kiinteiden aloitus

[uusi äiti]

Heippa kokeneet äidit,

kertokaa ihmeessä miten lapsi oppii syömään kiinteää ruokaa. Meidän vauva on vasta 3 kk ja 3 vkoa, mutta kiinteitä piti aloitella kolmen kuukauden iässä, koska todella runsas pulauttelu aiheutti huonoa painonnousua (mitään elimellistä vikaa tähän ei siis löytynyt eikä allergioita). No nyt sitten ollaan kolme viikkoa treenattu ilman minkäänlaista tulosta alkaa tältä äidiltä loppua jo usko tähän hommaan. Vauva joko yrittää yökätä ruoan pois (ikäänkuin alkaisi oksentamaan ja toisinaan myös ihan oksentaa) tai työntää kaiken kielellään pois ja hetken yrityksen päästä alkaa itku.

Ollaan koitettu eri makuja ja eri kellonaikoja, niin että vaavi ei olisi liian väsy/nälkäinen jne, mutta EI! Kertokaa ihmeessä jos on jotain vinkkejä miten homma alkaisi toimimaan. Mieluiten otetaan vastaan kokemuksia niiltä, keltä kiinteiden aloitus ei ole sujunut ongelmitta. Miten kauan opettelussa meni, miten onnistuitte...Tuntuu, että maailma on vain pullollaan tarinoita, kuinka vauvat ovat suut ammollaan kuin linnunpojat kun kiinteitä syödään...

 

[=/]

Kuulostaisi siltä, että vauvasi ei ole vielä valmis syömään kiinteitä. Vauvat eivät osaa muuta kuin imeä ruokansa aluksi, ja he eivät osaa syödä paksumpaa evästä luonnostaan. Meillä oli myös hankalaa aluksi, ja tuntui ettei mikään mene alas. Joskus meni vain lusikallinen joskus kaksi. Tähän opetteluun menee aikaa. Nyt meidän vauva 8kk ja yökkii kaikki ryynimäiset eväät vieläkin pihalle. Tsemppiä ja pitkää pinnaa!

 

[Riinuska]

Neuvoja ei juuri ole, vaan sympatiaa sitäkin enemmän. Meidän poika n 5,5kk, eikä soseista tykkää. Niitä on ""syöty"" 1,5kk:tta.
Makeat soseet menee suht hyvin, puuroa ei suostu syömään ollenkaan. Kasvikset alkoi pikkuhiljaa maistua kun sekaan sai lisätä lihaa.
Usein pitää vaan ruokaa suussaan, eikä nielaise tai sitten päristää kaiken äiteen päälle. (päristely on nyt tosi in...) Tai sitten alkaa huutaa jo siinä vaiheessa kun ruokalapun laittaa kaulaan...
Eli todellakin, pitkää pinnaa! Sitkeästi vaan yritettävä, ei tässä muu auta.
Niin, meillä poika ei avaa koskaan suutaan lusikalle, vaan väkisin on ruoka suuhun ängettävä.
Mä olen lohduttautunut sillä, että eiköhän jokainen lapsi ole oppinut joskus syömään muutakin kun pullosta ja aikaa vielä on.