keskittymiskyky / adhd / virkkaaminen

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "mää"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
M

"mää"

Vieras
tuli alemmasta ketjusta mieleen, että kun itse olen 24 vuotias ja olen havainnut itsessäni adhd piirteitä ja jopa miettinyt onko mulla adhd jollain muotoa.
no tuossa alemmassa ketjussa oli että jollain keskittymiskyky paranee kun tekee jotain samalla (varsinkin adhd ihmisillä) niin minä oon koko kouluaikani joko a) syönyt kynsiäni tunneilla b) syönyt hupparin narujani tai c) syönyt lyijykyniäni tunneilla keskittyäkseni.
niin että kuulostaako hullulta?
 
Ei kuulosta ollenkaan hullulta, vaan tavalliselta. Tosin järkevämpääkin tekemistä tunneille voisi keksiä :).

Ootko ajatellut esim. stressilelun (pallon) hankkimista, voisit sitä pyöritellä/puristella?
 
Minulla ei ole ADHD:ta, mutta en minäkään niin häävisti tykkää paikallaan istumisesta. Paikallaan istumiseen auttaa se, että kirjoitan koko tunnin niitä monisteita mitä ope heijastaa kalvolle tai näyttää Power Point - esityksenä. Ja 2 vieressä istuvaa opiskelukaveriani ihmettelee miten olenkin niin nopea kirjoittaja, mutta sitä kun tykkää kirjoittamisesta, niin vauhtikin on nopeaa + lisäksi harrastan pikakirjoittamista. Lyhentelen sanoja lauseista, niin tekstiä saa enemmän aikaiseksi.
 
Suurimmalla osalla keskittymiskyky paranee kun tekee samalla jotain ei-ajattelua vaativaa kuten vihkoon raapustelua. Tästä on tehty ihan tutkimus. http://www.ess.fi/?article=227629
 
Minulla on diagnosoitu ADD ja jaksan kevyesti keskittyä kiinnostaviin juttuihin vaikka en tekisi muuta. Voin keskittyä noihin vaikka musiikkia soitettaisiin vieressä taikka vieressä keskusteltaisiin. Voin lukea mielenkiintoista kirjaa vaikka samassa huoneessa lauletaisiin karaokea :) Sen sijaan palavereissa uppoudun välillä omiin ajatuksiin ja raapustelen vihkooni yms. Käsittääksen ilman tarkkaavaisuushäiriötäkin ihmiset raapustelevat ja unohtuvat välillä ajatuksiinsa palavereissa, joten se ei ole add:n merkki.

Peruskouluaikoinani en tainnut yleensä juuri sählätä tunneilla kuin korkeintaan keikuin tuolillani. Olin sen sijaan omissa ajatuksissani ja usein (melkein aina) minulla meni aikaa miettiesssä mitä oli kysytty kun havahduin vasta opettajan sanoessani nimeni. Yleensä osasin kyllä vastata kysymykseen kuitenkin.
 
Minulla ei ole adhd:ta tai muutakaan, mutta inhoan hiljaa, paikoillaan istumista. Kouluaikana opettelin kirjoittamaan vihkoon opettajan puheesta muistiinpanoja. Opettajalla oli niukat, muutaman sanan muistiinpanot taululla, mutta kuivakkaa tekstiä riitti sitten koko tunnin ajan. Pysyin kirjoittamalla hereillä ja opiskelu oli helpompaa.
 
Minulla on adhd. Ennen diagnoosia ja lääkitystä en pystynyt tunneilla keskittymään muuten kuin siten, että kirjoitin ylös liki kaiken, mitä opettaja sanoi. Jos aihe oli minusta vaikea (kuten vaikkapa tilinpäätöksen tekeminen) ja en puoltakaan aikaa edes tajunnut, mistä oli kyse, herpaantui keskittyminen välittömästi. Lääkityksen saatuani opiskelu muuttui ja pystyin keskittymään jopa ilman sitä kirjoittamista.
 
Minulla ei ole ADHD:ta, mutta en minäkään niin häävisti tykkää paikallaan istumisesta. Paikallaan istumiseen auttaa se, että kirjoitan koko tunnin niitä monisteita mitä ope heijastaa kalvolle tai näyttää Power Point - esityksenä. Ja 2 vieressä istuvaa opiskelukaveriani ihmettelee miten olenkin niin nopea kirjoittaja, mutta sitä kun tykkää kirjoittamisesta, niin vauhtikin on nopeaa + lisäksi harrastan pikakirjoittamista. Lyhentelen sanoja lauseista, niin tekstiä saa enemmän aikaiseksi.
Niin on hyvä oppia: niillä sanoilla on liikerata
 
Suurimmalla osalla keskittymiskyky paranee kun tekee samalla jotain ei-ajattelua vaativaa kuten vihkoon raapustelua. Tästä on tehty ihan tutkimus.


ei taida olla vikoja enää?
 

Yhteistyössä