Kirja: Miesten seksin puute aiheuttaa tyytymättömyyttä, riskinottoa, depressiota, loputonta tyydytysten etsintää ja päihteiden väärinkäyttöä.

[vierailija]

Miesten seksin puute – ongelma vai epäongelma?

Miesten seksin puute nousi yhteiskunnalliseksi puheenaiheeksi oman kirjani Naisten seksuaalinen valta ja Timo Hännikäisen kirjan Ilman myötä. Ihmisillä näyttää olevan vaikeuksia hahmottaa, millainen ongelma miesten seksin puute oikein on. (ks. myös kirjoitus Tasa-arvo-ongelmat sosiaalisina konstruktioina). Yritän seuraavassa tuoda selkeyttä aihetta käsitteleviin keskusteluihin.
Aluksi on syytä erottaa toisistaan käsitteet henkilökohtainen ongelma ja yhteiskunnallinen ongelma. Henkilökohtainen ongelma on yksilöä vaivaava asia, jonka hänen täytyy ratkaista itse, ilman yhteiskunnan apua. Yhteiskunnallinen ongelma on jotakin, jonka ratkaisemiseksi yhteiskunta on valjastanut resursseja. Köyhyys on tyypillinen yhteiskunnallinen ongelma, kun taas seksuaalinen köyhyys (eli seksin puute) on henkilökohtainen ongelma.
Kirjassani kirjoitan (tai tarkemmin sanottuna lainaan muita kirjoittajia) ”miesten seksuaalisen niukkuuden maailmasta” seuraavasti (ks. kirjoitukset 1 ja 2)
Miesten ongelma keskimäärin on siinä, että he haluavat seksiä lukuisten naisten kanssa, mutta juuri kukaan noista naisista ei halua seksiä heidän kanssaan. Miesten onkin useimmiten tyydyttävä yhteen seksipartneriin, koska se on tapa, jolla naiset haluavat organisoida seksin. Miehet pitävät seksistä vain huvin vuoksi, mihin lasketaan naiset, jotka he ovat juuri tavanneet ja joiden kanssa heillä ei ole aikomusta pitkäaikaisiin suhteisiin. Miesten näkökulmasta katsottuna seksi on hauskaa ja seksi uusien partnereitten kanssa on erityisen hauskaa. Miksi sitten ei kannattaisi harrastaa seksiä vain huvin vuoksi, ilman mitään sitoumuksia? Valitettavasti – noiden miesten kannalta – naiset eivät näe asiaa samalla tavoin.
Miehet harrastavat mielellään seksiä lukuisten partnerien kanssa, jos heillä on siihen tilaisuus. Suurin osa heteroseksuaalisista miehistä on kuitenkin yksiavioisia – ei siksi, että he preferoivat yksiavioisuutta, vaan koska he mukautuvat naisten vaatimuksiin ja tarjonnan niukkuuteen. Siksi heteroseksuaaliset miehet eivät harrasta seksisuhteita niin monien naisten kanssa kuin he muuten tekisivät.

Henry Laasanen

 

[vierailija]

https://puheenvuoro.uusisuomi.fi/henrylaasanen/32980-miesten-seksin-puute-ongelma-vai-epaongelma/

 

[vierailija]

Osa 2

Suhteessa olevat miehet saavat enemmän tai vähemmän säännöllistä seksiä, vaikka he eivät saisikaan sitä niin paljon ja niin monien partnereiden kanssa kuin haluaisivat. Sinkkumiehen ongelmat ovat toisenlaisia, sillä hänen ongelmansa on säännöllisen seksin puutteessa. Toisinaan hän löytää jonkun partnerin, ja silloin seksi voi olla erityisen antoisaa uutuudenviehätyksen ansiosta. Suhteessa olevan miehen seksielämä on säännöllisempää, mutta samalla ennalta arvattavampaa; sinkkumiehen seksielämä on jännittävämpää, mutta siihen liittyvät pitkät vastentahtoisen selibaatin jaksot.

Miehet myös kokevat seksuaalisen deprivaation ajat tuskallisempina kuin naiset. Kuten Kinsey ym. osoittivat, naiset voivat olla suhteiden välissä pitkiä aikoja ilman orgasmia, kun taas miesten on löydettävä jokin tapa pitää orgasmitaso tasaisena, vaikka masturbointi olisikin ainoa vaihtoehto.

Ironia tilanteessa on siinä, että vaikka miehet ovat vähemmän valikoivia seksipartnerien laadun suhteen, silti seksin saaminen on vaikeampaa miehille. Monille miehille riittäisi toisinaan miltei ”kuka tahansa nainen”, mutta sekään ei usein onnistu. Mies saattaa käydä baareissa tai yliopiston kampuksella löytämättä yhtään naista, joka haluaisi seksiä hänen kanssaan. Etsiminen vie paljon aikaa ja vaivaa, ja sen kuluessa miehen on tyydyttävä masturbaatioon.

Vastentahtoisesti selibaattiin joutuneet miehet raportoivat masennuksesta, ja heistä monet olivat tyytymättömiä, turhautuneita tai vihaisia seksuaalisten suhteiden puutteesta, joka johti epäilyyn omasta arvosta. He tunsivat usein olevansa ansassa sen maskuliinisen rooliodotuksen kanssa, että heidän olisi tehtävä aloite suhteen synnyttämiseksi.Kun seksinpuute yhdistyy ajatukseen, että elämä ei muutenkaan ole tyydyttävää, mies saattaa ottaa epäviisaita riskejä. Se on juuri sitä, mitä voimme odottaa kroonisesti tyydyttämättömien seksihalujen seurauksena: tyytymättömyyttä, riskinottoa, depressiota, loputonta vaihtoehtoisten tyydytysten etsintää ja päihteiden väärinkäyttöä.

Voidaan väittää, että seksin puute on miesten suuren enemmistö aikuiselämän suurin henkilökohtainen ongelma, jonka ratkaisemiseksi miehet näkevät valtavasti aikaa ja vaivaa. Miesten seksin puute ei kuitenkaan ole yhteiskunnallinen ongelma. Miksi? Eräs selitys piilee siinä, että vapaata seksuaalista kilpailua pidetään luonnollisena ilmiönä, johon ei pidä kajota. Vapaa seksuaalinen kilpailu, jossa toiset voittavat ja toiset häviävät, nähdään silloin toivottavana asioiden tilana. Asia on toisin taloudellisen kilpailun vapauden kanssa, jota sosialismi rajoittaa. Rikkailta otetaan ja varallisuus jaetaan köyhille.

Kun vapaata seksuaalista kilpailua pidetään luonnollisena ja itsestään selvänä asiana, keskustelun ulkopuolelle jäävät ne yhteiskunnalliset toimenpiteet, joilla on vaikutusta pariutumismarkkinoiden toimintaan. Esimerkiksi hyvinvointivaltio ylläpitää sivutuotteena funktionaalista moniavioisuutta, eli seksuaalisten suhteiden kertymistä yksille ja samoille pelimiehille. Silloin naiset eivät ole pakotettuja valitsemaan aviomiehikseen töissä käyviä ”kunnon miehiä” (ks. kirjoitus Valtio aviomiehen korvikkeena)

Kun esitetään väite, että ”miesten seksin puute on ongelma”, naiset sanovat siihen usein vastaukseksi, että ”miten aiot ratkaista tuon ongelman? Pakottamalla naiset bordelleihin tai suhteisiin alempitasoisten miesten kanssa?” tai toteavat vihaisesti: ”Seksin puutteeseen ei kuole!” On syytä huomata, että vaikka jotakin asiaa sanoo ongelmaksi, se ei tarkoita sitä, että ongelmaan on olemassa helppoja ratkaisuja. Usein ratkaisut ovat sellaisia, että niille on mahdoton saada poliittista kannatusta.

Jos miesten seksin puute olisi yhteiskunnallinen ongelma, miten se voitaisiin ratkaista? Nuoremmissa ikäluokissa on miesenemmistö aina 50-ikävuoteen saakka, jota muun muassa miesenemmistöinen maahanmuutto huonontaa edelleen. Suuri osa nuoremmista miehistä on pakotettu selibaattiin, koska naisia ei yksinkertaisesti riitä kaikille. Eräs tapa vaikuttaa miesten seksin puutteeseen olisi pariutumismarkkinoiden lukumääräsuhteen muuttaminen naisvoittoisemmaksi. Mitä enemmän yhteiskunnassa on naisia suhteessa miehiin, sitä suuremmaksi käy miehille suuntautuva seksin tarjonta. Toinen tapa vaikuttaa olisi ylempitasoisten miesten seksisuhteiden määrän rajoittaminen periaatteella ”yksi nainen yhtä miestä kohden”. Kyseessä olisi silloin eräänlainen seksuaalisosialismi, jossa seksuaalisesti rikkaita miehiä ”verotettaisiin”.

Sarmaja kirjoittaa ”tosiurpojen” tilanteesta seuraavasti:

• Kulttuurimme yksiavioisuus on demokratiaa: urpojen enemmistö on äänestänyt harvalukuiset pekat nurin. Mutta menestyjä-pekat ovat ovelia: he harrastavat peräkkäistä yksivaimoisuutta. He ovat sarja-avioitujia eli he vaihtavat ajan ja synnytysten kuluttaman vaimonsa nuorempaan. Tyhmät urpot eivät huomaa matematiikan armotonta lopputulosta: nuorista naisista, rumistakin, tulee pula. Ja tämän kaiken kerrannaisvaikutuksena syntyy yhteiskunnan alimmalle portaalle yksinäisten miesten, tosiurpojen, synkeä joukko.

Miesten seksin puutteen määrittyminen yhteiskunnalliseksi ongelmaksi on viime kädessä poliittinen kysymys. Vaikka miesten seksin puute on miesten suurin henkilökohtainen ongelma, sitä on vaikea tai mahdoton saada yhteiskunnalliseksi ongelmaksi, koska asialle ei löydy riittävästi kannatusta. Miehen pitääkin kärsiä ongelma omissa nahoissaan tai tehdä riittävästi työtä nostaakseen seksuaalista markkina-arvoaan, jolloin joku muu mies tipahtaa saamattomien kastiin hänen sijalleen. Yhteiskunta ei auta miestä seksin saamisen projektissa, vaan päinvastoin, monet yhteiskunnalliset muutokset ovat nostaneet miesten seksuaalisten suhteiden hankinnan hintaa entisestään.