Ilmoittaudutaan mekin: syntynyt tyttö 4.6.2010.
Kuten kirjoittelin toukokuussa tyttö oli perätilassa ja synnytystapa-arvioinnissa ilmoitin haluavani yrittää alatiesynnytystä, koska lantioni oli riittävän tilava. Ja sitähän yritettiin yhdeksän tuntia. Vauva ei suostunut laskeutumaan (ponnistusvaiheeseen asti ei siis päästy), joten hän syntyi sitten loppuviimein keisarinleikkauksella. Vauvalla oli kaikki kuitenkin koko ajan hyvin enkä itsekään kokenut synnytystä mitenkään traumaattisena. Jos seuraava on myös perätilassa haluaisin taas yrittää alatiesynnytystä, mikäli se katsotaan mahdolliseksi. Jo ihan senkin takia, että kahden keisarinleikkauksen jälkeen mahdolliset seuraavat lapset nyky hoitosuosituksen mukaan ilman muuta leikataan, olivat miten päin vain. Sitä paitsi ei kai kohtukaan sitä leikkelyä kovin montaa kertaa kestä, vaikka ei mikään suurperhe haaveissa olekaan.
Synnytys käynnistyi vesien menolla 3.6. aamulla, mutta koska leikkaussalissa oli yöllä ruuhkaa, siirtyi varsinainen syntymä lasketulle päivälle. Puolustusvoimain lippujuhla ja liputuspäivä: mikäs sen komeampaa :-D
Helteistä on selvitty tähän asti ihan hyvin. Vähän hirvitti, kun tyttö ei suostunut nukkumaan viileässä sisällä omassa pinnasängyssään vaan halusi vaunuihin. Ilmeisesti, koska tykkää nukahtaa vaunujen keinuntaan työnnettäessä. Pahimpina hellepäivinä kärräsin nukkujan hiljaa sisälle jatkamaan uniaan. Olen laittanut tytölle päälle joko lyhythihaisen bodyn tai kietaisubodyn ja jättänyt sen edestä auki. Sisällä olen nukuttanut myös ihan vaippasillaan.
Vettäkin tarjosin kerran, kun tuntui ettei yöllä tule uni vaikka mitä tekisi. Terveydenhoitaja pitkin hampain sanoi, että sitä voi antaa, kunhan se on keitettyä. Tyttö nukahti, en tiedä johtuiko vedestä vai väsymyksestä.