P
Pian "pannu" jo vislaa...
Vieras
Miten tässä kotiäiti ja samalla kotona työtään tekevä(maatalo) äiti voi arvostaa omaa panostaan ja työtään?! Ei ole edes sairaslomaan oikeutta, kun ollaan VAIN kotiäitejä ja teemme sitä työtä mitä työssäkäyvät tekevät iltasin. Me SAAMME tehdä sitä koko päivän. Sairaslomaan oikeuttavaksi ajaksi katsotaan vain askareilla olemisen aika ja miehelle sapuskan laittaminen ja kaupassa käyminen...kuulemma.
Jotenkin tuntuu siltä että me naiset jotka SAAMME olla kotona olemme laiskoja ja ehkä hivenen yksintertaisiakin, kun pyydämme että meidänkin työtämme arvostettaisiin.
Mutta sitten työnkuvamme on tosi laaja, käsittäen eläintenhoidon,ympäristönhoidon,lastenhoidon, asioiden hoidon kylillä,isännälle evästyksen pellolle työaikana,kauppa-asiat,ruuanlaitot,pyykinpesut,siivouksen, joka pakostakin jää työaikana pienemmälle sattuneesta syystä. Hyvässä lykyssä kun sitä luppo-aikaakin tietysti jää päivänmittaan voimme hypätä traktorinpuikkoihin ja ajella peltohommissa isännän avuksi, jolla onn "renkiä" muutenkin apunaan.
Kun taas koti-äiti saa selviytyä yksin pikku puuhasteluistaan. Sanomattakin on selevää, ettei naisen työtä arvosta kukaan ei isäntä ei yhteiskunta, mutta auta varjele kuinka Isännän työ on arvokasta, se sentään tuo leivän pöytään!
Jotenkin on mitta täysi, kauppaan olis lähdettävä, kunhan ensin pyytää ruokaan rahaa isännältä, sillä eihän sitä koti äidillä ole tileihin mitään nosto oikeutta, vaan isäntä "istuu" tilien päällä. Nupinaa tulee joka ainoa kerta kun pyyttää rahaa, siis pyytää YHTEISIIN KULUTUSTAVAROIHIN MENEVÄÄ RAHAA!! Käsittäisin jos pyytäisin rahaa siihen että menen taas shoppailemaan ITSELLENI kaikkea kivaa...joskus sekin tekis mieli tehdä,vaan millähän rahalla?
Kiitos ja anteeksi. Pakko purkaa johonkin ennekuin nuppi posahtaa.
Jotenkin tuntuu siltä että me naiset jotka SAAMME olla kotona olemme laiskoja ja ehkä hivenen yksintertaisiakin, kun pyydämme että meidänkin työtämme arvostettaisiin.
Mutta sitten työnkuvamme on tosi laaja, käsittäen eläintenhoidon,ympäristönhoidon,lastenhoidon, asioiden hoidon kylillä,isännälle evästyksen pellolle työaikana,kauppa-asiat,ruuanlaitot,pyykinpesut,siivouksen, joka pakostakin jää työaikana pienemmälle sattuneesta syystä. Hyvässä lykyssä kun sitä luppo-aikaakin tietysti jää päivänmittaan voimme hypätä traktorinpuikkoihin ja ajella peltohommissa isännän avuksi, jolla onn "renkiä" muutenkin apunaan.
Kun taas koti-äiti saa selviytyä yksin pikku puuhasteluistaan. Sanomattakin on selevää, ettei naisen työtä arvosta kukaan ei isäntä ei yhteiskunta, mutta auta varjele kuinka Isännän työ on arvokasta, se sentään tuo leivän pöytään!
Jotenkin on mitta täysi, kauppaan olis lähdettävä, kunhan ensin pyytää ruokaan rahaa isännältä, sillä eihän sitä koti äidillä ole tileihin mitään nosto oikeutta, vaan isäntä "istuu" tilien päällä. Nupinaa tulee joka ainoa kerta kun pyyttää rahaa, siis pyytää YHTEISIIN KULUTUSTAVAROIHIN MENEVÄÄ RAHAA!! Käsittäisin jos pyytäisin rahaa siihen että menen taas shoppailemaan ITSELLENI kaikkea kivaa...joskus sekin tekis mieli tehdä,vaan millähän rahalla?
Kiitos ja anteeksi. Pakko purkaa johonkin ennekuin nuppi posahtaa.