Hae Anna.fi-sivustolta

keuhkoembolia

Viestiketju osiossa 'Klinikalla' , käynnistäjänä infarkti, 07.08.2006.

  1. infarkti Vierailija

    Sairastin tietämättäni keuhkoemboliaa (veritulppatukoksia) ison gynekologisen leikkauksen jälkitilana. Sain sen johdosta myös sydäninfarktin.
    Olin ollut kuolemanvaarassa monta viikkoa. Ainoa oire oli voimakas hengenahdistus ja kuiva yskä, sekä yleinen voimattomuus.
    Terveyskeskus ei tutkinut asiaa, vaikka valitinkin hengenahdistusta.

    Nyt sairaalahoidon jälkeen olisin kiinnostunut kuulemaan muilta saman läpikäyneiltä kokemuksia. Kuinka pian parannuitte työkykyisiksi? Tuliko keuhkoihin jotain lopullista vauriota? Saitteko pitkän lääkehoidon? yms...
     
  2. monica Vierailija

    Mulla oli 2002 loppuvuonna molemminpuoleinen keuhkoembolia. Syyksi ei osattu sanoa muuta kuin e-pillerit. Mulla ehti myös olla se pari viikkoa ennen kuin harjoitteleva lääkäri keksi mikä mua vaivaa. Oma lääkärini terveyskeskuksessa määräsi mm. särkylääkkeitä, akupunktiota ja yritti laittaa psykiatrille. Oireina oli hengenahdistus ja älytön väsymys. Onneksi toinen lääkäri katsoi verikokeiden tulokset ja määräsi sairaalaan lisätutkimuksiin. Sielläkin meni pari vuorokautta päivystyksessä ennen kuin "vika" löydettiin. Niin, ja ikää oli tuolloin 23 vuotta.

    Teho-osastolla tehtiin liuotushoito, jonka jälkeen olin viikon verran osastolla. Marevan-hoito jatkui reilun puoli vuotta jonka jälkeen testattiin löytyykö altistavaa tekijää. Ei löytynyt ja lääkitys lopetettiin. Nyt en siis syö mitään, mutta lääkäri varoitteli että uusiutumisriski on huomattava.

    Minuakin kiinnostaisi muiden kokemukset.
     
  3. Jaana Ikävalko Vierailija

    Olen 37v ja minulla oli 12/2005 syvä laskimotukos ja sen komplikaationa keuhkoembolia.Sääressä oli kipu mutta keuhkoista ei tuntumaa..toki EKG:ssä oli T-inversiota ja pulssi oli 100.Söin ½ vuotta Marevania ja juhannuksena lopetin sen..olo muuttui ikään kuin normaaliksi mutta pelko embolian uusiutumisesta jäytää mieltä aika ajoin..heti kun joku pistos tai yskä tulee niin säikähdän.Tiedän myös että uusiutumisriski on mutta en tiedä kuinka suuri..tunne on kuitenkin onnellinen kun olen elämässä edelleen mukana!
     
  4. monica Vierailija

    Minulla on kanssa pelko uusiutumisesta. Välillä tuntuu että tulen hysteeriseksi kun mietin kaikkia pistoksia ja hengenahdistusta, että ovatko ne oireita veritulpasta. Minun tapaus oli niin äkillinen, koskaan aikaisemmin en ollut edes ollut sairaalassa että jonkinlainen pelko siitä jäi. Vasta jälkeenpäin tajusin miten onnekas olen että olen ylipäätään hengissä.
     
  5. Saritta Vierailija

    No, ei se onneksi uusiudu välttämättä. Pitää olla toiveikas ja elää normaalia elämää. Periaatteessa se voi tulla kenelle tahansa.
    Surullista on kun ihminen on terveydenhuollon rattaissa noinkin avuton ja onnen varassa aika lailla. Olisin kiinnostunut tietämään millaiset trombosyyttiarvot teillä on.Oliko koskaan mitattu ennen sairastumista. Entä seurataanko sairastumisen jälkeen ja jos niin mitä.
    Veljelläni on ollut sama tilanne, mutta ei noin nuorena.Diagnoosiin pääsy oli vaikeinta.
    Lämpimät onnittelut teille myönteisestä asenteesta. Sekin on elämässä tosi tärkeää.
     
  6. Joyce Vierailija

    Kiinnostaisi että miten nuo trombosyyttiarvot liittyvät keuhkoemboliaan?
     
  7. joop Vierailija

    Minulla oli vuonna 2000 paha laskimotukos jalassa. Olin sairaalahoidossa melkein kaksi viikkoa. Keuhkoemboliaksi ei tilanne ikinä äitynyt, mutta tunnistan paremmin kuin hyvin nuo pelon ja ahdistuksen tunteet. Pelkäsin keuhkoemboliaa todella paljon. Asiaa vaikeutti vielä se, että minulla on muitakin keuhkosairauksia.

    Jalkani ei ole vieläkään ns terve. Pelosta, ahdistuksesta ja paniikkihäiriöistä kärsin vuosikausia.Pienikin särky jalassa, tai rintapistos, kiihtynyt pulssi tms laukaisi hirveän ahdistuskohtauksen.

    Minullakin oli vaikeuksia diagnoosin saamiseksi, päivystävä terveyskeskuslääkäri tutki todella kipeää jalkaani, ja totesi, että ei tässä varmaan mitään ole, mutta mene nyt varmuuden vuoksi sairaalanpäivystykseen, kun sinulla on kuitenkin nuo e-pilleritkin

    Jälkikäteen minulta löydettiin perinnöllinen altistava tekijä, plus tosiaan käytin e-pillereitä.

    Asia vaivasi minua niin paljon, että tutkin oikein urakalla lääkätieteellistä kirjallisuutta ja julkaisuja. Tietoa oli aika vaikea löytää, mutta jossainvaiheessa luin Duodecimin arkistoista artikkelin tutkimuksesta, jossa todettiin, että vaikka ihmiselta löytyisikin sama altistava tekijä kuin minulla ( heterotsygoottinen muoto leiden-geenivirheestä) niin mikäli muita altistavia tekijöitä ei ole (kuten e-pillerit, raskaus ym, niin mahdollisuus veritulpan uusiutumiseen on aivan sama, kuin kenellä terveellä tahansa.

    Tämä rauhoitti minua suuresti ja olen sen jälkeen pystynyt suhtautumaan asiaan paljon järkevämmin.

    Eli oikeastaan tämän pohjalta, oletteko varmoja, kuinka todennäköinen uusiutumisriski kohdallanne olisi, jos ette altistu enää riskitekijöille?
     
  8. Mermeli Vierailija

    Moikka, mulla oli molemminpuoleinen keuhkoembolia 2002. Oireet kesti 3 viikkoa ja 3 lääkärikäyntiä ennenkuin oikea syy havaittiin....Kokeissa löytyi altistava geenivirhe (V Leiden) molemmilta vanhemmilta perittynä. Sairaalassa olin liuotushoidossa 8 vrk, jonka jälkeen sairaslomaa 3 viikkoa. Keuhkojen toiminta oli oman arvion mukaan entisellään muutaman kuukauden kuluessa. Keuhkoihin jäi pieniä alueita, jotka ovat tuhoutuneet. Alueet näkyvät kuvissa. Hoitona elinikäinen Marevan lääkitys. Harrasteista sukellus ja laskuvarjohyppy on kielletty. Mitään aikaisempaa viitettä veriarvoissa ei koskaan näkynyt. Haikki oli aina ihan normaalia.

    Kun soitin sairaalaan geenitestin tuloksia, sisätautilääkäri tokaisi puhelimessa, "sinulla on tappava tauti". En oikein tiennyt miten asiaan silloin suhtautua. Myöhemmin olen jutellut hematologin kanssa ja ei tilanne ole ihan niin paha kuin aikoinaan annettiin ymmärtää. Minulla on jopa 80-kertainen riski normaaliväestöön saada veritulppa. Leikkauksissa yms. noudatetaan erikoistoimia, siirryn Klexane piikkeihin tms hepariiniin. On erittäin epätodennäköistä, että saan koskaan lapsia. Lasten hankinta täytyisi tehdä jatkuvan kontrollin alaisena.

    Neuvona vain, että ota itse selvää sairaudestasi, jos geenivirhe todetaan. Vaikkakin virhe on melko yleinen (n. 4% väestöstä kantaa sitä) eivät lääkärit välttämättä ole siitä koskaan kuulleetkaan. Hanki tietoa, muista aina mainita asiasta hoitavalle lääkärille, hoitajalle, apteekissa.

    Todellakin henkilöillä joilla on vain perimä toiselta vanhemmalta (heterotsygootti), ei välttämättä ole aihetta pelkoon, jos altistavat tekijät ovat poistettu. Poikkeuksena on raskaus tai isot leikkaukset/pitkä vuodeaika.
     
  9. MAx Vierailija

    Joucelle-viisastelijalle. Kuka on väittänyt, että liittyvät? Veren hyytymiseen ehkä vaikuttavat ja vai unohtuiko se puoli läksyistä?
     
  10. Joyce Vierailija

    Tarkoitus ei ole viisastella. Huomasin vain että Saritta mainitsi trombosyyttiarvot ja ajattelin kysyä, mitä ne nyt tässä tapauksessa tarkoittavat. Tuleeko niihin jotain muutosta jos on sairastanut embolian? Vai onko tyypillistä että arvot ovat kenties olleet matalat/korkeat ennen embolian saamista?
     
  11. Moritz Vierailija

    Joucelle.Korkeat trombosyyttiarvot kertovat siitä, että hyytymistaipumus voi olla tehostunut. Vaara siis vaanii.
    Embolian sairastaminen ei niitä sinällään nosta.
     
  12. evi Vierailija

    Menin sairaalaan korkean kuumeen takia ja minulla todettiin mm.molemin puolinen keuhkoembolia.Siihen liittyviä oireita ei oikeastaan ollut Nyt jälkeenpäin on kipua oikealla selässä ja kädessä.Kuinka nopeasti olette päässeet liikkeelle sairauden jälkeen?Olen alle nelikymppinen ja sairaus tuli aika yllärinä..
     
  13. alkup. Vierailija

    Suuri kiitos, olette vastailleet ahkerasti. Uskon, että saamme enemmän tolkkua sairaustilaamme, kun luemme toistemme kohtaloista :)

    Itse olen vieläkin sairaslomalla, embolian/infarktin toteamisesta on jo 1,5 kk:tta. Olo kohenee kyllä vähitellen, mutta väsynyt olen ja yskittää edelleen. Pelkään, että keuhkoihini on tullut kuolioita, kun henki kulkee niin omituisesti edelleen. Minullakin on kiputuntemuksia syväänhengittäen ja outoa vihlontaa. Tiedä sitten, mitä on?
     
  14. monica Vierailija

    Mä pääsin liikkeelle melkein heti, mutta olin kuin hidastetussa filmissä. Nykyään kun on flunssa tai rasitun esim. liikunnan yhteydessä niin alkaa pistämään ja vihlomaan kylkeä. Ilmapalloa en saa kunnolla puhallettua ja saunan jälkeen tuntuu ettei henki kulje, en sitten tiedä johtuuko tuosta vai mistä.
     
  15. evi Vierailija

    onko sulla monica pitkä aika tuosta taudista?Itse olen tosin vasta reilun viikon ollut kotona mutta hermostuttaa kun ei jaksa kävellä kovin pitkiä matkoja...
     
  16. infarkti Vierailija

    Pääsittekö veritutkimuksiin trombofilian tai V Leidenin-geeniperimävaaran takia automaattisesti kun Marevan-hoito loppui? Jos ymmärsin oikein, noin kuukauden kuluttua lääkityksen lopettamisesta testit voidaan vasta tehdä. Jos lääkitys on elinikäinen, mitenköhän asia silloin selviää?

    Kuulin, että sitä suositellaan, jos on ollut tulppa (minulla embolia), jotta tulevaisuudessa muut leikkaustoimenpiteet voitaisiin suorittaa turvallisemmin. Geenivirhettä kantaa tosiaan n.4% väestöstä, ja suurin osa tietämättään. Monille asia selviää vasta leikkauksen jälkeisenä hengenvaarallisena veritulppana.
     
  17. monica Vierailija

    Mulla oli tulppa 2002. Kyllä mulla meni jotain kolme kuukautta että pystyin käveleen pidempiä matkoja.

    Mulla oli toi tutkimus (en nyt muista tarkkaan, mutta geeniperimää siinä tutkittiin) puoli vuotta taudin jälkeen, ei löytynyt mitään. Eikä puhuttu mistään uusintatutkimuksesta lääkityksen jälkeen. Tuntu kyllä oudolta.
     
  18. Mermeli Vierailija

    Infarktille: mulla verikoe otettiin sairaalassa liuotus/Marevan-hoidon aikana. Marevanilla ei ollut testiin vaikutusta.
     
  19. essi.lehmusahde Vierailija

    Olen 14 vuotias tyttö olen yli painoinen ja äitini polttaa sisällä liesituulettimen edessä tupakkaa minlla on ollut 2viikkoa aika kovia rinnassa ja hengen ahdistuksia aina välillä minua pelottaa että on kyse keuhko veri tulpasta tai tukoksesta haluaisin tietää voiko lapselle tulla sellaista olkaa kilttejä ja kertokaa mahdollisimman nopeasti ja kertokaa vain silloin jos olette aivan varmoja kauhea pelko ja kipu!! =(
     
  20. En usko Vierailija

    En oikein olisi valmis uskomaan että sinulla olisi keuhkoemboliaa. Onko sinulla ollut flunssaa tai pitkittynyttä yskää? Onko sinun sydäntäsi tutkittu koskaan? Tuo keuhkoveritulppa on enemmänkin vanhempien ihmisten vaiva kuin nuorten ja saa alkunsa yleensä alaraajan tai lantion syvän laskimon tukoksesta. Kipu tuossa emboliassa on rankka; tajuttomuutta, sydämen rytmihäiriötä, veriysköksiä.... Jos vaivasi jatkuu niin silloin sinun kannattaa käydä lääkärin puheilla. Eikö äitisi voisi käydä tupakoimassa ulkona.
     
  21. Vanhajoe Vierailija

    Minun tarinani. Jalkaan iski turvotus ja kipu, tätä jatkui ja jatkui. Jalkaani määrättiin ihottumavoidetta. Ihottumavoidetta. Joo,o. Kävin lääkärissä vaivan takia, kysyin, että onko estettä reissuun lähdölle, sanottiin että ei ole estettä. Vaimo ehti tilata ulkomaanmatkankin oltais noustu koneeseen, mutta jostain kumman syystä se kuitenkin peruttiin. Tilalle otettiin tarton matka. Sekin oli liikaa, sillä jalka oireili koko matkan, 600 km, linja-auton kyytiä, helsinkiin saakka, helsingistä laivamatkaa tallinnaan, tallinnasta 300km, taas linja-auton kyytiä tarttoon, siellä olimme yön, ja sama matka takaisin kohti helsinkiä. Jalassa tietämättämme tilanne päällä. Kuolema kulki rinnallani, josta en tiennyt mitään. Tultuamme kotiin, kävin taas näyttään sitä jalkaani lääkärille, lääkäri tuijotti sitä, kun kysyin, katoppa tuota jalkaa, onko tuo ihan normaali. Ei edes kuvanneet jalkaa, aina vaan kotiin ja kotiin. Alkoi lähestyä jo 10 kuukausi, eli lokakuu. Alkoi outo yskä, aloin heräilemaään öisin hukkumisen tunteseen, kun en saanut happea, ja oireena myös heräily vapisevaan tiheään hengitykseen, kun en saanut happea, taas lääkäriin, ja vasta lokakuun 10 päivä kuvattiin jalka, viimein tajusivat että entäs jos se onkin veritulppa. Niinhän se oli, fidd arvot korkealla jne. Veritulppa löytyi polven taipeesta, polven toiselta puolelta. Alkoi napapiikkejen hoito, ja sisään omaan kotisairaalaan. Yö sairaalassa. Seuraavana aamuna vasta tajusivat ottaa keuhkoista kuvat. No, veritulppa oli levinnyt jo sinne keuhkoihin, näin asia selvisi keuhkokuvista. No, sitten oyksiin, siellä 7 päivää.. Kysyin järkyttyneenä yököltä, että kerroppa, kuolenko minä...Tilanne oli siis painajainen minun osaltani. Yökkö ei sanonut mitään, sanoi vaan, että tilanne on nyt jo parempi, ja sulle menee norsun annos lääkettä, napapiikkeinä. 3 päivää piti olla kävelykaranteenissa, jalka nivusiin saakka muumiokääreissä. Päästyäni kotiin, tein näistä oman kotipaikkakunnan konitohtoreista hoitovirhevalituksen. Eivät voineet muka tietää, että jalassa oli veritulppa, vaikka turvotus oli jalassa mieletön, ja jalkani on sitäpaitsi hermosiirrejalka, jossa muutenkin huono verenkierto, Mutta ei, siitäkään huolimatta ei hälytyskellot soineet lääkäreillä, että oltais hyvissä ajoin asia huomattu. . Hoitovirhe se ei ollut, näin kirjeessä sanottiin.
    Onneksi, potilaalla on oikeus valita, meneekö hän enään näitten konitohtorien vastaanotoille vai ei. Enkelit kulki mun vierellä, ei vielä. Ei ole vielä aika.....
     
  22. vierailija Vierailija

    Minulla on kokemusta keuhkoemboliasta. Kyllä se töitä teettää, että lääkärit tajuavat viimeinkin, että kyse on keuhkoveritulpasta. Aikansa venkuloivat, ja laittavat kotiin, kunnes, jos onni on myötäinen, saattaa löytyä niinkin fiksu lääkäri, joka tajuaa missä mennään. Näin kävi kohdallanikin, viimein löytyi lääkäri, joka otti jalasta kiinni, ja katsoi sitä todella tarkoin, ja sanoi, kuvataampas tämä jalka... Meinasin kuolla, kun viivytelivät asian kanssa, naureskelivat vaan, kun sanoin huolestuneena, että onko tuo normaalia, kun jalassa järjetön turvotus. Hyvä että selvisin hengissä. Ja syytteisiin ei näitä konitohtoreita saa, se on ihan selvä asia. No, mutta jos meinaavat ylentyä, tai ylipäätään jatkaa alalla, niin tumma varjo seuraa heidän mukana loppuun saakka, se on hoitovirhe..! Tämän asian kanssa on heidän elettävä, onneksi se varjo ei ole potilailla.....
     
  23. vierailija Vierailija

    Vielä lisään tuohon textiini, että kestää vain muutamia sekunteja, kunnes veritulppa kulkeutuu jalasta keuhkoihin. Joten, konitohtoreiden olisi syytä alkaa opiskeleman näitä asioita. Kestää vain muutamia sekunteja, kunnes veritulppa on keuhkoissa, kun se lähtee jalasta liikkeelle. Joten, ei ole aikaa lääkäreillä tollistella ja huokailla ja naureskella. Hyvä kun selvisin hengissä. Kerron tätä tarinaani toisillekin kanssasiskoille ja kanssaveljille, että viivyttelyyn ei ole aikaa, mutta potilas käy kilpajuoksua kuolemaa vastaan joka hetki, jos lääkärit ei tajua tehdä töitään oikein.!! Ja jos ei ajoissa tajuta, että jalassa on veritulppa, silloin ei ole enään aikaa turhiin naureskeluihin, sillä muutamia sekunteja se kestää, kunnes veritulppa on jo keuhkoissa, tukkii valtimot, estää hapen saannin jne. Aikaa ei ole enään paljon, lääkäriin on päästävä ajoissa, ja mikä ennenkaikkea, asia on lääkäreiden tajuttava, että naureskelun ei ole mitään aihetta. Omalla kohdallani, sydän on väärällä rytmillä, tämä seurauksena keuhkoembolista. Keuhkoissa oli korkea rasite, sydän kamppaili puoliteholla joka hetkestä. Enkelit kulki vierelläni. Ei, ei vielä, vielä ei ole aika....
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti