Keskenmenon jälkeen raskaana

Hui-ui ja terkkuja lääkäristä/ultrasta!
Kaikki kunnossa! <3 Vauvat voi hyvin ja rakenteet ja kaikki elimet kunnossa. Lääkäri teki oikein perusteellisen tutkimuksen, kun ei ole itse päässyt niitä katsomaan 1,5 kuukauteen. Kyse on siis meidän omalääkäristä, joka on osaston johtaja. Sille aina tulee jotain kiireellisiä leikkauksia ym. ja sitten sen tilalla on toinen lääkäri, joka on se, joka tekee tuolla sairaalassa aina np- ja rakenneultrat. Jotenkin erikoistunut niihin. Mutta molemmat ihan ok ja pääasia, että tuntee olevansa tietävissä käsissä.
Tyttö oli kääntynyt ympäri (Orvokki tietää nää asiat ) ja se on varmasti syynä siihen vuorokauden kestäneeseen hiljaiseloon. Olin kyllä niin paniikissa silloin, huh. Itkin ihan itsekseni, kun pelkäsin niin. Onneksi se oli turhaa! Nyt oon kyllä tuntenut taas aika paljonkin liikkeitä ja nyt kun tietää taas tarkasti pikkuisten asennot, niin on helpompi kohdistaa, että kumpi siellä heiluu/nyrkkeilee/potkii. <3 Niin ja vaikka on supistuksia (paljon) ja rasituksesta aiheutuvat kipeähköjäkin, niin mun kohdunkaulan paksuus on 4,8! Kuulemma tosi hyvä ja varsinkin kun on kaksoset kyseessä. Jeee.

Niin ja päivän jännittävin ja järisyttävin uutinen!! Lääkäri kysyi, että kummalla tavalla haluan ensisijaisesti synnyttää. Ja hän suosittelee sektiota, mutta jos molemmat on kääntyneet pää alaspäin, niin sitten voidaan mun niin halutessa kokeilla normaalia alakauttasynnytystä. Ja että synnytys tapahtuu todennäköisesti joka tapauksessa rv 35-36 ja että kuulemma pitää asennoitua niin, että 6-7 VIIKON kuluttua meillä on 2 vauvaa!!! Ellei vauvat sitten itse ala itse aiemmin tulla, mutta tuolloin viimeistään käynnistetään. Siis apua ja apua miten ihanaa ja IIIIIIK!!
Nyt sitten täytyy omaa kantaa asiaan miettiä, seuraava kontrolli on 3 vk:n kuluttua. Oli jotenkin jännä, että lääkäri oli tuon sektion kannalla ja sanoi, että se on vauvojen kannalta turvallisempi vaihtoehto ja että paranen siitä kyllä nopeasti parissa-kolmessa päivässä.

Mutta siis, että tämän tiedon valossa meille syntyy ihanat pikkuiset Maaliskuussa. <3 Ihan uskomaton ajatus ja oon täällä ihan tärinöissä!

No, ettei ihan mene vaan siirapiksi, NIIN mun selkä on ihan tosissaan mua vastaan. En pysty nukkuun kuin puolen tunnin pätkissä, kun pitää vaihtaa selkäkivun takia kylkeä. Kokeilin viime yön nukkua eri sängyssäkin (sellainen ilmapatja), mutta ei auttanut. Lääkärin mukaan tilanne tulee vaan paheneen tässä viikkojen edetessä. Eli oon varmaan tuossa 6-7 vk:n päästä enemmän kuin valmis synnyttään/sektioon. Ja tänään pääsin tuntemaan tuota A-M:n mainitsemaa iskias-vaivaa yrittäessä rappuja kävellä ylös. Onneksi se ei ole toistaiseksi muuten kiusannut. Ja tuo närästys... Se tosiaan ilmestyy aina öisin, mutta oon huomannut, että riippuen iltasyömisistä (siis, että mitä on syönyt), niin se on jopa siedettävää usein. Ja tosiaan ei kannata pariin tuntiin ennen nukkumaan menoa syödä. Kokemusta siitäkin, nimimerkillä juustohampurilainen napaan ja nukkumaan -> kurkku tulessa yön ja aamulla sappinesteet(?) ylös suihkussa.
Mutta kaikesta valituksesta huolimatta tiedostan, että oon voinu tosi hyvin ja päässyt helpolla. Kiitos siitä!

daalia, kuulostaa tutuilta kivuilta. Mullakin oli noita ja muistan itsekin niitä tuskailleeni, että mitä ne on. Mutta kuuluu kuvioon.

Juissis, tsemppiä perjantain ultran odotteluun. Kaikki on varmasti hyvin! Itselläkin oireet väheni tuon 12 vk:n jälkeen. Kun maha alkaa kasvaan ja alat tuntea liikkeitä, niin se ainakin itsellä auttoi uskomaan siihen, että kaikki on kunnossa. Ja olin muutenkin tehnyt itseni kanssa päätoksen, että rakenneultran jälkeen mun on pakko alkaa luottaa ja uskoa tähän raskauteen. Mutta aina tulee noita heikkoja hetkiä.. :/ Mikä teillä on muuten laskettu aika? )

A-M, ajattella miten lähellä oot jo H-hetkeä! Huomenna voit sanoa, että teidän vauva syntyy TÄSSÄ kuussa!!! Huiii ja ihanaa! Jännittääkö synnytys jo?

Ihanaa alkanutta viikkoa kaikille! Ja Hansulle mukavia viimeisiä lomaviikkoja (2 vk jäljellä?)! Kiva kun palaat koneen äärelle.

Viveca RV29 -ja mielessä jylläävä tuleva synnytys

 

Viveca: Hienoa kuulla, että siellä on kaikki hyvin Varmasti nuo neuvolakäynnit ovat mukavia jo tuossa vaiheessa, kun tilanne joka kerta vaan konkretisoituu entisestään. Uskomatonta kyllä ajatella, että vasta äsken kerroit täällä siitä että plussa tuli ja sitten ensimmäisen ultran jälkeen kerroit, että tuplat on tulossa. Miten se aina tuntuu, että muiden raskaudet edistyy niin vauhdilla ja oma jumittaa tässä alussa Kai teillä on jo ostoksien teko aloitettu, kun tuplia odottaessa voi käydä niin, ettei sitten loppuaikoina erityisemmin jaksa?

Niin mulla on la 22.7., onkin jääny listalle laittamatta. Taidan olla sitten palstan ainoa heinäkuinen, kun tuolla toisella puolella oli kovin hiljaista ennen joulukuun loppua

 

Viveca: Aivan ihanaa että teillä kaikki ok!!!
Sullahan h-hetki läheni "uhkaavasti"
Ompa sinulla ollut ihana lääkäri, olisipa tuollaisia joka synnytyssairaalassa!!
Minua hieman ihmetyttää että onko porukoilla ollut lääkärin tarkastus milloinka raskauden eri vaiheissa? Kun minä en ole vielä kertaakaan käynyt/tavannut eikä kukaan ole puhunut mitään.
Olisi vaan kiva tietää että paikat ois muutenkin kunnossa, kun eihän ne neuvolassa semmosia tarkasta!
Oletko kerennyt itse miettiä kummalla tavalla tahtoisit synnyttää?
Taitaa olla nuo kaksosodottajat niin paremmalla seurannalla kuin me ykköset

 

Orvokki: Ainakin täällä pk-seudulla on se ensimmäinen lääkärikäynti siirretty jonnekin rv 22 hujakoille. En muista tarkkaan, kun ei ole vielä ajankohtainen. Sen muistan, että kun ensimmäisen kerran olin raskaana, niin silloin lääkäri olisi ollut joskus rv 18 eli ennen rakenneultraa, mutta nyt on vasta rakenneultran jälkeen. Eli kaupunki tässäkin asiassa säästää. Toisaalta en tiedä mitä erityistä tietoa lääkäri voisi ennen rakenneultraa antaa eli on ehkä ihan perusteltua tuo, että on tapaaminen vasta niin myöhään. Mutta ihmettelen jossei sinulla ole jo ollut. Mä sain neuvolan ekalla käynnillä semmoisen aikataulun, jossa oli kerrottu millä viikoilla mikäkin neuvolakäynti, lääkäri ja ultra on.

Muistinpa väärin eli viikolla 26-28 se täälläpäin on ja koko aikana vain kaksi lääkärikäyntiä. Täältä löytyi Helsingin lista Helsingin kaupunki_

 

Pikaisesti...
Täällä meillä raskauden aikana on rutiinisti 3 lääkärikäyntiä, yksi kullakin raskauskolmanneksella. Ja sitten tietty tarvittaessa ylimääräsiä, jos on jotain ongelmia. Mutta oon kans kuullu, että monessa kaupungissa siitä ekasta tingitään ja käynnit on vaan keskiraskaudessa ja loppuraskaudessa.

 

Orvokki, ilmeisesti tosiaan seurannassa on paitsi paikkakunta-kohtaisia eroja, niin myös tämä kaksoisraskaus vaikuttaa. Ja itse kun asun nyt Sveitsissä, niin täällä on senkin vuoksi eri toimintamalleja. Mitä olen netistä lueskellut, niin Suomessahan kaksosraskaus käynnistetään usein viikoilla 38-39 ja väittipä joku, että tämän hetken trendi on, että annetaan mennä ihan laskettuun aikaankin. Huh, enpä ole kateellinen. Nytkin kun nämä painaa sen jonku 1100g (en tiedä tarkkaan) kipale ja nyt jo on vatsanahka ja sisuskalut ahtaalla, niin mitä se olisikaan, kun on 40 viikkoa täynnä. Toki, vauvojen terveys on etusijalla ja mielelläni kärvistelen vaikka 3kk vielä jos se olisi pikkuisten edun mukaista, mutta siis mieluummin tosiaan Sveitsin tavalla kuin Suomen, tässä tapauksessa.
Tuosta lääkäristä vielä sen verran, että täällähän kai paikalliset käy usein yksityisillä raskauden tarkistuskäynnit (ja maksaa siitä maltaita...), mutta kun itse on vähän pihalla kaikista käytännöistä vielä, niin otin silloin aikanaan varhaisultran merkeissä suoraan aluesairaalaan yhteyttä ja kysyin, että tekeekö ne niitä. Ja sille tielle jäin ja tyytyväinen olen. Mutta täällä ei oo siis mitään neuvola-käytäntöä vaan kaikki käynnit tapahtuu tuolla sairaalassa ja joka kerta näen siis lääkärin ja ultrataan. Toisaalta taas sitten en ole koskaan kuullut vauvojen sydänääniä ja mahan SF-mittaa ei ole koskaan otettu. Enkä tiedä vauvojen mittoja, paitsi että kaikki hyvin. Ja PALJON helpompaa olisi setviä ja yrittää ymmärtää näitä muutenkin uusia asioita Suomen kielellä. Mutta kuten sanottu, pääasia että vauvat voi hyvin ja meistä pidetään huolta. <3
Mutta vielä en kyllä yhtään tiedä, että mitä suosisin tuon synnytyksen suhteen...hui.
Koska sulla on muuten seuraava kontrolli?

Juissis, munkin mielestä kaikkien muiden raskaudet etenee paljon nopeammin kuin oma! Tosin tänään tuli ekaa kertaa tunne, että apua, nytkö jo kohta tapahtuu! On meillä jo turvakaukalot ja vähän vaatteita pikkuisille, mutta muuten kaikki vielä oikeastaan puuttuukin. Meillä on muutto isompaan asuntoon Maaliskuussa ja silloin on sitten tarkoitus hakea esim. Ikeasta pinnasängyt ja muuta sälää (petivaatteet ja sellaista). Jotenkin sitä on ajatellut, että kyllä sitä vielä kerkiää. Mutta on totta, että kuluneen viikon aikana oon huomannut, että pikkuhiljaa alkaa maha ja viikot haitata normaalia elämää. Että kaipa sitä on pian ryhdistäydyttävä ja alettava shoppailemaan. Sitäkin on tullu senkin takia siirrettyä, kun on pelännyt, että jos liian aikaisin intoilee, niin sitten käykin huonosti.. :/ On tää tällaista. Mutta mutta, ehkä Maaliskuu tuo tullessan meille paitsi ihanan uuden asunnon, niin 2 vielä ihanampaa perheenjäsentä! <3 Enpä olisi tätä vielä Heinäkuussa uskonut.

Kaikille muillekin Orvokin ja Juissiksen ohella hyviä vointeja ja odotusta! Mitäpä muille kuuluu?

 

Hienoja ultrakuulumisia Viveca! Ja kohta teilläkin on tosiaan 2 pikkuista perheenjäsentä Niin se aika vaan kuluu ja kun teidän tapauksessa noita viikkoja vielä lähtee tuolta lopusta pois. Varmaan vaikea päätös tuo leikkaus vai alatiesynnytys, puolensa varmasti molemmissa. Mutta onko siis niin, että jos poika päättää pysyä perätilassa, niin silloin suositellaan ehdottomasti leikkausta? Niin on käsittääkseni ainakin täällä Suomessa.

Tuntuu olevan monenlaista käytäntöä neuvolalääkärin osalta jopa täällä pääkaupunkiseudulla, meillä Espoossa nimittäin on kolme lääkärikäyntiä. Mutta ihmeen pitkällä on Orvokki ilman että siitä edes puhuttu...

Nyt taidan lähteä apteekkiin närästyslääkettä varuiksi kaappiin hakemaan... Pari yötä mennyt sen osalta nyt paremmin, kun olen yrittänyt illalla katsoa mitä suuhuni pistän ja välttää kovin raskasta syömistä enää ennen nukkumaanmenoa. Viiliä ostin monta purkkia jääkaappiin, kun olen käsittänyt, että noi hapanmaitotuotteet olis hyväksi, osaako Viveca tai joku muu sanoa pitääkö tuo paikkaansa?

 

Luvassa avautumista... Keskustelin juuri erään kaverin kanssa, jonka kanssa en ole muutamiin kuukausiin puhunut. Kysyi sitten, että koskas meille perheenlisäystä on tulossa. Vastasin, ettei vielä (koska en aio tästä raskaudesta kertoa ennen rakenneultraa). Hän siihen vielä, että pitäisi miedän jo ruveta niitä tekemään. Tulin todella pahalle mielelle, että joku ihminen voi noin sanoa. Teki mieli ärähtää, ettei niitä tehdä, vaan niitä saadaan. Tämä kun ei ollut ensimmäinen kerta, kun kaverini odottavat, että meille vauvoja tulisi. En tiedä edes mistä se niiden odotus on lähtenyt. Olen mieheni kanssa ollut kolme vuotta yhdessä ja emme ole edes naimisissa, joten mikä idea se on, että nyt ois aika kakruja ruveta väsäämään. Vain yhdellä kaverillani on lapsia ja häneltä en tämmöisiä kommentteja ole kuullut, mutta noilta lapsettomilta sitten niitä tulee sitäkin enempi. Välillä sitä vain ajattelee, että odota vaan kun itsellesi tulee se aika, että lapsia tahdotte, niin huomaatte ettei niitä pelkän päätöksen turvin tehdä.

Odotan nyt vaan sitä päivää, että voisi kertoa tästä koko maailmalle, niin ei tarvitsisi enää typeriä kommentteja kuunnella ja voisin suoraan sanoa, että meille tämä ei helpolla tullut ja kannattaa itsekin siihen varautua, että todellakin niitä lapsia ei tehdä, vaan SAADAAN. Ja vielä kerran anteeksi avautuminen, mutta kyllä rupesi taas ärsyttämään ihan satasella.

 

Juissis: Kylläpäs kaverisi on ajattelelmaton. Tuohan kertoo vain ettei ihmisillä ole oikein hajua miten niitä lapsia todellisuudessa "tehdään". Tämä on asia jota ei keneltäkään kannattaisi kysellä ainakaan tuohon sävyyn tai ohjeistaa. Voivat olla hyvinkin kipeitä ja vaikeita asioita taustalla. Mutta jos ei ole omakohtaista kokemusta niin tuommoisia sammakoita olen saanut kyllä itsekin kuulla.... Ja varsinkin km jälkeen on varmaan jokainen meistä kuullut muitakin kommentteja....

Ompa kyllä jännää tuo lääkärillä käynti kun meillä ei ole puhetta vielä ollenkaan ja olen kuitenkin jo näinkin pitkällä!! Ensi viikolla on sokerirasitus+neuvola joten pitääpä silloin tiedustella saanko nähdä lääkäriä ollenkaan ennen synnytystä.... ihmeellistä!!!

Täällä odotellaan sitten äityispakkauksen saapumista, oli Kelalla nopeaa toimintaa kun perjantaina vein sinne laput niin eilen jo oli kaikki päätökset valmiita!!

Alan olla jo malttamaton odottamaan että saisin tämän pienen syliini!
Ja ihanaa ettei pelkopeikko ole vaivannut moneen päivään ollenkaan.
Tasan kahden kuukauden päästä olisi ensimmäinen virallinen äitiyslomapäivä!!

Orvokki rv 26+1

 

Juissikselle: Meille rupesi eräs puolituttu sarnaamaan ennen esikoista (jota oli yritetty silloin jo lähes vuosi!), että olemme itsekkäitä ihmisiä kun teemme vain uraa emmekä ajattele edes lapsia vaikka olemme naimisissa.
Meinasin ladata turpaan sitä eukkoa.
...joten tiedän tunteen.

 

pitkästä aikaa tulin jättämään äänimerkin tänne. lukenu olen kyllä, mutta se äänimerkki on jäänyt sanomatta.

juissiksen kaverin kommentit kuulostaa tutulta.. tosin ensimmäisen lapsen jälkeen tuntuu että kaikilla on oikeus sanoa millanen ikäero kannattaa hankkia ja millon me meinataa tehdä se toinen.. mut kyllä on äänet hiljentyny ku oon tietyt seurat ja puheenaiheet välttäny kokonaa. eikä tästäkään raskaudesta ole kerrottu ku rakenneultran jälkeen ja sillonkin vaan ehkä yhdelle sukulaiselle. siinä sit loput uteliaat sai tarkan tiedon vasta kun kysyivät suoraan. mulle ihan sama mitä ajattelevat, mutta ovat ymmärtäneet jättää kaikki lohkasevat kommentit kokonaan pois, mitä esikoisen odotuksen aikana kylvivät. kai ne jotain tajuaa ettei oo helpoimmasta päästä ollut. ja juoruavathan ne keskenäänkin tiiviisti että tasan tietävät millon on itku yllättäny jostain kommentista.

Tänne kuuluu taloremonttia, ei asuta tällä hetkellä kotona, joten saa nähdä päästäänkö kotiin ennen vauvan syntymää vai vasta jälkeen. mutta tilanne näyttää jo hitusen paremmalta kuitenkin. toivotaan että kaikki järjestyy ja pian. että semmosta stressiä tänne. josko pian pääsis keskittymään siihen itse vauvan tuloonkin.

mi-iuska rv35+3

 

heippa pitkästä aikaa ! on vähän jäänyt kirjoittelu kun ei tuo istuminen koneen äärellä oo oikein innostanut jostain kummasta syystä tai oikeastaan istuminen kylläkin onnistuu mut jotenkin kirjoittaminen tuntuu niin kauheen raskaalta.. nyt on vähän helpompaa kylläkin kun sain mieheltäni käyttööni langattoman näppäimistön niin saan ottaa rennommin sohvalla ettei tarvi kurkottaa tohon kannettavan näppäimistölle
oon kyllä käynyt silloin tällöin kurkkailemassa teidän kuulumisia mutta anteeksi että on jäänyt sitten kirjoittelut

ensimmäiseksi onnea vauvan saaneille ! <3 kumpa itsekin jo oisin niin lähellä että vauva poksahtais ulos

miltsi : kyllä sitä huolehtii hyvinkin pitkälle raskaudessa että meneekö nyt varmasti kaikki hyvin tällä kertaa, jos aiemmin on kokenut keskenmenon tai useampia.. minulla ainakin kestireippaasti 20. raskausviikon yli että huolehtiminen alkoi pienetä.. silloin kun alkoi kunnolla tuntemaan vauvan liikkeitä niin alkoi tuntumaan paljon paremmalta ja sitten sen asian saattoi välillä jättää taakseen, ettei enää pelottanutkaan keskenmeno.. mutta kyllä välillä on tullut ajatuksia siltikin, että mitä jos sattuu että pikkuisella on joku hätä enkä minä osaa mennä ajoissa sairaalaan.. kaikkea sitä käy siis mielessä ei sille mitn mahda.. mutta kuten joku sanoikin täällä, että sen kanssa on vaan pakko yrittää elää.

A-M: voi kun sun vaivat kuulostaa niin tutuilta D Minunkin noi alapään vaivat ovat aika omaa luokkaansa.. en tiedä onko ne sit liitoskipuja, nivuskipuja vai mitä.. ? en meinaa päästä sängystä ylös kunnolla.. kun sattuu tuonne nivusiin tai sisäreisien tienoille.. kävely on tosiaan mullakin ankkamaista ja todella hidasta, täytyy välillä toppuutella miestä odottamaan kun se vetelee jossakin kaupassakin kauhean lujaa ( tai siltä se tuntuu vaikka iha normisti kävelisikin)
Nyt on alkanut tuntumaan viime aikoina menkkamaisia jomotuksia.. ja alaselkä kipua. :/ mutta otan kyllä ilomielin vastaan noita oireita vaikkei ne kivoja olekaan, mutta toivon vaan että nämä tuntemukset olisivat niitä avaavia?
A-M, minkälaisia muita tuntemuksia sinulla on ollut ? onko siis supistellut kunnolla? miltä ne ovat sinulla tuntuneet? mulla on todella paljon ollut noita harjoitussuppareita ainakin..niin ja sitten on minulla alapäässä siis tuolla sisäpuolella, tuntunut viiltelevää kipua ajoittain.. onko se sitten sitä kun vauva puskee päällään alapäässä ?
on tää kaikki niin uutta ja jännää ! mutta silti toivoisin että nopeasti vain koittaisi tuo synnytys, en jaksais enää olla tässä "olotilassa" kun tuntuu ettei mikään onnistu

melluliini rv 35+2

 

niin ja piti viel sanoa että odottelen huomista neuvolalääkäriä, saas nähdä että onko paikat avautunut yhtään tai edes pehmenneet huui !

 

Pelon kanssa siis täytyy vaan koettaa sinnitellä. Kaikki vielä hyvin eikä tietoa ongelmista, siispä nautin siitä.

On mukavaa lukea teidän pitkällä olevien tuntemuksista, kun tulee mieleen oman esikoiseni raskausaika. Nivuset kipeytyivät joskus 2 km:n ja joskus jo 50 metrin kävelystä. Odotan innolla sitä aikaa, että alkaa tuntemaan liikkeitä mahan läpi. Oi, miten ihanaa olikaan "seurustella" vauvan kanssa yön hiljaisina tunteina, kun ei saanut unta, kun eräs mylläsi mahassa. Miltä mahtaakaan Vivecasta tuntua, kun on kaksi möyrijää mahassa.

Mulla elohopea nousi työkaveristani, joka oli taas raskaana, odotti toista lastaan ja sanoi, että hänen elämänsä suurin virhe oli saada lapsia. Olin silloin kuukauden sisällä saanut km:n.

Ei vielä pahoinvointia, voisin kyllä ottaa..

-miltsi

 

Kiva kuulla mi-iuskasta ja melluliinistä pitkästä aikaa!

Toivottavasti mi-iuska pääsee kotiin ennen vauvan syntymää, voin vain kuvitella miten tollainen remontti stressaa tässä vaiheessa, meillä vain pientä remppaa kotona ja sekin ärsyttää ja stressaa suunnattomasti, kun ei meinaa valmista tulla...

melluliini, mulla ainakin alkoivat nuo viiltelevät kivut alapäässä silloin, kun vaavi kääntyi pää alaspäin. Epäilin itse, että on kääntynyt, kun liikkeet alkoi tuntumaan ylempänä ja alkoi juuri nuo vihlaisut ja neuvolatäti vahvisti asian. Välillä tulee ihan paikallaan ollessakin, mutta saatika jos erehtyy jonkin väärän liikkeen tekemään niin johan vihlaisee herkästi.

Supistelut on välillä ihan vaan vatsan kovettumista (saattaa kestää pitkäänkin ja olla aika tukalan tuntuisia jos pystyssä olen) ja välillä tulee taas aaltoina sellainen vähän menkkamainen kipu alavatsalle tai koko alapäähän yleensä muutaman sarjoissa(vähän vaikea kuvailla). Ja varsinkin öisin herään nykyisin useamman kerran yössä noihin kipeisiin supistuksiin, viime yönä häiritsivät taas aamuyön nukkumista. Ja nivusissa vaivaavat tosiaan noi liitoskivut...

Ja meilläkin mies, jota on yleensä saanut kaupassa perässä raahata, tuntuu nykyisin kiitävän melkoista vauhtia, kun itse yrittää taapertaa perässä ostoskärryyn nojaten

 

miltsi oliko sulla nyt kuinka viikot?

juu mullakin siis todella usein noita vatsan kovettumista tapahtuu.. ja liitoskivut niin sietämättömiä alkaa olemaan ( huoh. kyljen kääntäminen lähes mahdotonta! ja sängystä nouseminen hidasta ja kömpelöä.. plaah.. kaikkea sitä joutuu kestää raskaudessa vaikkakin kyllä se sitten palkitaan <3 mutta voi että niitä onnekkaita keillä ei oikein minkäänlaisia kipuja oo raskaudessa

huomen sitten ois tarkoitus lähteä reissuun mun porukoille about 215 km:n päähän.. saa nähä miten se istuminen onnistuu et montako kertaa joutuu pysähtelee.. vielä hyvä lähteä kun ei ole paikat avautunu.. eilen siis oli se neuvolalääkäri ja se tutki ettei oo juuri mitn tapahtunu.. ehkä hyvin vähän pehmentyny, muttei niin paljoa että olisi merkannut neuvolakorttiin muuta kuin että entisellään paikat. hmm jospa alkais silti pikkuhiljaa nyt vaan noi paikat aukeamaan.. ettei tuu sitä kohdalle että vasta synnytyksessä aukeaa ja pehmenee ja silloin sitä joudutaankin hiukan pidempään yhtäjaksoisesti kärvistelemään kumpa pääsis tämän esikoisen aikana hiukan hellemmin synnytyksen kanssa, ettei tuu iha kauheaa kokemusta en niinkään pelkää synnytystä, mutta kyllä olen miettinyt sitä viime aikoina paljon se on varmasti ihana kokemus ja epätodellinen sellainen! huuui sekin on kohta käsillä ! ))) voi kun aika menis nyt nopeampaa vaa

 

Omista kuulumisista vain pikaseen, vaikka muiden jututkin olen päivittäin käynyt katsomassa Kävin juuri kuuntelemassa sydänäänet neuvolassa ja siellähän ne kuuluivat. Oli kyllä taas niin kamala yö ja aamu, kun jännitin niin että kädet tärisi. Mutta nyt taas helpottaa, hetkeksi. Uskaltauduin jopa varaamaan fysioterapiaan vihdoinkin ajan (ihmeellistä, täällä tarjotaan yksi kerta ilmaiseksi) ja ajattelin johonkin mammaliikuntaan tänään myös ilmottautua.

Jos ehkä hitaasti, hyvin hitaasti rupeisi uskomaan, että kaikki mene hyvin ja alkaisi raskaudesta nauttimaan. Neuvolassa sanottiinkin, että kaikki näyttää ihan normaalilta. Vähän taas kadutti yksi päivä kun ajattelin sitä, ettei tässä ehdi ollenkaan tilastaan nauttia, kun koko ajan on pelko persiissä

 

Juissis: Millä viikoilla sä olitkaan? Todellakin tiedän tunteen siitä, ettei meinaa osata/uskaltaa nauttia. Eilen mulla oli tullut yksi pienen pieni tippa jotain ruskeaa ja meinasin saada sydäninfarktin. Viimeksi keskenmenossa mulla tuli ensin tippa ja sitten se jatkui ja jatkui ja lopulta tulis sitten jo ihan kirkasta verta.Tänään ei ole tullut tippakaan ja raskausoireita on. Viimeksi häipyi myös tuntemukset rinnoista. Eilen meinasin mennä ihan paniikkiin, mutta sain itseni jotenkin rauhoiteltua. Pitäkää oikeasti peukkuja!
Onnea vielä sydänäänistä, ihanaa!
daalia 8+3

 

daalia: Nyt on menossa "jo" 15+6 eli sen suhteen pitäisi tietenkin ruveta jo olemaan luottavaisin mielin...

 

Joo nyt Juissis voit jo nostaa häntää pystyyn. Olet oikeasti raskaana! Nauti!
Voi kunpa itsekin olisin jo noin pitkällä.

 

Jospa minäkin siirryn pikkuhiljaa tänne puolelle... Täällä siis menossa nyt rv 7+5. Viikko sitten kävin varhaisultrassa, ja syke näkyi ja kaikki muukin oli kunnossa. Neuvola-ajan uskalsin varata maanantaina ja sain sen parin viikon päähän. Jotenki en ole enää tuon ultran jälkeen hermoillut ja pelännyt, vaan ollut aika luottavaisin mielin. Johtuu varmaan siitäkin, että oireita on nyt ihan reilusti, etenkin pahoinvointi ja kuvotus on ympärivuorokautista. Ei tosin mitään järkyttävää, olen pystynyt olemaan töissä ihan ok sen puolesta, mutta joka aamu yrjöän ainakin yhden kerran. Ja pitkin päivää tulee yökötyskohtauksia...

Minähän odotan käytännössä yksin tätä vauvaa. Mies on lähdössä tästä suhteesta heti kun saa omat asiansa sopivalle tolalle. Hän on tosin luvannut olla mulle tukena ja apuna kun tarvin, mutta jostain syystä se ei mua tällä hetkellä lohduta kovinkaan paljoa... Minä en haluaisi luovuttaa taistelematta, mutta hankala se on yksin pelastaa suhdetta. Ja kun mulla on niin järkyttävä määrä rakkautta jäljellä tuota miestä kohtaan, niin siksikin tää tuntuu niin raastavalta. Mutta ehkä tällä kaikella on tarkoituksensa, jonka ymmärtää sitten joskus vuosien päästä viimeistään.

Missä vaiheessa olette muuten kertoneet työnantajalle raskaudesta? Mulla on tulossa parin viikon päästä kahdenkeskinen keskustelu pomon kanssa ja mietin, josko jo silloin kertoisin. Kun hänellä kuulostaa olevan paljon suunnitelmia syksylle mun varalle, niin tuntuis vähän epikseltä sitten kesän kynnyksellä vasta paljastaa tää asia. Vois hänkin varautua tekemään varasuunnitelmia.

Huomenna ajattelin kertoa omille vanhemmilleni... hirvittää jo etukäteen se taivastelu. Siis vauva-asiasta ovat taatusti innoissaan, mutta tää suhteen kariutuminen on kyllä kova paikka. Ja luulempa että saan kuulla eräänkin kommentin miehestä, joka jättää raskaana olevan puolinsonsa... Huh. Sitä ootellessa.

Ihanaa viikonloppua kaikille!!

Beata 7+5

 

daalia: Mä koitan kyllä koko ajan saada sen nauttimisen päälle, mutta vaikeaa on. Äläkä huoli, kyllä ne viikot sullakin kertyy. Itse en vaan vieläkään tajua, niitä, jotka sanovat että onpa aika mennyt nopeasti, koska mulla se ei kyllä ole mennyt ja odotan koko ajan vaan, että niitä viikkoja kertyisi enemmän ja enemmän ja se pieni olisi jo sylissä, niin ei tarvitsisi sentään raskauteen liittyviä asioita huolehtia.

Beata: Onneksi me täällä palstalla ollaan sentään sun tukena, jos niin kävisi että lapsen yksin hoidat. Hyvin se varmasti menee ja koita olla murehtimitta, vaikka voin vain kuvitella millaiset ajatukset siellä on.

Mä en ole vieläkään kertonut töissä tästä ja ajattelin ehkä rakenneultran jälkeen vasta kertoa. Mä en ole mitään älyttömän hoikka tai on aina ollut tuota rengasta muutenkin mahan kohdilla, vaikka ylipainoa ei olekaan, niin ei kukaan uskalla sitten epäilläkään ja kysyä, että oonko raskaana, kun voi olla että olisin vain lihonnut Mun mielestä ei vaan kannata kertoa töissä tästä ennen kuin asia on ihan varma ja en halua, että mitenkään työnantajan ajatukset muuttuisi sen takia kun raskaudesta kertoisin. Mun luottamus kun ei ole suuri, ettei sitten ruvettaisi pikkuhiljaa mua "ajamaan ulos". Meilläkin on ties mitä koulutuksia ja muuta tulossa, mutta en mä siitä välitä. Tää on kumminkin täysin mun asia eikä työpaikan ja kun ei raskaudesta tarvitse kertoa kuin 2kk ennen äikkärille jääntiä, niin kyllä mä panttaisin tietoa viimeiseen asti. Mutta toki kukin tekee kuten itse haluaa.

Ja Beata mä olen ihan varma, että ne vanhemmat ottaa ilolla uutisen vastaan ja eivät tuossa tilanteessa kehtaa miestä alkaa haukkumaan. Odota vaan

 

Beata - Mä kerroin raskaudesta töissä heti np-ultran jälkeen. Musta olisi jostain syystä tuntunut epäreilulta pantata asiaa pidempään, vaikka tottahan toi on mitä juissis kirjoitti että raskaudesta ei tarvitse kertoa kuin 2kk ennen äippäloman alkua. Mä en siis varmaan kehtaisi olla kertomatta asiasta siellä keskustelussa Todella ikävä kuulla että teidän suhde ei näillä näkymin jatkukaan! Paljon tsemppiä ja voimahaleja sinne lähettelen <3

miuskalle, melluliinille ja AM:lle tsemppiä viimeisiin viikkoihin masujen kanssa )

daalia - täällä on peukut ja varpaat pystyssä että kaikki on pienellä hyvin!

Aurinkoa viikonloppuun,
Mimis ja pikkuneiti 3 kk ja 1 vk

 

Hei

Halusin vaan sanoa kannustavan sanani tuohon yksin odottamiseen, kun olen saman käynyt läpi. Tulin raskaaksi (2.lapsi) siinä vaiheessa, kun olimme eroamassa ja olin yksin koko raskausajan ja synnytin myös yksin. Meillä myös mies oli se, joka halusi suhteen loppuvan. Mies on nyt kuvioissa mukana lasten kanssa, mutta mitään parisuhdetta meillä ei todellakaan ole emmekä muodosta perhettä yhdessä. Itselläni olisi vielä halua yrittää, mutta eihän toista ihmistä voi pakottaa. Rankkaa se usein on, mutta
itse ainakin nautin raskaudesta ja vauvasta ihan mielettömästi vaikka puolisoa ei rinnalla olekaan sitä kaikkea jakamassa. Itselläni läheinen ystävä oli raskausajan "miehen korvike" ja kuunteli kaikki iloni ja pelkoni. Tietenkin ajoittain tuntuu pahalta nähdä pariskuntia yhdessä vauvojen kanssa, varsinkin kun niitä uusia tulokkaita on lähipiirissä pilvin pimein, mutta niin monella tavalla voi elää...

Toivottavasti sinun kohdallasi asiat vielä jÄrkkääntyvät. Itse kanssa hieman odotin kommentteja miehen lähtemisestä yms, mutta yllättävän vähän niitä on tullut, enemmänkin olen saanut tukea joka taholta. Onnea raskaudesta ja paljon voimia sinulle!

 

Beatalle paljon voimia. Toivottavasti saatte järjestettyä suhteen sopivaksi tulevalle vauvalle ja tietenkin itsellenne. Vanhemmat ovat arvokas apu vauvan hoidossa, joten tsemppiä huomiseen.

Itselläni raskaus on vasta aluillaan, neuvolan laskujen mukaan on 6+4, mutta itse veikkaisin viikkoa vähemmäksi, kun ovat vähän kummallisesti vaihdelleet nuo kierrot. Vielä en ole uskaltautunut ultraa varaamaan, ajattelin odottaa viikolle 9, jolla edellinen lopetti kasvunsa.

Olen sellaisessa työssä, että joudun kertomaan jo siinä vaiheessa, kun raskaustesti näyttää plussaa, joten siellä on tiedossa keskenmenokin ja työkaverit arvaavatkin, kun työtehtävät vaihtuvat, että mikä meininki. Hyvin ymmärtäväisiä ovat kuitenkin olleet. Muille, vanhempieni ja sisarusteni lisäksi, en edes aio kertoa, saavat itse päätellä.

Tällä hetkellä hieman pahaaoloa ja paljon väsymystä, näitähän toivoinkin.


-Miltsi