kilpailevat mummot

[puun ja kuoren välissä]

Tasan ei mene onnenlahjat! Tosilla ei ole mummoja lainkaan tai ovat kaukana taikka sitten eivät kiinnostu lapsenlapsistaan. Meillä taas on niin että molemmat mummot ovat hyvin innokkaita, ehkä vähän liikaakin.

Oma äitini on ollut suurena apuna ja tukena kun tyttäreni oli vauva. Nyt tyttö on 1½ v ja edelleen äiti auttelee. Niin auttelee miehenikin äiti. Molemmilla mummoilla tuntuu elämä pyörivät tämän ainoan lapsenlapsen ympärillä ja molemmat järjestävät elämäänsä niin että ehtisivät olla mahdollisimman paljon tyttäreni hoitajina.

Olen vaan havainnut sellaisen piirteen molemmissa naisissa, että suorastaan kilpailevat keskenään eri asioista. Jos vaikka mieheni äiti on ostanut jotain tyttärellemme, oma äitini säntää heti kauppaan ostamaan 'hienompaa ja parempaa'. Tai jos äitini on hoitanut tytärtämme yhden yön niin heti toinen mummo varaa lasta yökylään hänen luokseen. Mummot kilpailevat selvästikin keskenään ja joskus tuntuu että kilpailevat siitäkin kummasta tyttäremme tykkää enemmän.

Tämä alkaa olla hiukan rasittavaakin. Tytär kyllä tykkää molemmista, mutta meitä vanhempia alkaa ärsyttää yhä enemmän. Ongelma on siinä että tarvitaan hoitoapua koska olen palannut työhön osa-aikaiseksi ja mieheni matkustelee hyvin paljon työnsä puolesta.

Miten ihmeessä saisin nämä mummot ulos tuollaisesta keskinäisestä kisasta?

 

[sama tilanne]

Meillä oli alkuun samanlaista mutta nyt lapsia on 2 ja ovat vähän rauhoittuneet. Edelleen lapset näkevät kumpaakin mummia ainakin kerran viikossa. Ja välillä tulee kiistaa ties mistä... Toi ostelu meni meilläkin överiksi ja ruvettiin vaan sitten palauttamaan vaatteita ym. Omalle äidille sanoin suoraan mitä mieltä olin ja mies puhui sitten anopille.

Ota asia puheeksi. Ei tuo ole kivaa lapsellekaan pidemmän päälle. Tsemppiä!

 

[mummot aina mummoja]

En usko että on muutakaan tapaa, kuin kertoa suoraan mitä ajattelet. Meillä on valitettavasti just sama tilanne !
Aina on toinen mummo ostamassa parempaa ja toinen mummo varaa hoitoaikoja. Silti keskenään tulevat kyllä toimeen. Se tästä puuttuiski vielä että olisivat tukkanuottasilla koko ajan! Mutta siis minulla kans ahdistaa... Äidilleni tämä on eka lapsenlapsi ja anopilleni toinen. Olen muutamaan otteeseen miehelleni tästä kilpailusta puhunut ja tultiin tulokseen että sanotaan molemmille suoraan, että ei tässä ole kyse "kumpi on parempi mummo?"- kisasta, vaan molemmat yhtä tärkeitä pojalle. Ei tarvitse lahjoin kertoa kuinka välittävät lapsenlapsestaan vaan ovat vain läsnä ja tarvittaessa paikalla. Hienotunteisesti kannattaa kertoa että vanhempia välillä kummastuttaa käytös ja että ei lapsi suosi jompaa kumpaa. Mummo on aina mummo ja jos jollain on kaksi tai enemmän niin sen ihanampaa.

 

[ModestyB]

Meillä ei ole noin näkyvää, mutta välillä hieman tuntuvat laskevan toistensa tekemisiä. Aika inhimillistä, eikä haittaa minua niin kauan kuin eivät koita lapsiin vaikuttaa ja heillä suoraan toisiaan kilpailuttaa.

Tavaran kantamisesta olemme moneen kertaan sanoutuneet irti, mutta ei se ole loppunut, sentään selvästi vähentynyt. Tarkoitan siis muina kuin synttäri-, nimppari ja joululahjoina annettavia tavaroita jne. Yleensä aivan turhaa roinaa ja epäkäytännöllisiä tamineita, joista on meille enemmän haittaa, kun seinät tulevat muutenkin pienessä kämpässä vastaan. Heittelen niitä kierrätykseen ja roskiin, silloin kun en kykene suoraan kieltäytymään. Siinäkin kieltäytymisessäkin olen onneksi kehittynyt . Se on ainoa tapa hillitä toista mummoa, että joutuu kantamaan kamat omiin pullisteleviin nurkkiinsa.

 

[mummina joskus]

olen huomannut että hyvin monesti kilpailunhaluinen mummo on se isän äiti. Minulla on kaksi poikaa. Perheenlisäystä tuskin enään tulossa. Joten kun ja jos joskus poikani menevät naimisiin ja heidän vaimonsa alkavat odottaa lasta, niin täytyy myöntää että melko varmaan saatan olla vaimon äidille jokseenkin kateellinen Hän saa varmasti enemmän olla masussa kasvavan vauvan lähellä ja saa kokea sen miten omasta tyttärestä tulee äiti... Toivon sydämestäni että tulisin tulevien miniöiden kanssa toimeen että saisin olla lapsenlapseni lähellä. Tosiasia on, että koitan varmasti olla mahdollisimman paljon tekemisissä heidän kanssaan. Ja pelottaa jo ajatus että minusta tulee juuri tuollainen kilpailunhaluinen mummo!

 

[ModestyB]

Toivon sydämestäni että tulisin tulevien miniöiden kanssa toimeen että saisin olla lapsenlapseni lähellä. Tosiasia on, että koitan varmasti olla mahdollisimman paljon tekemisissä heidän kanssaan. Ja pelottaa jo ajatus että minusta tulee juuri tuollainen kilpailunhaluinen mummo!

Allekirjoitan täysin . Minulla on kolme poikaa.

 

[pojat pojat]

olen huomannut että hyvin monesti kilpailunhaluinen mummo on se isän äiti. Minulla on kaksi poikaa. Perheenlisäystä tuskin enään tulossa. Joten kun ja jos joskus poikani menevät naimisiin ja heidän vaimonsa alkavat odottaa lasta, niin täytyy myöntää että melko varmaan saatan olla vaimon äidille jokseenkin kateellinen Hän saa varmasti enemmän olla masussa kasvavan vauvan lähellä ja saa kokea sen miten omasta tyttärestä tulee äiti... Toivon sydämestäni että tulisin tulevien miniöiden kanssa toimeen että saisin olla lapsenlapseni lähellä. Tosiasia on, että koitan varmasti olla mahdollisimman paljon tekemisissä heidän kanssaan. Ja pelottaa jo ajatus että minusta tulee juuri tuollainen kilpailunhaluinen mummo!

Hehe, ihan kun mun ajatusmaailmasta Kans kaksi poikaa... Tästä meidän sukupolvesta on tulossa monta hirmumummoa... Mulla kolmella kaverillakin vain poikia talot täynnä

 

[yks harmistunut mummo tilittää]

Minua harmittaa se että toinen mummo eli miniäni äiti kokee meidän tilanteen kilpailuna. Minulla on elämässäni varmaan ensimmäisen kerran talousasiat niin hyvässä jamassa että pystyn ostelemaan lähestulkoot mitä haluan. Velat on maksettu ja on uusi työpaikka ja palkka on aika kova, olenhan uraani luonut vuosikausia. Nyt kun lapset muuttaneet pois kotoa niin rahaa jää kiitettävästi omaan käyttöön. Eikä tämä tarkoita sitä että ostain koko ajan jotain hulluna. Mutta nyt pystyn valitsemaan laadukasta ja hyvää. Ja luonnollista on että kun jotain ostan ainoalle lapsenlapselleni, ostan sellaista mikä on tarpeellista ja laadukasta.

Olen ostanut lapsenlapselleni lähestulkoot kaikki varusteet mitä lapsiperheessä tarvitaan aina lastenvaunuista lähtien. Nuorille vähävaraisille vanhemmille tämä on käynyt hyvin, eivät ole valittaneet. Mutta huomaan kaikesta että toisella mummolla on vähän nurja asenne näitä hankintoja kohtaan. Ja nyt hän sitten on ottanut asenteen että hän ei pysty tavaraa hankkimaan mutta haluaa olla koko ajan lapsen kanssa viettämässä ns. laatuaikaa ja hän on tuonut tämän monella tapaa esille kuinka paljon parempaa se on kuin materiaali. Tuntui vaan nyt viime tapaamisen jälkeen että kaikki mitä teen on tälle toiselle mummolle mustasukkaisuuden aihe. Nyt olin neulonut lapsenlapselleni kauniin villatakin ja sukat, ja mummo sanoi että ei osaa neuloa mutta hänellä on paljon rakkautta ja aikaa pienokaiselle. Hän ei nähnyt että neuleet olisi olleet kauniiita vaikka muut niitä ihailivatkin, ja se lämmitti sydäntäni. Olisi kyllä voinut jättää nuo rakkaus-kommentitkin sanomatta.

Nuoret eivät tunnu välittävän kamalasti tästä asiasta, ovat vaan tyytyväisiä että saavat vaatteita ja muita tavaroita lapselleen kun eivät niitä itse pysty hankkimaan.

Mietin vaan että pitäisikö minun näistä syistä vähän tiukentaa avunantoani.

Olen jotenkin ärsyyntynyt tästä mutta en osaa asiaa ottaa puheeksikaan.

 

[luovutusvoitto]

Kilpailuksihan se näkyy menevän monellakin mummoilla ja myös ukeilla.Mutta sitten kun viisaampana toinen mummo luovuttaa,alkaakin se TOINEN mummo parjata tätä luovuttanutta mummoa takanapäin,ettei se kehtaa tehdä sitä eikä tätä.Myös perheet kärsii varmaan siitäkin.Siinpä onkin teille pähkinä purtavaksi?

 

[Muutakin, kuin vain mummo]

Herää kysymys; onko mummoilla omaa elämää ollenkaan, jos täytyy lapsenlapsista noin kilpailla? Olen itse myös pienen, ihanan pojan mummo, mutta elämääni kuuluu myös lukuisia muita "rooleja". Opiskelen työn ohessa ja nautin myös omasta vapaa-ajastani. Poikani lasta hoitelen pyydettäessä.

 

[--..]

olen huomannut että hyvin monesti kilpailunhaluinen mummo on se isän äiti. Minulla on kaksi poikaa. Perheenlisäystä tuskin enään tulossa. Joten kun ja jos joskus poikani menevät naimisiin ja heidän vaimonsa alkavat odottaa lasta, niin täytyy myöntää että melko varmaan saatan olla vaimon äidille jokseenkin kateellinen Hän saa varmasti enemmän olla masussa kasvavan vauvan lähellä ja saa kokea sen miten omasta tyttärestä tulee äiti... Toivon sydämestäni että tulisin tulevien miniöiden kanssa toimeen että saisin olla lapsenlapseni lähellä. Tosiasia on, että koitan varmasti olla mahdollisimman paljon tekemisissä heidän kanssaan. Ja pelottaa jo ajatus että minusta tulee juuri tuollainen kilpailunhaluinen mummo!

Tottahan toki se niin vaan on, että tulevan äidin vanhemmat melkein poikkeuksetta on enemmän tietoisia kaikesta. Tietysti poikkeuksia on, vaikkapa jos tuleva isä on niin aktiivinen että kertoilee omalle äidille raskausjuttuja tai sitten isän äiti uskaltaa kysellä tulevalta äidiltä. Mutta aika läheinen pitää olla, että tulee sellainen luottamus anopin ja miniän välillä, jossa voidaan avoimesti puhua kaikesta raskauteen, synnytykseen yms. liittyvästä, vai olenko väärässä? Minulla ainakin oli näin.

 

[amélie]

Sorry, en lukenut kaikkia vastauksia.

Minä olen tehnyt nii, etten kerro mitä toinen mummo on ostanut tai jos lapsi on ollut hänellä hoidossa. Toisaalta kumpikaan mummo ei osta meille tällä hetkellä juuri mitään, koska tietävät, että mulla menee siihen hermot. Ne vähät mitä ostavat, niin en yleensä ikinä niistä kerro eteenpäin. Jos tulen sanoneeksi, niin vähättelen ostosta. Toimii hyvin! Mummot on rauhoittuneet.

 

[ModestyB]

Nuoret eivät tunnu välittävän kamalasti tästä asiasta, ovat vaan tyytyväisiä että saavat vaatteita ja muita tavaroita lapselleen kun eivät niitä itse pysty hankkimaan.

Mietin vaan että pitäisikö minun näistä syistä vähän tiukentaa avunantoani.

Varmaan kurjaa joutua tahtomattaan vertailuun ja kisaan. Ymmärrettävää toki, että toinen mummo kokee huonommuutta ja koittaa korostaa omaa osallistumistaan, vaikka ei sitä noin tarvitsisi tuoda esille, kunhan itse tietää tekevänsä parhaansa omista lähtökohdistaan.

Tuli vain mieleen, että toivottavasti anteliaat mummot ovat valmiita satsaamaan kutakuinkin saman rahan muidenkin lastensa mahdollisille lapsille tai muuten muiden lastensa elämään. Tuntuu, että isovanhemmat eivät tätä aina ihan käsitä, että se voi tuntua heidän lapsistaan kurjalta, jos yhden lapsenlapsen perheelle syydetään rahaa ja/tai aikaa, mutta toisen ei.

Mummo voi perustella tätä sillä, että toisen lapsen rahatilanne on vauvan tullessa huonompi, mutta onko se aihe "rangaista" paremmin menestynyttä tai asiansa hoitanutta lasta? Kyllä kaikilla olisi muitakin rahareikiä kuin ne vauvatarvikkeet. Toivon muistavani tämän itsekin joskus .

 

[yks harmistunut mummo tilittää]

Nuoret eivät tunnu välittävän kamalasti tästä asiasta, ovat vaan tyytyväisiä että saavat vaatteita ja muita tavaroita lapselleen kun eivät niitä itse pysty hankkimaan.

Mietin vaan että pitäisikö minun näistä syistä vähän tiukentaa avunantoani.

Varmaan kurjaa joutua tahtomattaan vertailuun ja kisaan. Ymmärrettävää toki, että toinen mummo kokee huonommuutta ja koittaa korostaa omaa osallistumistaan, vaikka ei sitä noin tarvitsisi tuoda esille, kunhan itse tietää tekevänsä parhaansa omista lähtökohdistaan.

Tuli vain mieleen, että toivottavasti anteliaat mummot ovat valmiita satsaamaan kutakuinkin saman rahan muidenkin lastensa mahdollisille lapsille tai muuten muiden lastensa elämään. Tuntuu, että isovanhemmat eivät tätä aina ihan käsitä, että se voi tuntua heidän lapsistaan kurjalta, jos yhden lapsenlapsen perheelle syydetään rahaa ja/tai aikaa, mutta toisen ei.

Mummo voi perustella tätä sillä, että toisen lapsen rahatilanne on vauvan tullessa huonompi, mutta onko se aihe "rangaista" paremmin menestynyttä tai asiansa hoitanutta lasta? Kyllä kaikilla olisi muitakin rahareikiä kuin ne vauvatarvikkeet. Toivon muistavani tämän itsekin joskus .

Kiitos, tämä oli viisas ja kannustava kirjoitus.

En halua kehuskella itseäni ja tilannettani, mutta kun olen koko elämäni taistellut(mies jätti ja jäin lasten kanssa yksin) ja elänyt välillä kädestä suuhun ja saanut kasvatettua upeat lapset yksin, koen että nyt kun vihdoin ja viimein on tulotaso hyvä ja voin jotain jollekin antaa niin ensimmäisenähän se on omat lapset ja lapsenlapset. Lapsenlapsia on nyt vaan yksi, ja tyttäreni ovatkin ilmoittaneet että heiltä saa sitten näitä odottaa. Eli siis haluan olla avuksi jos vaan apu kelpaa. En tunkeile poikani perhe-elämään muuten enkä hössötä mummona muutenkaan, vaikka rakastan lapsenlastani todella paljon. Luon edelleen uraa ja matkustelen ja nautin elämästä. Lapsenlapsi tuo uutta iloa muiden ilojen lisäksi. Jos joskus tulee lisää lapsenlapsia niin todellakin autan tasapuolisesti kaikkia, mikäli tilanne on silloinkin yhtä hyvä.

Vaikka aika ajoin törmään työelämässä naisten väliseen kateuteen ja pahanilkisyyteen, en ollut ajatellutkaan että joku mummoihminen voisi olla mustasukkainen ja kateellinen toiselle mummolle tällaisesta asiasta. Luulisi että sitä oltaisiin ilosia että on joku joka pystyy auttamaan oman tyttären tilanteessa kun nuorella perheellä niukasti varoja. Mutta kuten sanoit, tämä mummo tairaa vertailla itseään muihin ja siksi kokee huonommuutta. Ehkä hänen elämänsä on kuitenkin aika suppeaa. Hän ei harrasta juurikaan mitään ja viettää kotosalla aika paljon aikaa. Joskus houkuttelin häntä teatteriin mutta häntä ei kiinnostanut lähteä. Voisi ajatusmaailma vähän muuttua jos sitä elämänpiiriä avartaisi sopivasti.

 

[aNNELI**]

Harmistuneelle mummolle: Omien vanhempieni tilanne on melko samanlainen kun sinulla. Heille tyttäremme on ensimmäinen lapsenlapsi, mieheni vanhemille taas neljäs. Tottakai tilanteessa on jo lähtökohtaisesti jonkinlainen ero. Tyttö on rakas varmasti molemmille isovanhemmille, mutta ensimmäinen on aina se eka. Omat vanhempani ovat myös hyvässä taloudellisessa tilanteessa: velat maksettu ja parinkymmenen vuoden kova työnteko alkaa viimeinkin näkyä ja siitä on jopa mahdollisuus nauttia. Minun vanhempani tai enemmänkin äitini ostaa tytöllemme paljon vaatetta, melkein kaikissa hankinnoissa ovat myös tukeneet merkittävän paljon tai jopa ostaneet jotain juttuja kokonaan. Tukea tulee kyllä miehenkin vanhemmilta mutta ei samalla tavalla. Tämä tuntuu nolottavan etenkin mieheni äitiä ja myös miestäni. Olen yrittänyt sanoa miehelleni että se ei tee kenestäkään parempaa mummoa, ja muutenkin tiukassa rahatilanteessa apu kelpaa aina. Mielestäni sinun kannattaisi puhua pojallesi tuosta "kilpailutilanteesta", jos et miniällesi suoraan pysty sanomaan. Mutta älä kanna huonoa omatuntoa siitä että autat

 

[mm90]

"olin neulonut lapsenlapselleni kauniin villatakin ja sukat, ja mummo sanoi että ei osaa neuloa mutta hänellä on paljon rakkautta ja aikaa pienokaiselle"

Todella inhottava kommentti toiselta mummolta. Ihan niin kuin olisi halunnut nollata sinun yrityksesi tarjota jotakin omatekemää ja lämpöistä lapselle ja että ihan niin kuin sinä et sitten antaisi rakkautta tai aikaa lapselle. Täytyy olla huono itseluottamus tuon kommentin sanojalla.

Minä olen tyytyväinen että oma äitini voi ostaa lapsellemme esim. vaatteita ja leluja, koska itsellämme on melko tiukkaa. On aina tosi tarpeellista, koska äitini yleensä varmistaa, että "onhan ok" ostaa jotain. Sitten toisen puolen mummon kanssa onkin ongelmia, koska melkein kaikki mitä sieltä tulee on epäkäytännöllistä ja olemme ilmoittaneet, että millaisia juttuja emme halua, mutta hän ei kunnioita sitä ollenkaan. Tekee juuri niin kuin haluaa ja meillä onkin pari laatikollista sellaista kamaa mitä ei koskaan käytetä... sitten miehen isä melkein vaatii meiltä, että pidämme/käytämme heidän ostamiaan juttuja, arrgh.

Ihan off-the-topic kommentti sitten, että tämä anoppi on muutenkin vihastuttanut minua. Lapsemme oli alle vuoden kun olin jo töissä ja tein melko pitkiä päiviä. Menimme heille lomalle pariksi viikkoa niin tämä anoppi ei ymmärtänyt, että MINÄ halusin olla mahdollisimman paljon lapseni kanssa, koska minulla oli töissä ollessa ollut tosi kova ikävä ja vihdoinkin oli lomaa ja aikaa olla lapsen kanssa "rauhassa". Minun olisi vain pitänyt tehdä jotain muita hommia tai mennä muualle ja jättää lapsi anopin kanssa kahden. En tähän suostunut ja keksin osaksi verukkeita (esim. imetys), pari aamua lapsi oli anopin vastuulla, kun olin mieheni kanssa muualla. Nekin järjestin vastentahtoisesti, koska anoppi on luonteeltaan kylmä ja empatiakyvytön (ei voi sietää vauvaa itkua) eli oli inhottava jättää vauvaa sellaiselle, mutta mieheni vaati jättämään äidilleen vähäksi aikaa. Jälkeenpäin kuulin, että anoppi oli ollut hirmustunut minun käytöksestäni etten annan hänen hoitaa lastani ja miten hän on haukkunut minua muille sukulaisille! Meillä on hankala tilanne, koska monien asioiden vuoksi en pidä anopistani ja en itse asiassa halua häntä mitenkään "jumaloida/mainostaa" lapselleni, että hän alkaisi tykkäämään hänestä, ja tiedän, että jos lapsen jättäisi anopilleni niin hän käyttäisi tilanteen hyödykseen ja yrittäisi kaikin mahdollisin herkuin ym. saada lasta "tykkäämään" itsestään. Lapseni ei ole viihtynyt tuon anopin seurassa vaan tulee itkuiseksi ja hermostuneeksi hänen seurastaan, anoppi on itse "hermostunut", liian äänekäs ja raju kun yrittää kommunikoida lapsen kanssa.