Kiukkuamista

hyytikyppynen

Aktiivinen jäsen
30.10.2006
26 410
8
38
puurajan takana
Mie yritin ompelukonneella ommella tyynyliinan saumaa, meni miten sattuu. Yritin jatkaa keskenerästä lapasta mutta ei tuu puikkojen viuhuttelusta mittään. Yritin laittaa vauvalle nappeja kiinni potkareista, ei onnistu ko puolen tunnin äherryksen päätteeksi. Kävin viemässä roskat, meinasin kaatua. Tomaatin leikkaamisen aioin alottaa mut luovutin ennen ko kokkeilin ees, rakastan liikaa minun sormia.

Ja kaikki sen takia että tasapainon kans on ongelmia ja toinen silmä ei toimi niinku pitäs, tullee kaksoiskuvia ja sumenee ja näkkyy pisteitä ja täpliä ja "roskia"... Ja pitäs muka pikkuhiljaa alkaa palaamaan normielämään, mitenkähän seki onnistuu ko vaivat on ja pyssyy... Ja mie en totu. Kävellessäki on välillä hankala hahmottaa miten jalat mennee ja tuntuu että olen miljoona kertaa kömpelömpi mitä ennen. :headwall:

Eikä asiaa auta se että mie oon malttamaton, voisinhan mie vaan maata ja olla ja levätä ja oottaa että aika tekkee tehtävänsä mutko en jaksa. Minun on PAKKO saaha liikkua, tehä käsillä jotaki... Ristikon tekoki on kivvaa toinen silmä kiinni, jos on molemmat silmät auki nii melko varmaan kirjaimet ei osu siihen ruutuun mihin pitäs.
Tietokonneen käyttö on onneksi helpompaa ko näppituntumalla tiän missä kirjaimet on, mut tekstien lukeminen vaatii aina silmän peittämisen. Ei sitte jaksa oikeastaan pelatakkaan mittään.

Kunhan kiukuttelen...
e055.gif
 
:hug:...malttia malttia, siitäkin huolimatta ettei se helppoa ole.

Hissuksiin yritän touhuta, vaikka sitten hammasta purren, mutta elä vielä hurjana ryhdy itseltäsi vaatimaan ison operaation jäljiltä. Turhauttaahan se, kun "ei mitään pysty tekemään" kunnolla mutta voishan se tilanne olla toinenkin...

Kiukkuile pois vaan ;), muakin täällä hiukan kiukututtaa mutta ne ovat sitten asia erikseen :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja Tanja:
:hug:...malttia malttia, siitäkin huolimatta ettei se helppoa ole.

Hissuksiin yritän touhuta, vaikka sitten hammasta purren, mutta elä vielä hurjana ryhdy itseltäsi vaatimaan ison operaation jäljiltä. Turhauttaahan se, kun "ei mitään pysty tekemään" kunnolla mutta voishan se tilanne olla toinenkin...

Kiukkuile pois vaan ;), muakin täällä hiukan kiukututtaa mutta ne ovat sitten asia erikseen :).

Joo, mie yritin miettiä että voishan olla etten kävelis ollenkaan tms... Mutta sekkään ei poistanu ketutusta.
Muu perhe tekkee kaikkea kivvaa ja mie en voi ko nököttää. :ashamed:

Onneksi kissojen rapsutus onnistuu ilman ongelmia. Ja toinen niistä on koko ajan minun sylissä jos johonki asetun, jotaki seuraa ees vaikka muut porukasta oiski muissa hommissa. :xmas:
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Et keksisi mitään sellaista tekemistä missä voi olla suurpiirteinen? Maalaa vaikka vesiväreillä, jotain suttua? :D

mäki ehdottaisin tätä. musiikki soimaan ja suti heilumaan :)

kyllä se rakas siitä, usko pois. kun aikaa vaan kuluu. :hug:
 
Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Sua ei sitten edes kuntouteta?
Kuten aina tehdään.

No kyllä kuntoutettaan. Maanantaihin asti saan kökkiä kotona...

Mitä järkeä jos "vaivat on ja pysyy"= kroonisia?

Tasapaino kuulema kyllä ajan kanssa paranee normaaliksi ja silmäki varmaan lakkaa häiriköimästä pahemmin. Leikkauksesta vielä ei oo kuitenkaan kulunu kauaa, ei sitä voine oottaa että ihan heti ois kaikki ennallaan...
 
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Et keksisi mitään sellaista tekemistä missä voi olla suurpiirteinen? Maalaa vaikka vesiväreillä, jotain suttua? :D

mäki ehdottaisin tätä. musiikki soimaan ja suti heilumaan :)

kyllä se rakas siitä, usko pois. kun aikaa vaan kuluu. :hug:

Suttuja ne minun maalaukset olis ilman näköongelmiaki, nannaihanainen on tainnu minun taideteoksia nähäkki :D

Jostaki jos löytyis vesivärit... :snotty:
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja ddd:
Sua ei sitten edes kuntouteta?
Kuten aina tehdään.

No kyllä kuntoutettaan. Maanantaihin asti saan kökkiä kotona...

Mitä järkeä jos "vaivat on ja pysyy"= kroonisia?

Tasapaino kuulema kyllä ajan kanssa paranee normaaliksi ja silmäki varmaan lakkaa häiriköimästä pahemmin. Leikkauksesta vielä ei oo kuitenkaan kulunu kauaa, ei sitä voine oottaa että ihan heti ois kaikki ennallaan...

Niin, lähinnä sitä meinasin, että tuskin vaivat on ja pysyy (varmuudella), jos kuntoutetaan ja tasapainokin paranee jne.
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Joo, mie yritin miettiä että voishan olla etten kävelis ollenkaan tms... Mutta sekkään ei poistanu ketutusta.
Muu perhe tekkee kaikkea kivvaa ja mie en voi ko nököttää. :ashamed:

Onneksi kissojen rapsutus onnistuu ilman ongelmia. Ja toinen niistä on koko ajan minun sylissä jos johonki asetun, jotaki seuraa ees vaikka muut porukasta oiski muissa hommissa. :xmas:

Mainiota :) olet siis kokopäiväinen kissan rapsuttaja! Varo vain, pian käy työstä sekin, kun oikein katti tottuu sylihoitoosi ;), ettet rasitusvammaa saa...

Ja varmasti saa oman osansa myös pikkuisenne :). Pientä vauvaa katsellessa ja aivoituksiaan ihmetellessä aika kuluu yllättäen...Mutta, osallistut omalta osaltasi teidän perheen toimintaan, jos et muuten niin ainakin "piällysmiehenä" :).
 
Alkuperäinen kirjoittaja hyytikyppynen:
Alkuperäinen kirjoittaja NannaIhana:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Et keksisi mitään sellaista tekemistä missä voi olla suurpiirteinen? Maalaa vaikka vesiväreillä, jotain suttua? :D

mäki ehdottaisin tätä. musiikki soimaan ja suti heilumaan :)

kyllä se rakas siitä, usko pois. kun aikaa vaan kuluu. :hug:

Suttuja ne minun maalaukset olis ilman näköongelmiaki, nannaihanainen on tainnu minun taideteoksia nähäkki :D

Jostaki jos löytyis vesivärit... :snotty:

heheee :D juu, se parpapapa oli kaikista paras :heart: se on mulla viäkin tallessa :D

nonii, nyt suti heiluun ja tuotokset mulle B)
 
Oon mie köllötelly lattialla vauvan seurana pitkät tovit, sängyllä piän sitä sylissäki. Kantaa en saa mihinkään ko ei voi tietää jos kaajun :/ Se on minun vauvanhoitoki sitte sitä että joku kyttää koko ajan vieressä varmistelemassa.
Mut onneksi tosiaan on kissat, niitä voin retuuttaa missä tahon eikä niille käy mittään jos kaajunki ne kainalossa :D
 

Yhteistyössä