiivisia.. niin vaikeaa kun se välillä onkin.