No ei sentäs istumassa ole ollut, ihan kunnollinen, normaali mies hää on (onneksi) jos tuota yhtä hölmöilyä ei lasketa.
Noh. Se taisi mennä jotakuinkin niin että olin jo pitkään hoitanut lapset käytännössä aivan yksin. En tiedä mikä yhtäkkiä tuli, kun aiemmin oli mennyt ihan ok, mies vaan istui koneella töiden jälkeen eikä mitään kiinnostusta lapsiin. Lasten nukkumaanmenon jälkeen olisi kyllä miun seura kelvannut mutta siinä vaiheessa olin valmis toivottamaan tervemenneeksi hevonkuuseen. Olinhan mie koko ajan miettinyt että ei tää hyvin pääty mutta aloin tuossa kohtaa olemaan enemmän jo ylikypsä kaikkeen.
Mentiin sitten kaverin kanssa eräänä iltana juhlimaan ja hilpeä meininki sai meidät sitten ajautumaan dtm:n. Siellä sitten alettiin tyttöjen kesken kikattelemaan että kuka meistä saa naisseuraa (joo, lapsellista

) ja kaveri sitten totesi että mie jään ainakin ilman kaikkine kihlasormuksineni. No miehän tietysti otin sen pois ja työnsin lompakkooni, jonne se sitten tietysti unohtui ja mieshän aamuyöstä jo huomasi asian kotiuduttuani.
Seuraavana päivänä välitön palaute ja pettämissyytökset (ok, ymmärrettävää ), mutta selitettyni asian laidan suuttui entisestään. Aloin sitten miettimään että mikäs helkkarin parisuhde tää tällanen on, että mies ei tuon vertaa miuta tunne että puhun totta, just tollanen hölmö mie oon ja puhun kyllä totta (kuka keksii tuollaista ihan lonkalta?!).
Siksi toisekseen: kenenköhän kanssa sitä luottamuspulaa on ollut!? Ei olisi mielestäni miehellä kauheasti muita vaihtoehtoja kuin uskoa, mutta tämä puhui jo erosta siinä vaiheessa...
No tuossa se kylvetty siemen jonka hedelmä sitten kasvoikin yllättävän nopeasti ja putosi mätääntyneenä maahan.
Ei sillä, elämäni parhaita päätöksiä ja nythän myö ollaan hyvissä väleissä.