kissa pirulainen

[Ellinoora]

Äh, ongelmia parisuhteessa.

Olemme suhteellisen uusi pari eli yhteiseloa takana ½ vuotta. Oikeastaan välittömästi seurustelun aloittamisesta olemme asustelleet luonani. Mies osti asunnon ja remontoi sitä muutaman kk. Nyt oli tarkoitus alkaa viettää parisuhdettamme asumalla vuoroviikoin asunnoissamme (minunkin asuntoni on oma ja uusi).

Ongelmana on lemmikkini. Mies ei ole vielä puolessa vuodessakaan tottunut siihen että kissat ovat yöeläimiä ja välillä valitettavasti tulee yöllisiä herätyksiä kissan hiipparoidessa ympäri kämppää. Sitäkään mies ei ole ymmärtänyt että kissat kiipeilevät ja mikäli esim. ruuveja on pöydällä, niin niillä aletaan leikkiä ja öiseen aikaan siitä syntyy meteliä. Olen ehdottanut hänelle lipastoa pikkutavaroille, tai että ostaisin joitain säilytyslaatikoita tms niille pikkutavaroille. Kuulemma hän ei kissan vuoksi ala asuntoaan sisustaa, koska ei itse kissaa omista. Nyt minun pitäisi opettaa kissani siihen että miehen asunnossa ei makuuhuoneeseen yöllä pääse, ovi kiinni. Ne jotka kissoja tuntevat, tietävät mitä mieltä ne ovat suljetuista ovista, varsinkin kun se ruokakone (minä) olen oven toisella puolella.

Jotenkin tuntuu että jos myönnyn näihin miehen vaatimuksiin, menetän osan itsestäni, sillä kissani on luonnollisesti minulle tärkeä. Olen mielestäni joustanut erittäin paljon miehen vuoksi, kouluttanut kissaa ja antanut miehelle huomiota (autoin remontissa joka päivä töiden jälkeen 3kk, muutosta puhumattakaan, pikku romanttisia juttuja, hyvää ruokaa jne), mutta kun ei niin ei. Arvatkaa paljonko minä olen huomiota saanut? Syynä miehen vaativa työ ja remontti (tottakai minä sen ymmärrän!).

Viimeinen niitti taisi olla se, kun miehellä oli vanha lankapuhelimensa yhdessä avolaatikossa, johto roikkuen boxin ulkopuolella... Kissahan puri kyseisen johdon poikki. Ei sitä puhelinta enää käytetä muutenkaan, kunhan odotteli vintille menoa, mutta silti. Koskaan aiemmin kissa ei ole tuhonnut paikkoja, eikä minunkaan luona ole yksikään johto, seinä tms vahingoittunut (kasvit kylläkin).

Vielä yksi pointti. Mies itse nukkuu erittäin levottomasti, pyörii, puhuu unissaan (ottaa minusta keskellä yötä kiinni ja selittää jotain siansaksaa), välillä kuorsaa,... Voitte kuvitella kuinka hyvin minä nukun hänen kanssaan. Tottahan toki minä olen valmis kestämään näitä hänen aiheuttamiaan yöllisiä herätyksiä, koska haluan olla hänen kanssaan. Kissan riehumisiin en enää oikeastaan lainkaan herää, koska olen tottunut niihin.

Mitä tehdä miehen kanssa? Miten saada oma äänensä kuuluviin ja kertoa että mies on minulle tärkeä, etten puolusta kissan tekoja vain koska kissa on minulle tärkeämpi kuin mies? Että minäkin haluaisin huomiota enkä jatkuvia tappeluita kun kissani teki viime yötä sitä ja tätä ja mies on väsynyt? Tossut vastakkaisiin suuntiin vai?

 

[mesehese]

Ainakin nukkumisongelmaan on ihan yksinkertainen ratkaisu: earit. Olen itse erittäin herkkäuninen ja ""löysin"" earit n. vuosi sitten jonka jälkeen ei ole ollut ongelmia.

Onhan mies sinun kanssa alettuaan tiennyt kissasta ja varmasti tietää myös sen, että kissa on sinulle tärkeä. Kyllä minunkin mieheni oli aluksi vähän negatiivinen kissastani mutta kissa sulatti hänenkin sydämen. Tosin kissa tulla tupsahti meille kun asuimme jo yhdessä.

Toivottavasti saatte ongelman setvittyä!

 

[Kissallinen]

<<Ne jotka kissoja tuntevat, tietävät mitä mieltä ne ovat suljetuista ovista, varsinkin kun se ruokakone (minä) olen oven toisella puolella.>>

Tunnen kissat ja ne eivät välitä vähääkään siitä kun niitä ei päästetä makuuhuoneeseen öisin. Ei niiden paikka siellä olekaan, joten ukkosi vaatimus on aivan kohtuullinen.

 

[Niinpä]

Sehän riippuu siitä, mihin ne kissat oikein alunperin opetetaan.

Itse henkilökohtaisesti en kissaa taloomme ottaisi mistään hinnasta juuri meteliongelman ja hajottelun takia.

 

[ap]

Jos kissa oppii minun luonani siihen että joka huoneeseen on pääsy ja öisin voi nukkua minun jaloissani, on kovin vaikeaa saada eläimen päähän mahtumaan että miehen luona taas ei saa tulla omistajansa jalkoihin nukkumaan. Ja tiedän kyllä taloja (huom, ei kaksioita), joissa kissoja ei päästetä makuuhuoneeseen, mutta niissä taloissa kissoilla on seuraa esim toisistaan, muista talossa asuvista, tai kyseiset kissat viettävät ulkokissan elämää. Minun kissani on sisäkissa, jolla ei ole muita seuralaisia kuin minä. Jos kissani viettää päivät yksin minun ollessa töissä, en mielestäni voi lemmikiltäni vaatia yksinoloa myöskin yöt. Lemmikit vaativat myös huomiota ja läheisyyttä...

Oma syynsä jääräpäisyydessäni tässä asiasta voi myös olla lapsuudellani, jolloin totuin siihen että sängyssäni vietti minun lisäkseni yönsä myös 1 koira ja 2 kissaa. Jotenkin olen tainnut tottua yöllisiin eläinten aiheuttamiin ääniin...

 

[Inhorealisti]

Minulla on ollut lähes koko elämäni ajan kissa, yhteensä 3 mouruajaa. Kissan paikka ei ole makuuhuonessa. Piste. Kissa kyllä oppii muutamassa yössä, että makuuhuoneen ovea on turha raapia, eikä kissa muutoinkaan ole varsinainen laumaeläin.

Jep, jääräpäisyytesi saattaa hyvinkin juontaa juurensa lapsuudestasi. Nyt vastassasi vain on toinen aikuinen ihminen, etkä sinä voi tehdä tässä asiassa mielesi mukaisesti. Et sinä siihen oikeutta hankkinut kokkaamalla ja remontoimalla.

Jos minä kirjoittaisin vastaavan tarinan, Ellit kirkuisivat kuorossa, että kissa on minulle tärkeämpi kuin vaimoni. Että sietäisi kirkua sinullekin.

 

[Cat-Man]

Minullakin on kissa - leikattu naaras. Jos luokseni tulee vieraita, joita kissa häiritsee yöllä, laitan sen kylppäriin hiekkalaatikon, ruokakupin ja vesikipon kanssa yöksi. Kyllä se siellä pärjää. Jonkin verran se kritisoi asiaa, mutta pitää kissankin joskus joustaa. Tehkää samoin.

 

[yks]

Ymmärrän turhautumisesi, kun olet odottanut remontin jälkeiseltä suhteelta paljon !

Häiriintyikö mies myös sinun asunnossasi kissan äänistä vai protestoiko hän kissasta vain omassa asunnossaan?

Selvästi sinä olet yrittänyt hoitaa oman osuuden lipaston ostamisella yms., että hyvin olet huomioinut miestä ja hänen viihtyvyyttään

Ainoa, mitä ihmettelen, että eikö mies ole mitään valittanut siitä, että kissa tosiaan nukkuu sängyssänne?

Sen voi vaatia, että kissa ei nuku samassa sängyssä. Ja jos makuuhuoneen ovi olisi kiinni, mies ei huomaisi helposti ruuvien putoamisia pöydiltä, yms.

Kissalle pitäisi hankkia virikkeitä myös miehen asuntoon: raapimispuu, yms. ja oma nukkumapaikka.

Kissa oppii helposti, että eri asunnoissa on eri säännöt !

Kissasi ikää et kertonut, mutta vanhetessaan ne rauhoittuvat - yleensä

Kuten cat-man kertoi, kissa saattaa kritisoida uusia tapoja, mutta sopeutuu kyllä niihin ajan kanssa.

Myös vanha kissa oppii uusia tapoja ja sen, että joku ovi on suljettuna. Voitte harjoitella aluksi niin, että sinä oletkin olohuoneessa ja makuuhuoneen ovi kiinni ja aina, kun kissa yrittää raapia kiinni olevan huoneen ovea, komennat sitä. Aluksi ovi olisi kiinni, olipa ""ruoka-automaatti"" sen takana tai ei.

Lisäksi voithan aina antaa ruuan kissalle ennen makuuhuoneeseen menoa, eikä koskaan heti sieltä pois tullessasi, niin kissa ei miellä oven avaamista ruokailuun, eikä siten sillä olisi tarve saada ovea raapimalla sinua aikaisemmin pois sieltä...

 

[ap]

Kissani ei häiritse minun asunnossani nukkumista kovinkaan paljoa, koska olen minimoinut makuuhuoneen leikkimahdollisuudet. Huoneessa ei ole siis irtoesineitä (kirja tai kännykkä yöpöydällä ei herätä metsästysvaistoja).

Molemmissa asunnoissa on raapimispuut, leikkihiiriä, aplloja,... Mutta ei kissa yksinään jaksa montaa tuntia leikkiä, mikäli se tietää että asunnossa on muitakin.

Kissa ei nuku koko yötä ja aina sängyssä, vaan välillä sängyn alla, tietokoneen päällä, matolla, vaatekaapissa,... Mutta se kissa haluaa olla lähellä minua. Jos se nukkuu sängyssä, on paikkana minun jalat (mies pyörii, heiluu, potkii,...). Ja päivisin kotona ollessani kissa nukkuu tai loikoilee paikassa, josta näkee mitä minä teen.

Minulla on aiemminkin ollut kissoja, joten tiedän että tämä versio on hiukan normaalia sosiaalisempi ja vaativampi (itämainen, mikäli se jotain selittää), mutta itsehän valitsin. Sitäpaitsi kissa oli silloin alussa villimpi, nyt se on leikattu ja siten rauhoittunut.

Jotenkin tuntuu, että mikäli ottaa lemmikin, niin siitä on pyrittävä huolehtimaan parhaalla mahdollisella tavalla. En oikein ymmärrä sitä että otetaan lemmikki, jota ei pidetäkään lähellä, vaan kohdellaan kuin tuotantoeläintä...

 

[Satu]

Siitä, että sulkee kissan makuuhuoneen ulkopuolelle yön ajaksi, on pitkä matka tuotantoeläimeksi.

Mulla on kaksi kissaa ja meillä on selvät säännöt eläimille, joita ne noudattavat (ja jotka ne oppivat ihan helposti):
-yöllä ei hilluta eikä leikitä. Kissat nukkuu yön läpeensä.
-pöydille ei ole asiaa. Esim ruuvit saavat olla ihan rauhassa keittiön pöydällä.
-makkariin ei ole asiaa. Ei meillä tarvitse edes sulkea makkarin ovea yön ajaksi, kissat tietävät, että se ei ole niiden paikka.
-puhelimen johtoja ei syödä, niinkuin ei muitakaan
-elektroniikkalaitteisiin ei ole menemistä ja vielä:
-sohvalle eivät saa mennä, ellei siinä ole peittoa.

Meidän kissat kyöhnäävät jaloissa heti, kun herätään ja niitä hellitellään pari tuntia ennen töihin menoa, sekä illalla. Se riittää ihan hyvin. Ei kissa kaipaa mitään öisiä hellittelyjä tai jalan vieressä nukkumista. Ethän sinäkän tarvitse miehesi jalkaa pääsi alle pystyäksesi nukkumaan. Puhdas tottumiskysymys.

On virheluulo, että kissan opettaminen olisi mahdotonta. Samalla lailla se oppii kuin koirakin. Opettaminen on vähän työläämpää, mutta ei läheskään niin vaativaa kuin esimerkiksi saksanpaimenkoiran koulutus.

Alkuperäinen taitaa olla tyypillinen kissanomistaja, jolla ei todellisuudessa ole hajuakaan eläimen pidosta. Miehesi on ihan oikeilla linjoilla kissasi, eläimen, suhteen. Nyt on vain sinun tehtäväsi miettiä kumman haluat: miehen vai kissan.

 

[Minusta]

Ap vaikuttaa juuri sellaiselta, joka ei tajua eläimen ja ihmisen eroa.
Se on tytöillä tyypillistä.

Myöskin tuo on täällä palstallakin yleistä, että joku esittää ongelman, esim. kissoista, niin kun siihen tulee muutama vastaus, niin ap alkaa puolustelemaan tyyliin.

""Meidän kissalla on raapimispuu, poikaystäväni ei huuda, hän vain sanoo, ja suhteemme on todella lämmin. En ole missään vaiheessa väittänyt, että kissa olisi oikea ongelma. Se on mustavalkoinen ja syö kalaa, menee nukkumaan urkkaruudun jälkeen, minä en ole eläinrakas, vaan normaali ihminen, ja osaan kyllä kouluttaa kissankin.""

Ei se kellään kiinnosta, eikä kukaan meistä tunne sua, eikä sun tarvii täällä puolustella. Mitä tohon voi enää sanoa, jos joku heittää mielipiteen, niin se perustuu siihen viestiin , minkä alunperin heitit. Turha sitä on käydä korjailemaan

Itseasiassa ap on todella rasittava vänkääjäluonne, taitaa olla niin, että jäät väittelemään sen kissan kanssa.

Jos minä olisin mies, niin en tollasta vänkkyröintiä jaksaisi livenä olla todostamassa.

 

[kissavihaaja]

Kyllä minäkin miehen kuorsailut kestäisin, kyseessä on ihminen! Mutta jos joku väsynyt katti roikkuis varpaassa yöllä, heittäisin sen parvekkeelta menemään. Mielipiteeni johtuu ehkä siitä, että en tiedä vastenmielisempää eläintä kuin kissa!

 

[ap]

Satu;

Kuten itse kirjoitat, sinulla on kaksi kissaa. Niistä on toisilleen seuraa, joten niistä on vähemmän ""harmia"" omistajilleen, ne viihtyvät ja leikkivät keskenään, eivätkä vaadi huomiota kuten yksinäinen sisäkissa. Ja kuten kirjoitin jo aiemmin, minulla on ollut muitakin kissoja, joten tiedän kyllä miten kissa koulutetaan ja millaisia ne voivat olla.

Säännöistä;
- kissan voi opettaa olemaan hyppimättä pöydillä silloin kun omistaja on paikalla ja hereillä. Kissat ja koirat touhuavat aika paljon kiellettyjä asioita silloin kun silmä välttää...
- puhelimen johtoja tms muita johtoja ei syödä (jos sellaista kerran sattuu, niin miten hoitaisit asian?),
- Eipä tuo kissa ole tähän mennessä vielä elektroniikkalaitteisiin sisälle tunkenut, istuu joskus harvoin television päällä tai tietokoneen ruudun päällä, en näe pahana tai pois kitkettävänä käytöksenä,
- sohva on ostettu sellaisella materiaalilla, mikä kestää kissan kynnet, minun omat sotkut ja aika paljon muitakin sattumia (pestävää ja kestävää kangasta).
- niin juu, ja kissan kanssa ei leikitä öisin, sitä ei hellitä tms, mutta jos mies hermostuu siihen keskellä yötä, oppii kissa sen että siitä saa edes jotain huomiota...

Joka tapauksessa, koulukuntia ja mielipiteitä on monia. Henk.koht. en välitä miellyttämishaluisista koirista, vaikka sellainen olisikin helppo ja koulutettava lemmikki. Pidän ja nautin siitä että kissani on itsepäinen pirulainen.

Tässä nyt onkin kysymyksessä se, miten saan miehen hyväksymään koko paketin? Tähän mennessä taitavat earit olla paras ehdotus.

 

[samaa mieltä!]

Hitto vie, kissat on mun mielestä ihania, mutta on se kyllä perkele, jos kissa määrää elämästä.

Mun siskolla on kissa, joka puolivuotiaana pentuna hyppi ihan täysin silmille, tiputteli tavaroita yöllä jne.

Asuessani siskon luona (joka ei osannut sanoa kissalle ei)
tein niin, että jos kissa herätti minut yöllä hiippailemalla ja hyppimällä pitkin asuntoa, nousin ylös ja annoin sellaisen rähinän, että kissa juoksi häntä paksuna sohvan taaksi.

Rähisin sille että SAATANA ON SE KUMMA, ja läpytin käsiä yhteen , niin että kissa säikähti. Juoksi muutaman askeleen perässä, ja kun kissa jäi kyyhöttämään nurkkaan, painelin takaisin pehkuihin , ja panin oven kiinni perässä.

Seuraavana aamuna tuli kissa ihan muina miehinä puskemaan minua, oli ihan niinkuin kissa terveestä perheestä , mutta ei tule mulle vittuilemaan enää.

Yörauha löytyi, varsinkin se, että sulkee katin yhteen huoneeseen yöksi, niin ei se montaa yötä jaksa naukua, se oppii että nyt ollaan täällä,

ja kissa on sellainen , että sillä kyllä tulee uni silmään, ei tarvi olla huono omatunto ihmisellä,jos vähän unirytmin löytymisessä avittaa kattiriepua.

 

[laita earit]

Et herää sitten esim. tulipaloon tai murtoveikkoihin. Nukkua puksutat vain, ja kaikki kissan takia.

Kyllä ihmisen pitää voida pitää korvansa auki.

 

[Satu]

Sen paremmin puuttumatta enää parisuhteeseesi, haluan vain kommentoida muutamaa kohtaa vastauksessasi.

Kissani eivät hypi pöydille edes päivällä, kun olemme poissa. Näkisihän sen pöytäliinalla olevista kissankarvoista. Kissani eivät oikein siedä toisiaan, joten eivät leiki keskenään. => heistä ei ole toisilleen seuraa.

Onnea vaan yrityksellesi laittaa miehesi pitämään eareja joka yö, kun olette porukalla hänen luonaan.

 

[Pötyä]

Vai ei muka heräisi palohälyytyssireenin ääneen earit korvissa? Et ole tainnut eareita koskaan kokeillakaan!

Itse käytän noita vaahtomuovisia apteekista saatavia kertakäyttöisiä korvatulppia joskus, ja ne vaimentavat juuri sopivasti esim. miehen kuorsauksen tai viereisestä huoneesta kuuluvan telkkarin äänen, mutta kovia ja läpitunkevia ääniä ne eivät todellakaan estä kuulemasta! Itse esim. kuulen herätyskellon äänen viereiseltä yöpöydältä earienkin läpi, eli ei ongelmaa tästäkään asiasta.

Alkuperäiseen kysymykseen: Kissan voi kyllä opettaa olemaan toisessa huoneessa oven takana öisin, jos se saa muuten tarpeeksi ihmisen huomiota. Tämä taitaisi olla paras vaihtoehto, jos mies on kerran mukava eikä muuten karsasta kissaa kuin öisen metelin takia, eli et harkitse hänen vaihtamistaan. Kuinka muuten aiotte joskus asua samassa asunnossa? Eihän niitä eareitakaan joka yö jaksa pitää, ja huonosti nukutut yöt kyllä laskevat parisuhteen tunnelmaa tuntuvasti.

 

[yks]

Epäilen, että miehesi kissa-vihamielisellä asenteella hän ei eareja käytä, sillä jos hän ei suostu lipaston ostoon tai laittamaan ruuveja piiloon, niin miksi tunkisi mitään korvaansa kissan takia !

Helpottaisiako sitten se, että teillä olisi kaksi kissaa ja makuuhuoneen ovi kiinni ? tai portti niin, että kissoille se olisi rajattu alue, mutta näkisivät sinut...

Tai kissa makkariin , eikä mitään virikkeitä, sittenhän se nukkuisi yön teidän kanssa, jos se ei miestä häirinnyt... Vai häiriintyykö mies hiekka-astian raapimisesta?


Sinun pitäisi ratkaista ensimmäinen ongelma vyyhteen purkamiseksi. Pystytkö sinä nukkumaan ilman kissaa ?

Jos et, niin asia on selvä, mutta muussa tapauksessa voisitte kokeilla sitä ""makuuhuoneen ovi kiinni"" -systeemiä...

Tai kysy mieheltäsi, onko hänellä mitään ehdotuksia.

Kerro auttoiko mikään

 

[Adolfille]

Tiesitkö, että monet maailmanhistorian diktaattoreista ovat ajatelleet samalla lailla kuin sinä: Hekään eivät ole voineet sietää kissoja!

Olet siis varsin loistavassa seurassa: Hitler, Mussolini, Ceaucescu... Hitler ei tosin voinut sietää juutalaisiakaan.

 

[niin juuri]

Tiesitkö , että monet historian diktaattorit, ovat henkisesti köyhiä ääliöitä, kuten sinä, kissanpyllynnuolija. Olet hyvässä seurassa.

 

[helöö]

Voi jeesus teitä...alkuperäinen viesti on ihan asiallinen! Itse omistan itämaisen kissan ja ne todella ovat melkoisen vilkkaita ja seurallisia, mutta aivan ihania kavereita jos seurallisen kissan haluaa. Meillä kisu välillä yöllä metelöi (tiputtelee tavaroita yms.) mutta so what? Herään siihen ja käännän kylkeä. Kun olen kissan hankkinut siedän näitä pieniä häiriöitä myös. Eikä todellakaan haittaa yhtään!!! Onneksi olemme molemmat kissaihmisiä....Joten ""alkuperäinen"" reippaasti vaan keskustelemaan ja muista ottaa myös miehesi mielipide ja toiveet huomioon. Kyllä se kissa oppii myös makuuhuoneen ulkopuolella nukkumaan, tee sille vaikka peti olohuoneeseen. Koita kertoa hänelle, että todella pidät kissastasi ja että se on sulle erittäin tärkeä ja eläimen kanssa kun elää, niin kaikennäköistä pientä arvaamatonta voi sattua eikä se ole maailman loppu! Jos tulee tiukka tilanne, niin ehdottomasti valitset kissasi!! Mutta muista...kompromisseilla pääsee pitkälle. Voi kyllä olla vaikea elää yhdessä jos toinen ei ole ollenkaan eläin tai kissaihminen. Meillä olin hankkinut kissani puoli vuotta aikaisemmin ennekuin tapasin mieheni, mutta hän osoittautuikin todelliseksi kissafaniksi.

 

[kajakutti]

Niin, yks taisikin osua ongelman ytimeen: Pystytkö sinä nukkumaan ilman kissaa? Ehkäpä tarve onkin sinusta lähtöisin, haluat tuntea olevasi korvaamaton etkä voi luopua illuusiosta ettei kissasi muka pystyisi nukkumaan ilman sinua. Kissasi on eläin, eikä sen ensisijainen tehtävä ole tuntea emotionaalista kiintymystä johonkin ihmiseen, vaan syödä, nukkua ja lisääntyä, ja pitää yllä metsästystaitoja leikkimällä.
Miehesi on jo tehnyt myönnytyksen laskemalla katin luokseen, sinä voisit nyt kunnioittaa hänen kotiaan ja ymmärtää, että siellä toimitaan hänen ehdoillaan. Pitäisikö hänen nyt vielä ryhtyä jokailtaiseen ruuvirumbaan eli eikö hän saa omassa kotonaan kaatua väsyneenä sänkyyn silloin kun huvittaa keräämättä jokaista pikku irtoesinettä talteen lipastonlaatikkoon? Ja että vielä nukkuisi korvatulpat korvissa joka yö? Haloo! Tekeekö hyvää korville haudottaa niitä 1/3 elämästään tulpissa, jotka lisäksi keräävät likaa ja edesauttavat vaikun muodostumista...

 

[Hmmm]

Kielenkäyttösi kertoo sinusta aika paljon. Ei muuta kuin Heil... vaan ; )

Haluaisitko kenties kaasuttaa minut kissoineni elävältä? Aggressiosi vaikuttaa olevan sitä luokkaa.

 

[Ei eläimiä]

En itse pidä karvaisista lemmikeistä enkä oikein muistakaan. Akvaariokalat menevät. Ymmärrään miestäsi. Jotkut ovat eläinihmisiä, jotkut eivät. Eläinkysymys on suhteessanne ongelma. Uskon siihen, että kaikki ihmiset eivät vain voi sietää lemmikkejä kotonaan. Todennäköisesti miehesi on yksi heistä. Mielestäni tuohon pulmaan ei ole kuin yksi ratkaisu: luovu lemmikistä tai miehestä. Et saa molempia, sillä kuvauksesi perusteella miehesi on kaltaseni ihminen, jota alkaa eläin kyllä hiertää jossain vaiheessa liikaa.

Meillä ei ole eläimiä, vaikka mieheni rakastaa kissoja. Minä tai kissa -periaatteella on menty pian kymmenen vuotta. Meille ei tule myöskään eläimet kylään, mikä tietysti harmittaa kissallisia ja koirallisia ihmisiä, jos he eivät ymmärrä sitä, että kaikki eivät pidä lemmikeistä. Rinnastaisin kissakysymyksen tupakointiin: Antasitko miehesi sauhutella kotonasi, jos se olisi sinulle vastenmielistä, mutta miehesi ykkösharrastus? Luulen, että vaihtaisit miestä tai painostaisit miestä lopettamaan tai pakottaisit pihalle.

 

[näin on]

Pistä mies mäelle. Tuo vain pahenne ajan myötä.