Kiltin kotiäidin tilitys

[seinät ahdistaa]

Mä olen katkeroitunut ja ahdistunut. Rakastan lapsiani yli kaiken ja arvostan kotihoitoa enemmän kuin mitään muuta. Mulla on siis kolme ihanaa lasta, 6- ja 4-vuotiaat sekä puolivuotias vauva.

MUTTA KUN HELVETTI MÄ EN ENÄÄ EROTA ENÄÄ RUUMISTANI MUISTA ENKÄ ENÄÄ MUISTA, KUKA JA MILLAINEN MÄ OLEN! En ole enää nainen, en ole enää opettaja, en muista mitä osaan tehdä hyvin. Olen vain äiti ja koko ajan muiden saatavilla.

Haluaisin tehdä jotakin mukavaa joskus yksin. Haluaisin jonkun harrastuksen, josta nautin. Haluaisin itselleni aikaa olla joskus yksin kotona, maata sohvalla ja lukea.

Luulen, että jos tämä olotila jatkuu, niin mun on aivan pakko lähteä tammikuussa töihin. Anteeksi, olen huono.

 

[Tsemppiä]

Tilitäpä, miten on sinulla lastenhoitajan saaminen järjestetty? Saatko hoitajaa koskaan, tarkoitan siis noille isommille lapsillesi?

 

[Anatolia]

Eikö sun sitten ole mahdollista saada sitä omaa aikaa?

Huono sä et ole. Omaa aikaa tarvitsee (lähes) jokainen, eikä siinä ole mitään pahaa.

Minä oon paljon parempi äiti, kun en joudu olemaan koko ajan vain äiti.

 

["Miisa"]

Ehkä todella olet ollut jo aikasi kotona ja työelämä kutsuu. Onko sinulla työpaikka odottamassa?

 

[f]

hyvä kun tiedostat tämän kriisin. nyt vaan alat työskennellä sitä kohti että saat haluamiasi ja tarvitsemiasi asiota!

 

[ap.]

Olen ollut töissä joka lapsen välissä. Pidin yhtäjaksoinen aika kotona on ollut kaksi vuotta ja se oli kuulkaas huippusuoritus multa. Mulla ei ole työpaikkaa, mutta takuulla jonnekin pääsen HKI-Espoo-Vantaa-akselilla. Nyt vauva on siis puolivuotias, kevätlukukauden alkaessa 11 kk. Siinä vaiheessa hommaan joka tapauksessa jonkun sijaisuuden, kun mieheni jää isäkuukaudelle tai tarkemmin sanottuna 6-viikkoiselle. Mun on oikeasti hankalaa keskittyä etsimään itselleni jotain kivaa iltamenoa. Noh, kohta alkaa yksi lauluprojekti, mutta se ei riitä. Onko kellään ollut koskaan semmoista tunnetta, että kehon rajat ovat hämärtymässä??

 

[Panacea]

Jos voit paremmin niin, että käyt töissä, niin sitten töihin. Etenkin, jos et muuten saa selvästi tarvitsemiasi taukoja arkeesi. Ei ole rikos haluta olla välillä jotain muutakin kuin äiti :hug:

Meillä on kohta neljä lasta (4 v 8 kk, 2 v 11 kk, 1 v 2 kk ja kohta syntyvä vauva) ja olen käynyt joka äitiysloman välissä töissä lepäämässä. Ja tässä tapauksessa lepääminen on ollut nimen omaan henkistä laatua, olen saanut edes työpäivän ajan olla oma itseni toisten aikuisten seurassa.

 

["vieras"]

Onko kellään ollut koskaan semmoista tunnetta, että kehon rajat ovat hämärtymässä??

Mitä toi kehon rajoista puhuminen tarkoittaa? Ja et erota enää ruumistasi muista? Oletko ylipainoinen?

 

["toinen"]

Ymmärrän todella hyvin mitä tarkoitat! Mulla on kahden, kohta kolmen lapsen kanssa siivu kotonaoloa - ja tuo omien ajatusten ja vartalottomuuden kuvaus on tuttu. En ole oikein edes varma mitä haluaisin tehdä silloin kun vapaahetki tarjoutuu. Nauratti uutinen, jossa eräs nainen oli tehnyt itsensä kanssa ihmiskokeen ja oli ilman kokonaan ilman peiliä kaksi vuotta. Mulla alkaa olla kohta sama tilanne...

 

["juupe"]

Mulla on sellainen tunne, että en tunnista kehon rajoja. Eläydyn niin paljon toisten juttuihin, mulla myös kolme lasta. Se alkoi raskaudesta, ja vauvasymbioosista, imettämisestä.. olet sylinä jatkuvasti. Liike mukailee usemmiten toisia. Koko elämä alkaa mukailla vain toisia.

Hanki vaan nopeasti pieniä pyrähdyksiä ulkomaailmaan ja jätä vauva luotettavalle tutulle lämpimälle hoitajalle, isälle mieluiten varmaan tai mummolle tms. Pieni oma harrastus tms. voi jo riittää, ja tunnet olevasi oma itsesi ja hahmotat omat kehon rajat (ihana tunne, kun se palaa). Luulen että riittävä nukkuminen on yksi parhaimmista asioista, joka auttaa myös. Nyt muistele kuka olet ja löydä itsesi uudestaan.

 

["vieras"]

Entäpä sellainen kompromissi, että täydennysopintoja kotiäitiyden ohessa?

Monenlaista on mahdollista suorittaa etäopintoina. Etänä niin, että ei tarvitse yliopistolle matkata, mutta silti sopivan etäälle kannattaa mennä rauhoittumaan tehtäviin: jos ei nyt viereisestä huoneesta saa rauhaa, niin vaikka kirjastoon. Ja siksi aikaa lasta hoitamaan lasten iskä, mummu tai muu. Lasten nukkuessa tai nätisti leikkiessä on myös hyvä lukea tenttikirjallisuutta (parempi vaihtoehto kuin palstailu!)

Kummasti virkistää, jo se että saa palautetta ajatuksistaan tentaattoreilta. Itselle avoimen yliopiston opinnnot olivat aivan henkireikä kun 10v kotiäitinä olin. Siihen samaan syssyyn tuli sitten luettua tutkintokin, miehen vahvalla tuella!

Omalla kohdallani opiskelu ei tuntunut suorittamiselta, vaan harrastukselta. Siksi siis suosittelen tätä vain jos kiinnostusta löytyy. Muutoin sovella ohjetta niin että aloitat esim jonkun harrastuksen jossa voit "edistyä": jooga (notkeus ja mielenrauha), voimailu (lihasvoima ja kestävyys) jne.

Aina kannattaa tavoitella itsensä kehittämistä. Se on myös muiden palvelemista välillisesti, kun pitää itsestään huolen :heart: