Kiukkuinen 1-vuotias

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja raivottaren äiti
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
R

raivottaren äiti

Vieras
Nyt lähes 3-vuotiasta esikoistamme sanottiin aina temperamenttiseksi, mutta kuopuksen kanssa liikutaan ihan eri "sfääreissä". Pari kuukautta sitten kohta 1-vuotias neitokainen alkoi väläytellä omaa temperamenttiaan. Nyt tuntuu jo siltä, että tuo kiukkuaminen hallitsee koko elämäämme. Tyttö suuttuu, jos häneltä ottaa jonkin (vaarallisen) asian pois tai ei päästä esim. kiipeilemään rappusiin tai saunan lauteille ja suuttuu siihen malliin, että siitä huudosta ei meinaa tulla loppua millään. Ei auta, vaikka ottaa syliin tai koittaa siirtää huomiota muualle. Huutaa vaan selkä kaarella ja rimpuilee. Pari kertaa on käynyt niin, että raivo ei lopu mihinkään muuhun kuin tissiin. Ja äiti kun jo ajatteli lopettelevansa imetystä...

Tyttö on muutenkin kovin tyytymätön. Itkua ja huutoa riittää pitkin päivää. Suurin syy on varmaan eroahdistus, joka tuntuu vaan pahenevan. Iskä ei kelpaa ollenkaan ja tyttö menee suorastaan paniikkiin, jos häviän näkyvistä. En oikein osaa epäillä mitään "vikaakaan", kun tuo tyytymättömyys aina korjaantuu sylissäni.

En oikein tiedä, että mitä tässä pitäisi tehdä. Esikoinen jää kovin vähälle huomiolle, kun oma aikani menee raivoajan tyynnyttelyyn. Lisäksi alan olla aikas väsynyt, kun kaikki pitää tehdä ilta/öiseen aikaan, kun muulloin neiti roikkuu jalassa. Kovasti jo toivoisin, että tilanne normalisoituisi...
 
Kannattaa vain antaa paljon läheisyyttä ja syliä, josko hän siitä rauhoittuisi. Voit myös tehdä omia juttujasi pienissä pätkissä, joten jos lapsi haluaa syliin, niin ota hänet hetkeksi syliin ja kun halipula on paikattu, niin sitten lapsi lattialle jatkamaan omia leikkejään.

Periaatteessahan kiukkuitku ei niin kamalan vaarallista ole. Kokeile, että nostat tytön pois kielletystä paikasta jonnekin toisaalle ja anna hänelle jotakin muuta, mikä on sallittua. Voisiko olla mahdollista, että vain jätät hänet huutamaan ja rauhoittumaan omin päin? Jotkut kokevat, että sylissä pitely (vaikka rimpuilee) olisi rauhoittavaa. Itse en kyllä oikein siitä pitänyt, koska tuntui, että lapsi raivosi entistä enemmän, kun ei päässyt kiukkuamaan koko kehollaan. Ilmeisesti kuitenkin lasta täytyisi pitää sylissä niin kauan, että raivonpuuska menee ohi ja lapsi väsyy kiukutteluun.
 
Täällä kohtalontoveri ilmoittautuu! Tyttö nyt 1v1kk. Kuulosti niin tutulta sun kertomus!

Itsekin yritän antaa jonkun lelun, joka sitten veisi huomion pois kielletystä asiasta. Joskus toimii, joskus kaikki lelut lentää kaaressa pois. Enpä ole itsekään keksinyt mitään parempaa keinoa. Toki aina selitän, miksi jotain kielletään. Jospa se jossain välissä alkaa mennä perille.

Tsemppiä, eiköhän tämä(kin) vaihe ohi mee jossain välissä!
 
Meillä sama tilanne. Lapsi tosin kolmas ja todella rasittava. Liekö aika kullannut muistot, kun en muista isompien olleen samalaisia... KOtityöt teen lapsen nukkuessa tai isän ulkoillessa lasten kans. Eli meillä mies pihalla lasten kans kun haluan siivota rauhassa. Tämä lapsi sairastelee myös toistuvasti, joka vähentää nukkumista. Seurauksena kiukkuinen lapsi... Eli olisiko teilläkin osaksi jotain kipuilua, siis ihan fyysistä? Meillä lapsi tekee tällä hetkellä hampaita ja korvat lisäksi toistuvasti tulehtuneet. Nyt korvalääkärille lähete! Eli jospa sinäkin voisit laittaa miehen ulkoilemaan ainakin toisen kans ja molemmat lapset sais huomiota tarpeeksi ainakin ajoittain...
 

Yhteistyössä