Keskusteleva ote lapsen kasvatuksessa - onko se nyt ihan ok??

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Eedla
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti

Eedla

Aktiivinen jäsen
06.07.2011
7 832
2
36
Siis kaverini on näitä ideologiahippejä eli heillä nukutaan perhepedissä,syödään tissiä 5vuotiaanakin,vauvalle ei missään tapauksessa anneta lusikallistakaan sosetta vaan alusta asti annetaan sormiruokana kaikki, isotkin lapset on kantoliinassa taikka -repussa jne. Siis oon itse myös samanhenkinen, mutta näiden lisäksi ystäväni lastenkasvatuksen kulmakivi on "keskusteleva", elikkä hän yrittää aina järkiperäisesti selostaa lapselleen että mitä saa tehdä ja mitä ei. Tuntuu että se ei kyllä oikein pelitä. Viimeksi kun nähtiin niin hänen 4vuotias tyttönsä oli koko ajan kuristamassa kurkusta mun 1vuotiasta, nosteli sitä silleen että otti kaulasta kiinni ja vetäs ilmaan, tyrkkäs useamman kerran kumoon niin että 1vee löi päänsä, kävi läpsimässä jne. Näihin äitinsä suhtautui sillee että "voi nn rakas, noin ei saa tehdä, toiselle tulee kipeää ja plaaplaa plaa". Siis onhan se ihan ok että lapselle perustelee asiaa, mutta siis niillä ei ollu mitään vaikutusta siihen muksuun ja lapsi hyppi vaan äitinsäkin nenille. Löikin äitiänsä ja äiti vaan lässytti "voivoi nn kun ei noin saa tehdä plaaplaaplaa". Kun mun mielestä tuo mukelo ois tarvinnu ympäri korvia elikkä tiukka EI, lapsen hakeminen pois tilanteesta ja vaikka jäähylle laittaminen. Mutta tää mamma vaan lätisee ja yrittää siis "puhumalla järkeä" saada 4vuotiaansa toimimaan kuten haluaa. No ei saanu, mä lähdin sitte kotio ennenku se teloo meidän kuopuksen sairaalankuntoon. Niin ja siis ei auttanu munkaan kieltäminen kun sanoin että ei saa. Ois tehny mieli karjaista sille muksulle että nyt näpit irti meidän muksusta etkä tuu enää lähellekään.

Siis mun mielestä käsittämätöntä käytöstä 4vuotiaalta. Itselläni on täsmälleen samanikäinen lapsi eikä se oo enää kahteen vuoteen käyttäytyny tolleen. Sillon pienenä, alle 2v, kyllä saattoi tyrkätä jne kun ei ollu vielä ymmärrystä mutta ei enää vuosiin siis. Kun meillä vastaavaan tilanteeseen on menty sen tiukan ein kanssa ja lapsi jäähylle jos ei ala uskomaan. Mun mielestä kaverin muksu tarvis kurinpalautusta kyllä aika rankasti. MInkälainen se on hetken päästä kun toimii miten lystää ja äiti vaan lässyttää vieressä. Ja sitte vielä alkoi selittää mulle että kun hänen lapsellaan nyt on tälläinen vaikea kausi. Niin, se kausi on kestäny siitä asti kun se oppi kävelemään, että sellanen kausi...

No joo, eipä tässä muuta. Alkoi vaan ärsyttää ja tuli sellanen fiilis että en kyllä taida hetkeen tätä mammaa tavata. Paikala oli muitakin ja tää muksu mäiski ja tyrkki myös niitä ja yritti tiputtaa yhden vauvan sohvalta.

Oon ymmärtäny että tuo kasvatustapa liittyy jotenkin kiintymysvanhemmuusperiaatteeseen jonka kohdalla ystäväni on kokolailla fanaattinen ja noudattaa sitä pilkuntarkasti. Itsekin olen samanhenkinen mutta kyllä mä kasvatan lapseni jollain muulla tavalla kuin lässyttämällä korulauseita jotka menee muksulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä mitään tapahdu. Mä en oikein usko että tollasella selittävällä menetelmällä sais kunnolla käyttäytyviä lapsia aikaan. Jos 2vee lyö toista lelulla niin jos siinä vaan vieressä selostaa lapselle että kun se nyt vaan on väärin ja plaaplaa niin ymmärtääkö niin pieni siitä puheesta mitään? Mun mielestä sana "ei" ja lapsen hakeminen pois tilanteesta on järkevämpää, myös se, että opettaa pyytämään anteeksi. TÄmä mamma ei ees käskeny lapsensa pyytää anteeksi kun hänen mielestä siihen ei oo syytä kun käytös johtuu "siitä kaudesta"... :O

Kiitos.
 
Mä olen tainnut poimia rusinat pullasta...

Tiukka EI ja hieman myöhemmin rauhallinen keskustelu aiheesta. Nopeesti lapset oppi, että on ehdottomia kieltoja joita on toteltava välittömästi, mutta tilanteen mentyä ohi voidaan puhua siitä miksi näin toimittiin.
 
  • Tykkää
Reactions: solasola
[QUOTE="vieras";25224536]Tämä on minusta paras menetelmä ja näin minä ymmärrän keskustelevan otteen.[/QUOTE]
No siinä tapauksessa kaverini ei ymmärrä mitä tarkoittaa keskusteleva ote. Jos mun lapsi ois tehny tuollaista niin oisin heti karjaissu että ei saa ja käskeny pyytää anteeksi. ja jos ei ois totellu nii oisin hakenu heti pois ja laittanu jäähylle ja asiasta ois keskusteltu kyllä myöskin sitten tilanteen rauhoituttua. Mutta tää vaan lässyttää ja muksu tekee mitä lystää.
 
Keskustella voi silloin kun siihen on aikaa, mutta monen lapsen perheessä ja nopeissa tilanteissa lasten on pakko oppia tottelemaan napakkasävyistä komentoa kyselemättä. Sitten, jos asia kaipaa lisäselvitystä, voidaan jutella kun kenelläkään ei ole hätä!
 
Me tutustuttiin puistossa kerran ihan kivantuntuiseen perheeseen ja kutsuimme sitten heidät kylään. Tän perheen lapset, etenkin poika 3 v. käyttäytyi aivan järkyttävällä tavalla. Äitinsä ei tehnyt tai sanonut mitään, kunnes minä kielsin aika topakalla äänellä. Äiti silloin totesi, että hän on päättänyt, ettei koskaan sano lapsilleen EI ja se on pitänyt.

Olin aivan järkyttynyt, että sellaista voi olla. Yrittivät vielä toiste tulla meille, mutta sanoin ettei meille sovi.
 
Mä kannatan keskustelevaa otetta lapsenkasvatuksessa, mutta kyllä väkivaltaiseen käyttäytymiseen pitäisi puuttua tehokkaammin.

Peesaan. Meillä mennään just noissa muissa asioissa kuten ap kuvaili kaverinsa toimivan, mutta lässytystä ei kyllä harrasteta. Joo, ekalla kerralla olisin varmaan selittäen puuttunut toimintaan, mutta jos ei mene jakeluun, niin kyllä se riehuva kakara hyvin nopeasti saa huomata kusseensa omiin muroihinsa, kun äitillä palaa käämit. Meillä ei piestä lapsia, ei rankaista eikä pahemmin edes karjuta, mutta sen verran temperamenttiselle äidille ovat nuo meidän mukelot syntyneet, että ei kyllä kelleen jää epäselväksi, miten täällä käyttäydytään.
 
Mä olen varmaan sitten ihan hirviöäiti, kun mun mielestä on asioita, joista ei ihan pienten kanssa neuvotella. Tällaisia ovat esimerkiksi pukeminen ja nukkumaan meneminen. "Pienemmissä" asioissa saatan antaa vaihtoehtoja, ja muutenkin tietenkin selitän miksi jotain asiaa ei saa tehdä.
 
Siis kaverini on näitä ideologiahippejä eli heillä nukutaan perhepedissä,syödään tissiä 5vuotiaanakin,vauvalle ei missään tapauksessa anneta lusikallistakaan sosetta vaan alusta asti annetaan sormiruokana kaikki, isotkin lapset on kantoliinassa taikka -repussa jne. Siis oon itse myös samanhenkinen, mutta näiden lisäksi ystäväni lastenkasvatuksen kulmakivi on "keskusteleva", elikkä hän yrittää aina järkiperäisesti selostaa lapselleen että mitä saa tehdä ja mitä ei. Tuntuu että se ei kyllä oikein pelitä. Viimeksi kun nähtiin niin hänen 4vuotias tyttönsä oli koko ajan kuristamassa kurkusta mun 1vuotiasta, nosteli sitä silleen että otti kaulasta kiinni ja vetäs ilmaan, tyrkkäs useamman kerran kumoon niin että 1vee löi päänsä, kävi läpsimässä jne. Näihin äitinsä suhtautui sillee että "voi nn rakas, noin ei saa tehdä, toiselle tulee kipeää ja plaaplaa plaa". Siis onhan se ihan ok että lapselle perustelee asiaa, mutta siis niillä ei ollu mitään vaikutusta siihen muksuun ja lapsi hyppi vaan äitinsäkin nenille. Löikin äitiänsä ja äiti vaan lässytti "voivoi nn kun ei noin saa tehdä plaaplaaplaa". Kun mun mielestä tuo mukelo ois tarvinnu ympäri korvia elikkä tiukka EI, lapsen hakeminen pois tilanteesta ja vaikka jäähylle laittaminen. Mutta tää mamma vaan lätisee ja yrittää siis "puhumalla järkeä" saada 4vuotiaansa toimimaan kuten haluaa. No ei saanu, mä lähdin sitte kotio ennenku se teloo meidän kuopuksen sairaalankuntoon. Niin ja siis ei auttanu munkaan kieltäminen kun sanoin että ei saa. Ois tehny mieli karjaista sille muksulle että nyt näpit irti meidän muksusta etkä tuu enää lähellekään.

Siis mun mielestä käsittämätöntä käytöstä 4vuotiaalta. Itselläni on täsmälleen samanikäinen lapsi eikä se oo enää kahteen vuoteen käyttäytyny tolleen. Sillon pienenä, alle 2v, kyllä saattoi tyrkätä jne kun ei ollu vielä ymmärrystä mutta ei enää vuosiin siis. Kun meillä vastaavaan tilanteeseen on menty sen tiukan ein kanssa ja lapsi jäähylle jos ei ala uskomaan. Mun mielestä kaverin muksu tarvis kurinpalautusta kyllä aika rankasti. MInkälainen se on hetken päästä kun toimii miten lystää ja äiti vaan lässyttää vieressä. Ja sitte vielä alkoi selittää mulle että kun hänen lapsellaan nyt on tälläinen vaikea kausi. Niin, se kausi on kestäny siitä asti kun se oppi kävelemään, että sellanen kausi...

No joo, eipä tässä muuta. Alkoi vaan ärsyttää ja tuli sellanen fiilis että en kyllä taida hetkeen tätä mammaa tavata. Paikala oli muitakin ja tää muksu mäiski ja tyrkki myös niitä ja yritti tiputtaa yhden vauvan sohvalta.

Oon ymmärtäny että tuo kasvatustapa liittyy jotenkin kiintymysvanhemmuusperiaatteeseen jonka kohdalla ystäväni on kokolailla fanaattinen ja noudattaa sitä pilkuntarkasti. Itsekin olen samanhenkinen mutta kyllä mä kasvatan lapseni jollain muulla tavalla kuin lässyttämällä korulauseita jotka menee muksulla toisesta korvasta sisään ja toisesta ulos eikä mitään tapahdu. Mä en oikein usko että tollasella selittävällä menetelmällä sais kunnolla käyttäytyviä lapsia aikaan. Jos 2vee lyö toista lelulla niin jos siinä vaan vieressä selostaa lapselle että kun se nyt vaan on väärin ja plaaplaa niin ymmärtääkö niin pieni siitä puheesta mitään? Mun mielestä sana "ei" ja lapsen hakeminen pois tilanteesta on järkevämpää, myös se, että opettaa pyytämään anteeksi. TÄmä mamma ei ees käskeny lapsensa pyytää anteeksi kun hänen mielestä siihen ei oo syytä kun käytös johtuu "siitä kaudesta"... :O

Kiitos.


Tuota on lapsia joille riittää tuollainen mitä ystäväsi harrastaa,ihan oikeesti tiedän yhen tytön joka ei ikinä ole satuttanut toisia,ei edes silloin 2v kun ei ymmärtänyt.

Sitten on lapsia joille se ei riitä,mutta joille kuitenkin tiukemmat kurinpalautukset,esim.se jäähy toimii. Sitten on niitä jollainen itsellänikin on, mikään ei toimi, mutta lapsella onkin adhd,toiminnanohjauksen vaikeuksia,aistiyliherkkyys,kromosomivika. että täällä on 7vuotias joka saatta lyödä,tönäistä tms. huolimatta siitä että en lässytä.
 

Yhteistyössä