Kirkkoon kuulumattomat - miten selitätte kummiksi pyytävälle sukulaiselle?

[Melko uskomaton tyyppi]

En ole moneen vuoteen kuulunut kirkoon, mutta asiasta en ole tehnyt mitään numeroa, eli oikeastaan kukaan ei asiasta tiedä. Koko muu suku on jäseniä, ellei sitten joku muukin "salaile" asiaa. Vain muutaman kerran, kun joku tuttu on jostain syystä asiasta suoraan kysynyt, niin olen rehellisesti vastannut, että en ole jäsen. En halua valehdella, mutta en halua kenellekään tuputtaakaan asiaa (ja täytyy sanoa, että jotenkin myös vähän inhottaa nuo eroa kirkosta kampanjatkin...).

No joo, asiaan, eli nyt on vähän vaarana, että saattaa tulla kysytyksi sellaisten sukulaisten lasten kummiksi, jotka ovat jossain määrin uskonnollisia. Nyt en yhtään tiedä, miten tämmöiset sitten suhtatuu, kun joutuisin tästä tehtävästä kieltäytymään. Uskonnollisten ihmisten suvaitsevuus erilaisia kohtaan kun on joskus vähän niin ja näin. Pelottaa, että tulisiko siitä jopa jonkinlainen välien viileneminen tms. Minkälaisia kokemuksia teillä on tämmöisistä tilanteista? Kannattaako ruveta jotenkin perustelemaan omaa valintaansa, vai miten asiassa kannattaisi edetä? Voin hyvin kuvitella, että se olisi tosi outo tilanne kysyjälle, kun yleensä kai varsinkaan sukulaisten kummipyynnöistä ei ole tapana kieltäytyä, eli eihän kysyjä ole ehkä lainkaan varautunut kieltävään vastaukseen.

Tämmöisiä tässä pohdiskelen

 

[Keittiönoita]

Mä en kuulu kirkkoon, mutta en ole ollut vastaavassa tilanteessa. Sanoisin niinkuin asia on eli kiittäisin luottamuksesta, mutta en kelpaa kummiksi, koske en kuulu enää kirkkoon. Muut selitykset - ellei teillä jo ole liutaa kummilapsia - kuullostaisivat tekosyiltä.

 

[Turbojurpo]

Sano vain, ettet kuulu kirkkoon ja voit tulla korkeintaan haltiakummiksi. Jos kirkkoon kuulumattomuuden syitä penätään, niin veron kaihtaminen kelpaa aina syyksi.

 

[Kukka]

Sanot suoraan, ettet kuulu kirkkoon.

 

[Keittiönoita]

Jos kirkkoon kuulumattomuuden syitä penätään, niin veron kaihtaminen kelpaa aina syyksi.

Tai että kirkko on nykyään niin maallistunut. Pitäisi kelvata selitykseksi kirkosta eroamiseen fundamentalistisimmallekin kristitylle.

 

[Non compos mentis]

Meidän suvussa väkeä on eronnut kirkosta ja jotkut myös liittyneet siihen (eivät takaisin, vaan sellaiset, jotka eivät ole aiemmin olleetkaan jäseninä.). Ei meillä ainakaan kukaan sen ihmeemmin karsasta erilaisia ihmisiä, kukin tekee miten lystää.

Veljeni olisi minusta kummin halunnut pojalleen, mutta ei sitten edes kysynyt, kun tiesi taustani. Entä jos sanoisit, että et kuulu kirkkoon, joten et voi olla kummi, mutta voit lupautua olemaan jotain muuta lapselle. Voihan sinut nimetä muulla tavoin lapsen elämän kantavaksi taustavoimaksi, jolla vain ei ole niitä uskonnollisen opetuksen velvoitteita.

Erilaisia nimikkeitä on nimiäisissä kuultu näille tyypeille; on sitten tukihenkilö, kummatäti/-setä tms.

 

[.]

kyllä kirkkoon kuulumatonkin voi olla "kummi" vaikkei sitä virallisesti mihinkään kirjoihin merkitäkkään. Meillä veljeni ei kuulu kirkkoon ja on silti kummina pojallemme ( kastetoimituksessa ihan muiden mukana seisomassa, mutta ei sannut kummikirjaa ) Samoin mieheni ei kuulu kirkkoon ja muutama kk sitten tuli kummiksi kanssani siskoni pojalle, että näin Meillä näitä kirkkoon kuulumattomia kummeja sanotaan haltijakummeiksi.

 

[vieras]

Mun mielestä ei tarvitse edes kieltäytyä sinänsä.Tai siis voisit olla lapsen epävirallinen kummi kuitenkin,mikäli vanhemmat sut kuitenkin kummiksi haluavat.Eikä sun tarvitse mun mielestä selitellä omia valintojasi.Mä ainakin kunnioitan jokaisen omaa ratkaisua erota kirkosta tai kuulua kirkkoon.Joskus itse pyysin yhtä ystävääni lapseni kummiksi ja hän ilmoitti suoraan,että niin joo muuten,mutta en kuulu kirkkoon.Hetken siinä oli monttu auki kun yllätyin vaan asiasta,mutta sitten pyysin,että osallistuisi kuitenkin kastajaisiin ja me nimettäisiin hänet epäviralliseksi kummiksi.Mä kun olen tällainen erilainen tyyppi,enkä nykyään sido kummiutta mitenkään kirkkoon.Kummi tarkoittaa mulle ihmistä,joka tulee kuulumaan läheisesti lapsen elämään tukijana siinä missä me vanhemmatkin.Joten siis,ystäväni on nyt epävirallinen kummi lapsellemme eikä eroa mitenkään virallisista kummeista. =)

Eri asia tietenkin on,jos vanhemmat pahastuvat asiasta jotenkin tai todella pitävät kummiutta uskontoon liittyvänä "virkana"..

 

[Olivia83]

Voihan lapselle mennä kuitenkin vaikka haltijakummiksi tms. eli olet ihan yhtäläinen kummi kuin muutkin kummit, mutta et vain ole kirkonkirjoissa.

 

[Turbojurpo]

Jos kirkkoon kuulumattomuuden syitä penätään, niin veron kaihtaminen kelpaa aina syyksi.

Tai että kirkko on nykyään niin maallistunut. Pitäisi kelvata selitykseksi kirkosta eroamiseen fundamentalistisimmallekin kristitylle.

Juu, naispappeuskysymys esimerkiksi käy hyväksi syyksi. Kunhan vielä unohtavat kysyä, että vastustaako vai kannattaako sitä

 

[vieras]

Mun ystävä oli eronnu vaivihkaa kirkosta ja kun pyysin kummiksi hän sanoi että ei kelpaa kirkon kummiksi mutta muuten ilomielin tulee. Ja tulee olemaankin mein lapsen kummi vaikkei kirkkoon kuulukaan.

 

[senkus alat kummiksi]

Voithan sanoa, että alat oikein mielelläsi kummiksi, muttet virallisessa kristityssä mielessä. Kyllä mä tiedän monia kummeja, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Ja hei, moniko virallisistakaan kummeista oikeasti huolehtii lapsen kristillisestä kasvatuksesta...

 

[vieras]

Minä sanoisin etten kelpaa kummiksi, koska en kuulu kirkkoon.

Minusta tuo on ihan riittävä, kelpo selitys. Siitä poikii tod.näk. lisää kysymyksiä kirkkoon kuulumattomuudesta, mutta sittenpä tulee sekin selväksi. Ja eiköhän se ole sinun oma asiasi, jos siitä joku ottaa nokkiinsa, niin taitaa olla hänen oma ongelmansa.

Itse lisäisin vielä tuohon että tulisin mielelläni kummiksi, mutten kelpaaa. Ja tarkoitan todella tuota, ihan mielelläni hoitaisin kummin tehtäviä, sillä olen kyllä kristitty, en vain kuulu evankelisluteriaiseen kirkkoon.

 

[vieras]

Voi kuule, eiköhän se kirkkoon kuulumattomuus tänä päivänä ala olla aikas yleistä, suvussa kuin suvussa. Ja eihän se kirkon jäsenyys kerro yhtikäs mitään ihmisen uskosta, eihän kaikki uskovaisetkaan ole ev.lut.kirkon jäseniä. Sinuna minä kertoisin rehellisesti asiasta sitten jos ja kun kummiksi kysytään. Samaan hengenvetoon sinulla ei ole mitään velvollisuutta antaa selityksiä asiasta, mutta tietysti jos ovat kiinnostuneita ja kysyvät, voit kertoa todelliset syyt eroamiseen. Jos siitä välit viilentyvät, sehän ei sinun vikasi ole missään tapauksessa, vaan on kyse näiden muiden suvaitsemattomuusesta.

 

[Melko uskomaton tyyppi]

Kiitos kommenteistanne. Uskoisin, että haluavat "perinteisen kummin" ja voi olla myös niin, että tarvetta on nimenomaan saada se vaadittava määrä virallisia (2?) täyteen...

 

[Pajukko]

Minulla taas uskovaisista on sellainen kuva, että ovat hyvinkin suvaitsevaisia. Turhaan pelkäät moista. Olet valintasi tehnyt ja sanot, että et kuulu kirkkoon.

 

[vieras]

Me emme kuulu kirkkoon ja meitä pyydettiin keväällä pienen pojan kummeiksi. Sanoin heti ihan suoraan, että tosi mielellämme tulisimme mutta emme valitettavasti kelpaa kummeiksi, koska emme kuulu kirkkoon. Ei ollut ollenkaan nolo tai kiusallinen tilanne. Lapsen vanhemmat totesivat siinä, että heitä asia ei haittaa ja kysyivät, olisimmeko silti halukkaita tulemaan epävirallisiksi kummeiksi ja niin asia sovittiin. Pidän itseäni tämän ihanan pienen pojan kummitätinä, vaikka virallisesti en sitä olekaan.

 

[vieras]

Minusta sitä kirkkosta eroamista ei tarvitse edes selitellä millään veroilla tai kirkon maallistumisella. Itseltäni ei ole kukaan alkanut edes tivata mitään syitä. Olen vain sanonut etten kuulu kirkkoon.

 

[cothis]

Mä en kuulu kirkkoon, mutta en ole ollut vastaavassa tilanteessa. Sanoisin niinkuin asia on eli kiittäisin luottamuksesta, mutta en kelpaa kummiksi, koske en kuulu enää kirkkoon. Muut selitykset - ellei teillä jo ole liutaa kummilapsia - kuullostaisivat tekosyiltä.

Peesaan tätä. Rehellisyys maan perii

 

[hoya bella]

Olen sanonut niinkin yksinkertaisesti kuin etten kuulu kirkkoon. Ja sillä sipuli, ei sitä tarvi alkaa perusteleen miksei kuulu tai kysyjän vetää hernettä nenuun.

 

[vieras]

Itsekään en kuulu kirkkoon enkä siksi ryhtyisi edes epäviralliseksi kummiksi. Sen sijaan läheisen perheen lapselle voisin mielelläni sitoutua olemaan lämmin ja läheinen erityinen aikuinen, joka myös muistaa lasta merkkipäivinä ym.

 

[hei]

En ole vielä eronnu kirkosta, mutta teen sen vielä tämän vuoden puolellla. Mutta eipä siinä ihmeempiä, muutenkin olen jo sanonut, että en ota lisää kummilapsia, vaan keskityn niihin, jotka mulla jo on. Osaan siis kieltäytyä kummiudesta muutenkin. =)

 

[nn]

kiittäisin luottamuksesta, mutta en kelpaa kummiksi, koske en kuulu enää kirkkoon.

Peesaan tätä. Rehellisyys maan perii

Näin mäkin tekisin.

 

[vieras]

Voithan sanoa, että alat oikein mielelläsi kummiksi, muttet virallisessa kristityssä mielessä. Kyllä mä tiedän monia kummeja, jotka eivät kuulu kirkkoon.

Ja hei, moniko virallisistakaan kummeista oikeasti huolehtii lapsen kristillisestä kasvatuksesta...

Minä en tarjoutuisi oma-aloitteisesti miksikään epäviralliseksi kummiksi, jos sukulaiset ovat itse uskonnollisia. Tai oikeastaan en tarjoituisi sittenkään, vaikka eivät näkyvästi uskonnollisia olisikaan. Jos itse ehdottaisivat epävirallista kummiutta, niin suostuisin tietenkin.