Koen raskausutelut ja vatsan kyttäämisen äärettömän ahdistavana, miksi ihmiset on niin moukkamaisia?!

[letitia]

Mikä siinä on, että ihmisillä on hirvittävä tarve saada tietää, onko joku toinen raskaana ennen kuin sitä halutaan julkisesti kertoa?! Tai jopa ennen kuin kyseinen ihminen edes on raskaana. Omasta mielestäni tällainen käytös on käsittämätöntä ja todella moukkamaista!

Yhden keskenmenon (viikolla 11.) läpikäyneenä ei tule mieleenkään kertoa kenellekään raskaudesta ennen kuin sen peittäminen on mahdotonta. Olen hoikka, joten raskaus ei näkynyt yhtään tuolloin. Silti juuri naimisiin menneenä vatsaani kytättiin, ja kytätään edelleen JATKUVASTI. Puolituttu apteekkari koki asiakseen tulla kaupassa kysymään "oletko raskaana!?", kun kuljin löysässä hupparissa ja remonttivaatteissa. Töissä vastaantulevat (pääsääntöisesti naiset) siirtävät häpeilemättä katseensa keskivartalooni heti tervehdyksen jälkeen. AHDISTAVAA!

Mikä siinä on, ettei ihmisen yksityisyyttä kunnioiteta sen vertaa?

 

["miiu"]

noh, odotappa siihen asti kun se vatsa sitten näkyy...olet vapaata ristaa kaikille ketkä vaan haluavat kosketella vatsaasi ja kauhistella kuinka iso se on

 

[ap.]

[QUOTE="miiu";23850984]noh, odotappa siihen asti kun se vatsa sitten näkyy...olet vapaata ristaa kaikille ketkä vaan haluavat kosketella vatsaasi ja kauhistella kuinka iso se on [/QUOTE]

En usko sen olevan NIIN ahdistavaa kuin tämä tilanne, kun toivoisin olevani raskaana ja ihmiset kyselee moukkamaisesti TODELLA arasta asiasta. Sitten kun olen raskaana ja tavallaan "turvallisella puolella" odotusaikaa niin aivan sama mitä kukaan pällistelee tai ihmettelee.

 

["vieras"]

Täällä samanmoisia tuntemuksia. vaikka tiesivät sattuneesta keskenmenosta jo kuukauden päästä kyseltiin että joko olet raskaana. ja kun lopulta olin uudelleen raskaana niin voi sitä meuhkaamista. ja puoli tutut ihmiset tulee taputtelemaan mahaa ym. Nyt ei ole onneksi kukaan tullut lääppimään(kun kotona olen) koska se on todella ahdistavaa, muutenkin mahanseutu tosi kosketusherkkä ja tekee kipeetä kun joku taputtelee.

 

["Hupu"]

Mutta miettikääpä prinsessa Victoriaa kuinka ahdistavalta hänestä mahtaa tuntua, kun oli sitten millainen leninki tahansa päällä niin tuijotetaan sitä mahaa... Jos sitten olisikin jotain vaikeuksia raskaaksitulossa niin varmasti tuntuisi tosi tosi pahalta. Ja tuijottajina ei pelkästään ole ne tutut ja työkaverit vaan puoli maailmaa.

 

[ap.]

[QUOTE="Hupu";23851048]Mutta miettikääpä prinsessa Victoriaa kuinka ahdistavalta hänestä mahtaa tuntua, kun oli sitten millainen leninki tahansa päällä niin tuijotetaan sitä mahaa... Jos sitten olisikin jotain vaikeuksia raskaaksitulossa niin varmasti tuntuisi tosi tosi pahalta. Ja tuijottajina ei pelkästään ole ne tutut ja työkaverit vaan puoli maailmaa.[/QUOTE]

Aika "hauska" juttu, mutta mietin tätä asiaa juuri eilen ahdistuneena. Olimme tulleet lenkiltä, jossa näimme puolitutun ihmisen joka tuli kysymään suoraan, että oletteko raskaana!! Mies katsoi todella vihiaisesti tätä tyyppiä ja totesi että ei kuule olla. Härskiä. No, tuli mieleen, että Victorian tilanne on tosi kurja jos on omanikin, mutta aivan eri sfääreissä

 

[Sipsutus]

Kuulostaa niin kovin tutulta... Itse en ole läpikäynyt keskenmenoa, mutta pitkän lapsettomuuden kylläkin. Menimme mieheni kanssa naimisiin kahden vuoden yhdessäolon jälkeen ja häiden jälkeen puoli sukua soitteli ja laittoi sähköpostia, että olivat kuulleet raskaushuhuja. Eräs sukulaiseni oli laskenut päässään yhteen yksi plus yksi ja päättänyt, että olen raskaana. Hänen mielestään minun iässäni (20 vuotta) ei mennä naimisiin muuten kuin siksi, että lapsi on saanut alkunsa. Siinä oli selittämistä ja samalla tiesin, että raskautumiseni tulee olemaan vaikeaa...

Sama kysely ja vihjailu jatkui sitkeästi siihen päivään saakka kun ilmoitimme olevamme raskaana (odotimme kertomisen kanssa viikolle 14 koska pelkäsin niin onnemme katoavan). Koko tuon välissä olevan ajan yritimme mieheni kanssa sitkeästi ja jokaiset menkat olivat pieni maailmanloppu meille molemmille. Muutaman kerran ärähdin kyselijöille, jotka sitten malttoivat muutaman viikon pitää suunsa kiinni.

Sen verran olen nyt viimein tuon onnen saavuttaneena ja kauan kaivatun lapsen synnyttyä ymmärtänyt, että hyvää kaikki vain tarkoittivat. Sellaisen, joka ei koskaan ole omakohtaisesti tällaisia ongelmia kohdannut, on hyvin vaikea suhtautua raskauteen lahjana. Vallitseva käsitys kun on, että lapsia tehdään, vaikka kyse on aina saamisesta.