Pompukalle onnittelut synttäreistä! Oon Ansku ihan samaa mieltä: kahteenkymppiin asti synttärit oli ihan kiva juttu, nyt vaan toivoo, ettei kukaan muista (paitsi mies sais tietty muistaa, heh...). En ees aina muista kuinka vanha olen jos joku kysyy, alan laskee syntymävuodesta! Siinä on tietty se hankaluus, että täytyy muistaa, mitä vuotta eletään; sekin on mulle joskus aika vaikeaa.
Ja työmatka on pitkä juu. Parina päivänä viikossa vain se tunnin bussimatka, mutta parina muuna sit ne pyöräilyt siihen lisäksi. Mutta kun ei lähempänä ole niin ei ole! Enkä halua muuttaa sinne perähikiälle edes viikoiksi työn takia, mieluummin sit istun siellä bussissa että pääsen illoiksi kotiin.
Naisvaltaisilla työpaikoilla on aina justiinsa tuollaista. Lytätään toista ja nostetaan siten muka itseä... Ihan kuin se niin toimisi. Ja puhutaan selän takana AINA. Mut se on kyllä ihan puhtaasti näitä naisten juttuja, ja paljon riippuu siitä, minkälaista käytöstä pomo sallii/kannustaa. Meillä onneks tällaista ei ole, vaikka kaikki työntekijät naisia - katsotaan sitten, miten uudessa työpaikassa!
Mä oon tässä kokenut samanlaisen ruokahalun kasvun kuin viime kierrossakin oviksen jälkeen, söisin vaikka pieniä kiviä kunhan niitä tulis tasaiseen tahtiin! Lisäksi luulen, että mua on alkanut elämäni ensimmäisen kerran närästää... Mä oon aina ihmetellyt, miltä se oikein tuntuu, mut nyt on pari kertaa tuntunut rintalastan alapuolella, vähän kuin pallean takana sellainen hirveä painontunne ja kipu... Eikä mee ohi ku pikkuhiljaa, ja helpommin sitten, jos pääsee liikkumaan. Tuskaista.
Mutta se omasta navasta ja takaisin töiden pariin!
