Kertoisitko hyvälle ystävällesi?

[Mitä tekisit?]

Jos lapsesi kertoisi nähneensä ystäväsi 14-v. Lapsen humalassa, tupakoimassa itseään vanhempien nuorten seurassa, kertoisitko ystävällesi? Itsellä tämä tilanne. Asia ei ole ihan uusi ja ystäväni on osittain tietoinen asiasta ja olemme siitä jutelleet. Toisaalta en millään haluaisi pahoittaa ystäväni mieltä, kun hän jo tietää ongelmista, mutta luulee ehkä ongelmien vähentyneen. Toisaalta en haluaisi asettaa lastani hankalaan tilanteeseen kertomalla. Ja kuitenkin tämä tuttu lapsi on minullekin tärkeä ja tekisi mieli kertoa. En vain ole varma onko asia hyväksi ystävyydelle tai onko kertomisesta mitään hyötyä. Kertokaa ajatuksianne, jospa se auttaisi minua tekemään "oikean" ratkaisun mikä se lieneekin. Itse olen aika hämmentynyt ja ristiriitainen asiassa.

 

[joo]

Jos oma lapseni tekisi tuollaista, haluaisin ehdottomasti, että minulle kerrotaan. En ymmärrä, kuinka kukaan voisi suuttua, jos joku muu on huolissaan lapseni hyvinvoinnista! ... mutta en muutenkaan aina ymmärrä muita ihmisiä

 

[Tulipeikko harmaana]

Minä kertoisin. Jos mahdollista, yrittäisin esittää asian kuitenkin niin, ettei oma lapseni joutuisi juoruajan asemaan. Jos esim. tilanne on ollut sellainen, että periaatteessa olisin voinut itse olla paikalla, ehkä huijaisin sanomalla, että olen itse/mies nähnyt. Tai ainakin pyytäisin ystävääni hieman valehtelemaan lapselle. Mutta ehdottomasti kuitenkin kertoisin.

 

[Lentokala]

Kertoisin ja haluaisin ehdottomasti että mulle kerrottais jos kyseessä ois mun lapsi!

 

[Saraldo]

Mäkin haluaisin tietää. Ja sinun kohdallasi tekisin myös niin, että kertoisin itse nähneeni (jos se vaan sopii tilanteeseen).

 

[Ap]

Vaikuttaisiko asiaan se, että tietäisitte, että äiti tietäisi lapsensa tupakoineen ja käyttäneen alkoholia aiemmin, mutta saattaa luulla ongelman olevan siirtymässä taka-alalle tms. Toisaalta haluaisin kertoa, toisaalta mietin muuttaako se mitään ja saanko ikävän viestintuojan roolin tai lapseni "juoruajan" roolin, vaikka sekä lapseni että minä välitämme tuosta lapsesta kovasti ja haluaisimme auttaa. Tuntuu vain, että äiti ei ehkä jaksaisi henkisesti tuota tietoa vastaanottaa ja en haluaisi uuvuttaa toista asialla, johon toisella ei ehkä ole keinoja.. Aika vaikea tilanne joka tapauksessa! Jos tilanne olisi ihan uusi, en edes miettisi, mutta nyt jotenkin intuitiivisesti ajatus kertomisesta tuntuu hankalalta . Välitän sekä ystävästäni että tästä monin tavoin ihanasta, mutta haasteellisesta murrosikäisestä.

 

[Lentokala]

Kertoisin vielä suuremmalla syyllä jos tietäisin et äiti luulis ongelman poistuneen.
Näinhän ei sii selvästi oo, enkä ainakaan itse haluis olla valheellisessa luulossa,
et kaikki on ok.

 

[zuku]

Parasta mitä sen nuoren elämälle voit tehdä, on puuttua ja kertoa! Parasta olisi tietty että vois jutella ite nuoren kans rakentavasti! Toivottavasti äiti suhtautuu asiallisesti teitoon.. ja antaa sinun tukea nuoren kasvatuksessa!

 

[vieras]

En välttämättä viitsisi puhua asiasta, sillä ainakaan työkaverini ei ole pidä minään oman 15-vuotiaansa menoja. Hän kertoi itse nähneensä lapsensa illan vietossa muiden kanssa.

Pari vuotta sitten oli tupakointiin liittyvä ongelma 12-vuotiaan kanssa. Lapseni kertoi kaverinsa polttavan. Mietin otanko yhteyttä äitiin. En ottanut, mutta puhuin kaverin kanssa asiasta ja kysyin tietääkö äiti tupakoinnista. Kaveri kertoi äitinsä tietävän ja uskoin sen pitävän paikkansa, joten en ottanut äitiin yhteyttä.

Kuulostele tilannetta ja toimi sen mukaan mikä parhaalta tuntuu.

 

[Ap]

Kiitokset asiallisista vastauksista! Taidan jutella nuoren kanssa, koska tunnen hänet lapsesta asti ja tiedän hänen arvostavan minua. Puhun tietysti ensin äidin kanssa, mutta vasta lomareissun jälkeen. Äiti on joskus pyytänyt minua juttelemaan nuorensa kanssa, joten uskon, että hän toivoo sitä nytkin, mutta kuulostelen tilannetta ja olen hienovarainen. Jos kerron asian, kerron rehellisesti mistä tiedon sain ja syyksi lapseni vilpittömän huolen tutun kaverin tilanteesta. Kerron myös lapselleni, että aion ottaa asian puheeksi ja arvelen hänenkin sitä odottavan, koska asian halusi minulle kertoa.

 

[Saraldo]

Kertoisin vielä suuremmalla syyllä jos tietäisin et äiti luulis ongelman poistuneen.
Näinhän ei sii selvästi oo, enkä ainakaan itse haluis olla valheellisessa luulossa,
et kaikki on ok.

Samaa mieltä. Äiti voi olla ihan tyytyväinen siihen, että hänen lapsensa ei enää hölmöile. Ja sitten tuleekin jonain päivänä järkytys, kun lapsi onkin selviämisasemalla tms.

 

[Ap:n jälkimaininta]

Kerrottu on. Tuntui pahalta kertojasta ja kuuntelijasta, mutta yritin kertoa niin empaattisesti kuin osasin. Pahalta tuntui, kun arvaan, millainen ilta on edessä. Äiti on tosi kiva ja fiksu ihminen, joka kyllä tekee kaikkensa asioiden hoitamiseksi.