Koen vääryyttä

[voimat loppu]

Olen 83-syntynyt 4-vuotiaan tytön yh äiti.

Erosimme noin 3 kk sitten koska lapseni isä ei tahtonut sitoutua minuun eikä osannut olla uskollinen. Valehteli ja jäi kiinni valheista, ei auttanut kotitöissä vaan treenasi ja juhli ym. Kun lopulta jätin hänet, sekosi hän. Tajusi muka yhtäkkiä että rakastaa minua ja tahtoo kanssani naimisiin. Hän joutui/ joutuu käymään terapiassa koska ei osaa käsitellä tunteitaan ja on vaaraksi itselleen.

Olen tavannut uuden mukavan miehen. Ja hän on jo tutustunut tyttäreenikin. Kun exä sai kuulla tästä, rupesi hän puhumaan pahaa uudesta poikaystävästäni tyttärellemme ja häipyi maisemista. Jätti minut yksin lapsemme kanssa eikä enää suostu näkemään häntä. On kuulema omaa syytäni kun aloitin uuden suhteen.

Nyt tyttäreni ei osaa käyttäytä uuden poikakaverini edessä. Haukkuu häntä ja sanoo ettei tykkää hänestä. Ymmärrän täysin tytärtäni..hän on sen verran pieni ettei osaa itse ajatella vaan uskoo tietenkin isän puheita siitä että poikaystäväni on paha. Nyt pelkään että uusi suhteeni loppuu tämän vuoksi ja jään ihan yksin tyttäreni kanssa.

Itse halusin tytön isän kanssa naimisiin mutta jouduin pettymään ja sydämeni särkyi..luulin etten pysty pitkään aikaan olemaan onnellinen mutta löysinkin onnen yllättävän pian. Ja nyt joudun kärsimään siitäkin. Elämäni tuntuu niin epäreilulta, eikä voimani tahdo riittää. Paikkakunnallani ei ole ketään tuttua lapsen hoitoapulaista ja nyt kun lapsen isäkin jätti meidät yksin tänne en enää tiedä mitä tekisin. Auttakaa minua, miten kestän kaiken tämän!?

 

[Otsoemo]

Onpa hankala tilanne. Muuta en voi sanoa ku piä nyt kiinni siitä ihmisestä jonka olet löytänyt. Eikä siitä saa syyllisyyttä tuntea. Mitenkähän lasta voisi tässä tilanteessa tukea? Kertokaa kokeneemmat.

 

[sannamaaritti]

Kannattaisi jutella tämän uuden miesystävän kanssa asioista ja tilanteesta.
Siitä, mikä on lapsen omaa mielipidettä ja mikä lojaalisuutta biologista isää kohtaan.
Kerroit että lapsen isä on hävinnyt maisemista. Joten isä ei enää ole haukkumassa uutta miestäsi tyttärellenne?
4 vuotiaan kanssa voi myös kyllä jutella siitä, mitä isä on sanonut, mikä on isin mielipide ja miksi. Sekä siitä, miten toisia ihmisiä kohtaan saa käyttäytyä,. Myös erosta voi jutella lapsen kanssa, että isä ei tule takaisin, vaikka se uusi mies lähtisikin pois.

 

[AnsaS]

Lapsen kanssa pärjää hyvin yksinkin. Sä et kuole jos mies jättää sinut. Päinvastoin suosittelen sinulle, että olet hetken yksin. Vaikutat pelokkaalta ja paniikkiselta.

Jos ainoastaan mies voi tehdä sinut onnelliseksi - olet ihan väärillä linjoilla. Sinä itse voit tehdä sinut onnelliseksi.

Elämä kantaa, jos siihen uskoo!

Järkevintä mitä voisit tehdä on hankkia ystäviä, etsiä itsesi ja lopettaa miehissä roikkumisen.

Olen itse ollut 6 vuotta yh, enkä ole halunnut elämäämme ketään! Nyt ehkä voisin olla valmis uuteen suhteeseen pikku hiljaa. En kuitenkaan usko, että kukaan muu voisi rakastaa tytärtäni, joka on suunnilleen samanikäinen raivopää. En halua altistaa lastani sille, että joku aikuinen asuisi meillä, mutta ei voisi sietää tytärtäni tai että jommalla kummalla olisi koko ajan kolmas pyörä olo. :hug:

 

[Peuhu68]

Kannattaa uudelle suhteelle antaa mahdollisuus, se oikea voi tulla äkkikin eteen ja jos sen päästää menemään ei ehkä löydä ihan heti uutta tosi rakkautta.

Tyttösi on neljä ja alkaa muodostaa itsekin mielipiteitä ihmisistä, kunhan jaksatte odottaa ja viettää yhdessä aikaa sinä, tyttö ja miesystävä niin selviää mitä mieltä tyttö on oikeasti miehestä. Oikeastaan on ihan hyvä jos oikea isä ei ole sekoittamassa tytön päätä ja muutenkin jos kerran isä on vähän sekaisin.

Selosta tilanne mies ystävällesi ja jos hän ymmärtää tilanteen niin mistä sitä tietää vaikka hänestä olisikin ainesta sun uudeksi mieheksi