Kihla-ja vihkisormuksen arvo

no jos jollekulle nämä asiat ovat sivistyksen mittareita, niin sallikaa mun nauraa
Akateeminen arvo ei takaa sivistystä, vaan suht kapean alan erikoisosaamisen.

Sivistys, vasrsinkin sydämen, mitataan aivan toisin.

 

Miehissä kun on näitä "saksalaisen - " ja "japanilaisen koulukunnan" miehiä... ties mistä asenteensa poimineet tai perineet, niin oikein naurattaa, kun akat sitten matkii miehiensä puheita. Voi venäjän kevät!

Tämäkään "tohtori" ei tiedä autoista mitään.

"Laatua pitää olla." Ja laatu on rahaa, näköjään. Sivistyksen laadusta ei merkkejä kyllä näy, eikä tohtoriuden. Ei pidä uskoa kaikkea, mitä täällä moukat höpisee.

 

Onko sormuksen rahallisella arvolla merkitystä? Kuka voi kertoa, mikä se merkitys on?

Uhrauksen suuruus suoraan verrannollinen rakkauden määrään? Voiko olla? Ihan oikeasti, voiko näin olla?

Joku täällä kehui olevansa niin arvokas ihminen, ettei hänelle pidä antaa vähän maksavia koruja eikä hän aja muilla kuin kalliilla "laatuautoilla."

Voiko oikeasti olla näin?

Eikö sormuksella nimenomaan pitäisi olla enemmänkin sitä tunnearvoa?

Näin pinnallisia me ihmiset olemme. Tosin jotkut tuntuu olevan sitä rutkasti enemmän kuin taas jotkut toiset. Sen jo tämäkin ketju todistaa.

 

enkä kyllä välitä koskaan tietääkkään. näen sormuksen ensikerran alttarilla kun mieheni pujottaa sen sormeeni. minulle se on maailman ihanin sormus oli se millainen vain, kun se on oman mieheni minulle valitsema. toivon salaa että mies ei valitse kauhean kallista sormusta, sillä minusta sellaiset liian isot timantit ovat jotenkin noloja.enkä minä oikein välitä pitää sormessani liian kallista korua muutenkaan...tunnearvo on se kaikista tärkein arvo. itse olen nähnyt kaupassa todella kauniita (suorastaan täydellisiä) sormuksia 400-500 eurolla.
minunkaan taivoitteeni ei ole saada ystäviä kateelliseksi timanteilla vaan mielummin olla itse aidosti onnellinen ja rakastunut. eräs tuttavani erotessaan miehestään harmitteli vain sitä kun ei saa pitää enää sikakallista vihkisormustaan...se kertookin näistä "timantti hirmuista" jo ihan tarpeeksi

 

Minun kihlasormus on äidiltäni saama perintösormus (perus kultainen, mutta leveä), joten se ei maksanut meille mitään. Mieheni sormus on hiukan kapeampi ja maksoi 200e. Nyt olemme sopineet, että otamme kumpikin samanlaisen vihkisormukseksi, kuin kihlasormuskin on. Minun sormus on hinnaltaan n. 500e. Emme kumpikaan pidä mistään pröystäilevistä sormuksista, vaan ihan perinteiset on meidän "juttu".

 

Olen jo aikaa sitten heittänyt vihkisormukseni baarin nurkkaan.
Toivottavasti löytäjä sai siitä panttikonttorista hyvän hinnan, se ei nimittäin ihan halpa ollut.

Liitto on ihme kyllä vielä kasassa ja aika vankasti.

 

...ei ollut, eikä ole kihlasormusta lainkaan, joten se ei maksanut mitään. Vihkisormus taisi olla 3 000 mk:n luokkaa.

 

Kihla 125 euroa, vihki 105 euroa. Taidan olla sivistymätön moukka, kun en sitä Mercedestäkään ottaisi, vaikka rahaa olisikin.

 

Et ole moukka. Mullakin oli tollanen satasen sormus. Nyt sen arvo on romumetalli. Lensi juuri sunnuntaina mäkeen. Avioero vireillä ja täällä toisten hääjuttuja käyn itkemässä. En siis tarkoita että toivoisin jollekin vastaavaa vaan sitä että kaiheutta ja menetystä itken.

 

Kihlat oli 136 euroa per sormus (mies kävi ostamassa ei saa syyttää vaimoa rahantuhlauksesta! ;D)
Vihkisormus oli n. 170 euroa ja miehelle tuli vaan toinen kaiverrus kihlasormukseen

 

Kumpikin samanlaiset? Siis vihkisormukseksi?

Eihän miehellä ole vihkisormusta. Vai onko siinäkin nykyään mennyt keitokset sekaisin? Ainakaan vihkikaavaan ei kuulu kuin sen morsiamen vihkisormuksen siunaaminen. Tuomari taas ei kai "siunaa" yhtään mitään, joten miksei siinä sitten voi hääpari kumpikin sormuksen sormeensa sujauttaa. Silti tuntuu oudolta, en ole koskaan nähnyt yhdelläkään miehellä kahta sormusta.

 

Nykyään ei ole mitenkään tavatonta, että myös miehellä on vihkisormus kihlan lisäksi. Useimmat, jotka itse olen nähnyt, ovat olleet melko samanlaisia kuin kihlatkin, timanttisormukset on yleensä vaan naisilla.

Alkuperäiseen kysymykseen: Mun kihla maksoi noin 100e (en tiedä tarkkaa hintaa), miehen pari kymppiä enemmän. Mun vihki maksoi 450e.

 

Miehet naisistuu. Korvikset ja kaulaketjut ja kaksi sormustakin. Minkähän näköinen maailma on sadan vuoden kuluttua? Kaikki on naisia, joillakin on vain kukkelit siellä mekon alla.

 

No voi nyyh, miehellä voi olla KORUJAKIN, yhyy, mihin tämä maailma on menossa??!!! Tiedoksi vain, että joskus maailman aikaan miehet ovat tosiaan käyttäneet niitä hameitakin eikä silloinkaan ihmissuku siihen päättynyt. Minut ainakin määrittelee naiseksi ihan jokin muu kuin korujen käyttö, ja uskoisin samoin olevan useimmilla miehilläkin.

 

Kihlasormus 800 euroa ja vihkisormus noin 1500 euroa. Kummatkin teetetty varta vasten, suunniteltu ja tehty juuri niin kuin halusin. Tämän on tarkoitus kestää kauan, vaikka tulisi erokin.

 

Minun kihlasormukseni maksoi 80 euroa. Olen erittäin tyytyväinen.

 

Täh? "Tämän on tarkoitus kestää kauan, vaikka tulisi erokin." Eikös erotessa sormuksista luovuta? Mihin sitä kestoa silloin tarvitaan? Totta kai laadukkaat sormukset ovat hienot, olen samaa mieltä, mutta mitä ihmettä sillä on eron kanssa tekemistä?

 

Omani hankittiin tilaustyönä täältä https://emillindfors.wordpress.com/koruja/vihkisormukset/. Laadukas ja käsintehty, eikä mikään huippukalliis. Takopintainen valkokultasormus yhdellä timantilla, hintaa oli reilu tonni.

 

Korut, sormukset ahdistavat ovat ikäviä pitää joten en ole koskaan niitä käyttänyt, en edes teininä.
Mies taas ei voi työnsä puolesta pitää koruja eikä hän yleensäkään ole kiinnostunut minkäänlaisista koruista, joten emme ole ikinä ostaneet edes kihla- eikä vihkisormuksia.

Avioliittoa takana nyt 46 vuotta eikä erosta tietoakaan, joten ei se avioliiton pituus tai hyvyys ole sormuksista tai niiden hinnasta kiinni.

 

Hei,
Onko kenelläkään kokemuksia kultakauppa.com verkkokaupasta? Uskaltaako tilata, perus rivitimanttisormusta olen katsellut ja tuolla näyttäisi olevan edullisimmat joita olen löytänyt.

 

Olipas mielenkiintoinen ketju, jo monen vuoden takaa jonkun esiin nostama, mutta en ole tätä ennen lukenut. Kylläpä on jotkut ihmiset sormuksistaan kuumana. Oikein nauratti tuon yhden toyotaa hylkivän tohtorin vuodatukset! Ei kelpaisi ilmaiseksikaan... joskus se vaan on niin, että näitä omia ilmoille heittelemiä typeryyksiään joutuu ihan oikeasti elämässään ajattelemaan uudelleen. Toivottavasti tääkin tohtorinna on malttanut olla livenä löpisemättä mitään vastaavaa kenellekään, täällä palstalla kun ei kukaan tunnista niin ei tarvi sitten hävetä sanomisiaan.

Joskus tulee oikeasti mieleen, kun näitä tämmöisiä kuulee tai lukee, että tulis tosiaan se sota ja lakaisisi ihmiset taas maan pinnalle ja asenteet kohdilleen. Luin juuri yhden viime sodasta kertovan tietokirjan, ja siinä ökyrikas juutalaismies kertoi, että nöyryytyksen yksi kulmakivi oli, kun piti solmia kengät narulla jalkaan. Siitä tiesi, että se asia, mikä ennen oli ollut tärkeätä, olikin yhtäkkiä kaikkea muuta kuin tärkeä, sillä ei ollut oikeastaan enää mitään merkitystä.

Tietenkään en oikeasti mitään tuollaista toivo, mutta ihmisten toivoisi osaavan elää asiallisesti ja ymmärtäväisesti. Tuo "tohtorinna" ei ole missään nimessä oikeasti sivistynyt eikä varakkaista piireistä lähtöisin. Jos olisi, hän ei toisi tyhmyyttään noin selkeästi esiin.

No niistä sormuksista, tuli heti mieleen yksi entinen työkaverini, joka suureen ääneen messusi platinasormuksistaan. Hän oli sanonut miehelleen, että naimisiin ei mennä, ellei platinaa tule sormeen, ja platinat tuli. Minä katsoin niitä sormuksia, ja ne näytti tavallisilta metallirenkailta. Jos hän ei olisi sanonut niiden olevan arvokasta platinaa, en olisi sitä tiennyt enkä ymmärtänyt. Toisen työkaverin tavallinen kultarengas näytti hurjan kauniilta ja kiiltävältä niiden mitättömän näköisten harmaitten platinarenkaitten rinnalla. Mutta tässä asiassa tietysti se tunnepuoli tulee niin voimakkaasti esille. Ihminen ajattelee olevansa itsekin jotenkin arvokkaampi, kun kantaa mukanaan jotain rahallisesti arvokasta tavaraa. Mutta vaikkapa siinä vaiheessa, kun ihminen sairastuu ja joutuu ajattelemaan jopa mahdollista kuolemistaan, toivooko hän oikeasti, että hänen hautajaisiinsa ei ihmiset tulisi toyotoilla vaan bemareilla ja että pappi muistuttaisi siellä muistopuheessaan ihmisiä, että tämä vainaja ei koskaan ajanut Toyotalla ja niin edelleen.

Niin, oma sormukseni on tavallinen kultainen ja hinta jotain muutaman sata euroa. Yksi sormus ajaa saman asian, siis ei ole erillistä kihlaa eikä vihkiä. En koskaan katso ihmisten sormuksia enkä siis näinollen arvioi niiden rahallisia arvoja. Olisin mennyt naimisiin ilman sormuksiakin, mutta vihkikaavassa pappi siunaa sormuksen, joten ok, ostimme sellaisen. Me halusimme kuitenkin kirkollisen vihkimisen, koska olemme molemmat sen tyyppisiä.

 

3 euroa. Metalinen, hopean värinen rihkamakoru. Mieheni valinta ja hänellä samanlainen. Olemme avioituneet keskenämme kahdesti, ensin v.1990 jolloi sin kullatun sormuksen, 90 mk. Erosimme mutta avioiduimme uudelleen v. 2012 jolloin mieheni sanoi että nyt ei tarvita hienoja sormuksia kun on jo kerran oltu naimisissa.

 

Kihlasormus on ostettu niin kauan sitten, etten edes hintaa muista. Se on sellainen vähän röpelöpintainen ja siinä on yksi pieni timantti. Kun nyt lopulta päätimme avioitua, pienennytin itselleni sormuksen isäni sormuksesta. Ei maksanut paljoa, se pienennys.