Kerronpa minäkin näkemykseni lapsestani ja iPadista :D

[äityliinu]

Kun kerran näyttää olevan toisessa ketjussa jo yhdestä näkökulmasta asia vireillä

Olen itse harkinnut iPad Minin ostamista keväällä 10 vuotta täyttävälle pojalleni. Hän on säästänyt kaikki saamansa (käytännössä 2 euron viikkorahan) ostaakseen tuollaisen kojeen. Säästössä on nyt reilut 30 euroa ja päättäväisesti hän vain haluaa jatkaa.

Minusta poika on osoittanut todella määrätietoista säästämistä, välttänyt muut houkutukset siinä samalla. Lisäksi panostanut koulutyöhönsä ja on aina avulias perheessä. Olen ajatellut, että ostaisin hänen haaveilemansa iPad Minin 10-vuotislahjaksi. Lähinnä hän sillä varmaan käyttäisi sanakirjaa, googlea, karttasovelluksia, tähtitaivassovellusta jne. Pelipäivä meillä on kaksi kertaa viikossa, joten silloin tietenkin saisi myös pelata.

Tarkoituksena ei ole "koukuttaa" lasta päddäriin, vaan pädi olisi keittiön kaapissa eikä lapsen omassa huoneessa. Tarkoituksenani olisi tällä pikemminkin opettaa, että ihminen hallitsee näitä läppäreitä ja päddäreitä, eikä toisinpäin. Ja että välillä on hyvä vaan viskata ne kaappiin ja silloin voi tehdä muuta

 

["vieras."]

Meillä on oletuksena, että jokainen hoitaa koulunsa oman tasonsa mukaisesti ja osallistuu kotitöihin kykyjensä mukaan. Näistä perusasioista ei palkita.

 

[......]

Tiedän yhden kasvatusesimerkin, jossa lapsi on saanut ikätasonsa mukaisesti sellaisia laitteita, joita on kulloinkin tarvittu. Se on perheessä nähty lapsen kehitykselle tärkeäksi, esimerkiksi tietokone hankittiin jo ennen kouluikää, koska (itse tietokoneista varsin pihalla olevat) vanhemmat ajattelivat, että osaamista kouluiässä tarvitaan. Myöhemmin tämä lapsi on itse "hankituilla" (ei alle viisitoistavuotiaalla toki kummoista työhistoriaa ole) rahoilla hankkinut tabletin. Ja koska harrastuksia on monenlaisia, ja useat niistä perheen yhteistä puuhaa ulkosalla, pädi jää kyllä aina kakkoseksi, jos on tarjolla muuta puuhaa.

Ai pointti? No ainakin se, että ehdottomat kiellot ovat harvoin tie kasvatukselliseen onneen. Kohtuus on toinen vaatimus, mutta jos kasvatus on muuten kokonaisuutena balanssissa, niin rajojen asettaminen ei tule olemaan ongelma.

Ikätason mukaista vastuuta voi antaa, kunhan päävastuu kaikesta lepää aikuisen harteilla. Sillä pääsee pitkälle.

 

["humppa"]

Päddäri? Uusi inhokkisana löytyi! Mutta asiaan, tablettilaite on ihan ok ja kiva 10-vuotiaalle, kunhan ei tosiaan anna sen kasvaa kiinni lapsen käsiin.