Hae Anna.fi-sivustolta

kissan kuolema

Viestiketju osiossa 'Yliluonnolliset ilmiöt' , käynnistäjänä sureva, 04.11.2008.

  1. Miq Vierailija

    Vanha kissamme nukkui viime yönä pois, ihan rauhallisesti omassa kodissaan. Aamulla oli vielä täysin normaali, mutta illalla jotenkin voipunut ja sekava. Lähtö tuli kaikille yllätyksenä, mutta hyvä rakkaan lemmikin kannalta: sai olla kotona loppuun asti rakkaiden ympäröimänä ja nukahtaa onnellisena ja kivuttomasti ikiuneen.
    Yhtäkkisen poismenon myötä kukaan ei taida perheessämme vieläkään ymmärtää, ettei karvakaveri ole enää odottamassa kun tulet töistä kotiin, saati nukkumassa vieressä ja mukana arkipäivän touhuissa. Kotiin jää kaipaamaan ihmisten lisäksi myös koirakaveri, tällä hetkellä hauva on vähän hämillään miksi ihmiset ovat niin surullisia ja ihmettelee missä yksi lauman jäsenistä on.
    Itse en muista itkeneeni koskaan niin paljon kuin mitä tämän päivän aikana. On niin tyhjä olo, en ymmärrä miten tällaisesta surusta ihminen selviää... Ajan myötä, ilmeisesti. Nyt vaan tuntuu niin tyhjältä ja rikkinäiseltä, kuin osa itseäänkin olisi kuollut. Eläintä, pitkäaikaista perheenjäsentä, suree ihan yhtälailla kuin ketä tahansa kuollutta läheistä.
    Tuntuu että eläintä ei saisi surra niin paljon kuin ihmistä, vaikka ei surua ja surun kohdetta voi todellisuudessa laittaa arvo- ja määräjärjestykseen. Yhteinenkin, meidän tapauksessa perheen keskeinen suru on kuitenkin jokaisen itse koettava ja käsiteltävä. On ollu helpottavaa lukea täältä muiden kokemuksia.
    Voimia ja jaksamista kaikille rakkaan perheenjäsenensä menettäneille.
     
  2. Sem Voima kanssamme

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    23 334
    Saadut tykkäykset:
    20
    Kun suru on niin silloin suru surraan sitä arvottamatta sillä kun se koskettaa sydämen läheisiä niin se on läsnä olevaa ja sille on täysi aikansa.

    Voima olkoon sydänystäväsi energioissa ja olkoon tuleva Tie hänelle antoisa.
     

  3. Kun sellainen puhdassieluinen ystävä kuin eläin poistuu viereltämme, on ymmärrettävää että sitä kaipaa. Elämään jää silloin joksikin aikaa iso kuoppa juuri tämän rakkaan kohdalle kuten kirjoititkin.
    Onneksi onnea tuo se että on onnistunut varjelemaan eläimen elämän turhalta tuskalta ja se on voinut elää normaalin elämän jossa se on ollut rakastettu ja saanut tuntea arvonsa :)

    Voimia sinulle Miq kaipauksessasi. Tulee vielä hetki jolloin muut asiat täyttävät tyhjiön ja jäljelle jäävät muistot onnellisista hetkistänne, ilo siitä että olet saanut tuntea hänet ja jakaa elämäsi hänen kanssaan.
     
  4. Kirjoittajaa lainaten, voimia sinulle ja siunausta elämääsi, olet rakastanut pientä elävää olentoa aidosti♥
     
  5. Fire_Fox Vierailija

    Perheemme uskollinen ystävä jouduttiin eilen(n.30h sitten) nukuttumaan lopulliseen uneen.
    Jouduimme ystävämme nukuttamaan, koska hänellä oli pahentuva maksatulehdus, jonka vuoksi ei ollut syönyt eikä juonut oikeastaan ollenkaan n. kolmeen viikkoon. Emme voineet enää antaa hänen kärsiä.
    Onneksi ystävämme saatiin haudattua hänen omassa rakkaassa matkapeitteessään Karjalan kauniiseen maahan. Lisäksi Ystävämme muistoksi istutettiin pienen pieni koivu.
     
  6. Phantom cat Vierailija

    On vähän epäasiallisia kommentteja tähän keskusteluun nuo kaksi viimeistä...

    Meillä on täällä kotosalla kaksi omaa kissaamme ja parin kuukauden sisään on ilmestynyt mystinen phantom cat. Minä näen sen ja välillä vaikuttaa että kissamme leikkivät sen kanssa. Välillä näen kun kissa hyppää alas jostain ja kuuluu kova kolaus ja huomaan että omat kissamme nukkuvat samaan aikaan eri huoneessa. Kissa sattuu olemaan musta tai tumman harmaa kun taas meidän kissamme ovat punainen ja valkoinen. Pari ekaa kertaahan tuo säikytti, mutta enää en paljoa noteeraa. Mukava ajatushan se on että meillä on nyt kolme kissaa ;) Tervetuloa perheeseen phantom cat!
     
  7. persialainen kissa Vierailija


    Ajatus?

    Ole varovainen mitä kuvittelet.
     
  8. original alte Se aito ja alkuperäinen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    9 512
    Saadut tykkäykset:
    0
     
  9. Bel Vierailija

    Meidän 17-vuotias tyttökissa käytiin lopettamassa 11:30 tänään. Kissa oli kanssamme melkein 12 vuotta, ja olin itse 12 kun saimme sen. ...Olen pienestä asti viihtynyt enemmän omillani ja kissa oli minulle paras ystäväni kaikkien näiden vuosien ajan.

    Se oli oikeastaan pakko lopettaa, koska se lakkasi syömästä neljä päivää sitten ja alkoi saada epilepsia-tyylisiä kaatumakohtauksia. Sillä oli myös kilpirauhasen ylitoiminta ja munuaisten vajaatoiminta ja hoidimme sitä erityisruokavaliolla ja lääkkeillä... ne eivät sitten nähtävästi enää tehonneet kun kaatumiset (näyttivät halvauksilta) palasivat takaisin. Se esim. valahti eilen aivan lötköksi äitini sylissä ja lähes tippui lattialle.

    Kissani kuolema aiheutti minulle enemmän surua kuin yhdenkään ihmisen (siskoni kuoli 2007 enkä tuntenut silloin juuri mitään - nyt olen itkenyt ja hangannut silmäni punaisiksi jo puoli päivää). Vaikka ajattelee, että kissa ei kärsi enää, se ei auta yhtään. ...Aiomme hakea ensi vuoden loppukesästä/alkusyksystä uuden kissan - nyt ei vielä voi, koska aiomme lähteä kesäksi matkalle eikä ole ketään joka voisi kissaa hoitaa... nyt pitää kestää tyhjää kotia puoli vuotta. Ei ole kissaa nukkumassa tyynyni vierellä.
     
  10. Kisurakas Vierailija

    Olen pahoillani. Tämä on silti Yliluonnolliset ilmiöt-palsta, ehkä saat asiaankuuluvia vastauksia tai kommentteja lemmikit-palstalta.
     
  11. Eläinrakas Vierailija


    Lemmikki pääsee usein lapsen asemaan, siis hyvin läheisen veriperillisen rooliin. Tunteita on paljon ja lemmikkiä kohtaan niitä näytetään ja käytetään paljon avoimin kuin toisia ihmisiä kohtaan.

    Siksi ehkä ne ovat tärkeitä.
     

  12. Osanottoni kaipaukseen ja suruun. Ystävyydessä on aina se surullinen puoli että joskus on erottava mutta surun läpikäymisenkin uhalla se kannattaa niiden kauniiden yhdessäolovuosien takia. Muistot niistä palaavat aurinkoisina ja onnea tuoden kun kaipaus ajan myötä hälvenee. Siinä varmasti auttaa uusi kissa jolle tarjoatte kodin ja sylin :)
     
  13. Oletko Vierailija

    että kissasi vain siirtyi kissojen, eläinten taivaaseen. Kaiketi olet, koska kirjoitit viestisi tänne.

    Kuollut kissasi on luonasi aina kun vain sitä haluat. Hän on itseasiassa huolissaan sinusta, sillä hänen mielestään hänet pitää laskea irti. Älä pidä kissastasi kiinni, sillä hänen pitää olla vapaa menemään eläinten taivaaseen.

    Hän tulee luoksesi aina, kun häntä pyydät, mutta etkö voi ymmärtää, että sinun pitää antaa hänen mennä.

    Hän ei tule enää teidän perheeseenne, mutta hän on valinnut toisen sielun, joka tulee sitten, kun valitsette uuden kissan. Kuollut kissasi tulee tervehtimään sinua parin kuukauden ajan, mutta sen jälkeen hän on vapaa tekemään mitä hän ikinä haluaakin.

    Älä pidä kissaasi ajatuksillasi liian lähellä, sillä hänellä on uusi elämä edessä. Et kai halua estää tämän uuden elämän toteutumista?
     
  14. |⁼ Vierailija

    Lemmikki ei hylkää ihmistä niinkuin toinen ihminen voisi.
     
  15. Ftvftvfftvt Vierailija


    Ei oo kissojen taivasta olemassa, eikä edes ihmisten taivasta... Eikä joulupukkiakaan. Sori nyt vaan...
     
  16. Llaurraa Vierailija

    Mulla kuoli 16 v kissa viimeviikolla ,nukutettiin kun se oli niin huonossa kunnossa. Kissa oli minua vanhempi,joten kun synnyin se oli jo perheessä. Suru on vieläkin hirveä, rakastin sitä suunnattomasti..... Miks niin söpöjen täytyy kuolla?.. Oli se nyt kuitenkin parempivnukuttaa,ettei se olisi kärsinyt enää.. Mut en osaa vieläkään kuvitella,että sitä ei ole enää..
    Toivon,että rakas kultani on nyt pieni kissaenkeli, ja toivon, että hänen sielunsa elää vielä.
    Kaikki kuitenkin kuolevat joskus.. Ja se on niin surullista..
     
  17. pikkunoidatar Uusi jäsen

    liittynyt:
    11.10.2011
    Viestejä:
    151
    Saadut tykkäykset:
    0

    Et voi tietää...... itse uskon, että kaikilla elävillä olennoilla on henkinen olemuksensa, se sielu. Ja millainen on se olotila, jonne täältä jatkamme jää nähtäväksi sitten aikanaan.
    Siellä voipi hyvinkin olla se kissojenkin taivas :)
    Kysymykseen "onko esim. koirilla sielu" sanoisin että ihan varmaan on, joidenkin ihmisten kohdalla en olisi aivan satavarma....;)

    Sinulle Llauraa, totta, kaikkihan me aikanaan kuolemme, mutta sillä lähteneellä ei ole hätää, meillä tänne jääneillä on kaipaus ja ikävä.
    Usko pois, rakastamasi kissa on nyt sellainen pieni kissaenkeli, jolla on kaikki hyvin :)
     
  18. Sem Voima kanssamme

    liittynyt:
    25.06.2006
    Viestejä:
    23 334
    Saadut tykkäykset:
    20
    Se kumoaisi sinun ensimmäisen lauseesi mitä sanoit joiltakin puuttuvan. Älä anna tunteille puolustamisen oikeutta. Tunnista Voimasi ja tiedä asioiden selkeys vaikka joku muuta sanoisi. Sielu on Voima ja Voima on kaikessa huolimatta mitä joku siitä sanoo. :)
     
  19. vai niin? Vierailija


    sama tapahtuu sulle, joku ihminen ottaa sut kiinni jostakin syystä,
    ja lyö sun kallon päin seinään, saat kokea samaa, jos ikinä olet kohdellut kissoja noin.

    usko pois.
     
  20. vastuu ja ymmärrys Vierailija


    Sama tapahtuu jos yllyttää muita siihen.
     
  21. pikkunoidatar Uusi jäsen

    liittynyt:
    11.10.2011
    Viestejä:
    151
    Saadut tykkäykset:
    0

    Tunteeton ja julma kommentti, elämä voi tosiaan laittaa sinut pohtimaan kärsimystä myös omalla kohdallasi.
     
  22. surun murtama Vierailija

    Maanantaina tullessani kotiin löysin 12 vuotiaan kissamme reputeltuna vainajana olohuoneen nurkassa. Elämässäni on ollut paljon muutoksia ja muutin koirieni kanssa syksyllä uuteen kotiin. Eroperheessämme on myös kissoja jotka jäivät miehelleni. Nyt ensimmäinen niistä oli kokeena ollut noin viikon minulla.
    En voi kuvailla sitä surua, ahdistusta, itsesyytöksien määrää joka minua painaa. Miten en nähnyt että tilanne on näin tulenarka. Todella vaikea olla edes samassa tilassa koirien kanssa. Koko ikänsä ovat tämänkin kissan tunteneet ja yhdessä eläneet. Kaikki se suru mikä muutenkin on tämän elämäntilanteen johdosta koko ajan ollut pinnan alla on nyt ihan iholla. Suren kissaani aivan pohjattomasti. Tiistaina - päivä tapahtuneen jälkeen - kuulin selvästi kahdesti kissani naukaisun. Viimeiset jäähyväiset? En tiedä miten tämän pahan olon kanssa selviää..:(
     
  23. Amur Uusi jäsen

    liittynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 776
    Saadut tykkäykset:
    2
    No voi kauhistus sentään!

    Minullakin elää kissa kahden koiran kanssa. Eipä ole tullut mieleenikään että noinkin voisi käydä! Nehän ovat kavereita...

    Onpas tosi kauhea ja murheellinen tapahtuma. Mietin että olisiko se voinut olla koirilta jonkinlainen vahinko. Meillä koirat joskus murahtavat kissalle jos se hiippailee liian lähellä ruokakuppia kun koirat syövät ja joskus ne jahtaavat sitä niin että näyttää aivan saalistukselta. Kissa usein kyllä yllyttää koiria ajamaan itseään takaa ja toisinaan spanieli ja kissa kierivät maassa niin kuin ne leikisti tappelisivat.

    Mutta eihän sitä koskaan tosiaan voi tietää kuinka yllättäen tilanteet muuttuvat vaarallisiksi. Täytyykin puhua että kissaa ei saa enää jättää yksin koirien kanssa samaan huoneeseen!

    Otan osaa.
     

  24. Todella järkyttävä tilanne.

    Kissan on pääsääntöisesti vaikea vaihtaa ympäristöä vaikka koko tuttu perhe muuttaisi kokonaisena mukana. Kissalla ja koiralla on myös eri kieli. tarvitaan todella nuoresta asti pitkää yhdessä oloa että ne oppivat ymmärtämään toistensa eleet oikein.

    Jos kissasi on stressitilanteessa käyttäytynyt tavalla jota koirat eivät ole ymmärtäneet voi käydä juuri näin. Ehkä, tai melko varmasti (?) myös koirillasi oli stressi, ikävä ja loukkaantumisen tunne kissaa kohtaan ja kodin hajoamisesta....kissahan hävisi jonnekin ja tuli taas mutta ehkä jotenkin erilaisena (stressaantuneena tms?) Tämä on arvailua mutta yksi mahdollisuus siitä mitä on voinut tapahtua. Jotenkin en usko että koirat tarkoittivat tappaa vaan ehkä opettaa kissaa tai lopulta purkivat ahdistustaan.

    Niin tai näin niin tuo on sinulle kyllä haásteellinen tilanne. Koirasi ovat varmasti nyt entistäkin hämmentyneempiä ja epätoivoisia kun huomaavat syvän surusi ja vaikeutesi kohdata heidät?

    Olen kuullut hiukan vastaavan tilanteen kun istuin bussipysäkillä pienen 4kk ikäisen kissanpentuni kanssa. Viereeni istui ihan fiksun oloinen nainen, mutta siinä istuessamme hän sanoi että anteeksi nyt, mutta hänen tekisi mieli katkaista kissaltani kaula. Pieni ihana oli sylissäni niin sööttinä ja suloisena joten katsoin kysyvästi tätä naista ja hän kertoi että hänen ennen kovasti rakastamansa kissa joka oli vanha ja viisas, ei ollut koskaan satuttanut ketään, oli érään kerran, olessaan tämän nainen auton kyydissä matkustajana (vapaana istuimella) raadellut naisen kasvot ja rintakehän, naisen väistäessä onnettomuutta, vai oliko jokin nokkakolari peräti tapahtunut, niin että hän oli joutunut moniin leikkauksiin.

    tapahtumasta oli jo aikaa mutta vieläkin hän tuntui olevan shokissa ja vihassa ja minusta myös surussa, jos en sitten heijastanut omaa suruani kummankin tilanteesta, sekä kissan että omistajan. Hän ihmetteli suuresti miten tämä hänen ystävänsä SAATTOI tehdä niin. Mutta kysehän oli kissan automaattisesta toiminnasta kun se pelästyy...nyt edessä vain sattui olemaan tämä nainen, ikävä kyllä, koska nainen yritti pitää kissaa paikallaan sylissään ettei kissalle kävisi kuinkaan.

    Auttaakohan sinua mitenkään jos saisit sen näkökulman että koirasi eivät tarkoittaneet pahaa ja että myös he ovat ihmeissään. Ehkä kissan muuttuneesta käytöksestä, ehkä jostain muusta, mutta kuitenkin jostain? Tilanne on varmasti muutoksineen ollut teille kaikille vaikea.

    Toivottavasti en vaikeuta tilannettasi kirjoituksellani? Sellainen ei missään nimessä ole tarkotukseni. Halusin kuitenkin jotenkin yrittää tuoda vaihtoehtoisia ajatuksia ja selityksiä tuolle tapahtuneelle. Minulla on toki itsellänikin kokemuksia vaikeista tilanteista mutta ne kertomukset eivät nyt olisi sopineet tähän niin hyvin kuin se jonka kerroin. Ja olisihan voinut käydä toisinkin, ei noin käy aina ja automaattisesti.

    Mahtaisiko sinua auttaa yhtään nuo Kanavan puolen energiahoidot? Jos hyvin käy, ne voivat auttaa niin, että saat työstettyä nuo kokemukset ja tunteesi tasaantumaan.

    <3
     
  25. tyhjää Vierailija

    Mun kissa kuoli viikko sitten yhtä'kkiä oli pois, etsin netistä tuntuuko keltään justis tältä eli mitä sinä kirjoitit nimmari Miq elikkä..

    " Itse en muista itkeneeni koskaaan näin paljon, on niin tyhjä olo, en ymmärrä miten tällaisesta surusta ihminen selviää... Ajan myötä, ilmeisesti. Nyt vaan tuntuu niin tyhjältä ja rikkinäiseltä, kuin osa itseäänkin olisi kuollut'

    Aivan , kuvailit hyvin osuvasti tuon tunteen mitä itsekin nyt koen.
    Kissa kuoli , noin vain yhtäkkiä se oli pois.
    Itken jo viikon silmät päästä, aivan kuin sydän on rikki tai särkynyt ihan oikeasti tältä tuntuu sisimmässäni.

    Ajattelen koko aika , kun on niin tyhjä olo kissan suhteen, että missä se mun pieni poika kolli nyt on? onko sillä hyvä olo???
    Ihmettelen vain, kun olo on niin tyhjä ja ahdistaa niin ettei tiedä mitä tehdä? ja vaikka tekee mitä vain, mutta ei mikään auta kun mikään ei enää oikeasti kiinosta, ja miksi en tunne sen läsnä oloa?? :'(
     
Kaikki kentät ovat pakollisia
Luonnos tallennettu Luonnos poistettu

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti