A
Ainu
Vieras
Hei te ihmiset jotka olette kokeneet keskenmenon!
Meillä kävi niin että olimme menossa 3kk ultraan kun täti sano ettei näe sykettä -> keskeytynyt keskenmeno, kaavinnassa kävin joka hoidettiin ensin emättimeen laitettavilla lääkkeillä ja sitten kevyt nukutuksessa kaavinta.
Se aika jonka olin sairaalassa oli aivan kauheaa, mietti kovasti että mitä tapahtuu ettei ""sorru"" itkemään. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes emätin lääkkeet alkoivat aiheuttaa supistuksia niin se oli jotain aivan hirveää.
No tapauksesta on nyt jo useampi kuukausi ja muutama yritys kierto on jo takana huonolla tuloksella.
Ajatus miksi kirjoitan on että millaisia ajatuksia teillä on onllut mahdollisen plussan suhteen??
Minä toisella hetkellä toivon että olisi ja taas toisella hetkellä pelkään kuollakseni että sama homma pian toistuu. Tuntuu että mitä kauvemmin menee niin sitä suuremmaksi pelko vaan tulee. Tuntuu et pitäisi mennä lääkäriin pyytämään jotain ovis lääkkeitä että saisi homman taas alkuun niin ei tarvitsisi niin murehtia ja pelätä. Se on varma että lapsen haluan, mutta se miete vaan että miten jaksaa jos tulee uusi keskenmeno sitten joskun jos sattuu plussan vielä saamaan.
Eli mitä ajatuksia teillä on ollut ja miten olette niitten kanssa pärjänneet? Oletteko ottaneet lääkkeitä avuksi jos niin, niin mitä ja millaisin tuloksin.
T: liian kauvan yksin pohtinut
Meillä kävi niin että olimme menossa 3kk ultraan kun täti sano ettei näe sykettä -> keskeytynyt keskenmeno, kaavinnassa kävin joka hoidettiin ensin emättimeen laitettavilla lääkkeillä ja sitten kevyt nukutuksessa kaavinta.
Se aika jonka olin sairaalassa oli aivan kauheaa, mietti kovasti että mitä tapahtuu ettei ""sorru"" itkemään. Kaikki meni siihen asti hyvin kunnes emätin lääkkeet alkoivat aiheuttaa supistuksia niin se oli jotain aivan hirveää.
No tapauksesta on nyt jo useampi kuukausi ja muutama yritys kierto on jo takana huonolla tuloksella.
Ajatus miksi kirjoitan on että millaisia ajatuksia teillä on onllut mahdollisen plussan suhteen??
Minä toisella hetkellä toivon että olisi ja taas toisella hetkellä pelkään kuollakseni että sama homma pian toistuu. Tuntuu että mitä kauvemmin menee niin sitä suuremmaksi pelko vaan tulee. Tuntuu et pitäisi mennä lääkäriin pyytämään jotain ovis lääkkeitä että saisi homman taas alkuun niin ei tarvitsisi niin murehtia ja pelätä. Se on varma että lapsen haluan, mutta se miete vaan että miten jaksaa jos tulee uusi keskenmeno sitten joskun jos sattuu plussan vielä saamaan.
Eli mitä ajatuksia teillä on ollut ja miten olette niitten kanssa pärjänneet? Oletteko ottaneet lääkkeitä avuksi jos niin, niin mitä ja millaisin tuloksin.
T: liian kauvan yksin pohtinut