Kiitos palstalaiset!

[sama vieras]

Sanotaan tästä palstasta mitä tahansa, niin minun on annettava vilpitön tunnustus ja kiitos palstalle ja palstalaisille. Tai ainakin heille, jotka vastasivat tähän aloitukseeni:
http://kaksplus.fi/keskustelu/plussalaiset/mitas-nyt/1867451-mulla-todella-paha-olla/

Ja varsinkin Jimin kirjoituksen luettuani, minulla todella avautuivat silmät. Puhuin pahasta olostani miehelleni. Kerroin syyn itkuisuuteeni ja kiukkuiluuni ja ettei hän ole syypää näihin tunteen ilmauksiin.
Ja uskokaa tai älkää, minä oikeasti voin jo todella paremmin; en ole enää keskiviikkoillan jälkeen ollut itkuinen, jaksan tehdäkin jo jotakin kotona.Uskon että pääsen taas kerran omasta suostani ylös. ilman avautumistani tänne ja ilman saamiani kannustavia vastauksia, itkeskelisin varmaan vieläkin ja oloni olisi surkeaakin surkeampi.
Itkun aiheet eivät ole miksikään muuttuneet; vaikeat asiat ovat edelleen olemassa, mutta pystyn taas suhteuttamaan asiat eri tavalla. Tiedän mieheni ja perheeni olevan tukenani, joten kaikesta selvitään.
En ole vielä "äiti aurinkoinen" enkä varmaan olekaan ihan vähään aikaan, mutta voin paremmin. Takapakkeja voi tulla, mutta otan nekin vastaan sitten ajallaan, en ala nyt murehtimaan niitä.
Siis lämmin ja vilpitön kiitos kaikille minua tsempanneille! Olette oikeasti enkeleitä, kaikkea hyvää myös teidän elämäänne!

 

["jep"]

Luin ketjusi vasta nyt. Olen iloinen, että palsta voi myös auttaa (en ollut itse tosiaan ketjussasi, mutta yleisesti)! Vertaistuli on usein äärimäisen tärkeää. Itselläni oli vastaava tilanne kuin sinulla, voimat uupui ja itketti koko ajan. Syynä minulla oli sairas lapsi. Sain tukea muilta saman kokeneilta. Voi, kun löytäisit jonkun ihmisen, joka tietää tarkalleen tunteesi ja mitä käyt läpi! Luulisin niitä olevan Suomessa useitakin, kiusattu lapsuus, huono suhde äitiin ja työttömyys. Ei aina tarvitse olla se paras ystävä. Voi olla joku muukin, josta yhteisten tunteiden kokemusten seurauksena vertaistuella tuleekin ystävä. Myös nettiystävä voi olla mahdollinen, jos sellaisen kultakimpaleen sattuu löytämään. Itselläni se oli synnytysosastolla huonetoveri, jonka lapsella oli sama sairaus kuin omallani. Voimia sulle ja miehellesi! =)

 

[sama vieras]

[QUOTE="jep";22385679]Luin ketjusi vasta nyt. Olen iloinen, että palsta voi myös auttaa (en ollut itse tosiaan ketjussasi, mutta yleisesti)! Vertaistuli on usein äärimäisen tärkeää. Itselläni oli vastaava tilanne kuin sinulla, voimat uupui ja itketti koko ajan. Syynä minulla oli sairas lapsi. Sain tukea muilta saman kokeneilta. Voi, kun löytäisit jonkun ihmisen, joka tietää tarkalleen tunteesi ja mitä käyt läpi! Luulisin niitä olevan Suomessa useitakin, kiusattu lapsuus, huono suhde äitiin ja työttömyys. Ei aina tarvitse olla se paras ystävä. Voi olla joku muukin, josta yhteisten tunteiden kokemusten seurauksena vertaistuella tuleekin ystävä. Myös nettiystävä voi olla mahdollinen, jos sellaisen kultakimpaleen sattuu löytämään. Itselläni se oli synnytysosastolla huonetoveri, jonka lapsella oli sama sairaus kuin omallani. Voimia sulle ja miehellesi! =)[/QUOTE]

Kiitos! Ja voimia sinulle ja perheellesi.
Luulen että tässä tilanteessa minua auttoi juuri palstalla se, että sain anonyymisti purkaa pahaa oloani, ikään kuin olisi käynyt puhumassa ammattiauttajan luona. Minulla on ollut ennenkin vaikeita kausia ja silloin olen purkanut asioita ystävilleni ja nyt tuntui, että en halua rasittaa heitä tällä kertaa. Löysin pelastusrenkaan täältä palstalta, joten eteenpäin porskutellaan.
Minulla on useita hyviä ystäviä ja he ovat myös mestareita piristämään mieltäni tietämättään; laittamalla vaikka jonkun kauniin viestin sähköpostiin tai kännykkään, pyytämällä jonnekin mukaansa...näin on tapanhtunut useasti ja näiden voimalla olen mennyt eteenpäin. Joskus kun on ollut tilanteita, joissa on tarvittu käytännön apua (lapsi sairaalassa,isäni kuolema jne.) aina olen myös sitä apua saanut. Joten tiedän olevani hyvien ihmisten keskellä, joskus vain tulee väsymys kaikkien paineiden kanssa. Vastaavasti olen aina valmis kuuntelemaan ystäviäni ja auttamaan muita kykyjeni mukaan. eräs syy tähän itkuisuuteeni ja uupumukseen, on varmaan liiallinen herkkyyteni. Reagoin aina kaikkeen -iloon tai suruun tms.- todella vahvasti.

Tällä kertaa palstan apu oli juuri se, mitä tarvitsin että voin aloittaa nousemisen pahan olon suosta. Kiitos vielä kerran!

 

[sama vieras]

Nostan vielä toiveena että joku minua kannustaneista näkisi tämän ! Kiitos!