W
Wanha pukki
Vieras
Elokuun alkupuolinen lauantai-ilta. Päivän helle tuntuu vielä ilmassa, vaikka viileät tuulenväreet muistuttavatkin jo lähenevästä syksystä. Taivas on peittynyt epämääräiseen utuun, mahtaakohan huomenna sataa.
Ajelen hiljakseen kohti tanssilavaa, tarkoittaa sitä, ettei vauhti useinkaan nouse yli sadan tuntikilometrin. Ei ole mitään etukäteissuunnitelmaa, kunhan ajelen.
Olen päässyt intistä jokusia kuukausia sitten ja ajelen nyt kohti erästä lähistöllä olevaa suurta tannsilavaa.
Lähenpänä lavaa rtien vieressä seisoskelee pari liftaria, poimin ne kyytiin ja jauhamme kaikenlaista paskaa loppumatkan.
Eivät ole oikein minun mieleisiäni tytsyjä, joten en yritäkään mitään sen kummenpaa.
Lavalla ei muutenkaan ole tänä iltana mieleiseni tunnelma, joten ei kun paanalle taas.
Yön pimeimmät hetket lähestyvät tullessani toiseen paikkaan. En halua kuitenkaan maksaa kolmeakymmentäviittä markkaa päästäkseni kuuntelemaan paikallisen staran naukumista. Tämä porukka on paikan vakiokalustoa tänä kesänä.
Huomaan pari armeija-aikaista puolituttua ja menen hetkiseksi heittämään huulta. Pojat ovat kuitenkin niin kovassa takatuupparissa, ettei heidän jorinoistaan mitään tolkkua saa. Katselin hetken mäellä vellovaa väkijoukkoa ja lähdin hiljakseen parkkipaikkaa kohti. Yön pimeys alkoi vähitellen muuttua aamun hämäräksi.
Olo tuntuu vähän tyhjältä, eihän ollut vielä tapahtunut mitään, mitä voisi joskus muistella. Nojailen autooni ja katselen ympärilleni josko edes jotakin olisi vielä tulossa. Ei mitään, istahdan autoon ja alan sovitella avainta virtalukkoon.
Pari napautusta lasiin, katson ja näen arviolta kolme-neljä vuotta itseäni vanhemman naisen nojaavan hymyillen autooni. Ruuvaan sivuikkunan auki ja jään odottamaan jatkoa.
”Tuota, me tarvittais kuskia hetkeksi ja ehkä vähän muutakin. Mahtaisikko sinä olla halukas?”
Näytän varmaan idiootilta, ainakin tunnen sellainen olevani, en tajua, missä mennään, mutta vaisto sanoo, että nyt ikkuna kiinni ja menoksi.
”Ja mitähän sitten tarkemmin sanottuna on tekeillä?” utelen. ”Me haluttaisiin vain kuskia pienelle romanttiselle ajelullemme” hän vastaa ja hymyilee niin viattoman näköisenä, että päätän ottaa riskin. Tiedän kyllä, että tässä saattaa käydä huonostikin, mutta toisaalta voi olla jotakin kivaakin tulossa.
Lukitsen auton ja seuraan naista. Parin männyn varjossa odottaa melko uudennäköinen Taunus. Sen takapenkillä istuu mies ja nainen,etupenkit ovat tyhjänä.
Pysähdyn auton viereen, mies avaa takaikkunan. ”Jos tulet kuskiksi pariksi tunniksi, me kyllä maksetaan ja tuodaan sinut takaisin tänne”, hän sanoo. ”Ihanko elävänä lupaatte tuoda”, utelen virnistäen, minua on alkanut tilanne jo kiinnostaa. ”No ihan yhtä elävänä kun nytkin olet” mies virnistää takaisin.
Istun kuskin paikalle ja säätelen istuinta itselleni sopivaan asentoon. Minua ensiksi puhutellut nainen kiertää toiselle etupenkille. ”Jaha, arvon herrasväki on sitten hyvä ja suvaitsee antaa tarkempia ajo-ohjeita.”, jatkan entiseen kevyeen sävyyn.
Ja niitähän tulee, suuntaamme jollekin syrjätielle, jota en tunne. Ajelen rauhallisesti ja seuraan sivusilmällä peilistä, miten ajelu todellakin alkaa muuttua romanttiseksi.
Tai ehkä se on väärä ilmaisu, takapenkillä harrastettava toiminta ei näytä enää kovinkaan romanttiselta vaan ihan joltakin muulta. Vilkaisen viereeni ja huomaan etupenkllä istuvan naisen levittäneen reitensä ja työntäneen kätensä niiden väliin. Turvallisuussyistä kiinnitän katseeni taas tiehen.
Ajamme hiljaisuuden vallitessa jonkun kylätaajaman läpi, kun tunnen käden farkkujeni etumuksella. Nopea vilkaisu viereen, nainen istuu pää takakenossa, silmät suljettuina, toinen käsi kiinni puristettujen reisien välissä toisen näpertäessä housujeni vetoketjun kimpussa. Koska sen avaaminen ei oikein tunnu luonnistuvan yhdellä kädellä, hän päättää turvautua koukkaustaktiikkaan ja ujuttaa kätensä vyötärön kautta housuihini.
Tämä on jotakin niin mieletöntä, etten osaa reagoida siihen oikein mitenkään, mutta onneksi takapenkiltä tulee taas uusia ohjeita. Seuraavasta oikealle, sitten tuosta pienestä aukosta vasemmalle ja tuohon parkkiin.
Ilmeisesti takapenkki on käynyt ahtaaksi, koskapa pari toisiinsa liimautuneena pyörähtää ulos. En todellakaan tajua, miten ne tuon tekevät, molemmat lähes yhtä aikaa ovesta ulos. ”Venaa sinä täällä”, sanoo vieressäni istunut nainen ja vääntäytyy hänkin ulos.
On jo melko valoisaa, katson peilistä, miten takapenkin nainen kaadetaan takapoksin kannelle ja molemmat muut ovat hänen kimpussaan.
Mieleni tekee huutaa heille, että menisivät konepellille, että minäkin jotakin näkisin, mutta pidän viisaanpana pitää mölyt mahassani.
Lopulta mis takapenkki irtoaa rykelmästä temmellyksen muuttuessa vain mister takapenkin ja mis etupenkin jäsentenväliseksi ja siirtyy vähän maasta kohoavan kiven päälle.
Samassa etuovi avataan ja mis takapenkki lähes rojahtaa syliini ”Tuu shinäkin mukaan, pidetään haushkaa ihan nelishtään.” Oli typy tainnut kumota pari kaljaa. Tukka sekaisin, vaatteet miten sattuu, muotoja riittää vaikka mihin, ei ollenkan hassunpi näky.
Koska en tiedä, mitä minun tehtäviini tarkkaanottaen kuuluu, en noudata naisen pyyntöä. Nainen katsoo minua vähäsen harittavilla silmillään ja mutisee: ”Taitaa pojulla mennä pupu pöksyyn, kattotaas mitä muuta sieltä löytyy” Hämmästykseltäni ja tyrmistykseltäni en ehdi reagoida mitenkään, kun jo huomaan, että hän on kiskonut vyöni ja farkkujen vetoketjun auki ja upottanut kasvonsa reisieni väliin.Tunnen vain hänen läähättävän hengituksensä ja sitten hänen kielensä lipaisee reittäni.
Odotan jännittyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja tapahtuuhan sitä, jostakin tulee käsi ja kalastaa kulini otteeseensa.
Samassa kuulen pettymyksen huokaisun ”Öööhh, tämmönen, näin pieni, höööhhh...”Sitten huulet kiertyvät terskan ympärille ja tunnen miten varpaiden kynnet ovat irtoamassa. Tuo ensimmäinen imaisu on niin raju ja yllättävä, että taju meinaa mennä. Sitten seuraa hiukan varovaisempaa ja hellempää työskentelyä, joka saa aikaan kasvun ihmeen. ”Tulee tästä ny sentään jonkunlainen, vaikka ei tää kyllä viäkän niin hääppöseltä tunnu…” mutisee tuo vietävä. En anna kuitenkaan noden mutinoiden häiritä itseäni, vaan yritän nauttia tästä yllättävästä tilanteesta. Samalla seuraan, mitä ympärillä tapahtuu.
Mies kaipaa ilmeisesti taas vähän vaihtelua, vai miten lienee, mutta nainen jää ketarat levällään kiven päälle miehen lähtiessä autoa kohti. Hän huomaa minun katselevan ja nostaa sormen varoittavasti huulilleen. Hänen edessään keikkuu kävelyn tahtiin valtava aisa, en enää yhtään ihmettele enkä paheksu jos tuo minua suullaan raiskaava miehennielijä vähättelikin minun ulottuvaisuuksiani. Mies näkee, mitä on tapahtumassa ja virnistää minulle salaviisaan näköisenä. Sitten hän, mitenkään ennakkoon varoittamatta murjaisee tuon valtavan aseensa yhdellä tajuttoman nopealla liikkeellä sisään takaapäin. Nainen ulvahtaa kuin hännälle poljettu kissa, kiskaisee sitten vahingossa kullini kurkkuunsa ja ja saa pahan yskänkohtauksen. Mies ei siitä paljon piittaa, junttaa vain tuota nuijaansa sisään, ulos, sisään, ulos. Vauhti vain kiihtyy ja työnnöt syvenevät, nainen lopettaa imemisen. Joka työntö irroittaa hänestä vinkaisun, jotka vähitellen muuttuvat aina vain tuskaisemmiksi. Mies tarttuu hänen käsiinsä, vääntää ne selän taakse ja pakottaa näin naisen pyllistämään vielä korkeammalle.
Nainen ulvoo nyt suoraa jatkuva ulinaa, ehdin jossakin vaiheessa ihmetellä, millä välillä hän ehtii vetää henkeä. Sitten, yhtä äkkinäisesti kuin tilanne alkoi, se on ohi. Mies junttaa itsensä syvemmälle kuin vielä kertaakaan ja jäykistyy paikalleen, pitää naista tiukasti itseään vasten ja värisee kuin vilunen. Nainen vaikertaa hiljaa ja lysähtää sitten veltoksi, pää reisilläni, polvilleen auton viereen. Toinenkin nainen hiippailee autolle utuinen katse silmissään. Ilmeisesti pieni romanttinen ajelumme on ohi, tai ainakin lopuillaan.
Ajelen hiljalleen kohti paikkaa, josta tälle matkalle lähdettiinkin, on jo täysin valoisaa, vaikka Taivaan verhoaakin raskas, lyijynharmaa pilvipeitto. Autossa on leppoisan unettava tunnelma. Takapenkkiläiset ovat jälleen kietoutuneet toisiinsa, nyt rauhallisen raukeina, etupenkin nainen taas katselee aamuöistä maisemaa haaveellisen näköisenä.
Tulemme parkkipaikalle, mies nousee autosta kanssani ja astuu muutaman askelen kauemmaksi kanssani. Hän kaivelee taskustaan pari ryppyistä seteliä ja virnistää. ”Nautitaan suu kiinni”
Ajelen hiljakseen kohti tanssilavaa, tarkoittaa sitä, ettei vauhti useinkaan nouse yli sadan tuntikilometrin. Ei ole mitään etukäteissuunnitelmaa, kunhan ajelen.
Olen päässyt intistä jokusia kuukausia sitten ja ajelen nyt kohti erästä lähistöllä olevaa suurta tannsilavaa.
Lähenpänä lavaa rtien vieressä seisoskelee pari liftaria, poimin ne kyytiin ja jauhamme kaikenlaista paskaa loppumatkan.
Eivät ole oikein minun mieleisiäni tytsyjä, joten en yritäkään mitään sen kummenpaa.
Lavalla ei muutenkaan ole tänä iltana mieleiseni tunnelma, joten ei kun paanalle taas.
Yön pimeimmät hetket lähestyvät tullessani toiseen paikkaan. En halua kuitenkaan maksaa kolmeakymmentäviittä markkaa päästäkseni kuuntelemaan paikallisen staran naukumista. Tämä porukka on paikan vakiokalustoa tänä kesänä.
Huomaan pari armeija-aikaista puolituttua ja menen hetkiseksi heittämään huulta. Pojat ovat kuitenkin niin kovassa takatuupparissa, ettei heidän jorinoistaan mitään tolkkua saa. Katselin hetken mäellä vellovaa väkijoukkoa ja lähdin hiljakseen parkkipaikkaa kohti. Yön pimeys alkoi vähitellen muuttua aamun hämäräksi.
Olo tuntuu vähän tyhjältä, eihän ollut vielä tapahtunut mitään, mitä voisi joskus muistella. Nojailen autooni ja katselen ympärilleni josko edes jotakin olisi vielä tulossa. Ei mitään, istahdan autoon ja alan sovitella avainta virtalukkoon.
Pari napautusta lasiin, katson ja näen arviolta kolme-neljä vuotta itseäni vanhemman naisen nojaavan hymyillen autooni. Ruuvaan sivuikkunan auki ja jään odottamaan jatkoa.
”Tuota, me tarvittais kuskia hetkeksi ja ehkä vähän muutakin. Mahtaisikko sinä olla halukas?”
Näytän varmaan idiootilta, ainakin tunnen sellainen olevani, en tajua, missä mennään, mutta vaisto sanoo, että nyt ikkuna kiinni ja menoksi.
”Ja mitähän sitten tarkemmin sanottuna on tekeillä?” utelen. ”Me haluttaisiin vain kuskia pienelle romanttiselle ajelullemme” hän vastaa ja hymyilee niin viattoman näköisenä, että päätän ottaa riskin. Tiedän kyllä, että tässä saattaa käydä huonostikin, mutta toisaalta voi olla jotakin kivaakin tulossa.
Lukitsen auton ja seuraan naista. Parin männyn varjossa odottaa melko uudennäköinen Taunus. Sen takapenkillä istuu mies ja nainen,etupenkit ovat tyhjänä.
Pysähdyn auton viereen, mies avaa takaikkunan. ”Jos tulet kuskiksi pariksi tunniksi, me kyllä maksetaan ja tuodaan sinut takaisin tänne”, hän sanoo. ”Ihanko elävänä lupaatte tuoda”, utelen virnistäen, minua on alkanut tilanne jo kiinnostaa. ”No ihan yhtä elävänä kun nytkin olet” mies virnistää takaisin.
Istun kuskin paikalle ja säätelen istuinta itselleni sopivaan asentoon. Minua ensiksi puhutellut nainen kiertää toiselle etupenkille. ”Jaha, arvon herrasväki on sitten hyvä ja suvaitsee antaa tarkempia ajo-ohjeita.”, jatkan entiseen kevyeen sävyyn.
Ja niitähän tulee, suuntaamme jollekin syrjätielle, jota en tunne. Ajelen rauhallisesti ja seuraan sivusilmällä peilistä, miten ajelu todellakin alkaa muuttua romanttiseksi.
Tai ehkä se on väärä ilmaisu, takapenkillä harrastettava toiminta ei näytä enää kovinkaan romanttiselta vaan ihan joltakin muulta. Vilkaisen viereeni ja huomaan etupenkllä istuvan naisen levittäneen reitensä ja työntäneen kätensä niiden väliin. Turvallisuussyistä kiinnitän katseeni taas tiehen.
Ajamme hiljaisuuden vallitessa jonkun kylätaajaman läpi, kun tunnen käden farkkujeni etumuksella. Nopea vilkaisu viereen, nainen istuu pää takakenossa, silmät suljettuina, toinen käsi kiinni puristettujen reisien välissä toisen näpertäessä housujeni vetoketjun kimpussa. Koska sen avaaminen ei oikein tunnu luonnistuvan yhdellä kädellä, hän päättää turvautua koukkaustaktiikkaan ja ujuttaa kätensä vyötärön kautta housuihini.
Tämä on jotakin niin mieletöntä, etten osaa reagoida siihen oikein mitenkään, mutta onneksi takapenkiltä tulee taas uusia ohjeita. Seuraavasta oikealle, sitten tuosta pienestä aukosta vasemmalle ja tuohon parkkiin.
Ilmeisesti takapenkki on käynyt ahtaaksi, koskapa pari toisiinsa liimautuneena pyörähtää ulos. En todellakaan tajua, miten ne tuon tekevät, molemmat lähes yhtä aikaa ovesta ulos. ”Venaa sinä täällä”, sanoo vieressäni istunut nainen ja vääntäytyy hänkin ulos.
On jo melko valoisaa, katson peilistä, miten takapenkin nainen kaadetaan takapoksin kannelle ja molemmat muut ovat hänen kimpussaan.
Mieleni tekee huutaa heille, että menisivät konepellille, että minäkin jotakin näkisin, mutta pidän viisaanpana pitää mölyt mahassani.
Lopulta mis takapenkki irtoaa rykelmästä temmellyksen muuttuessa vain mister takapenkin ja mis etupenkin jäsentenväliseksi ja siirtyy vähän maasta kohoavan kiven päälle.
Samassa etuovi avataan ja mis takapenkki lähes rojahtaa syliini ”Tuu shinäkin mukaan, pidetään haushkaa ihan nelishtään.” Oli typy tainnut kumota pari kaljaa. Tukka sekaisin, vaatteet miten sattuu, muotoja riittää vaikka mihin, ei ollenkan hassunpi näky.
Koska en tiedä, mitä minun tehtäviini tarkkaanottaen kuuluu, en noudata naisen pyyntöä. Nainen katsoo minua vähäsen harittavilla silmillään ja mutisee: ”Taitaa pojulla mennä pupu pöksyyn, kattotaas mitä muuta sieltä löytyy” Hämmästykseltäni ja tyrmistykseltäni en ehdi reagoida mitenkään, kun jo huomaan, että hän on kiskonut vyöni ja farkkujen vetoketjun auki ja upottanut kasvonsa reisieni väliin.Tunnen vain hänen läähättävän hengituksensä ja sitten hänen kielensä lipaisee reittäni.
Odotan jännittyneenä, mitä seuraavaksi tapahtuu, ja tapahtuuhan sitä, jostakin tulee käsi ja kalastaa kulini otteeseensa.
Samassa kuulen pettymyksen huokaisun ”Öööhh, tämmönen, näin pieni, höööhhh...”Sitten huulet kiertyvät terskan ympärille ja tunnen miten varpaiden kynnet ovat irtoamassa. Tuo ensimmäinen imaisu on niin raju ja yllättävä, että taju meinaa mennä. Sitten seuraa hiukan varovaisempaa ja hellempää työskentelyä, joka saa aikaan kasvun ihmeen. ”Tulee tästä ny sentään jonkunlainen, vaikka ei tää kyllä viäkän niin hääppöseltä tunnu…” mutisee tuo vietävä. En anna kuitenkaan noden mutinoiden häiritä itseäni, vaan yritän nauttia tästä yllättävästä tilanteesta. Samalla seuraan, mitä ympärillä tapahtuu.
Mies kaipaa ilmeisesti taas vähän vaihtelua, vai miten lienee, mutta nainen jää ketarat levällään kiven päälle miehen lähtiessä autoa kohti. Hän huomaa minun katselevan ja nostaa sormen varoittavasti huulilleen. Hänen edessään keikkuu kävelyn tahtiin valtava aisa, en enää yhtään ihmettele enkä paheksu jos tuo minua suullaan raiskaava miehennielijä vähättelikin minun ulottuvaisuuksiani. Mies näkee, mitä on tapahtumassa ja virnistää minulle salaviisaan näköisenä. Sitten hän, mitenkään ennakkoon varoittamatta murjaisee tuon valtavan aseensa yhdellä tajuttoman nopealla liikkeellä sisään takaapäin. Nainen ulvahtaa kuin hännälle poljettu kissa, kiskaisee sitten vahingossa kullini kurkkuunsa ja ja saa pahan yskänkohtauksen. Mies ei siitä paljon piittaa, junttaa vain tuota nuijaansa sisään, ulos, sisään, ulos. Vauhti vain kiihtyy ja työnnöt syvenevät, nainen lopettaa imemisen. Joka työntö irroittaa hänestä vinkaisun, jotka vähitellen muuttuvat aina vain tuskaisemmiksi. Mies tarttuu hänen käsiinsä, vääntää ne selän taakse ja pakottaa näin naisen pyllistämään vielä korkeammalle.
Nainen ulvoo nyt suoraa jatkuva ulinaa, ehdin jossakin vaiheessa ihmetellä, millä välillä hän ehtii vetää henkeä. Sitten, yhtä äkkinäisesti kuin tilanne alkoi, se on ohi. Mies junttaa itsensä syvemmälle kuin vielä kertaakaan ja jäykistyy paikalleen, pitää naista tiukasti itseään vasten ja värisee kuin vilunen. Nainen vaikertaa hiljaa ja lysähtää sitten veltoksi, pää reisilläni, polvilleen auton viereen. Toinenkin nainen hiippailee autolle utuinen katse silmissään. Ilmeisesti pieni romanttinen ajelumme on ohi, tai ainakin lopuillaan.
Ajelen hiljalleen kohti paikkaa, josta tälle matkalle lähdettiinkin, on jo täysin valoisaa, vaikka Taivaan verhoaakin raskas, lyijynharmaa pilvipeitto. Autossa on leppoisan unettava tunnelma. Takapenkkiläiset ovat jälleen kietoutuneet toisiinsa, nyt rauhallisen raukeina, etupenkin nainen taas katselee aamuöistä maisemaa haaveellisen näköisenä.
Tulemme parkkipaikalle, mies nousee autosta kanssani ja astuu muutaman askelen kauemmaksi kanssani. Hän kaivelee taskustaan pari ryppyistä seteliä ja virnistää. ”Nautitaan suu kiinni”
