U
utelias tarja
Vieras
Lukijat kertovat: Tein lapsen ilman kumppania | Perhe | Iltalehti.fi
Vauvakuume johti eroon
Olin mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta, ja olin toivonut lasta jo pitkään. Minulle kuitenkin selvisi, että mieheni ei tahdo lapsia nyt eikä koskaan. En ymmärtänyt tätä, ja toivoin hänen muuttavan mielensä. Aikaa kului, ja lapsenteosta syntyi meille ylitsepääsemätön kuilu, joka ajoi meidät lopulta eroon. Toivuin erosta pitkään, mutta olin silti päättänyt hankkia lapsen. Sain lapsen keinohedelmöityksellä kaksi vuotta suhteemme loputtua.
Nyt olen vuoden ikäisen tyttölapsen äiti ja olen todella onnellinen, vaikka minulla ei ole puolisoa. Lapseni saa vielä jonakin päivänä hyvän isähahmon, jos niin on tarkoitettu. Olemme pärjänneet loistavasti kaksistaan, enkä kadu päivääkään, että hankin lapsen yksin.
Hanna, 31 vuotta
Poikaystäviä ja mahdollisuuksia "normaaliin" parisuhteeseen olisi ollut tarjolla, mutta kun vauvakuume iski kolmikymppisenä, en halunnut parisuhdetta, enkä lapsen isäksi ketään tuolloin tuntemistani miehistä. Isäksi löytyi satunnainen tuttavuus, komea ja älykäs mies, jonka kanssa viihdyin, vaikken ollutkaan rakastunut häneen. Suhteen alussa "valitsin" hänet lapsen isäksi ja jätin ehkäisyn pois. Suhdetta kesti vain muutaman kuukauden.
Minun kohdallani lapsen hankkiminen yksin oli oikea valinta, mutta sen mahdollisti vain hyvä taloudellinen tilanteeni ja ammatti, jossa voi vapaasti valita työpaikkansa. Lapsen syntyessä olin yksityisellä töissä ja jouduin matkustamaan paljon. Äitiys- ja hoitovapaan jälkeen valitsin julkisen alan viran ja säännölliset työajat. Lapsen ollessa pieni yritin järjestää elämämme mahdollisimman yksinkertaiseksi ja säännölliseksi ja onnistuin siinä. Elämä yksinhuoltajana tuntui koko ajan hyvältä ja helpolta. Minun on vaikea ymmärtää niitä, jotka kuvailevat yksinhuoltajan elämää ankeaksi ja raskaaksi.
Olen nauttinut jokaisesta hetkestä lapseni kanssa. Kadun ainoastaa sitä, että kerroin miehelle isyydestä ja annoin hänen tunnustaa lapsen. Vaikenemalla olisin välttynyt vuosia kestäneeltä riitelyltä ja lapsi olisi välttynyt mielipahalta, jonka isä aiheutti työntämällä hänet kokonaan pois elämästään.
Siru
"Lapsen saaminen pelasti"
Tulin raskaaksi "vahingossa". Olin 18-vuotias ja kuvittelin, etten voi vielä tulla raskaaksi. Humalassa ja yhden yön suhteesta tulin kuitenkin, isävaihtoehtoja oli kolme. Kahdelle kerroin reilusti tilanteen, kolmannelle ei ollut yhteystietoja. Yksi suostui isyyskokeeseen ja hän sitten olikin isä. Yritimme pitää yllä suhdetta, vaan ei siitä tullut mitään. Mies oli parikymmentä vuotta vanhempi ja alkoholi maistui. Hän halusi vapaaehtoisesti maksaa elastusmaksut ja on maksanut ne tähänkin päivään saakka. Minun tilanteessani lapsen saaminen oli onni, olisin todennäköisesti jatkanut elämääni pubiruusuna ja alkoholisoitunut itsekin.
Nykyään elän vakituisessa parisuhteessa ja lapsiakin on tullut lisää. Työelämässä menee hyvin ja esikoiseni on varsin menestyvä sekä koulu- että harrastuselämässä.
Jaana 29 v.
Vauvakuume vaivasi kymmenkunta vuotta. Sitä elämän prinssiä ei vain löytynyt, ei sitten millään. Lopulta päätin tehdä kuumeelleni jotain. Olen jo 37 eli aikaa ei ole hirveän paljon.
Sopiva kumppani löytyi sattumalta. Kongressimatka maailmalle, vokotteleva, naimisissa oleva miespuolinen osanottaja ja se aika kuukaudesta. Päätin rohkaista luontoni ja yrittää.
Se tärppäsi. Nyt on menossa raskausviikko 24+3. Olen tosi onnellinen. Lapsen isälle en ole ilmoittanut tilastani, enkä aio ilmoittaakaan. Moni tietenkin kysyy, olenko mennyt avioon tai elänkö avoliitossa. Kun kerron, että lapsen isä ei ole kuvioissa, kyselyt loppuvat siihen.
Olen hyväpalkkainen, korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa. Luonteeltani olen selviytyjätyyppi - siksi läheiseni ovat varmoja onnistumisestani äitinä. Olen saanut heiltä mahtavaa henkistä virkistystä ja koen heidän iloitsevan kanssani tulevasta vauvelista. Joku tietenkin on toista mieltä ja puhuu selkäni takana ties mitä - mutta se ei onneani himmennä!
Katri, nainen, 37
Ryhdyin äidiksi yksin tietoisesti. Olin jo yhden lapsen äiti, jonka isään suhde oli kariutunut melkein heti lapsen synnyttyä. Tapasin miehen joka kiinnostui minusta ja minä hänestä, välimatkaa tosin oli paljon ja se vaikeutti asioita. Miehelle tuli vauvakuume ja minulle myös. Tapasimme kerran seksin merkeissä ja vitsailimme, että jos tästä on tuloksena vauva, se otetaan vastaan.
Sovimme miehen kanssa, että minä hoidan lapsen yksin ja hän saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa. Mies ei kuitenkaan halunnut tunnustaa lasta virallisesti uuden naisystävänsä takia.
Lapsi ei tunne isäänsä eikä melkein samanikäistä pikkuveljeään isän puolelta, mutta ei osaa kaivata heitä elämäänsä. Me pärjäämme hyvin ja lapsi on minulle hyvin rakas. Kertaakaan en ole katunut, että tein lapsen päätyen yksinhuoltajaksi.
Kahen mamma
Vauvakuume johti eroon
Olin mieheni kanssa yhdessä kolme vuotta, ja olin toivonut lasta jo pitkään. Minulle kuitenkin selvisi, että mieheni ei tahdo lapsia nyt eikä koskaan. En ymmärtänyt tätä, ja toivoin hänen muuttavan mielensä. Aikaa kului, ja lapsenteosta syntyi meille ylitsepääsemätön kuilu, joka ajoi meidät lopulta eroon. Toivuin erosta pitkään, mutta olin silti päättänyt hankkia lapsen. Sain lapsen keinohedelmöityksellä kaksi vuotta suhteemme loputtua.
Nyt olen vuoden ikäisen tyttölapsen äiti ja olen todella onnellinen, vaikka minulla ei ole puolisoa. Lapseni saa vielä jonakin päivänä hyvän isähahmon, jos niin on tarkoitettu. Olemme pärjänneet loistavasti kaksistaan, enkä kadu päivääkään, että hankin lapsen yksin.
Hanna, 31 vuotta
Poikaystäviä ja mahdollisuuksia "normaaliin" parisuhteeseen olisi ollut tarjolla, mutta kun vauvakuume iski kolmikymppisenä, en halunnut parisuhdetta, enkä lapsen isäksi ketään tuolloin tuntemistani miehistä. Isäksi löytyi satunnainen tuttavuus, komea ja älykäs mies, jonka kanssa viihdyin, vaikken ollutkaan rakastunut häneen. Suhteen alussa "valitsin" hänet lapsen isäksi ja jätin ehkäisyn pois. Suhdetta kesti vain muutaman kuukauden.
Minun kohdallani lapsen hankkiminen yksin oli oikea valinta, mutta sen mahdollisti vain hyvä taloudellinen tilanteeni ja ammatti, jossa voi vapaasti valita työpaikkansa. Lapsen syntyessä olin yksityisellä töissä ja jouduin matkustamaan paljon. Äitiys- ja hoitovapaan jälkeen valitsin julkisen alan viran ja säännölliset työajat. Lapsen ollessa pieni yritin järjestää elämämme mahdollisimman yksinkertaiseksi ja säännölliseksi ja onnistuin siinä. Elämä yksinhuoltajana tuntui koko ajan hyvältä ja helpolta. Minun on vaikea ymmärtää niitä, jotka kuvailevat yksinhuoltajan elämää ankeaksi ja raskaaksi.
Olen nauttinut jokaisesta hetkestä lapseni kanssa. Kadun ainoastaa sitä, että kerroin miehelle isyydestä ja annoin hänen tunnustaa lapsen. Vaikenemalla olisin välttynyt vuosia kestäneeltä riitelyltä ja lapsi olisi välttynyt mielipahalta, jonka isä aiheutti työntämällä hänet kokonaan pois elämästään.
Siru
"Lapsen saaminen pelasti"
Tulin raskaaksi "vahingossa". Olin 18-vuotias ja kuvittelin, etten voi vielä tulla raskaaksi. Humalassa ja yhden yön suhteesta tulin kuitenkin, isävaihtoehtoja oli kolme. Kahdelle kerroin reilusti tilanteen, kolmannelle ei ollut yhteystietoja. Yksi suostui isyyskokeeseen ja hän sitten olikin isä. Yritimme pitää yllä suhdetta, vaan ei siitä tullut mitään. Mies oli parikymmentä vuotta vanhempi ja alkoholi maistui. Hän halusi vapaaehtoisesti maksaa elastusmaksut ja on maksanut ne tähänkin päivään saakka. Minun tilanteessani lapsen saaminen oli onni, olisin todennäköisesti jatkanut elämääni pubiruusuna ja alkoholisoitunut itsekin.
Nykyään elän vakituisessa parisuhteessa ja lapsiakin on tullut lisää. Työelämässä menee hyvin ja esikoiseni on varsin menestyvä sekä koulu- että harrastuselämässä.
Jaana 29 v.
Vauvakuume vaivasi kymmenkunta vuotta. Sitä elämän prinssiä ei vain löytynyt, ei sitten millään. Lopulta päätin tehdä kuumeelleni jotain. Olen jo 37 eli aikaa ei ole hirveän paljon.
Sopiva kumppani löytyi sattumalta. Kongressimatka maailmalle, vokotteleva, naimisissa oleva miespuolinen osanottaja ja se aika kuukaudesta. Päätin rohkaista luontoni ja yrittää.
Se tärppäsi. Nyt on menossa raskausviikko 24+3. Olen tosi onnellinen. Lapsen isälle en ole ilmoittanut tilastani, enkä aio ilmoittaakaan. Moni tietenkin kysyy, olenko mennyt avioon tai elänkö avoliitossa. Kun kerron, että lapsen isä ei ole kuvioissa, kyselyt loppuvat siihen.
Olen hyväpalkkainen, korkeasti koulutettu ja hyvässä asemassa. Luonteeltani olen selviytyjätyyppi - siksi läheiseni ovat varmoja onnistumisestani äitinä. Olen saanut heiltä mahtavaa henkistä virkistystä ja koen heidän iloitsevan kanssani tulevasta vauvelista. Joku tietenkin on toista mieltä ja puhuu selkäni takana ties mitä - mutta se ei onneani himmennä!
Katri, nainen, 37
Ryhdyin äidiksi yksin tietoisesti. Olin jo yhden lapsen äiti, jonka isään suhde oli kariutunut melkein heti lapsen synnyttyä. Tapasin miehen joka kiinnostui minusta ja minä hänestä, välimatkaa tosin oli paljon ja se vaikeutti asioita. Miehelle tuli vauvakuume ja minulle myös. Tapasimme kerran seksin merkeissä ja vitsailimme, että jos tästä on tuloksena vauva, se otetaan vastaan.
Sovimme miehen kanssa, että minä hoidan lapsen yksin ja hän saa tavata lasta niin paljon kuin haluaa. Mies ei kuitenkaan halunnut tunnustaa lasta virallisesti uuden naisystävänsä takia.
Lapsi ei tunne isäänsä eikä melkein samanikäistä pikkuveljeään isän puolelta, mutta ei osaa kaivata heitä elämäänsä. Me pärjäämme hyvin ja lapsi on minulle hyvin rakas. Kertaakaan en ole katunut, että tein lapsen päätyen yksinhuoltajaksi.
Kahen mamma