KM:n jälkeen plussaavat 2011

Mä käyn täällä myös säännöllisesti kurkistelemassa, josko olisi tullut uusia juttuja, mutta aikalailla on ketju hiljentynyt. Mäkin olen kirjoitellut tuolla eri forumilla, missä on vilkasta keskustelua km:n jälkeen haaveilijoiden keskuudessa. Nyt on jo mukavasti kevättä rinnassa ja mieli korkealla, toisin kuin reilu kuukausi takaperin, jolloin iski menetykset vielä jälkikäteen oikein kunnolla esikoisen 2-v syntymäpäivän aikaan. Oli todella todella synkeät 2 viikkoa, mutta nyt taasen jaksaa haaveilla ja toivoa.

Wallaroolle oikein paljon kaikkea mahdolllista hyvää loppuraskauteen

 

heippa hei naiset

joo mahakipu helpottanut vähän mutta vieläkin kipuilee aika kovasti... :/
maanantaina np-ultra toivottavasti kaikki hyvin...
ostin sellasen dopplerin mielenrauhan vuoksi ja eilen kuulin ensimmäisen kerran maahisen sydänäänet<3 tuun ilmotteleen maanantain ultrasta sitten ens viikon torstaihin kun malttas olla rauhas niin ensimmäinen kolmannes ois takana päin! huoh....
mites muilla nyt?

 

Heipat täältä pitkästä aikaa!

Fisuliini: Kauhea kokemus sinulla takana. Paljon paljon voimia sinne! *hali*

wallaroo: Ei ole mullakaan työmotivaatiota lainkaan! Itse aion säästää kesälomat ensi vuodelle (=äitiysloman loppuun), joten vielä pitäisi jaksaa heinäkuulle asti.. huoh..

sipsu: Tulehan kertomaan ultrakuulumisia! Toivottavasti kaikki oli kunnossa ja että vatsakivut ovat hellittäneet

hallamaa: Mitä sulle kuuluu? Tulehan raportoimaan!


Hauskaa lähestyvää Vappua teille kaikille! Kilistellään Pommacilla! ;D


Mumma ja jatkuvasti potkiskeleva masuasukki 23+6

 

heippa hei naiset!

nyt se ois ensimmäinen kolmannes takana päin...huoh...!!

ultrassa kaikki hyvn liikkui ja imeskeli peukaloa<3 ei mitään huolestuttavaa täti kertonut!
maha kivuille ei vieläkään selitystä ja kipuilu jatkuu...
muuten kaikki hyvin<3

hyvää vappua teille naiset<3

 

hei tännekkin.en ole käynyt edes lukemassa mitään täällä koska ei jaksanut yksinkertaisesti..nyt aattelin tulla katsomaan mitä täällä on jutusteltu.minun tilanne onkin se että lääkärin kehotuksen mukaisesti pidettiin taukoa vauvahaaveiluista ja nyt on sit kolmet kuukautiset menneet ja kolmisen kuukautta keskenmenosta.saadaan taas ryhtyy yrittää.pelottaa vaan paljon pelkään että joutuu taas pettymään.en enää jaksa innostua ollenkaan jos raskaaksi tulen koska pelkään ettei se taaskaan onnistu jostain syystä.onko muillakin samanlaisia pelkoja?

 

sipsu: Toivottavasti mahakivut ovat hellittäneet. Ikäviä tuollaiset :/

hallanmaa: Tsemppiä uuteen yritykseen! Tiedän oikein hyvin nuo tunteet. Tietenkin iloitsin km:n jälkeisestä plussasta - mutta varsin pelonsekaisin tuntein. Kun pahoinvointi tuli mietin vain, että "voinkohan taas monta viikkoa huonosti ihan turhaan...!?" Mutta tällä kertaa on onneksi käynyt hyvin.

Itse asiassa olen pystynyt huokaisemaan helpotuksesta vasta viime aikoina, kun olen tuntenut potkuja jatkuvasti. Mutta sellaista se vaan on. Sitä oppii, että kaikki ei ole niin itsestääselvää aina. Tsemppiä sinne! Kyllä teille se pieni nyytti vielä siunaantuu

Täällä on ilmennyt ikävä puoli raskaudesta. Mies on täysin haluton sänkypuuhiin, koska häntä kuulemma häiritsee se, että vauva "on siinä mukana". Mitään seksiin viittaavaa ei ole meillä ollut sitten pääsiäisen, ja ennen sitä oli ehkä 2-3 vkon välein ...ja tuskin tulee olemaankaan nyt mitään vipinää ennen kuin vauva on maailmassa.. Eli joskus syksyllä sitten..!? :O Hmpf.. Mutta kai se on vaan kestettävä. Ei tässä muutakaan voi.. Itsellä riittäisi haluja liiaksikin, mutta kun mies ei halua, niin sitten ei halua

Kaikesta huolimatta koetan nauttia raskaudesta ja pikkuisista potkuista <3

Ihanaa viikonloppua kaikille teille!

Mumma ja pieni potkija 25 + 2

 

Hei naiset<3

hallanmaa: ihan normaaleja ne fiilikset on mutta uskon että ne joskus helpottaa<3

itellä alko vuoto ja supistukset lauantaina mutta kaikki kuitenki ILMEISESTI kunnossa...pelottaa kamalasti että tämänki menee kesken...sain viikon saikkua ja katsovat sitten miten tilanne etenee...

sipsu ja maahinen rv 13+4

 

täällä on jotkut minustakin kyselleet taas ja vastailleet, lukasin uudet viestit ja kaikenlaista täällä tapahtunut monilla.

itsellä hyvin pelonsekaiset tunteet.mies on innoissaan uutta yritystä tekemässä mutta itse oon lähes tunteeton koko hommaa kohtaan :/ pelkään niin paljon et jotain menee pieleen.en ole kehdannut peloistani mainita miehelleni etten häntäkin nyt lannistaisi.taitaa tulla uutta yritystä lähes joka päivä.hah.eiköhän sillä raskaaksi tule jos ei muulla.tuun helposti raskaaksi..

aloin pelkojen myötä pelkäämään koko raskautta, synnytystä jos siihen päästään ja vielä sitä vauvan tuloa maailmaan.tulin kauhean epävarmaksi KAIKSESTA vaikka haluan tätä kuitenkin, sen tiedän.kai ne pelot on vaan nyt niin pinnassa että pelkään jonkin asian menevän pieleen vaikka vauva saataisiin maailmaan.

yksi asia joka mietityttää on kun pitäs varata aika naistenpolille koska minulla on ollut ennen kohdunkaulalla joitain solumuutoksia.raskauden yrityksen este ne ei ole mutta sekin pelottaa taas et onko siellä kaikki kunnossa...mutta voiko ne vaikuttaa raskauksiin? sitä aloin miettimään...ne leikattiin aina pois.

ihana äitien päivä oli minulla poikani ja mieheni kanssa <3 nautin joka hetkestä.kyllä se pikkumies osaa piristää aina myös kovasti

nyt kovasti tsemppii kaikille raskaana oleville! toivon et teillä menee hyvin.ja te jotka yritätätte, toivon teille rohkeutta ja kärsivällisyyttä kyllä se tästä vielä.

 

Heippa,

Terveiset Vegasista... Ollaan miehen kanssa vihdoin haamatkalla. Naimisiin mentiin jo yli kolme vuotta sitten.

Meilla on ollut vauvajutut vahan tauolla kun ollaan annettu mun kehon palautua kaavinnan jaljilta. Taman takia ma oon ollut taaltakin poissa - ollaan ajateltu ihan muita juttuja. Nyt ma odottelen seuraavia kuukautisia ja sen jalkeen aletaan varmaan taas yrittamaan!

Vahan kylla jannittaa. Oon kaynyt terapiassa siskon kuoleman (ja tietenkin myos keskenmenoon) johdosta ja olemme siella puhuneet paljon menetyksenpelosta. Keskenmenon jalkeen musta tuntui pitkan aikaa silta, etta aamulla hyvastellessamme se olisi viimeinen kerta kun naen mieheni. Terapeutin mukaan kyseessa on kehon luonnollinen reaktio kipuun, eli se sama juttu miten lapsi oppii olemaan koskematta kuumaan hellaan poltettuaan sormensa... Keho suojelee meita toistamasta asioita, jotka voivat satuttaa. Menetyksenpelon kohdalla tama toiminto vain on tarpeeton ja eparealistinen, silla me emme tietenkaan pysty vaikuttamaan siihen, milloin kukakin meista taalta lahtee. Nyt olen sitten yrittanyt pitaa taman mielessa ja opetella luottamaan siihen, etta kylla se mies tulee illalla kotiin ihan niin kuin aina ennenkin.

Raskauden kohdalla tama rationaalinen ajattelu nayttaisi olevan vaikeampaa. Vaikka kaikki laakarit on hokenut sita, etta "kylla sa teit kaiken ihan oikein" ja "syy keskenmenoon on tuntematon - se oli varmaan vaan huono munasolu" niin jostain syysta tunnen syyllisyytta siita, etta en uupumukseltani jaksanut kayda useammin lenkilla, tai siita, etta olisiko sittenkin pitanyt jattaa se yksi tee juomatta, tai siita, etta en aloittanut prenatal vitamiineja jo viime kesana, jne....... Jotenkin pelottaa se, etta seuraavasta raskaudesta tulee todella vaikea siksi, etta en osaa rentoutua ja vaan nauttia siita odotuksesta ja onnentunteesta, kun pelkaan, etta teen kuitenkin jotain vaarin ja sitten taas kaavitaan ja itketaan ja odotetaan seuraavia normaaleja menkkoja... Ja nyt kun kirjoitan tata niin tietenkin tama kaikki kuulostaa omaankin korvaan hullun horinalta... Noh, ei voi kuin uskoa siihen, etta joku paiva meillakin on pieni vauva jota ihmetella.

Onnea kaikille yritykseen! Toivottavasti kaikki alkaneet raskaudet jatkuu onnellisesti loppuun asti!!! <3

 

täällä ei ole enää paljonkaan elämää mutta aattelin kertoa uudet uutiset.tein aamulla oikein vahvalla plussalla raskaustestin.kuukausi ehdittiin vain yrittää raskautta.nyt sit taas tää hermoilu ja pelko :/ että meneekö kaikki hyvin.ollaan menossa reissuun ensiviikolla ja en voi kyllä rentoutua.huoh...en uskalla edes iloita raskaudesta.... :/ oireita on jo.mies huomasi et oon raskaana ennku tein testin.väsymys on valtava ja oon tosi herkillä tunteiden kans ollut myös viikon.kai ne oireet voi jo nyt ilmetä.

 

Mumma82: Mäkin olen huomannut, että miestä vähän arveluttaa sänkypuuhat näin raskauden loppuvaiheessa. Ihan niin vilkasta ei ole sillä suunnalla ollut kuin haluaisin. Tosin noin kerran viikkoon ollaan edelleen pupusteltu. Olisihan se kiva tuntea edelleen olonsa yhtä halutuksi kuin aiemmin, mutta onneksi ilmaisee välittämisensä sitten muulla tavoin En oikein allekirjoita, että nainen olisi hehkeimmillään raskaana. Oma olo ei ainakaan erityisen seksikäs ole. Ennemminkin tuntuu, että sotanorsuna painelee menemään No, eiköhän tilanne korjaannu taas aikanaan! Säkin olet jo ns. turvallisilla viikoilla, jee!!

Sipsu: Voi että kun ikäviä tuollaset ylimääräset kivut, vuotelut ja supistukset. Aiheuttaa takuulla hirmuista huolta ja stressiä. Toivottavasti kaikki on kunnossa vauvalla ja sulla!!

Fisuliini: Toivottavasti sulla on syyllisyyden tunteet hälventyneet. Mietin kyllä itekin ekan ja vielä tokankin keskenmenon jälkeen, että mitä olisin voinut tehdä toisin, että raskaus olisi edennyt normaalisti. Järjellä kyllä tiesin, että en yhtään mitään, mutta tunteet on eri juttu. Kolmannen keskenmenon jälkeen jo ajattelin, että keskenmenot ei voi olla enää sattumaa ja mussa on jotakin vikaa, mutta ei kyllä syytäkään niille laajoissa tutkimuksissa löydetty. Silloin aloin ajatella asiaa niin, että ne pienet ei olisi olleet elinkelpoisia ja pärjänneet tässä maailmassa. Luonto hoitaa ns. vialliset yksilöt pois, niin karulta ja pahalta kuin se kuulostaakin. Mutta hienoa, että olet käynyt asioita purkamassa ja puhumassa terapiassa. Itsekin mietin nyt neljännen raskauden alkaessa, että olisi ollut hyvä käydä ammattilaisen luona keskustelemassa. Ehkä pelot olisi olleet pienemmät, mutta tiedä sitten. Se on kuitenkin lohduttavaa, että tällaiset toistuvat keskenmenot on tosi, tosi harvinaisia. Vain 1% kärsii niistä. Todennäköisyys onnistuneeseen raskauteen on paljon paljon suurempi! Kyllähän se niin kuitenkin on, että keskenmeno vaikuttaa seuraavaan raskauteen. Se tuntuukin pahalta ja epäreilulta, että on niin vaikea nauttia luottavaisena raskaudesta, kun pelko ja huoli on koko ajan taka-alalla. Luulen, että kaikki tässä pinossa olevat ymmärtää, mistä puhut! Ei ne mitään hullun jorinoita ole Isosti onnea uuteen yritykseen ja plussapuhureita sinne meren taakse!

hallanmaa: Paljon, paljon onnea plussasta! Toivotaan, että pieni tauko tehosi, kun keho sai levätä ja nyt olisi sitten valmis uuteen, onnistuneeseen raskauteen. Tuttuja tunteita käyt läpi. Se ei auta kun porskuttaa niitten kanssa eteen päin ja katsoa mitä tuleman pitää. Tsemppiä matkaan!

Itellä täällä alkaa olla aika iso olo, vaikka kaikki sanoo mahan olevan todella pikkuruinen viikkoihin nähden. Alakäyrillä kyllä menenkin sf-mitan suhteen, mutta kasvaa kuitenkin koko ajan, joten huolta sen suhteen ei ole. Pikkuinen mellastaa useita kertoja päivässä todella villisti, joten sekin rauhoittaa oloa. Nyt olen jo jäänyt kesälomille ja parin viikon päästä alkaa äitiysloma. USKOMATONTA JA IHANAA Kyllä viimiset työviikot olikin sellasta takkuamista motivaation kanssa, että huhhuh. Melkein kaikki hankinnat on vielä tekemättä, mutta nythän mulla on vaan aikaa, hiphei!

Oikein aurinkoista kesää kaikille toivottelee,

wallaroo ja poksahtaa 33+0

 

Oih, ONNEA plussasta hallanmaa!! )) Koeta nyt iloita siitä ja rentoutua! Se on hyväksi sekä sinulle, että pikkuiselle masussasi

Tulehan sitten tänne kertomaan miten sujuu!

wallaroo: Kyllä, tässä ollaan jo turvallisilla viikoilla, ja pikkuinen potkii tasaisesti pitkin päivää. On itse asiassa aika selkeä päivärytmi hänellä
Voi vitsit, sulla on äitiysloma jo toooosi lähellä! Itsellä vielä muutama viikko töitä, ja työmotivaatio NOLLA!

Seksiä täällä ei ole edelleenkään ollut pääsiäisen jälkeen - eikä kyllä näytä siltä että tulee olemaankaan ennen kuin vauva on syntynyt ja minä toipunut synnytyksestä! Aaaarrrgggh!:´( Tässähän tulee hulluksi!! :O Meidän normaalirytmi oli ennen tätä kerran viikossa (joka sekin mun mielestä liian harvoin), ja nyt olisin enemmän kuin tyytyväinen siihen.. mutta nyt tosiaan mennyt jo se pari kuukautta ilman MITÄÄN siihen viittaavaakaan, ja vielä pitäisi jaksaa odotella syksyyn.... *snif* :/
Ei tosiaankaan ole kauhean haluttu olo, vaikka kropassa ei ole muu muuttunut kuin maha (joka niin monen mielestä vielä niin kovin pieni) Mutta enhän minä voi tehdä miehen päänsisäiselle mitään, joten ei auta kuin kestää!
Välillä saan sentään haleja ja pusuja, mutta tuntuu siltä että mies ei uskalla kauheasti niitäkään antaa, koska "sehän voi johtaa yhteen jos toiseen - joka ei nyt häntä huvita ollenkaan"... Ehrm...

Noh, ei auta kuin TOIVOA että vauvan synnyttyä rupeaisi taas aktivoitumaan sillä rintamalla..

Ihanaa alkavaa kesää kaikille! ..kylmästä ilmasta huolimatta

Mumma ja pikkuinen 29+3

 

Ainiin, mitä sipsulle kuuluu? Onko kaikki mennyt sinulla hyvin?

 

kiitos onnitteluista pitäkää peukkuja et kaikki menis hyvin.
käyn kertoilemassa mitä kuuluu täällä, ja lukemassa muitten kirjoituksia tottakai.en saa oikein öisin unta kun ajattelen niin kovasti kaikkia näitä raskausasioita.jotenkin en vaan saa mieleeni yhtään positiivista ajatusta.....huoh....reissuun ollaan menossa viikoksi melkein ensiviikolla.mitenkä sieläkään pystyy rentoutumaan.

muuten, minulla on TOSI typerä huoli mielessä käytän usein korsetteja asuissani, mites kun on alkuraskaus.voiko semmosta käyttää (ei kiristys vaan koristemielessä) niin et sitä kiristää vaan hieman et kestää päällä? meinasin juhlaan laittaa mutta sekin hirvittää!! et jos ei sit kannatakaan.sopis hyvin asuun se ja en ees uskalla pukeutua pelkojen takia kuten tahdon :/ huh huh.kertokaa joku voiko se olla haitallista... nolo typerä kysymys.en oo tullut aiemmin ajatelleeksi.oon gootti joka pitää korseteista mut sit jos tosiaan on raskaana niistä pian pitää luopuu mutten nytkä uskalla pitää kun en oo varma onko haittaa :/

 

KM:N JÄLKEEN PLUSSAAVAT:

Nti. B...............kkm 11/09............................(1)
Uniperhonen......km 12/09..............................(1)
memmuska .......ku 03/10...............................(1)
Tepu................kkm 03/10, km 09/10, km 12/10.(1)
*aurora*..........km 02/10, 01/11......................(1)
Merituulia..........tm 02/11, rk 08/11..................(1)
Papu82.............km 09/11...............................(3)
Cheycel.............ku 02/11, kkm 01/12...............(2)
Fisuliini..............kkm 03/12.............................(1)

------------------------------------------------------------------------

Plussanneet:

2009
Elokuussa: Ilona (km 05/09, 07/09), Kauris55 (km 03/09)
Syyskuussa: Tiitu-tii, J-R (tm 07/09)
Lokakuussa: Sarppa75 (kkm 08/09)
Marraskuussa: Tilkku (km 07/09)
Joulukuussa: Unnna (km 11/08,05/09,11/09)

2010
Tammikuussa: Jane75 (kkm 09/06, 03/09, 09/09), Tipsuliini (km 07/09, tm 11/09)
Helmikuussa: Minttuli80 (kkm 10/09)
Maaliskuussa: Mimis (km 05/09), Saisi tulla, 29v. (kkm11/09) , Ellu* (kkm 11/09), Tiukku (kkm 11/09), Strumppis (km 12/09), lullu (km 12/09)
Huhtikuussa: Lakallis (kkm 10/09)
Kesakuussa: mi-iuska (tm 05/09, 10/09, kkm03/10), A-M (kkm 08/08,km 11/09)
Heinäkuussa: Sini (km 11/09)
Elokuussa: Viveca78 (ku 12/08), Orvokki (km 04/10)
Lokakuussa: Sipi (kkm 03/10, kkm 07/10), Hansu (kkm 02/09, 07/09, tm 05/10)
Marraskuussa: Juissis (km 11/09, km 09/10), Piu (kkm 02/10)

2011
Tammikuussa: Beata73 (km 10/09), Prune (km 12/09), Miltsi (km 08/10),
tikkunen (kkm 09/10)
Maaliskuussa: Rebelina (km...), Santtu81 (km 01/10, km 06/10)
Kesäkuussa: nelli (tm 8/10, km 10/10, 12/10)
Syyskuussa: Nii (km 01/11, 03/11, 06/11)
Marraskuussa: Wallaroo (tm 06/06, km 01/11, tm 05/11)
Joulukuussa: Mumma82 (kkm 09/11),

2012
Helmikuussa: mammaliina (km12/11)
Maaliskuussa: sipsu (km 07/11)
Kesäkuussa: hallanmaa (km 11/11, kkm 01/12)

--------------------------------------------------------------------------

Synnyttäneet:
2010 Ilona Tyttö 04/10, Tiitu-tii Poika 25.5.2010, J-R Tyttö 1.6.2010, Sarppa Poika 25.6.2010, Tilkku Poika 17.7.2010, Jane75 Poika 01.10.2010, Tipsuliini Tyttö 6.10.2010, Minttuli80 Tyttö 12.10.2010, Mimis Tyttö 29.10.2010, Saapi tulla Poika 13.11.2010, lullu Poika 30.11.2010, Strumppis Tyttö 10.12.2010.

2011 Lakallis Tyttö 2.1.2011, A-M Poika 18.2.2011, Sini Tyttö 12.3.2011, Miuska Poika ??.?.2011, Viveca Tyttö ja Poika 7.4.2011, Orvokki Tyttö 2.5.2011, Hansu Tyttö 26.6.2011, Piu Poika ja Poika 26.6.2011, juissis Poika 24.7.2011, Beata73 Tyttö 16.9.2011, tikkunen Tyttö 2.10.2011, Miltsi Tyttö 18.10.2011.

2012 nelli Tyttö 11.1.2012

 

Moi pitkästä aikaa !

Sipsulle ja mammaliinalle onnittelut raskautumisen johdosta <3! Olipa kiva päästä tänne oikeasti kummittelemaan ja samalla päivittämään listaa. Vauvaliimaa ja tarrasukkia teille molemmile!!

Fisuliini: Tarinasi on kovin surullinen . Ihan pala nousi kurkkuun lukiessa. Pahoitteluni kokemastasi keskenmenosta, siskon kuoleman johdosta ja myös taloudellisesta vararikosta, joka on ajanut teidät ahtaalle.

Kiva, että pääsitte vihdoin häämatkalle ja sun kroppakin on päässyt toipumaan keskenmenosta. Onnea vauvahaaveiden toteutumiseen sitten, kun sen aika on .

Juissis: Täällähän minä kuuruilen. Varmaankin olen edellisen kerran käynyt täällä lukemassa, kun olet kisujen kuulumisia kysellyt, mutt en vain ole saanut vastattua. Sori . Joskus vain on sellaisia fiiliksiä, ettei omassa itsessä tai kissoissakaan ole paljon kertomista.

Mulla on loma ja näin sadepäivänä aikaa tappaakseni päätin poiketa tälle sivustolle. Reilun kaksi tuntia olen lueskellut ja viimein pääsen jo kirjoittelemaankin. Meille ei uutta kuulu ainakaan sen suhteen mitä r-ajatuksiin tulisi. Ts. niitä ei enää varsinaisesti ole paitsi, että minä en näytä päivien laskemisesta pääsevän. Seksiä meillä ei nykyäänkään harrasteta kuin noin 6-7 viikon välein eli ei edes oviksen aikaan, vaikka aina pikkasen haaveilen, että 'mitäpä jos sittenkin', mutt toistaiseksi on pää ja haaveet pysynyeet kylminä.

Kisut ovat kasvaneet hurjasti. Ikää niillä on nyt tasan vuosi ja 2 viikkoa. Molemmat on leikattu. Tyttökissa painaa 200g enemmän kuin poika, vaikka on muuten pienempi. Tai ainakin lyhyempi. Kilttejä ovat ja lomalla on ihanaa, kun ei tarvi kiirehtiä aamuisin minnekään, vaan saa jäädä kuin kissa kissojen kanssa vuoteeseen vetelehtimään.

Musta on muutenkin tullut laiska ja ainakin toistaiseksi vaikuttaa siltä, ett se tavallinen kesäsiivousbuumi ei ole nyt minuun iskenyt. Vanhuutta .

Olette olleet ajatuksissani ja toivon teille kaikille kaikkea hyvää <3!

Kiitos myös ns. taustahuutelijoille, sillä teidän ansiostanne sain tänäänkin monet hyvät naurut. Varsinkin nimim. grrrrrr (tai jotain?) kommentillaan "Missäpä kierrossa Ottis ei haamuttaisi?" nostaa hymyn vieläkin huulille. Tämä aikamatka kahden vuoden päästä vuoden päähän oli mulle hyvin rakentava, vaikka tällä saitillahan ei se mun eloni kurjuus kirkkaimpana enää näykään, kun opin kirjoittaessani jo vähän suodattamaan .

t. Ottis

 

hallanmaa: Onnittelut plussasta <3! Toivottavasti mieli on nyt vähemmän pelokas kuin edellisen raskauden alussa. Vauvaliimaa, tarrasukkia ja levollista mieltä halein, toivoo Ottis .

ps. En usko, ett korsetti noin varhaisessa vaiheessa vaikuttaa mitenkään, yhtään sen enempää kuin tiukat farkutkaan..

Ps. Jos multa on tän vajaan puolen vuoden ajan tekstejä lukiessani päässyt livahtamaan ohi jonkun syntymä, niin viittisittekö vinkata, ett voisin tuon onnekkaan nakata synnyttäneisiin???

Tunnustan: Alunperin en ajatellutkaan, ett enää listaa päivittäisin enkä siksi laitellut itselleni muistlappusia, siitä blackout just nyt.

 

Meille syntyi ihana pieni tyttö 11.1.2012. Avataan vuoden 2012 syntyneiden lista.

Ottis: Olet kyllä ihana vertaistuki, kiitos että olet olemassa.

Hyvää jatkoa ja aurinkoa kaikille ketjulaisille!

<3 nelli

 

jännittää kyl pirusti mennä sinne tutkimukseen ensiviikon perjantaina :O oli vaikea rentoutua tuolla reissussa jossa olin mieheni kanssa.jotenki ajatukset oli tuolla vatsan puolella paljon.aina kun vatsaa vihlaisee tms.tulee melkeen paniikki ja hätä heti.huh..taidan olla kuitenkin tosi pelokas tän suhteen.

vessassa käydessä yks ilta tuli paperiin lähes näkymän oranssi tahra kun pyyhin.sekin järkytti heti mutta ei sieltä verta tullutka.vain se oranssi pieni veritipla.vai mikä sitten olikaan :/ hitsi miten sitäkin säikähdin!

kertokaas et miten te muut saatte rentouduttua ja rauhoitettua itsenn ettei pelko hallitse alusta loppuun? :/ tulee se loppu koska tahansa raskaudelle.pelottavaa aikaa tää alku on niille jotka keskenmenon tai useamman kokeneet....

paljon onnee teille jotka ootte saaneet jo vauvanne maailmaan, jaksamista niille jotka keskenmenon vasta kokeneet ja toivon et ne jotka on raskaana saa olla sitä alusta loppuu saakka koitan edelleen uskoa että ei meitä ikuisesti näin koetella.onhan nää synnyttäneet todiste siitä.hih.

 

Ottis kiitos sanoistasi paljon <3 tuntuupa kivalle kun täällä jaksetaan toisia aina rohkaista ja kannustaa ja jopa lohduttaa jos tulee ikäviä uutisia tms kiitos myös muille minua tukeneille tuun kertoo sit taas jos on jotain uutta.

 

nelli: Kiitos tiedosta . Olipa ihanaa saada laittaa sut tonne synnyttäneisiin. Kiitos myös vinkistä, että vähän erottelin noita vuosia toisistaan . Teillä on siellä ihanan ikäinen 'myky' nyt sitten elämää ilahduttamassa. Kivaa kesää teille!

hallanmaa: Ollapa jokin keino, jolla pelon km:sta saisi noin vain pois, mutt sitä ei taida olla, ei ainakaan sellaista, jonka voisi toinen toiselle ojentaa, ett "otapa ja käytä tätä, se auttaa". Sun täytyy vaan (yrittää) löytää usko ja luottamus itsestäs siihen, että kaikki menee hyvin. Se ainakin on varmaa, ett etukäteen tulevaisuuden stressaaminen ei auta yhtään. Pitäisi pystyä elämään kussakin hetkessä ja nauttia siitä, mikä siinä on hyvin. Toivottavasti perjantai tuo hyvine uutisineen vähän helpotusta. Sun kannattaa puhua lekurille noista peloista myös. Luulen, ett hänellä on kertoa faktaa, mikä kummasti rauhoittaa mieltä . Tsemppiä!!

Täällä sataa vettä ja mä vietän oikeata rokulipäivää. Vähän oli ajatuksissa, ett olisin ikkunoita pessyt ja vaihtanut edes olohuoneeseen verhot, vaan enpä viiti. Kivaa alkanutta viikkoa kaikille! t. Ottis

 

kerroin peloista ja siksi sain sen ajan jo puhelimessa mainitsin kun muissa asioissa soitin naistenpolille et oon raskaana ja nyt taas pelottaa paljon.oon aika herkkä ja otan pienetki asiat oikein dramaattisena niin entä sit keskenmenot yms...sanoovat et olen sellainen "herkkä taiteilija" joka ottaa kaiken liian tunteella...sille kyl tuntuu.no mut sit se taiteen tekeminen onkin myös keino rauhoittaa itteni, ristiriitaista joudun tässä puuhaamaan asioita jotka saa pahat ajatukset pois.en tiedä kuin kaikki on helposti niin suurta ja draamaa....huh....

kerron perjantaina mitä lääkärissä selvisi. oon ollut niin väsynyt etten joka päivä jaksakaan näit viestei täällä tai missään lueskella paljoa.nukkua vaan tekis mieli.armoton väsymys.voisko se johtuu raskaudesta, nukun sopivat unet mut oon silti kuoeman väsynyt :/ puh huh.nyt nukkumaan.

mukavaa viikkoa kaikille! käykää laittamassa kuulumisia tänne

 

Hallanmaa: Ihanaa! Oikein paljon onnea plussan johdosta! Ymmarran kylla taysin, etta pelottaa. Varmaan just se laakarin kanssa juttelu vois auttaa...? Ja ma kuvittelisin myos, etta niiden korsettien kaytto on ihan ok. Kunhan sulla on itsella mukava olla. Paljon onnea ja voimia!

Nelli: Onnea tyttaren johdosta! Ihanaa kuulla tallaisista onnellisista tapahtumista! Luo uskoa tahan omaankin yritykseen...

Sipsu: Miten olet voinut? Toivottavasti kipuilut on jo lakanneet?

Ottis: Kiitos osanotosta. Taalla voidaan ihan hyvin, uutta yritysta ollaan jo aloitettu ja vainoharhaisena kuvittelen olevani jo vahan huonovointinen... Tuskin on kuitenkaan viela tarpannyt. Siskoa on kylla ikava - etenkin kun han olisi keskiviikkona tayttanyt 24v. Kai se taas helpottaa kun paastaan synttareista ohi. Kiva kun sa jaksat valilla kayda taalla paivittelemassa kuulumisia.

Wallaroo: Kiitos rohkaisusta. Ja oot kylla ihan oikeessa - tassa ketjussa kaikki kylla tietaa ne pelot ja syyllisyydentunteet mita keskenmenoon liittyy. Pitaa vaan rohkaistua ja luottaa siihen, etta kaikki menee hyvin. Ihanaa mammalomaa sulle!

Perjantaina pitais tadin tulla kylailemaan. Oon paattanyt pitaa paan kylmana, mutta tuskin onnistun...

 

Fisuliini: Toivottavasti tästykkä ei tulekaan perjantaina, vaan jotain ihan muuta <3!

Tuo siskon ikävä on minullekin tuttua, vaikka siskoni kuolemasta on kulunut aikaa jo yli 20 vuotta. Itse olin silloin vähän yli 20:nen ja sisko 29 vuotias. Vieläkin muistan kuolinpäivänsä kuin eilisen. Hän kuoli aivoverenvuotoon ihan varoittamatta. Mun kaksosveljen häät osuivat samalle viikonlopulle kuin siskon tuonti sairaalasta ruumishuoneelle. Niissä häissä itkettiin varmasti enemmän kuin naurettiin. Tosin yksi naurunaihe tuosta päivästä on jäänyt elämään, sillä mua vanhempi veli puheli mulle häissä, että "Se on sitten sinun vuoro seuraavana" ja minä kysyin ihmetellen, että "Mitä?? Kuollako?". Tuo vuoropuhelu kertoo noista häistä kaiken tarpeellisen .

Tässä on Jörg Zinkin ajatuksia surusta:

Haluan sanoa sinulle, mikä sinua auttaa:


Itkeminen, koska sinut on hylätty, sillä olethan sinä.
Koska sinun on kylmä. On todella kylmä.
Koska tuska kuristaa sydäntäsi
pahemmin kuin kukaan meistä pystyy mittaamaan.
Sinun ei tarvitse elää jääpeitteen alla.


Huutaminen. Vaikka joku sen kuulisikin.
Ymmärrän hyvin, että voit olla vihainen
siitä vääryydestä, joka sinua on kohdannut.
Voit olla raivoissasi Jumalallekin,
joka on sallinut ja kukaties tahtonut tällaista.
Myös Job syytti kovin sanoin Jumalaa.


Vaitiolo, jos sinusta tuntuu,
ettei kukaan pysty sinua ymmärtämään.
Tai jos olet liian väsynyt puhumaan.
Tai jos tunnet itsesi, jollakin omituisella
ja julmalla tavalla syylliseksi.


Joskus myöhemmin ei enää ole niin tärkeätä
itkeä tai huutaa. Mutta nyt se tekee hyvää.
Eikä kukaan saa sinulta nyt riistää tätä oikeutta.

 

Kiitos Ottis! Kiitos, etta jaoit oman kokemuksesi ja kiitos myos tuosta lainauksesta!

Se on niin hassua, kuinka tuollaisen akillisen kuoleman jalkeisessa shokkitilassa huumori muuttuu todella kummalliseksi. Kai se on ainoa keino selvita niista raadollisista tehtavista, jotka kaikkein laheisinten omaisten taytyy toimittaa. Meidan perheen mieliin on painunut mummon kommentti kun mietittiin, etta mihinkahan kohtaan sukuhautaa siskon uurna laskettaisiin. Oli viela elavien sukulaisten joukossa sen verran tunkua kyseiseen hautaan, etta meinasi tulla riitaa... Onneksi mummo onnistui laukaisemaan jannittyneen tilanteen sanomalla: "kylla sopu sijaa antaa - vaikka anopin sylissa".