Kinkkinen kysymys lapsen kaverisuhteista.

[Anni]

Tai pikemminkin omista kaverisuhteistani...

Esikoiseni on 6-vuotias, syksyn uusi koululainen. Ystävälläni on suunnilleen samanikäinen lapsi. Minun lapseni on ollut päiväkodissa 3-vuotiaasta alkaen, ystäväni lapsi on ollut kotihoidossa, esikoulussa ei ollut eikä kerhoissakaan käynyt kuin kerran tai kaksi joskus 4-vuotiaana. Minun lapseni on reipas, puhelias, pärjää hyvin kaverisuhteissa ja on aika rohkea (terveen rohkea, tietyissä tilanteissa terveen ujo). Ystäväni lapsi on todella hiljainen, arka ja jopa pelokas.

Kesän alussa sovimme, että lapsemme leikkivät yhdessä säännöllisesti, tarkoituksena oli reipastaa ystäväni lasta koulun alkua ajatellen. Olemmekin tavanneet 2-4 kertaa viikossa.

Lapseni on nyt sanonut, monta kertaa, ettei haluaisi enää leikkiä "Viljamin" kanssa, koska Viljami ei puhu mitään. Se on totta, ystäväni lapsi ei ole sanonut sanaakaan minulle tai lapselleni vaikka leikkitapaamisia on ollut jo useita. Hän roikkuu äidissään, ja hautaa päänsä äidin syliin kun kysyn häneltä jotain, vaikkapa helpon kysymyksen siitä haluaako hän mehua. Äiti sitten saa lapseltaan vastauksen korvaansa kuiskittuna hetken kuluttua.

Olen työssäkäyvä ihminen, ja vapaa-aikani on rajoitettu. Asumme alueella, jossa ei muita lapsia juuri asu, ja lapseni on ollut kesän ajan kotihoidossa isoäidin kanssa. Lapseni ihmettelee, miksi ei saa tavata ystäviään, vaan joutuu pitämään seuraa Viljamille, josta ei leikkiseuraa edes saa. Sanoo jopa että Viljami on ihan tyhmä kun se ei koskaan puhu mitään (minulle sanoo, ei ystäväni tai hänen lapsensa kuullen).

Olemmeko kiusaajia ja ilkeitä, jos sanomme että nämä leikkitapaamiset saavat nyt riittää, koska ne ovat lapselleni pakkopullaa eikä hän saa niistä mitään? Käyttäisimme liikenevän ajan mielummin siihen, että lapseni saa itselleen leikkiseuraa, jonka kanssa voi vuorovaikutteisesti kommunikoida ja leikkiä. Ymmärrän, että Viljami kaipaa rohkaisua, mutta montako kuukautta minun lapseni pitää toimia ikäänkuin terapeuttina?

Ystävällisiä vastauksia tähän kiperään tilanteeseen toivon :flower:

 

[Anni]

Nostan

 

[just]

Olemmeko kiusaajia ja ilkeitä, jos sanomme että nämä leikkitapaamiset saavat nyt riittää, koska ne ovat lapselleni pakkopullaa eikä hän saa niistä mitään? Käyttäisimme liikenevän ajan mielummin siihen, että lapseni saa itselleen leikkiseuraa, jonka kanssa voi vuorovaikutteisesti kommunikoida ja leikkiä. Ymmärrän, että Viljami kaipaa rohkaisua, mutta montako kuukautta minun lapseni pitää toimia ikäänkuin terapeuttina?

No ainakaan et TODELLAKAAN sano näin.

 

[Höh]

Miten olet tuollaiseen "terapeutin" asemaan joutunut/hommannut itsesi? Kait sinä tapaat nyt tai et tapaa ystävääsi silloin kun haluat ja/tai hän haluaa. Lapset leikkivät keskenään jos leikkivät. Ei kait siinä ole sen kummempaa. Jos olet väärin perustein luvannut jotain "terapiaa", niin joudut perumaan puheesi ja pyytämään kääntymään tarvittaessa ammattilaisen puoleen.

 

[Anni]

Olemmeko kiusaajia ja ilkeitä, jos sanomme että nämä leikkitapaamiset saavat nyt riittää, koska ne ovat lapselleni pakkopullaa eikä hän saa niistä mitään? Käyttäisimme liikenevän ajan mielummin siihen, että lapseni saa itselleen leikkiseuraa, jonka kanssa voi vuorovaikutteisesti kommunikoida ja leikkiä. Ymmärrän, että Viljami kaipaa rohkaisua, mutta montako kuukautta minun lapseni pitää toimia ikäänkuin terapeuttina?

No ainakaan et TODELLAKAAN sano näin.

Ilmaisin itseäni epäselvästi, en käyttäisi noita sanoja ystävälleni.

Valehtelemaankaan en haluaisi alkaa (keksimään kiireitä, menoja joita ei ole), vaan mieluitin sanoisin kauniisti että koska leikit eivät ole kuukausien yrityksistä huolimatta alkaneet sujumaan, niin tapaamisia ei ole enää mielekästä jatkaa.

 

[Lemmy]

Mun mielestä sun eikä varsinkaan sun lapsen tarvitse jatkaa näitä leikki tapaamisia, te ette ole "terapeutteja" Viljami kun menee kouluun ja luetun perusteella sopeutuminen hankalaa niin joka tapauksessa sieltä löytyy apua, uskoisin että Viljamin tuleva opettaja puuttuu asiaan...

 

[Anni]

Miten olet tuollaiseen "terapeutin" asemaan joutunut/hommannut itsesi? Kait sinä tapaat nyt tai et tapaa ystävääsi silloin kun haluat ja/tai hän haluaa. Lapset leikkivät keskenään jos leikkivät. Ei kait siinä ole sen kummempaa. Jos olet väärin perustein luvannut jotain "terapiaa", niin joudut perumaan puheesi ja pyytämään kääntymään tarvittaessa ammattilaisen puoleen.

Kuvittelin, että molemmat lapset hyötyisivät tästä järjestelystä. Me äidit olemme ystäviä, ja ajattelin että me viettäisimme aikaa yhdessä lastemme leikkiessä, mutta olin todella väärässä.

Ystäväni on "vaatinut" näitä tapaamisia aika voimakkaasti, ja minä kiltteyttäni lupasin että totta kai voimme nähdä useamman kerran viikossa.

 

[MorbidMama]

En tiedä...alunperin kuitenkin suostuit järjestelyyn siksi, että sosiaalistaisitte ystäväsi lasta eikä sen vuoksi, että oma lapsesi saisi järjestelystä jotain irti...mutta mutta, eihän tuo nyt hehkeältä kuulosta. Kerro ystävällesi totuus. Ei sen enempää, eikä vähempää.

 

[?]

Olemmeko kiusaajia ja ilkeitä, jos sanomme että nämä leikkitapaamiset saavat nyt riittää, koska ne ovat lapselleni pakkopullaa eikä hän saa niistä mitään? Käyttäisimme liikenevän ajan mielummin siihen, että lapseni saa itselleen leikkiseuraa, jonka kanssa voi vuorovaikutteisesti kommunikoida ja leikkiä. Ymmärrän, että Viljami kaipaa rohkaisua, mutta montako kuukautta minun lapseni pitää toimia ikäänkuin terapeuttina?

No ainakaan et TODELLAKAAN sano näin.

Ilmaisin itseäni epäselvästi, en käyttäisi noita sanoja ystävälleni.

Valehtelemaankaan en haluaisi alkaa (keksimään kiireitä, menoja joita ei ole), vaan mieluitin sanoisin kauniisti että koska leikit eivät ole kuukausien yrityksistä huolimatta alkaneet sujumaan, niin tapaamisia ei ole enää mielekästä jatkaa.

Siis miten voit olla tuossa tilanteessa? "Ei ole syytä jatkaa" Ette ole siis ystäviä?

 

[Annuska]

Eiköhän ole aika lakata hassaamasta perheenne ja lapsesi aikaa! Hankkikaa kivaa tekemistä lapselle, ja myöskin viettäkää mukavaa aikaa keskenänne. Moiset Viljamit pois pelistä. Kaveruutta ei synny väkisin, syntyy vain pahaa mieltä.

 

[Tallu -]

Jotenkin muuten se nyt pitää saada sanottua, kuin että tapaamiset ovat pakkopullaa :/ Minusta hyvä tapa olisi ehkäpä sanoa se niin, että Viljami varmaankin on vaan sen luontoinen, ujompi ja hiljaisempi lapsi - hekin kyllä pääsevät elämässään eteenpäin omalla tavallaan, mutta lapsesi ei onnistu reipastamaan Viljamia toivotulla tavalla. Eli se varmaankin johtuu Viljamin persoonallisuudesta, eikä siitä, että hän on ollut kotihoidossa.

Lisään vielä, että Viljami kaipaa varsinkin vanhempiensa tukea, innostamista ja kehuja nyt koulun aloituksessa ja siihen liittyvissä asioissa. Miten, onko Viljami ollut edes eskarissa? Toivottavasti hänellä on se vielä edessä, sillä eskarivuoden aikana useat lapset kasvavat hämmästyttävän paljon kaikilla osa-alueilla.

 

[Anni]

Siis miten voit olla tuossa tilanteessa? "Ei ole syytä jatkaa" Ette ole siis ystäviä?

Olemme ystäviä, mutta yleensä tapaamme ilman lapsia harrastuksen parissa. Tänä kesänä aloimme vierailemaan toistemme luona lasten kanssa.

Mielestäni lastemme tapaamisia ei ole enää mielekästä jatkaa, koska kumpikaan lapsi ei tunnu niistä mitään saavan.

 

[tee miten haluat]

en tapaisi, jos se ei itselleni sopisi.

Itselläni on reipas kotihoidossa kasvanut lapsi. Ei röyhkeän reipas kuten monet päiväkotilapset, jotka ovat oppineet kyynärpäätaktiikan.

 

[Anni]

en tapaisi, jos se ei itselleni sopisi.

Itselläni on reipas kotihoidossa kasvanut lapsi. Ei röyhkeän reipas kuten monet päiväkotilapset, jotka ovat oppineet kyynärpäätaktiikan.

Ei minunkaan lapseni ole kyynerpäätaktikko, vaan reipas ja mukava

En usko, että kotihoito on syy Viljamin rankalle ujoudelle ja pelokkuudelle, luonteesta riippuvainen asiahan se enimmäkseen on, mutta toisten lasten seura ei varmastikaan olisi ollut pahitteeksi jo ennen koulunaloitusikää.

 

[vieras]

Ei kait kukaan väkisin tai velvollisuudesta kenenkään kanssa ole, ei sitten lapsi tai aikuinen.

Muuten ei kotihoito välttämättä tietynlaisia lapsia aiheuta, jos sitä epäilet. Meillä on kolmen lapsemme kavereina lapsia laidasta laitaan: epäsosiaalisia päiväkotiuralapsia ja ns. normaaleja päiväkotilaisia ja sama pätee kotihoidossa olleisiinkin, oli sisaruksia sitten monta tai ei ollenkaan. Lapset ovat yksilöitä, kukin omine persoonineen ja vuorovaikutustaitoineen. Ja eri tahdissahan sitä ihan oikeasti kehitytään kaikissa taidoissa.

 

[Mummy Sunshine]

Joo eipä lapsen tarvitse kenenkään leikittäjänä toimia vasten tahtoaan, ellei leikki ala sujumaan. Voittehan te joskus mennä vaikkapa yhdessä jonnekin leikkipuistoon tms. missä on muitakin lapsia jos kaverisi haluaa teitä tavata useammin, mutta oma lapsesi alkaa ahdistua kahdenkeskisistä tapaamisista.

 

[?]

Tässä tilanteessa on jotain täysin käsittämätöntä. Olet jotenkin nostanut itsesi epäterveelle jalustalle. Voihan ystävä käydä lapsensa kanssa normaalisti kylässä ja lapset leikkii keskenään jos haluaa. Ei sinun tarvitse mitään sen kummempaa antaa eikä varsinkaan lapsen. Normaalia leikkiin kannustamista ja ohjaamista tarvittaessa.

 

[jaa-a]

Jos "Viljamin" äiti on ystäväsi, eivätkö lapset ole sitten koskaan aiemmin tavanneet ja leikkineet, kun tekin olette ystäväsi kanssa tavanneet?

Ja tulee kyllä mieleen, että silloin tapaamisia on liikaa, jos ette tosiaan sen vuoksi ehdi muita ihmisiä tapaamaan. Mutta en ymmärrä, miksi ette voi olla ystäviä ihan normaalisti ja näette kun näette ja lapset ovat siinä sivussa yhdessä ja leikkivät jos leikkivät? Miksi haluaisit lopettaa tapaamiset ystäväsi kanssa kokonaan?

Tuota taas en suosittelisi poikaasikin ajatellen, että kun hän sanoo toista tyhmäksi ja että ei halua olla sen kanssa, niin lopetatte tapaamiset kokonaan. Voitte nähdä harvemmin, mutta voit sanoa lapsellesi, että kaikki lapset eivät ole rohkeita ja puheliaita, vaan voi olla todella ujoja. Voit sanoa, ettei "Viljami" ole tyhmä, vaan ujo ja arka.

 

[endie]

Tässä tilanteessa on jotain täysin käsittämätöntä. Olet jotenkin nostanut itsesi epäterveelle jalustalle. Voihan ystävä käydä lapsensa kanssa normaalisti kylässä ja lapset leikkii keskenään jos haluaa. Ei sinun tarvitse mitään sen kummempaa antaa eikä varsinkaan lapsen. Normaalia leikkiin kannustamista ja ohjaamista tarvittaessa.

peesailen tätä.

 

[vieras]

Kerrot ystävällesi, että lapsesi kaipaa omia vanhoja ystäviään. Aiotte siis tavata heitä vastedes useammin, eternkin kun yhteistä säveltä ei ole "viljamin" kanssa löytynyt.
Minä lupaisin kuitenkin tavata tätä "viljamiakin" äitinsä kanssa vaikka joka toinen vk tms. Kyllähän lapsellasi on täysi oikeus leikkiä omien ystäviensäkin kanssa.
Ehkä menit vähän hullusti lupaamaan näitä leikkitapaamisia?!

 

[Anni]

Jos "Viljamin" äiti on ystäväsi, eivätkö lapset ole sitten koskaan aiemmin tavanneet ja leikkineet, kun tekin olette ystäväsi kanssa tavanneet?

Ja tulee kyllä mieleen, että silloin tapaamisia on liikaa, jos ette tosiaan sen vuoksi ehdi muita ihmisiä tapaamaan. Mutta en ymmärrä, miksi ette voi olla ystäviä ihan normaalisti ja näette kun näette ja lapset ovat siinä sivussa yhdessä ja leikkivät jos leikkivät? Miksi haluaisit lopettaa tapaamiset ystäväsi kanssa kokonaan?

Tuota taas en suosittelisi poikaasikin ajatellen, että kun hän sanoo toista tyhmäksi ja että ei halua olla sen kanssa, niin lopetatte tapaamiset kokonaan. Voitte nähdä harvemmin, mutta voit sanoa lapsellesi, että kaikki lapset eivät ole rohkeita ja puheliaita, vaan voi olla todella ujoja. Voit sanoa, ettei "Viljami" ole tyhmä, vaan ujo ja arka.

Olen selittänyt lapselleni, että Viljami on mukava lapsi, mutta kovin arka ja ujo. Lapseni kysyy, että miksei Viljami vieläkään puhu mitään eikä yhtään leiki hänen kanssaan, vaikka me olemme jo ihan tuttuja (Viljamin äiti selitti aikaisemmin lapselleni, että kunhan tutustumme niin Viljamista saa leikkikaverin).

Me olemme ystävystyneet harrastuksen, järjestötoiminnan kautta. Emme ole ennen tätä kesää tavanneet muuten kuin sen parissa.

Minäkään en suoraan sanottuna nauti siitä, että Viljami roikkuu äidissään kiinni, emme saa keskusteltua aikuisten asioita (kaikki ei sovi lasten korville), lapsi itkee aika usein, oma lapseni odottaa turhautuneena huoneessaan leikkikaveria ja käy kysymässä saisiko mennä ulos (se ei tietenkään sovi, koska hänellä on kaveri vieraana). Tapaamisemme ovat turhauttavia ja nykyään jopa rasittavia . Pidän ystävästäni todella, mutta mieluummin tapaisin häntä kuten aikaisemminkin, eli ilman lapsia.

 

[piina]

Mitäs jos seuraavaksi menisit ytäväsi kanssa vaikka kaksin lenkille ja jättäisitte pojat keskenään miehesi kanssa? Näin voisitte ystävinä seurustalla niitä näitä kuten aiemminkin ja pojat voisivat halutessaan leikkiä joko yhdessä tai vaihtoehtoisesti erikseen, miten haluaisivat.

 

[Anni]

Ehkä menit vähän hullusti lupaamaan näitä leikkitapaamisia?!

Jälkiviisaus on helppoa, ja jos olisin tiennyt että lukuisista tapaamisista huolimatta Viljami ei saa sanottua lapselleni edes "moi" kun lapseni häntä tervehtii, niin en olisi alunperin sitoutunutkaan tähän. Kuvittelin, että muutaman tapaamisen jälkeen lapsi reipastuu, lapsemme leikkivät yhdessä, ja me äidit kahvittelemme. Olin täysin väärässä.

 

[Anni]

Mitäs jos seuraavaksi menisit ytäväsi kanssa vaikka kaksin lenkille ja jättäisitte pojat keskenään miehesi kanssa? Näin voisitte ystävinä seurustalla niitä näitä kuten aiemminkin ja pojat voisivat halutessaan leikkiä joko yhdessä tai vaihtoehtoisesti erikseen, miten haluaisivat.

Sellainen ei todellakaan onnistu, Viljami ei päästä äitiään edes vessaan yksin. Lisäksi mieheni ei ole useinkaan paikalla kun tapaamme, vaan työssä tai rakennuksellamme.

 

[vieras]

Kyllähän tuo aika "rasittavalta" kuulostaa. En kyllä tiedä ratkaisuakaan tilanteeseen. Siis eikö tämä Viljami ollut edes eskarissa vaan on suoraan menossa koulun penkille? Miksi ihmeessä eskari on jätetty väliin jos näin on tehty?