Kiitos..

[turhamainen?]

Mun äiti on ihana ihminen ja haluaa ostaa kaiken mahdollisimman ainoalle lapsenlapselleen, mun pojalle, mutta haluaa aina kiertää kirppareita ja tehdä siltä LÖYTÖJÄ.. hän saa onnistumisentunteita ja hyvää oloa kai siitä kun löytää jotain uudenveroista ja arvokasta niiiiiiin halvalla.. MUTTA:
Kirpparilla et voi valita kokoa/väriä joten äitini ostaa varastoon (huom. meidän varastoon säilöttäväksi!) ihan valtavan suuria kokoja kenkiä, ulkovaatetta ja kaikkea mahdollista. Siellä on nytkin odottamassa vaatteita/kenkiä mitkä eivät mahdu ainakaan tänä talvena vielä päälle ja ne on ostettu yli vuosi sitten, tulevat siis käyttöön aikasintaan vuoden päästä talvella!
Ja nyt äitini ilmoitti taas ostaneen lapselle toppapuvun, kun kysyin kokoa niin ei muistanut katsoa mutta näytti siltä että se vois ens talvena olla aika hyvä!
Apua! Millä mä saan sen lopettamaan, en haluis loukata kun välitän ja tiedän että tarkottaa vaan hyvää mut tää on todella ärsyttävää!! Varastot täynnä liian isoja vaatteita ja itse haluisin ostaa mieleisen kauniin puvun ainoolle lapselleni mut tuntuu turhalta ostaa kun löytyy noita kirpparilöytöjä monessa värissä joka koossa.. =/

 

[no]

Eiks hän vois säilyttää niitä sit siellä mummolassa? Hermo menis mullakin..

 

[mamma]

Ei sinun oo pakko niitä pukuja lapsellas käyttää, mitä äitis on ostanu. Ostat vaan omat puvut.

 

[Jonna]

Mulla sisko ja äiti ja anoppi toi samalla tavalla. Lopulta jouduin sanomaan kierrellen ja kaarrellen että enää ei mahu kaappeihin, kiitos paljon, mutta ei kiitos.

 

[ap]

No: vois kai jos pyytäisin mut kun innoissaan aina tuo tänne näytille mitä on löytänyt niin annanko takaisin hänelle ja sanon että vie omaan kotiinsa säilöön? =/
Ja kun en mä oikein kehtaa mennä kirpparille myymään mitä hän on hankkinut kun kyllähän tuo heti huomaa jos pojalla on vieraan näkönen puku ja hänen ostamiaan ei ole enää missään, millekään talvelle käytössä..
mut mulla lähtee järki, jotenkin tää on vaan lopetettava nyt heti.. mitä sanon kun tuo taas tän uuden puvun pojalle? Miten siis sanon nätisti että tää pitää nyt loppua ihan kokonaan?

 

[kookosta]

Sano ihan suoran että haluaisit itsekin ostaa lapsellesi sellasta mistä SINÄ tykkäät, olet toki kiitollinen että mummo haluaa osallistua ja auttaa, mutta jos jatkossa haluaa vielä ostella lapselle vaatetta yms, niin olisi teitä kohtaan ystävällistä kysyä onko jollekin tarvetta ettei turhaan jää kaappeihin sitten pyörimään.

 

[juu]

Mäkin toivon, et saat hyviä vinkkejä.. Meillä ihan sama juttu, tosin anoppi se joka tuo tullessaan aina pussillisen kirppislöytöjä. Useimmiten vielä väärän mallisia meidän hoikille lapsille. Mä olen jopa sanonut kauniisti, että meidän kaapit on nyt niin täynnä, että pakko laittaa ihan kelpo kamaa kierrätykseen ja vihjaissu (eli anopille puhunut), että äidillenikin sanoin, et jos haluaa jollain tavalla muistaa lapsenlapsiaan niin mieluiten jollain aineettomalla. Meni 2 kk ilman et toi mitään.. nyt taas alkoi sama rumba. Mä en kans enää keksi mitä sanoa muuten kuin ihan suoraan ja se varmasti loukkaa. Mut ei ole kiva lapsillekaan jotka saa kirppiskoulurepun (kun on suunniteltu, et käydään valitsemas mieleinen).

 

[ap]

Ihan totta puhutte.. mun on vaan pakko nyt sanoa etten ota enempää vastaan koska varastot on täynnä liian isoja vaatteita ja haluaisin itsekin ostaa välillä pojalle jotain kivoja vaatteita mistä itse pidän.
Harmittaa vaan kun tiedän että äitini kulkee ilokseen näillä kirppareilla ja saa siitä hyvää mieltä.. tuntuu kuin veisin häneltä jotain tärkeää.. =/

 

[juu]

sano äidillesi, että jos löytää jotain mielestään tärkeää kirpparilta, että soittaa ensin ja kysyy onko teillä tarvetta. Siihen on sitten helpompi vastata (kun sieltä kirpparilta soittaa), että meillä on jo, tai olen suunnitellut tietynlaista jne.

 

[ap]

juu: no tuota olen ehdottanutkin mutta kun teen kolmivuorotyötä enkä työssäni voi vastata puheluihin niin äitini sanoi ettei voi jättää kirpparille niitä löytöjä kun en vastaa eikä hän tiedä jos vaikka olisi tarvetta.. ja kun kuitenkin oli niin siisti tuote ja niin halpa ettei sitä voinut sinnekään jättää! =/

 

[juu]

joo, tuttu juttu mullakin anopin kans.. ostaa varmuuden vuoksi. Eli kai se sitten jää meille tehtäväksi sanoa, että EI KIITOS ENÄÄ. Tai sopia, että jos joskus tulee tarvetta jollekin vaatteelle tms. joille tarvetta niin sitten kysytään voisiko katsoa sieltä kirpparilta. Tiedän.. on niin kamalan vaikeaa sanoa kun toinen kokee vielä tekevänsä aina palveluksen. Meillä anoppi tuo nuo pussukat yleensä suoraan lapsille vielä yllätyksenä... onneksi ei nää mun ilmettä kun harvasta tuodusta oikeasti pidän. On vaan niin erilainen maku. Lapset tykkää niistä jutuista, kunnes huomaavat, että vaate ei hengitä (polyesteriä), on liian väljä tms. Käyttävät ehkä kerran. Niin turhaa rahanmenoa!

 

[juu]

piti vielä sanoa.. vauvallekin anoppi osti ison kasan vaatteita. Ei niissä mitään vikaa ollut, ihan ehjiä mut liian pieniä :/ Ja pojalle on ostanut paljon tumman harmaata kun poika tykkää enemmän kirkkaista väreistä (vihreä, punainen, oranssi). Takkeja tuo paljon ja olen yrittänyt sanoa, et ostan kunnollisen reimatecin, kun ei nuo isommat pidä enää mitään sadetakkeja. Mutta kun halvalla saa...

 

[ap]

Juu: kuulostaa että meillä on ihan samat tilanteet käsillä.. mut tosiaan, pakko nyt sitten vaan tehdä tälle loppu..