?
Vieras
http://blogit.iltalehti.fi/petri-ahoniemi/2010/03/04/kerrostalonatsit-nykyhipit-ja-kassajonopoliisit/
"Oletteko tosissanne! Kuka voi syödä tuollaista moskaa?", noin 40-vuotias nainen huutaa minulle kassajonossa.
En tunne tätä naista, mutta tunnistan lajityypin. Hän on kuivakkaan laiha, kauhtunut hiihtoanorakki päällä, hyvin lyhyt tukka ja silmälasien takaa kiiluu terävä, kaikkea vahtiva ja paljon tuomitseva supisuomalainen kotipoliisin katse.
Olen hämmentynyt ja toivotan neidille hyvää päivää, poistun korvat kuumottaen kotiini, synnin taakka hartioillani.
Tunnen hetken itseni Mummon Muusi-rikolliseksi. Sitten kuohahtaa. Yksilön vapauttani on loukattu. Suomi on antanut liikaa periksi sille, että muut määräävät, mikä meille on hyväksi.
Lapseni olivat tilanneet isiltä pihvit ja perunamuusia, joten laiskuuttani otin pihvien lisäksi muusijauhetta. Se oli tämän tuntemattoman ihmisen mielestä rikos ja hän katsoi velvollisuudekseen tuomita minut huutaen niin, että kaikki kaupassa kuulivat.
Meillä on vakava ongelma Suomessa. Se on harha nimeltään Yleinen Hyvä.
Yleinen hyvä, jota muuten ei ole oikeasti edes olemassa, määrittelee suomalaisten ruokailu-, kuntoilu-, juoma-, matkustamis-, pukeutumis-, kulutus-, autonvalinta-, ja varmaankin kohta seksuaalisen käyttämisen sallitut muodot. Epäilen, että myös sallitut ajatukset on jo kirjattu johonkin mietintöön valmiiksi ja kohta ne ovat asetuksina valmiina.
DDR kaatui, mutta Suomi elää. Tälle pitää saada loppu.
Vapaus on arvokas asia. Ja ihmeen vapaaehtoisesti me olemme siitä luopumassa. Ihminen ymmärtää vapauden arvon ilmesesti vasta kun hän on sen jo menettänyt.
Kolumnisti Virpi Salmi laittoi asioita ojennukseen äskettäin "Hipit, te pilaatte kaiken"-kolumnissaan (hs.fi).
Virpi kuritti urbaaneja hippejä siitä, että he päättävät asioista toisten puolesta;
"He ovat hyväpalkkaisia, ratikkayhteyksien varrella asuvia pamflettiälykköjä, jotka tietävät paremmin, millaisia kurkkuja sinun pitäisi ostaa. He pukeutuvat kirpputorivaatteisiin vain sen vuoksi, että reprovaatteet ovat muodissa, mutta mainitsevat syyksi kierrättämisen."
"He ovat istuneet vuosia baareissa harjoittelemassa retoriikkaansa, joten kun kuulostaa siltä, että he ovat huolissaan yhteiskunnan heikoista, he todellisuudessa ajavat oman kaveripiirinsä asioita," Virpi Salmi kirjoittaa.
Olen Virpi Salmen kanssa samaa mieltä, että yhteiskunnan pitää ohjata yksilöitä siihen suuntaan, ettei autoa ajeta humalassa, eikä heroiinia isketä suoneen tai toista ihmistä lyödä. Yhteiskunnan pitää suojella avuttomia, sairaita, tai niitä hölmöjä, jotka teoillaan ovat aiheuttamassa itselleen ja ympäristölleen vakavia vaurioita.
Mutta se, mitä valintoja ihminen normaalissa elämässään tekee, on täysin vapaan ihmisen oma valinta. Vapaudesta seuraa vastuu ja vääristä valinnoista voi seurata jotakin ikävää ja opettavaista.
Länsimaisen filosofian ja oikeusperinteen mukaisesti ihmisen pitää olla mahdollisimman vapaa teoissaan, toimissaan ja mielipiteissään. Nyrkkejäkin saa heilutella, jos ei osu kehenkään. Siinä menee se raja.
Väärinlukijoille korostan, että lakeja ei saa rikkoa, vaikka ei jäisikään kiinni. Lait ja normit kun ovat aivan kaksi eri asiaa.
Normi ei ole laki vaan kussakin yhteisössä muodostunut sopimus, käyttäytymismalli. Normit ovat erilaisia riippuen ollaanko esimerkiksi Suomessa vai Aasiassa.
Joissain maissa normi ohjeistaa, että ruuan jälkeen pitää olla kohtelias, röyhtäistä kuuluvasti ja poltella vesipiippua isännän kanssa, muuten seurauksena on verinen loukkaantuminen. Suomessa tuollainen on sopimatonta ja ehkä laitontakin, riippuen mitä vesipiipussa on.
Nyt nämä nykyhipit, kassajonossa kyttäävät lähimmäisemme ja taloyhtiömme "porraskäytävänatsit" pyrkivät tekemään omista normeistaan lakeja. Kun minä en polta, et sinäkään polta, et sisällä etkä parvekkeella. Kun minä vietän lihattoman päivän, niin et sinäkään syö pihviäsi.
Virpi Salmen ruoskii "urbaaneja nykyhippejä" todella rankasti. Seuraavaa oli erityisen suuri ilo lukea:
"He pitävät itseään hyvinä veronmaksajina, joten he osaavat vaatia itselleen etuja, kuten yksilöllistä palvelua synnytyksessä valaanlaulun tahtiin, kierrätetystä lähipahvista valmistettuja kahvimukeja ja enemmän runonlausuntaa terveyskeskuksen auloihin. Ja kaikki tietysti valtion piikkiin. Ja mikä tärkeintä, heistä lähtee aivan helvetin kova ääni."
"Elintasohippien "ideologian" isoin kompastuskivi on se, että sen ei ole tarkoitus muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Sen tarkoitus on osoittaa, kuinka minä olen parempi ihminen kuin muut, ja kuinka minä kuulun yhteiskunnan eliittiin tyhmien massojen yläpuolelle," Salmi tykittää.
Palautteen kovasta määrästä Virpin luodit osuivat suoraan rintakehään.
Lopuksi, lihansyönnistä puhuttaessa, lainaan filosofian ja uskonnonopettajani, nykyisen kirjailijan ja papin Reijo Ylimyksen suurta viisautta Tampereen Rellun luokkahuoneesta:
"Minä kunnioitan suuresti esi-isieni työtä. He ovat ankarasti taistelleet itsensä kymmenien tuhansien vuosien aikana ravintoketjun huipulle, lihansyöjänä. Ryhtymällä kasvisyöjäksi romuttaisin heidän arvokkaan työnsä ja häpäisisin heidän muistonsa" Ylimys julisti.
Lihansyönti tai kasvisyöjäksi ryhtyminen on kunkin yksilön oma, vapaa päätös. Minä valitsenYlimyksen linjan, mutta kunnioitan heitä yhtä lailla, jota valitsevat kanin linjan. Moniarvoisuus takaisin Suomeen, kiitos!
"Oletteko tosissanne! Kuka voi syödä tuollaista moskaa?", noin 40-vuotias nainen huutaa minulle kassajonossa.
En tunne tätä naista, mutta tunnistan lajityypin. Hän on kuivakkaan laiha, kauhtunut hiihtoanorakki päällä, hyvin lyhyt tukka ja silmälasien takaa kiiluu terävä, kaikkea vahtiva ja paljon tuomitseva supisuomalainen kotipoliisin katse.
Olen hämmentynyt ja toivotan neidille hyvää päivää, poistun korvat kuumottaen kotiini, synnin taakka hartioillani.
Tunnen hetken itseni Mummon Muusi-rikolliseksi. Sitten kuohahtaa. Yksilön vapauttani on loukattu. Suomi on antanut liikaa periksi sille, että muut määräävät, mikä meille on hyväksi.
Lapseni olivat tilanneet isiltä pihvit ja perunamuusia, joten laiskuuttani otin pihvien lisäksi muusijauhetta. Se oli tämän tuntemattoman ihmisen mielestä rikos ja hän katsoi velvollisuudekseen tuomita minut huutaen niin, että kaikki kaupassa kuulivat.
Meillä on vakava ongelma Suomessa. Se on harha nimeltään Yleinen Hyvä.
Yleinen hyvä, jota muuten ei ole oikeasti edes olemassa, määrittelee suomalaisten ruokailu-, kuntoilu-, juoma-, matkustamis-, pukeutumis-, kulutus-, autonvalinta-, ja varmaankin kohta seksuaalisen käyttämisen sallitut muodot. Epäilen, että myös sallitut ajatukset on jo kirjattu johonkin mietintöön valmiiksi ja kohta ne ovat asetuksina valmiina.
DDR kaatui, mutta Suomi elää. Tälle pitää saada loppu.
Vapaus on arvokas asia. Ja ihmeen vapaaehtoisesti me olemme siitä luopumassa. Ihminen ymmärtää vapauden arvon ilmesesti vasta kun hän on sen jo menettänyt.
Kolumnisti Virpi Salmi laittoi asioita ojennukseen äskettäin "Hipit, te pilaatte kaiken"-kolumnissaan (hs.fi).
Virpi kuritti urbaaneja hippejä siitä, että he päättävät asioista toisten puolesta;
"He ovat hyväpalkkaisia, ratikkayhteyksien varrella asuvia pamflettiälykköjä, jotka tietävät paremmin, millaisia kurkkuja sinun pitäisi ostaa. He pukeutuvat kirpputorivaatteisiin vain sen vuoksi, että reprovaatteet ovat muodissa, mutta mainitsevat syyksi kierrättämisen."
"He ovat istuneet vuosia baareissa harjoittelemassa retoriikkaansa, joten kun kuulostaa siltä, että he ovat huolissaan yhteiskunnan heikoista, he todellisuudessa ajavat oman kaveripiirinsä asioita," Virpi Salmi kirjoittaa.
Olen Virpi Salmen kanssa samaa mieltä, että yhteiskunnan pitää ohjata yksilöitä siihen suuntaan, ettei autoa ajeta humalassa, eikä heroiinia isketä suoneen tai toista ihmistä lyödä. Yhteiskunnan pitää suojella avuttomia, sairaita, tai niitä hölmöjä, jotka teoillaan ovat aiheuttamassa itselleen ja ympäristölleen vakavia vaurioita.
Mutta se, mitä valintoja ihminen normaalissa elämässään tekee, on täysin vapaan ihmisen oma valinta. Vapaudesta seuraa vastuu ja vääristä valinnoista voi seurata jotakin ikävää ja opettavaista.
Länsimaisen filosofian ja oikeusperinteen mukaisesti ihmisen pitää olla mahdollisimman vapaa teoissaan, toimissaan ja mielipiteissään. Nyrkkejäkin saa heilutella, jos ei osu kehenkään. Siinä menee se raja.
Väärinlukijoille korostan, että lakeja ei saa rikkoa, vaikka ei jäisikään kiinni. Lait ja normit kun ovat aivan kaksi eri asiaa.
Normi ei ole laki vaan kussakin yhteisössä muodostunut sopimus, käyttäytymismalli. Normit ovat erilaisia riippuen ollaanko esimerkiksi Suomessa vai Aasiassa.
Joissain maissa normi ohjeistaa, että ruuan jälkeen pitää olla kohtelias, röyhtäistä kuuluvasti ja poltella vesipiippua isännän kanssa, muuten seurauksena on verinen loukkaantuminen. Suomessa tuollainen on sopimatonta ja ehkä laitontakin, riippuen mitä vesipiipussa on.
Nyt nämä nykyhipit, kassajonossa kyttäävät lähimmäisemme ja taloyhtiömme "porraskäytävänatsit" pyrkivät tekemään omista normeistaan lakeja. Kun minä en polta, et sinäkään polta, et sisällä etkä parvekkeella. Kun minä vietän lihattoman päivän, niin et sinäkään syö pihviäsi.
Virpi Salmen ruoskii "urbaaneja nykyhippejä" todella rankasti. Seuraavaa oli erityisen suuri ilo lukea:
"He pitävät itseään hyvinä veronmaksajina, joten he osaavat vaatia itselleen etuja, kuten yksilöllistä palvelua synnytyksessä valaanlaulun tahtiin, kierrätetystä lähipahvista valmistettuja kahvimukeja ja enemmän runonlausuntaa terveyskeskuksen auloihin. Ja kaikki tietysti valtion piikkiin. Ja mikä tärkeintä, heistä lähtee aivan helvetin kova ääni."
"Elintasohippien "ideologian" isoin kompastuskivi on se, että sen ei ole tarkoitus muuttaa maailmaa paremmaksi paikaksi. Sen tarkoitus on osoittaa, kuinka minä olen parempi ihminen kuin muut, ja kuinka minä kuulun yhteiskunnan eliittiin tyhmien massojen yläpuolelle," Salmi tykittää.
Palautteen kovasta määrästä Virpin luodit osuivat suoraan rintakehään.
Lopuksi, lihansyönnistä puhuttaessa, lainaan filosofian ja uskonnonopettajani, nykyisen kirjailijan ja papin Reijo Ylimyksen suurta viisautta Tampereen Rellun luokkahuoneesta:
"Minä kunnioitan suuresti esi-isieni työtä. He ovat ankarasti taistelleet itsensä kymmenien tuhansien vuosien aikana ravintoketjun huipulle, lihansyöjänä. Ryhtymällä kasvisyöjäksi romuttaisin heidän arvokkaan työnsä ja häpäisisin heidän muistonsa" Ylimys julisti.
Lihansyönti tai kasvisyöjäksi ryhtyminen on kunkin yksilön oma, vapaa päätös. Minä valitsenYlimyksen linjan, mutta kunnioitan heitä yhtä lailla, jota valitsevat kanin linjan. Moniarvoisuus takaisin Suomeen, kiitos!
