Eemi kesän ketjusta
Annuliinalle oli pakko kirjoittaa kun satuin taustalla heilumaan. Meitä muitakin pitempään mutta ei vielä ihan vuotta yrittäneitä on havaintojeni mukaan muillakin palstoilla pyörimässä, mä tuolla kesän ketjussa. Täysin on samat fiilarit kuin sulla, en voisi paremmin kuvailla! Me ollaan miehen kanssa pystytty sopimaan siitä, että 2 kk katsotaan vielä ja sitten lähdetään etenemään hoitopuolelle... Vuosi tulee kohta täyteen.
Epätoivoa vain lisää se, että mä olen jo syönyt 4 kk clomeja (epäsäännöllinen kierto yms), mutta tulosta ei tullut. Eli varmaa (suhteellisen) on se, ettei luomusti tärppää, vaikka kuinka tahkottais nää 2 kuukautta. Ei vaan aina jaksa. Mutta jollain lailla näiltä palstoilta silti saa aina positiivisen fiiliksen, ja itse en jotenkin pysty ihan vielä tunkeutumaan tuonne lapsettomuuspuolen jutteluihin.
Eli vaikkei se stressittömyys tai muukaan ole meillä auttanut tässä 10 kk sisään, niin ehkä vielä joskus. itkuja tirautan asiasta aina silloin tällöin, mutta yritän olla vaipumatta epätoivoon. Totta kuitenkin on, että vain n. 1 viikon kuukaudesta on jotenkin normaali olo, ja muuten tää on tätä. Koomista, että yrityksen alussa sitä lapsentekoa ajatteli ehkä sen yhden viikon, mutta nyt on ajatukset heittäneet häränpyllyä. Koko ajan se siellä velloo.
Mutta mun pointti: ei menetetä toivoa. Meitä löytyy muitakin, ja toivottavasti kohtaamiset lapsettomuuspuolella jäävät minimiin! Ja suokaa anteeksi mun tunkeilu.
Epätoivoa vain lisää se, että mä olen jo syönyt 4 kk clomeja (epäsäännöllinen kierto yms), mutta tulosta ei tullut. Eli varmaa (suhteellisen) on se, ettei luomusti tärppää, vaikka kuinka tahkottais nää 2 kuukautta. Ei vaan aina jaksa. Mutta jollain lailla näiltä palstoilta silti saa aina positiivisen fiiliksen, ja itse en jotenkin pysty ihan vielä tunkeutumaan tuonne lapsettomuuspuolen jutteluihin.
Eli vaikkei se stressittömyys tai muukaan ole meillä auttanut tässä 10 kk sisään, niin ehkä vielä joskus. itkuja tirautan asiasta aina silloin tällöin, mutta yritän olla vaipumatta epätoivoon. Totta kuitenkin on, että vain n. 1 viikon kuukaudesta on jotenkin normaali olo, ja muuten tää on tätä. Koomista, että yrityksen alussa sitä lapsentekoa ajatteli ehkä sen yhden viikon, mutta nyt on ajatukset heittäneet häränpyllyä. Koko ajan se siellä velloo.
Mutta mun pointti: ei menetetä toivoa. Meitä löytyy muitakin, ja toivottavasti kohtaamiset lapsettomuuspuolella jäävät minimiin! Ja suokaa anteeksi mun tunkeilu.