Hei
Oikein paljon onnea minunkin puolestani Catrinalle ja Sannille! Kerrassaan mahtavan ihania uutisia
!!!
Täällä kanssa jo kovasti odotetaan, josko pääsisi synnyttämään. Mieskin kysyy aina ekana kun soitan, että joko mennään -odotus kova siis silläkin suunnalla
. Kaikkia S:iä kokeiltu mutta ei ole vielä tepsineet
Toissayönä supisteli jo hieman kipeämpää useamman tunnin ja toivoin, että josko tää nyt olis sitä mutta loppui sitten viideltä aamulla. Sen jälkeen tullut pientä vihlontaa ja sellaista menkkamaista kipua supistelujen yhteydessä öisin ja aamupäivisin. Mutta hassua se on kun kovasti toivoo kokoajan, että alkaisi jo sattumaan..
Limatulppaa tosin ei ole näkynyt täälläkään, joten saa vielä odottaa.
Kauhistuttaa vain tuo pikkuisen koko kun oli ennuste että 4.2 kg jos syntyy laskettuna päivänä ja itse olen painanut syntyessäni lähes 5 kg ja äitini kertoi juuri eilen, että multa meni siinä solisluut ja hältä lantioluut.. kerroin että en kiitos halua kuulla enempää.. No onneksi ultrassa arvioivat myös, että pitäis mahtua pihalle, vaikka pää ihan yläkäyrillä menikin.
Meillä on ollut nimiehdotus olemassa raskaustestin tekemisestä asti ja toinenkin nimi pikkuiselle tullut matkalla. Tosin voi olla, että ei olekaan sitten ollenkaan nimensä näköinen, mutta tuolla nimellä kutsutaan edelleen, kun ultrankin mukaan tyttö on. Tuleva mummo oli juuri kutonut vaaleampunaista villatakkia ja housuja ja heitin, että mitäs jos se onkin poika (kun eihän ne 100 % luotettavia ole..)
Kummeja ollaan hieman mietitty, mutta ei vielä päätetty eikä kysytty -taidetaan vielä olla hieman eri mieltäkin aiheesta.. No onneksi ehtii vielä -ajatellut siten että koitetaan saada ensin pikkuinen terveenä maailmaan ja mietitään sitten. Lähinnä mietinnässä myös pidetäänkö ristiäiset vai nimiäiset. Mies kuuluu kirkkoon itse en. . Ristiriitainen asia, kun mietin, että kumpi on oikeastaan enemmän, että lapsi saa itse päättää. Tavallaan se, että ei kastettaisi mutta toisaalta se on osa meidän kulttuuria ja siinä mielessä "normaalista vielä poikkeavaa" jos ei kasteta eli olisko silloin enemmän lapsen omavalinta, jos kastettaisiin ja eroaisi sitten itse joskus, jos on sitä mieltä... vaikeita filosofisia pohdintoja.. No olen antanut tämän miehelle päätettäväksi ja päätynyt siihen, että mulle sopii molemmat.
Mitens teillä muilla menee päivät? Jaksatteko olla kuinka aktiivisia? Itselläni veto ihan poissa.. Ihmettelen mihin nää päivät oikein kuluu kun en oikein mitään tee. Tännekin kirjotitamista miettinyt useamman päivän.. Sellainen yleisuupunut olo. Toisaalta olo, että nyt olis mahku tehdä vaikka mitä ja harmittaa sitten kun ei saa mitään aikaiseksi, mutta oon sitten ajatellut, että kait sitten nyt oikea tapa on ottaa rennosti ja vain olla vaikka sitten oliskin neljän seinällä koko päivän. Musta on esimerkiksi tullut tosi epäsosiaalinen -ei oikein jaksaisi ketää tavata... No kait tääkin voi olla tavallaan valmistautumista pian alkavaan uuteen elämänvaiheeseen !?!
Kovasti kärsivällisyyttä kaikille muillekin viime metreille -koitetaan vain ajatella, että kyllä ne ulos tulee sitten kun aika on
!