Hae Anna.fi-sivustolta

kihomadoista edelleen

Viestiketju osiossa 'Lastentaudit' , käynnistäjänä äiti, 17.02.2006.

  1. äiti Vierailija

    Hei!

    Tätä asiaa on puitu täällä ja olen sivusta seurannut, mutta nyt haluaisin tietää muiden kokemuksia. Näistä asioista ei kovin helpolla tule puhuttua kasvotusten..
    Miten te jotka ette onnistu pääsemään kihomadoista eroon, niin suhtaudutte kylässä käyntiin ja vieraiden vastaanottoon kotiinne. Meidän perheessä on kihomatoja ollut jo neljä kuukautta ja tartunta on jatkuvasti päällä meillä aikuisilla. Lapsilla matoja näkyy aina viikon välein aamuisin, joten kai sitten heilläkin on tartunta päällä. Satoja euroja mennyt lääkkeisiin (vermox, pyrvin) ja siivottu kynnet verillä, mutta ei, ei edes hetkeksi meillä aikuisilla oireet helpota. Matojen luikertelu alapäässä on jo arkea..

    Lääkkeet ovat vähentäneet matoja, mutta en voi ymmärtää, että jos lääke auttaisi, niin kait edes neljän kuukauden jälkeen olisi oireettomiakin kausia. Olisinkin jo miettinyt omaa mielenterveyttäni, ellei mieheni olisi mukana samassa sopassa.

    Olen pakon sanelemana joutunut käännyttämään vieraita ovelta pois ja sanomaan, ettei meille kannata tulla, koska ""lapsilla"" on kihomatoja. Nyt kun samoja vieraita on joutunut käännyttämään ovelta yhä uudelleen ja uudelleen, niin he ihmettelevät jo ääneen ja kasvoilta näkee, etteivät he usko. Miten siis te joilla ollut jo pidempään, niin eristäydyttekö maailmasta vai alatteko vain jossain vaiheessa elää normaalia elämää? Itse en haluaisi kenenkään kokevan tällaista maanpäällistä helvettiä kihomatojen kanssa, mutta olemme mieheni kanssa päättäneet, että jos ei muutaman kuukauden kuluttua madot ole hävinneet( kaikista syödyitä lääkekuureista, siivouksista yms.¨huolimatta) niin alamme elää ns. normaalia elämää jo ihan lastenkin takia.
     
  2. Myös matoja Vierailija

    Kertoisiko joku joka on pitkän kihomatokierteen jälkeen päässyt niistä eroon millaisella lääkekuurilla tai muulla niistä kihomadoista pääsitte eroon.
     
  3. Matoinen äiti Vierailija

    Meillä ihan sama juttu, tosin ollaan vasta ehditty syömään kahdet pyrvinit. Toistaiseksi ei ole ollut kutinaa uudelleen, mutta mitä olen nyt kokemuksia lukenut netistä, niin en voi todellakaan uskoa että se helvetillien rumba olisi ohi. Meillä ei ole myöskään käynyt lapsivieraita, mutta joitain aikuisia kyllä on, jotka on tiennyt tän jutun. Pieniä lapsivieraita en todellakaan ole halunnut siitä syystä et jos ne laittais meidän leluja suuhun ym. ja saisi sitten tartunnan. Toisaalta, vaikeahan tartuntaa on jäljittää, kun periaatteessa voit saada sen mistä vaan, vaikka kaupan ostoskärryn tai ovenkahvasta, jos satut sen jälkeen sormen suuhun laittamaan. Lapsemme ovat hoidossa ja koulussa tietty normaalisti, eli heidän vierailuja kyläpaikkoihin en ole rajoittanut, paitsi pienin lapsi on käynyt hoitopaikan lisäksi vain sellaisessa perheessä leikkimässä, jossa hän usein kävi ennenkuin tartunta todettiin, eli silloin varmasti on jo tartuttanut jos on ollut tarttuakseen. Mutta se on mulla kans tosi korkee kynnys sanoa, että MINULLA on tartunta, parille kaverille olen kertonut, mutta rohkeutta se vaatii. Paljon helpompi on kertoa että lapsilla on..Ei tässä voi ihan erakoksi ryhtyä, kyllä se mielenterveys siitä kärsii..Voimia ja jaksamista teille kaikille! En olisi kyllä ikinä voinut uskoa, että tällaistakin ongelmaa voi olla olemassa, joka lääkärien mukaan on vain harmiton vaiva-kihomadot..
     
  4. Kaikki mukaan! Vierailija

    Vetoomus Vermox-resistenssin selvittämiseksi
    KAIKKI MUKAAN! 26.1. 16:49
    Olen kärsinyt kihomadoista reilun vuoden ja kokeillut pyrvinit, vermoxit ynnä siivoukset. Maalaisjärjen mukaan on olemassa vermox-vastustuskykyinen kihomatokanta, koskapa tuhditkaan satsit eivät riitä edes katkaisemaan oireita paria päivää pidemmäksi ajaksi.

    Siispä: KAIKKI KANSSAKÄRSIJÄT, JOILLA ON
    P E R U S T E LT U A!!!
    SYYTÄ OLETTAA, ETTÄ KANNATTE VERMOX-RESISTENTTIÄ KIHOMATOKANTAA, OTTAKAA E-MAILITSE YHTEYTTÄ HUSLABIN PARASITOLOGI S. JOKIRANTAAN!!!!

    Mies on vaikutusvaltainen (Suomen johtavia parasitologian asiantuntijoita ja perehtynyt kihomatoihin) ja hän jos kuka on oikeassa asemassa käynnistämään tutkimuksen asiasta. NYT SIIS KAIKKI LIIKKEELLE!

    Otin itse yhteyttä Jokirantaan. Hän epäili vermox-resistentin kannan olemassaoloa, koskapa sellainen olisi maailmanlaajuisestikin suuri harvinaisuus. Kuitenkin hän oli väitteestäni kiinnostunut. Jos Vermox-resistentin kannan olemassaolo pystyttäisiin perustellusti osoittamaan hän olisi mahdollisesti halukas kihomato munien viljely-yritykseen ja sitä myöten lääkeherkkyystestaukseen laboratoriossaan.

    Jokirannan yhteystiedot löydätte Huslabin sivuilta: www.huslab.fi. Kertokaa lyhyesti tartuntanne yksityiskohdat ja yrittämänne toimenpiteet, epäilyksenne vastustuskykyisen kannan olemassaolosta ja vedotkaa Vermox-resistenttiyden selvittämisen puolesta.

    Kaikki liikkeelle, nyt vakuutetaan asiantuntijatkin! Muuten tällaista ""varsin harmitonta"" vaivaa tuskin ryhdytään tutkimaan. Yhden ihmisen vetoomus tulkitaan herkästi luulotteluksi.
     
  5. piitu Vierailija

    heipsan!

    mukava lukea että on ihmisiä jotka ottavat ne vieraat huomioon kertomalla että on jokin tarttuva tauti, tällä kertaa on kyse ikävistä kihomadoista.
    meillä itsellä kävi niin että kävimme ystävämme luona kylässä jokunen viikko sitten ja nyt näin hänet lääkärissä jossa selvisi että hän oli hakemassa lapsilleen kuuria kihomatoja vastaan. ja tokaisi vain että kun ne pirulaiset ovat jyllänneet heidän perheessään jo kolmisen kuukautta...
    mun mielestä hän olisi kyllä voinut ilmoittaa tilanteen kun olimme menossa sinne, itselläni kaksi pientä lasta, eikä niitä matoja kukaan halua..
    nyt tässä sitten seuraillaan että jokos meidänkin perheeseen niitä vihulaisia ilmaantuu..
    mutta toivottavasti te siellä saatte ne madot kuriin ja iloisin mielin kohti kevättä!
     
  6. Väsynyt.. Vierailija

    Kysyisin kihomadoista sen verran, että paljonko teillä niitä matoja lapsen kakkakerralla pytyssä on näkynyt? Onko ne olleet kakassa vai vedessä kellumassa?

    Meillä lapsella havaitsin marraskuussa ekan kerran valkoisen ""lankaluikeron"", pituutta sentti, paksuutta milli eli just ohjeiden mukaiset mitat. Kellui nimenomaan veden pinnalla. Syötiin koko perhe Pyrvin-kuuri, toinen satsi kahden viikon kuluttua ja taas kuukausi ekasta havainnosta ja ekasta kuurista yksi lankaluikero kellui vedessä. Kakassa itsessään ei koskaan mitään ja aina YKSITTÄINEN selvärajainen luikero vedessä. Syötiin siis tähän syssyyn neljä kertaa Pyrvin-kuuri ja sen jälkeen ei mitään havaintoja, vaikka olen tosi tarkkaan tarkkaillut tämän lapsen ulosteen ja sen veden pyyhkimiskerralla.

    Marras-joulukuut siivottiin siis hysteerisenä, kloori vaan haisi ja muutenkin pöpökammoinen käsiä hysteerisesti pesevä perheemme tehosti entisestään hygieniaansa. Nyt meni sitten 3½ kuukautta edellisestä havainnosta ja taas samaisella lapsellamme nyt maaliskuun puolivälissä kakkareissulla pyyhkiessäni näin vedessä yksittäisen luikeron vedessä pystyssä lillumassa vedenpinnan rajaalla (ne ovat aina olleet veden pinnan rajassa pystyssä tai veden pinnalla vaakatasossa). Syötiin viime viikonloppuna taas koko poppoo Pyrvin-kuuri ja keskiviikkona näin seuraavan kerran samalla lapsella uuden luikeron, joka ekan kerran liikkui paikasta A paikkaan B vedessä. Tuntuu todella tyhmältä joka pyykimiskerran tuijottaa melkei pää pytyssä, näkyykö mitään! Ja jos näkyy, tuijottaa, onko se vai eikö se ole.. Jo ennen pyyhkimään menoa, kun lapsi huutaa, että saa tulla pyyhkimään, sydän joka kertaa hyppää kuperkeikan ja rukoilen, että älä anna mitään näkyä..

    Kysyisin teiltä siis arvon kanssasisaret, minkälaisia määriä niitä matoja olette lapsillanne yleensä nähneet? Onko niitä useita per kakkakerta, näkyykö niitä joka kakkakerralla, ovatko ne vedessä vai kakassa ja liikkuvatko ne aina vai ovatko kuin kuolleita? Äitini on minulta kysynyt, olenko ihan varma, etteivät ne ole olleet jostain ruoasta tulleita sulamattomia jäänteitä, mutta ei.. Meillä on vanhempi lapsi, jolla i ole koskaan näkynyt mitään vastaavaa, enkä ole muutenkaan nähnyt ikinä vastaavaa.. Meillä lapsi ei ole kutissut, mutta nyt kuten marraskuussakin ennen ekaa havaintoa valitti muutamalla kakkakerralla, että peppuun sattuu pyyhkiessä ja tosiaan oli vähän punoittava peräaukon ympäristö kuin vaippaihottumassa. Lapsi käy vain pari kertaa viikossa kakalla, joten hirveän usein näitä katsantoja ei pääse tekemään.

    Olen ihan hysteerisenä ollut täällä, eikä yhtään lohduta lapsen päivähoitajan lohdutus, että jos ne hengitysilmasta niin helposti tarttuisivat, niin kai niitä olisi jokaisella. Minä kun sanoin hänelle, että tuntuu, ettei kotona uskalla edes hengittää.. Nyt mietin vain, saatiinko uusi tartunta kodin ulkopuolelta esim. hoitopaikasta näin keväällä (havaintoväli siis 3½ kk näiden joulukuun ja maaliskuun näköhavaintojen välillä) vai onkohan tämä uusi tartunta itseltä saatu esim. jostain lelusta, koska pitäydyin lähinnä hygienian ylläpitoon alkutalvesta ja en tosiaan pikkulegoja ym. pessyt? Ovenkahvat ym. on hysteerisesti pidetty puhtaina.

    Lapsi alkoi jo tässä yhtenä iltana nukumaanmennessä itkemään, että ottaa tosi koville hälläkin tämä hössötys näistä madoista. Käy niin häntä sääliksi, kun itsestään nämä kuitenkaan ei ole sikisseet, että jostain ressukka on tartunnan saanut ja vaikka lapsi on tosi tarkka itse hygieniasta, saa silti kärsiä uudelleen. Tuntuu, että saa lasta alkaa madottamaan kohta samalla lailla kuin jotain kissaa... Itsekin olen isosta perheestä kotoisin ja ikinä ei meillä perheessä kenelläkään lapsista ollut kihomatoja. Missään näihin ei olla törmätty aiemmin ja nytkin kun omalle osalle osui, tämä oli kahdenksan vuoden aikana, jolloin on lapsia ollut päivähoidossa, eka kerta, että vaivaan törmätään. Hoitopaikassa niitä ei kuulemma ole ollut vuosiin (tai ei ainakaan ole kukaan muu informoinut asiasta hoitajille..) ja olivat ihan neuvolaan nyt sitten soittaneet ja ei vaadi hoitopaikassa kuulemma yksittäishavainnossa muiden hoitamista. Tuntuu vähän hullulta, kun lapsi on hoidossa päiväsaikaan enemmän kuin kotona ja kotona vain pääasiassa viikonloput.. Ja kotona pitää kuitenkin hoitaa koko perhe lääkkeellä ja siivota hulluna.
     
  7. meilläkin oli Vierailija

    Muutama viikko sitten Aamulehdessä TAYS:n infektiolääkäri sanoi aika fiksusti, että kihomadoista ei tarvitse ottaa mitään stressiä. Jos ne eivät aiheuta kiusallisia oireita, niin antaa olla. Mitäs tähän sanotte?
     
  8. niinkö? Vierailija

    Entäpäs silloin, kun paikat on niin kipeänä, ettei öisin saa unta ja tehoavaa lääkettä ei ole?
     
  9. kastemato Vierailija

    no mutta vaikka ne eivät ole vaarallisia niin ei kai se ny tunnu kenestäkään mukavalta kun jotai matoja luikertelee sisuksissa..mua alkaa jo oksettaa pelkkä ajatuskin!!
     
  10. Äiti myös Vierailija

    Meillä kihomato kierre kesti 11 vuotta. Mikään ei niihin auttanut. Nyt madot ovat olleet poissa muutamia kuukausia, mutta vieläkään en uskalla luottaa ettei niitä enää tulisi.
     
  11. täälläkin Vierailija

    Te jotka olette taistelleet sen tartunnan kanssa jatkuvasti, niin oletteko varmoja että se on koko ajan sama tartunta. Oletteko ottaneet huomioon, että kerhossa/tarhassa/työpaikalla/tms. olisi joku jolta on jäänyt omatkihomadot huomaamatta ja tietämättään tarttuttaa koko ajan ympärillä olevia. Kun ottaa huomioon että madot voivat olla tosiaan suolistossa aiheuttamatt oireita.
     
  12. kihomatolainen Vierailija

    Ihan kamalaa luettavaa nämä jutut!!! Meillä kihomatojen olemassaolo huomattiin vasta reilu kuukausi sitten. Kolme kertaa söimme Pyrvinit ja siivottiin joka kerta. Imuroin verhotkin, kuten jossain oli ohje. Saunotin patjat, imuroin ne ja tuuletin. Joka paikan hinkkasin. Ja käsiä on pesty niin, että verillä ovat.. Ja jokaisen kuurin jälkeen kun oli kulunut reilu viikko, alkoi mun mielestä tuntua taas luikertelua. Pyysin jo varmuuden vuoksi lääkärilläkäydessäni Vermox reseptin ja taidanpa käydä sen hakemassa, ihan jo sillä, mitä täällä luin... Hän kirjoitti, että lääkettä ottaa jokainen perheenjäsen yhden tabletin, siis yhden ainoan kerran. Mahtaakohan tämä olla oikein?
     
  13. kihomatolainen Vierailija

    Ihan vain kiinnostaisi tämä Vermox-resistentti kanta. Onko asiaan löytynyt selvyyttä?

    Ja sit matojen määrästä... Totesin matojen olemassaolon meillä oireiden perusteella sekä näköhavainnon.. :(
    Itselläni näin ulosteen pinnalla kaksi sätkivää matoa. Muita näköhavaintoja ei ole. Lasten peräaukkoja en ole tohtinut lähteä tutkimaan heidän nukahdettuaan.
     
  14. rauhoittelua... Vierailija


    Meidän lapsilla on (ikävä kyllä) ollut kihomatoja 2 kertaa. Eka kerta hoidettiin Pyrvinillä ja madot lähtivät. Siitä on aikaa n. 3,5 vuotta.
    Toisella kerralla osasin odotella matotartuntaa, kun hoitopaikassa oli matoja ollut. Söimme pari Pyrvin-kuuria ja matoja vain oli edelleen. Hankimme Vermoxit ja niillä madot häipyivät. Nyt on ollut melkein 2 vuotta ilman matoja, mutta se ei ole unohtunut mihinkään. Joka kerta kun lapsi raapii läheltäkään peppuaan, hiipii kauhu. Samoin aina jos on maha kipeänä tms.

    Kuitenkin haluan rauhoitella asian kanssa kamppailevia. Kyllä niistä madoista voi päästä eroon. Jopa vaikka olisikin Vermox-resistanttimatokanta olemassa. Jos madon munia ei pääse kenenkään suuhun, ei matoja pääse kehittymään.
    Entisaikaan selvittiin kihomadoista sillä, että laitettiin peräaukolle sinkkipastaa ja pestiin käsiä. Mitään lääkettä ei ollut.

     
  15. Rupert Vierailija

    mulla on ollu tämän takia vatsakipua sekä vihlaseviakin kipuja peräaukolla :S oon mäyny läpi 7 pyrvin kuuria ja taas ne tuli takaisin. Se pistää jo nyt niin vihaks. Ei tää oo mikää harmiton vava todellakaan... Se tunne on älyttömän huono kun aina joka kerta... "taas se alkaa.." Aattelin siirtyä Vermoxiin, sillä en keksi muuta nyt. Kysynkin että pitääkö vermoxiakin käyttäessä siivota yhtä hulluna? vai riittääkö siinä muka vaan nappien vetäminen?
     
  16. Rupert Vierailija

    Ja toi mitä joku lääkärikin oli sanonut, että "Harmiton juttu", niin käy oikeen suututtamaan lisää. Kyseisellä hepulla ei varmasti ole ollut tätä ongelmaa! Kyllä on niin moni hetki mennyt pilalle ja yöt ollut sellasta helvettiä että mieli tekis haistattaa lääkärille joka rennosti tokaisee tuollaista...
     
  17. kihomatolainen Vierailija

    Kiitos kirjoituksista! Meillä tämä kamppailu kihomatoja vastaan jatkuu. Söimme tosiaan nyt Vermoxit kertaalleen, eikä helpota sitten yhtään! Me ainakin siivosimme ihan samalla tavalla kuin Pyrvinien jälkeen. Eli vuorokauden päästä lääkkeen ottamisesta pedin kunnollinen läpikäyminen ja kunnon siivous muutenkin. Mietin vain, että mitä tästä eteenpäin... Lapsilla on kädet ihan kamalannäköiset liiasta pesemisestä. KOhta on iho pahasti rikki.

    Mua vaivaa ihan kamalasti, että miten me voimme tehdä enää mitään, kun saatamme tartuttaa tätä tautia.

    Lääkäriin kai tässä on ihan ekana marssittava...

    Ja kiitos "rauhoittelua" vastauksesta. Aina helpottaa myötätunto!! Söittekö te Vermoxit vain kertaalleen, ts. vain yhden tabletin.
     
  18. rauhoittelua Vierailija


    Sori, en ole käynyt lukemassa... Toivottavasti vaivanne on jo kadonnut! :)

    Muistaakseni otimme lääkärin ohjeesta Vermox-tehokuurin, jossa syötiin kolmena peräkkäisenä päivänä yksi tabletti ja sama uusittiin viikon-10:n päivän jälkeen.
    Meillä myös olivat kädet aivan sierettyneet liiasta pesemisestä. Teimme niin, että aloimme käyttää käsienpesun jälkeen kosteusvoidetta. Nopeasti käsien iho palautui, kun tilanne muutenkin rauhoittui.
     
  19. kihomatolainen Vierailija

    Sain minäkin lääkärille soittoajan. Hän määräsi meille yhden vermox tabletin otettavaksi kahden viikon välein. Elin tämän jälkeen olemme syöneet Pyrvinit x3 ja Vermoxit x3 ts. lääkkeitä n. 2 viikon välein. Huomenaamuna olisi taas lääkettä tarjolla ja itsenäisyyspäivää juhlistamme siivoamalla...

    Minäkin muuten yritin lääkäriltä tuota Vermox-tehokuuria, mutta hän ei heltynyt. Toivottavasti tämäkin riittää. Nyt ei enää ole madot aiheuttaneet oireita. Tai mulle tuli virtsatieinfektio... Eli en tiedä onko ne vihulaiset menneet sinnekin.

    Toivottavasti kuolevat kaikki!!!
     
  20. Kamalaa luettavaa teidän tekstinne. Meillä on koko syksyn ollut tarhassa kihimatoja. Meille ne saapuivat noin viikko sitten. Enkä kovin luottavaisesti suhtaudu siihen, että ne oikeasti olisivat nyt poissa. Isossa tarharyhmässä on ihan takuulla joku jolla on eläviä luikertelevaisia ja takuulla ne tulevat meille vielä uudelleen sieltä, jos eivät jo kotoakin. Miten teillä onko lasten hoitopaikoissa kihomatoja? Jos on niin miten siellä on niihin suhtaudutti. Itse olen ajatellut, että kaikki lapset pitäisi hoitaa samalla kertaa, jotta nuista pirulaisista päästäisiin eroon.

    Meillä otettiin pyrvinit tiistaina ja itselläni vasta eilen tuntui sille, ettei luikeroita ollut tulossa ulos peräpäästä, mutta sanotaanko nyt että ei ihan vieläkään tunnu sille, että kaikki olisi ohi. Lapsi on ulostanut vasta kerran pyrvini kuurin jälkeen, joten en tiedä onko kulkeutunut vielä elimistön läpi. Jos nyt huomaan muutaman päivän sisällä että uusiä luikeroita ilmaantuu, niin voidaanko koko perhe vetästä pyrvinit samantien vai pitääkö odottaa se 14 vrk? Niin ja värjäytyikö teillä uloste punaiseksi....meillä ei kukaan ole huomannut mitään värimuutoksia!

    Muuten se miten kihomadon huomaa / näkee on aika helppo juttu. Sitä ulostetta ei tarvitse tuijutella. Itse sain varmuuden kihomatoihin sillä, kun lapsi sanoi että pyllyä kutisee ja itsellänikin oli outo tunne takalistossa. Laitoin lapsen nukkumaan ja netistä löysin hyvän keinon löytää kihomadon. Eli kun lapsi nukkuu, niin taskulampun kanssa mennään katsomaan hänen talamustaan, koska naaraat tulee yöllä munimaan peräaukon ympärille. Tuntuu hieman oudolle mennä toisen peffaa tarkastelemaan yöllä, mutta tosi hyvä keino! YÄK, ällöttää koko muniminen. No sillä tavalla löysin lapselta matoja. Arvatkaa nukuttiko sinä yönä, eikä kyllä seuraavana, eikä sitäkään seuraavana....saa nyt nähdä miten monta yötä pitää valvoa....
     
  21. kihomatolainen Vierailija

    Tässä kun on ihmisten kanssa jutellut, niin tuntuu nuo madot olevan tuiki tavallisia!!! Niistä vain ei puhuta. Lähes kaikilla, joilla perheessä on useampia vähän jo vanhempia lapsia, matoja on ollut joskus ainakin. Toisilla vaiva tuntuu vain pysyvän ja sit lääkitään vain oireellista. Se kuulostaa minun mielestäni aika huolestuttavalta. Minä en ainakaan haluaisi mennä tällaiseen perheeseen kylään.

    Pyrvinistä sen verran, että ei meilläkään uloste kovin punaiseksi värjäytynyt. Hieman ehkä punertavaksi. Ja jos pitäisi odottaa se vähintään 10 pv ennen seuraavaa kuuria, vaikka eläviä näkyisi. Tai sit pitäisi joka tapauksessa syödä se kuuri myös kahden viikon jälkeen, jotta munista kuoriutuneet madotkin kuolisivat.
     
  22. ihan oikea sairaus! Vierailija

    Onko kihojen väheksyntä todella näin laajaa?!.meillä on madoista kärsitty vaihtelevasti vuosia,myös 1,8v. kuopuksemme on saanut ensimmäisen pyrvininsä.Itse olen huomannut allergisten oireiden kuten ihottumien,päänahan hilseilyn ja nenän tukkoisuuden alkavan samaan aikaan "luikertelun" kanssa!? kuulostaako tutulta vai alkaako meikäläisellä jo nousta tolu päähän??!
     
  23. meillä Vierailija

    Miellä on kaksi yläasteikäistä lasta, kaksi päiväkoti-ikäistä. Yläasteikäiset kärsivät aikanaan päiväkodissa moneen kertaan kihomadoista. Siinä vaiheessa, kun oppivat kunnolla pesemään kätensä ja olla laittamatta sormia suuhun/nenään, vaiva helpotti. Ensimmäisellä kerralla olin itse ihan kauhuissani, ja ehdotin koko päiväkodin lasten hoitamista varmuuden vuoksi. Yksi lasten vanhemmista oli lastenlääkäri, ja kielsi tällaisen. Totesi, että näitä on ollut ihmisillä iät ja ajat, ja jos eivät häiritse niitä ei kannata hoitaa. Myrkkyähän se Pyrvinkin on....
    Meillä vanhemmista lapsista toisella kihomadot eivät vaivanneet millään tavalla, toinen ei saanut kutinalta nukuttua. Nyt nuoremmilla lapsilla toisella tulee vatsakipua tai ummetuksen tunnetta (suoli varmaan supistelee), toisella hirveä kutina öisin, raapii itseään verille. Kolmas tartunta menossa vuoden sisään.... Joka kerta ollaan saatu kihomadot häädettyä ottamalla kaksi Pyrvin-kuuria koko perhe kahden viikon välein ja tekemällä suursiivous (ollaan pyyhitty kaikki pinnat, pesty kaikki tekstiilit tai laitettu 6 viikoksi pois, lelut/lasten kirjat pakastettu yön yli tai laitettu 6 viikoksi pois, puunattu vessat ja suihkutilat, vaihdettu lakanoita usein, käytetty saippuaa ja kynsiharjaa ahkerasti). Vähän aikaa saadaan olla rauhassa, sitten iskee uusi tartunta. On kuulemma aika yleistä tällainen - päiväkodissa luultavasti joku lapsi, jolla kihomadot eivät aiheuta itselleen mitään vaivaa, toimii hyvänä tartuttajana. Kesätauko on meidän lapsilla vähän pitempi, sen aikaa ollaan aina saatu olla rauhassa tartunnalta....
     
  24. madoton Vierailija

    siivoukset ja pesemiset voi kyllä jättää vähemmälle jos muistaa opetella ja opettaa lapsillekin ettei käsiä (eikä leluja) saa laittaa suuhun eikä käsin saa syödä (hampurilaiset ja muu käsiruoka pois). Eihän ne madot kädestä tartu vaan suun limakalvolle ne on ensin vietävä jotta ne pääsee suolistoon. Samalla välttyy kätevästi talven flunssakierteeltä.
     

  25. Juuri näin. Madot eivät pääse kehittymään, jos ne eivät pääse suun kautta suolistoon.

    Meidänkin perheessä kaikki muukin sairastelu on jäänyt paljon vähemmälle, kun ollaan opittu kihomatoepisodin jälkeen pesemään käsiä usein ja hartaasti.
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti