kertokaa miten mun tulis toimia. kyse työpaikan ilmapiiristä

[apuja kaipailen]

eli en tule pomoni isän kanssa toimeen. tai siis en enää. olen niin useasti loukkaantunut hänen lauseilleen et nyt riitti. en jaksa enää esittää tekopyhää ja olla niin kuin kaikki on hyvin.

nyt pomo sit sano mulle et mun pitää unohtaa koko asia ja olla normaalisti, eli iloinen oma itseni.

mut kun en halua, miks mun pitäis esittää jotain mitä en oo ja luopua ns. periaatteistani??
näen pomoni isää noin 4 kertaa viikossa.

sanon päivää ja vastaan työpaikkaan liittyviin kysymyksiin. mut onko mun muuten pakko puhua hälle?? miks mun pitäis jutella kivoja ja kertoa omia mielipiteitäni kun en tiedä milloin seuraavan kerran sanon jotain väärin ja itken taas kun tuntuu niin pahalta kun en mitään osaa ja mun mielipiteet on niin tyhmiä???

onko kellään kokemuksia??

 

[eihataa]

se ukko nauttii siitä kun sä itket tai hermostut, ole vaan asiallinen+etkä sano mitään ylimääräistä

 

["vieras"]

Siis onko sun pomos isäkin samassa työpaikassa? Vai oletteko vaan muuten tuttuja? Voihan sitä vaan tervehtiä ja mennä kiireisen näköisenä.

 

["vieras"]

Yritä olla aikuinen. Jos olet jäänyt kiinni jonkun herttaisen teinitytön rooliin, niin nyt työelämässä siitä olisi parasta yittää päästä eroon. Ei kannata olla liian tuttavallinen työkavereiden kanssa.

 

["a.p"]

no tää pomon isä on tavallaan töissä täällä. auttelee mm. pihahommissa jne..
tää isä ei ole mun nähnyt koskaan itkevän kun teen sen muilta piilossa, mut pomon mielestähän vika on nyt mussa kun meil oli riitaa, kun kumpikin kuulemma loukattiin toisamme. mut MINUN pitäis unohtaa ne ja antaa olla.
anna tulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos.

nyt sain valituksen siis siitä kun en ole enää oma itseni hänen isän seurassa. mun pitäis olla se kaikkien kaveri ja aina iloinen!!

ja olen yrittänyt olla asiallinen ja kohtelias mut se kuulemma vaikuttaa nyt ilmapiiriin kun MÄ en oo enää oma itseni.

 

["a.p"]

oisko jolllain viel kokemusta.. täs oon alkanut miettiä et vaihdanko työpaikkaa vai koitanko kestää, kun tiedän et on pahempiakin paikkoja olemassa.

 

[nöppäri]

Tilit selviksi, niin pomosi kuin sen isän kanssa. Sanot suoraan mitä hyväksyt ja mitä et, mitä se sitten tuo tullessan selviää vasta sitten, joko homma alkaa toimimaan, tai sinä toteat, että sun on aika vaihtaa työpaikkaa.

 

[The Maiden]

Ei kukaan voi käskeä sua olemaan iloinen. Olet, mitä olet. Mutta älä kiukuttele sen isän takia, kyse on henkilökohtaisesta kemiasta, eikä työasioista, mikäli oikein ymmärsin.

 

[Ooo]

Tästä ei nyt ehkä saa ihan koko kuvaa asiasta, näillä tiedoilla pelkästään kuulostaa aika pieneltä asialta, tai jos ei pieneltä, niin sellaiselta,joka on saanut suhteettoman suuren vallan sinussa. Työpaikassa kuin työpaikassa on ja tulee aina olemaan ihmisiä, joiden kanssa tulee hyvin toimeen,ja niitä, joiden kanssa ei tule. Ehkä jopa niitä, joita ei voi sietää. Jos haluaa olla töissä ja saada palkkaa, niin joskus joutuu itse sietämään niitäkin ihmisiä, joista ei itse pidä. Täysin asiatonta kohtelua ei toki tarvitse sietää, ei kiusaamista, eikä vähättelyä. Riielyssä sen siijaan on kaksi osapuolta.
Näillä vaikeina aikoina voi olla kiitollinen, että on työtä, en lähtisi suin päin irtisanoutumaan, jos työstä itsessään tykkää. Jos on paikka jo muualla, niin ainahan voi lähteä toisiin töihin. Mutta näistä jutuista kannattaa yrittää oppia jotain itsestäkin, teksisikö jotain toisin, onko itsessä muutostarvetta jne.

 

["a.p"]

Ei kukaan voi käskeä sua olemaan iloinen. Olet, mitä olet. Mutta älä kiukuttele sen isän takia, kyse on henkilökohtaisesta kemiasta, eikä työasioista, mikäli oikein ymmärsin.

en mä kiukuttele, olen ollut ihan hiljaa riidan jalkeen, mut kun pomo KÄSKEE lopettaa tän hiljaisolon ja olemaan se sama ihminen mikä olin ennen riitaa!!!

mun mielipteellä ei ole vaikutusta tähän asiaan ilmeisestikkään. mun pitää ajatella kaikkia muita ja lopettaa tää lapsellinen kiukuttelu: vaikken mä kiukuttele.. siis sanon päivää jne. mitä kerroin tos aikasemmin, mut miten mä voin olla normaalin tän isän seurassa kun en tule toimeen ja mietin koko ajan mitähän teen seuraavaksi väärin et mulle voi taas suuttua???

 

[Ooo]

Anteeksi jos kuulostaa tylyltä, mutta ongelma taitaa olla sinussa. Itsetunnossa tai jossain.
Sinä olet töissä siellä, ei kukaan sen lisäksi määrittele millainen sinun tulee kenenkin kanssa olla, ota tämä puheeksi esimiehen kanssa. Jos olet oikein rohkea, niin pyydät neuvottelua tämän isän kanssa, jossa asia sovitaan, niin ei tyarvitse jahkailla ja pohtia vuorokauden ympäri. Jos pomo on kerran tokaissut, että olepa oma itsesi, niin se on ymmärrettävää. Mutta jos käy monta kertaa päivässä sanomassa "hymyile", niin on väärillä teillä. Ehkä itse ylireagoit?