Koen menettäneeni paljon kun suhde äitiini ei ole lämmin ja läheinen

[lapsettaa näin aamusta]

Välillä olen kateellinen 18-vuotiaalle siskolleni, joka on äidin unelmatytär. Äiti maksaa hänen opiskelut, laskut ja osallistui ajokortin hankintaan.

Minä en ole saanut läheskään sitä kaikkea mitä siskoni. Äiti antoi minulle vanhat astiastonsa (sekalaisia kippoja ja kuppeja). Taloudellisesti ei ole tukenut, vaikka joskus olisin oikeasti tarvinnut rahaa.

Ihmetyttää sekin, miksi menin jouluna kotiin käymään, kun itse en saanut kuin lahjan, kun sisko vieressäni suorastaan hukutettiin niihin.

Tiedän, että on tyhmää kadehtia näin aikuisena ihmisenä, mutta kun tunnen menettäneeni paljon, kun ei ole 'oikeata' äitiä läsnä, vaikka tämä elossa onkin.

Olenkin tutustunut erääseen vanhempaan naiseen, ja tämä tuntuu minulle paljon läheisemmältä kuin oma äitini.

 

[Huspati Huta]

Ajattelet asiaa varmaan myös muuten kuin materian kannalta, vaikka viestissäsi mainitset lähinnä niitä? Kuinka iso ikäero sinulla on sisareesi, jos saan kysyä?

 

[hoya bella]

No on mulle äiti aina rahaa antanut ja maksanut kaikenlaista, oikeestaan eniten kun kenellekään muulle sisarukselle. Mutta ei se raha/materia korvaa sitä jos äitiin olisi läheinen ja lämmin suhde Joskus lapsena äiti on viimeksi vaikka halannut :'(

 

[Äiti-Kengu]

:hug:
Toi on niin väärin tasapuolisesti tarvis vanhempien kohdella lapsiaan.

 

[Marsupilami--]

:hug: Ap
Itsellä on samanlainen olo, mutta isoveljeni on se, jolle on kaikki rakkaus ja apu annettu.
Aikani murehdin äidin puutetta elämässäni, mutta nyt kun on omia lapsia, huomasin että elämäni on helpompaa, kun koitan unohtaa koko ihmisen.
Joskus se on hankalaa, kun hän soittelee ja koittaa päteä lasten kasvatuksen suhteen, mutta nyt olen oppinut sanomaan suoraan hänelle että en tarvitse sellaisia neuvoja, koska tiedän omasta kokemuksesta mitä lapseni tarvitsevat.

Jaksamisia sinulle

 

[ef]

Minun mummuni on minulle äiti, enemmän kuin biologinen äitini on minulle koskaan ollut!

 

[abcdefghijk1]

Kuin myös. Isoveli on oikea lellikki. Muistan aikanaan kun äiti osti uuden telkkarin ja dvd-soittimen. Veli sai vanhan telkkarin (joka oli ihan hyväkuntoinen ja toimiva eikä montaa vuotta vanha) ja minä sain rikkinäiset videot. Lisäksi veljelle olisi maksettu kaikki kielimatkat yms. suvun voimin. Kun hän sitten päätti ettei jaksakkaan lähteä, sai ostaa rahoilla uuden tietokoneen itselleen. Jo kouluaikana muistan kuinka isoveli sai isot kehut jos sai kokeista numerona yli 8. Itse olin aivan uskomattoman ylpeä kun 7. luokan ekasta FyKe-kokeesta sain 8½. Menin ylpeänä äidilleni näyttämään ja sain kehujen sijaan tuhahduksen: "olisi se voinut mennä paremminkin". Tällaisia asioita jäänyt mieleen mitkä varmasti kuulostavat pikkuasioilta mutta lapsena olivat tosi isoja ja tuntui että en saa rakkautta samalla tavalla kuin veljeni.

Nykyään vielä harmittaa kun huomaan että äitini tekee taas samaa omien lapsieni kanssa: Esikoinen sai synttärilahjaksi rattikelkan ja pari pikkulahjaa, keskimmäinen muovisen lautasen( ja toi samanlaisen myös esikoiselle ettei tule paha mieli). Joululahjaksi esikoinen sai palapelin ja keskimmäinen muistipelin (jota mummi pelaa esikoisen kanssa). Onneksi ovat niin pieniä että keskimmäinen ei itse huomaa olevansa mitenkään "huonompi" mutta pelottaa sitten kun kasvavat ja huomaa että ei saa samanlaista kohtelua kuin toinen.

 

[vieras]

Minun alkkisäitini on samasta puusta tehty. Viimeisten vuosien aikana hän on myös tehokkaasti pyrkinyt pilaamaan, jopa symbolisia asioita elämästäni, kuten kovin rakastamani juhlapyhät ja -päivät ja jopa oman syntymäpäiväni. Äitini lapsista keskimmäinen saa kaiken rakkauden, kunnioituksen, arvostuksen, läheisyyden ja jopa sen (huikauhistuskamalasentäytyyollatosiitsekäskunsanootuonsanan) rahan ja muun maallisen "rikkauden".

 

[dfdf]

Typerää käytöstä äidiltäsi. Minulla on läheisemmät välit äitiini kuin isosiskollani. Käyn useammin lomailemassa äitini luona ja käymme yhteisillä matkoilla. Materian suhteen äitini yrittää olla tasapuolinen. Molemmat saavat aina yhtä paljon lahjoja.

Siinä mielessä olen saanut enemmän taloudellista hyötyä, että asuin pidempään kotona (ilmaiseksi) ja äitini kustansi myös ruokani, antoi jopa opiskelupaikkakunnalle mukaan.