Kohdun ulkoinen raskaus

Onko täällä ketään, joka on kokenut kohdunulkopuolisen raskauden niin, että se on itsestään sitten mennyt kesken?
Mulla on just parhaillaan menossa keskeytyminen itsestään ja olen tietysti edelleen tiukassa valvonnassa.

Haluaisin tietää, kauanko meni ennen kuin raskaushormoni (hCG) laski nollaan ja kauanko kun menkat alkoi? Entä onko siitä kokemuksia, kuinka pian on tullut paremmalla menestyksellä uudelleen raskaaksi?

Niin sit vielä, kuinka monella on uusiutunut tämä kohdun ulkopuolinen raskaus? Tilastotietoja jonkin verran tiedän, mut haluaisin ""käytännön kokemustietoa"".

Kiitos jo etukäteen niille jotka viitsivät vastata.

 

eka oli 10/04 ja jouduttiin poistamaan munatorvi toinen ulkoinen oli 02/05 ja se meni itekseen ohi ja hormooneja seurattiin ja laski koko ajan plussan tein olikos se 31.1 ja alko tuhruttaa viikon päästä ja kunnon vuoto alkoi 16.2 ja noin 10 pv kunnon vuodosta hormooni alle 1

 

Toinen raskaus oli kohdunulkopuolinen ja tuli pari päivää kipujen jälkeen ulos itsestään.

En muista noita hormonitasoja, mutta ne laskivat rytinällä jo sairaalassa viettämäni päivän aikana ja parin päivän päästä tarkastuksessa tasot olivat menneet jo todella alas.

Olin muistaakseni parin viikon päästä vielä viimeisessä verikokeessa ja siinä tulos oli 4 eli käytännössä raskaushormoonia ei ollut enää lainkaan.

Enemmän minulla seurattiin Hb-tasoja sairaalassa, kun ei siinä vaiheessa vielä tiedetty olisinko joutunut tuohon munatorven operointiin.

 

Minulla takan yksi kohdun ulkopuolinen raskaus. Minullakin aluksi seurattiin tilannetta ja oltiin sitä mieltä että on kuihtumassa pois itsekseen. Kohdun ulkopuolinen todetiin vasta tammikuun loppupuolella, positiisen testin tein 16.12. Ensimmäinen diagnoosi oli alkuraskauden keskenmeno.

Kun seurantaa oli jatkunut yli helmikuun puolenvälin ja hcg arvo oli laskenut n. 200 kieppeille (lähtöarvo tammikuun lopussa 5 500) alkoin saada voimakkaita kipukohtauksia, joita ei Naistenklinikalla (Hki) kuitenkaa otettu kovinkaan vakavasti. Kuuluivat heidän mukaansa itsestään kuihtuvan raskauden loppuvaiheeseen. Lopulta kivut olivat niin kovat ja jatkuvat että oli pakko taas mennä klinikalle ja sieltä päädyinkin sitten leikakussaliin. Raskausmassa oli työntynyt munajohtimeen joka oli revennyt. Laparoskopiassa jouduttiin postamaan munajohdin ja munatorvi. Arvaa vain lohdutiko seuraavana aamuna leikkaavan lääkärin lausunto: usein käy niin että joudutaan leikkaamaan vaikka hcg arvo ovat laskeneet jo alle 100.

Kuten edellisestä teksitä varmaan käy ilmi olen edelleenkin katkera siitä miten asia Naistenklinikalla hoidetiin. Jos joutuisin uudelleen vastaavaan tilanteeseen en missään nimessä jäisi odottelemaan, vaan vaatisin lääkkeet tai leikkauksen saman tien. Minulla tilanteen teki ehkä normaalia vaikeammaksi se, että olimme yrittäneet lasta jo 1,5 vuotta ja jo se alkuraskauden keskemeno diagnoosi oli kova paikka. Juuri kun siitä oli selviämässä alkoi toinen piinaava odottelu kohdun ulkoisen raskauden kanssa.

Minulle kävi siis huonosti, mutta se ei tarkoita sitä että sinulle kävisi samoin. Sen haluan vain sano, että jos itsestäsi tuntuu että kaikki ei ole kunnossa, jos olossasi tapahtuu selvästi muutosta huonompaan suuntaan ja saat kipukohtauksia tms. ole sitkeä sen suhteen että saat asianmukaista hoitoa.

 

Minäkin olin Naistenklinikalla Helsingissä ja kokemus ei ollut kiva.

Epäilin itse tuota kohdunulkopuolista kovista toispuolisista kivuista johtuen ja kävin yön kärsittyäni aamulla yksityisellä lääkärillä. Tämä lääkäri kuultuani oireeni ja tehtyään sisätutkimuksen, passitti sitten naistenklinikalle.

Naistenklinikalla sain odottaa ensin kolmisen tuntia odotushuoneessa. Parin tunnin odottelun jälkeen tultiin sentään ottamaan verikoe. Olin istunut odottelusalissa kupla otsassa jo pitkään ja verikokeen jälkeen menin sitten vihdoin vessaan.

Kun sitten pääsin lääkärin pakeille, oli hänen ensimmäinen ""tuomionsa"" UMMETUS! Viitsi sentään katsoa ultralla ja sieltähän sitten löytyi nestettä vähän väärästä paikasta. Tässä vaiheessa olisi sitten tarvittu sitä pissanäytettä. Kun mitään ei leikkausriskin takia voinut enää masuunkaan pistää, niin olin tiputuksessa.

Verinäytteitä otettiin tuon tuota ja lopulta ilta yhdeksältä pääsin kotiin. Lääkäri oli joutunut hätäsektioon, mutta ei halunnut luovuttaa minua toiselle lääkärille.

Onneksi kaikki sairaanhoitajat/kätilöt olivat todella ystävällisiä ja tekivät olostani mahdollisimman mukavan. He soittelivat myös ahkerasti tuon oman lääkärin perään ja kuulin heidän marmattavan keskenään siitä, että minun piti odottaa niin kauan. Olin ollut tässä vaiheessa syömättä koko päivän. Lopulta toinen lääkäri totesi tilanteen olevan niin vakaa, että pääsin kotiin yöksi. Parin päivän päästä kävin verikokeissa.

Tämän kokemuksen jälkeen kävin hakemassa työterveyslääkäriltä lähetteen gynelle ja sain perusteellisen selvityksen kohdun ulkopuolisista raskauksista ja neuvon pitää puolisen vuotta taukoa ennen uuden raskauden yrittämistä. Tulin uudelleen raskaaksi pari kuukautta varoajan jälkeen.

 

nosto...

 

Nostetaan taas... jos löytyis lisää kohtalotovereita.

Joku teistä vastanneista laittoi, että pyydettiin pitään puoli vuotta taukoo yrittämisessä. Millä perustein? Mulle on sairaalassa monta eri gynekologia sanonut et ekojen menkkojen jälkeen voi aloittaa uuden yrityksen?

 

Minulla alkoi kovat kivut heti kuukautisteni alettua. Aluksi kipu oli aaltoilevaa polttelua alavatsassa joka myöhemmin siirtyi myös selän puolelle. Kivut voimistuivat päivä päivältä ja runsaan viikon kärsittyäni niistä muuttuivat toispuoleisiksi. Kipu oli tällöin selkeästi oikealla puolella. Alussa vuosin niukasti tuhrua, joka lakkasi muutaman vuotopäivän jälkeen. Sitten oli kolme vuodotonta päivä jonka jäleen alkoivat erittäin sunsaat vuodot. Ei kuitenkaan hyytymiä mikä olisi viitannut keskenmenoon. Epäilin aluksi keskenmenoa sitten virtatieinfektiota, koska minua pissatti koko ajan ja pissatessa sattui. Sen sain suljettua pois labrassa. Sitten epäilin munasarjan tulehtuneen.(selvennykseksi emme yritä lasta vaan olemme päinvastoin olleet erittäin tarkkoja ehkäisyn kanssa) Varasin lääkäriin ajan, mutta kivut iskivät niin kovina illalla,että jouduin päivystykseen ja sieltä kirurgiselle epäilynä umpisuoli! Suureksi yllätyksekseni raskaustesti näytti plussaa ja silloin aloin epäilin kohdun ulkopuolista raskautta. Siirryin gunegologin tutkittavaksi ja siellä todettiin kohdun ulkoinen raskaus. Kipujen ollessa kovia minut haluttiin leikata, mutta he eivät löytäneet mitä leikata, joten tyydyttiin odottelemaan.

hCG arvo oli vain 555. Minun piti olla syömättä 22 tuntia mahdollisen leikkausuhan alla. Toisenkaan ultrauksen jälkeen ei oltu sen viisaampia ja minut passitettiin kotiin tyhjentymään. Hormonin laskua seurataan verikokeilla. Jatkotoimenpiteinä puhelinaika lääkärille. Olen siis vuotanut nyt 15 päivää, kolme vuodotonta päivää välissä. Hiljaa hyvää tulee....

 

Minä sain keskenmenon rv6, oli melko kivuton ja "siisti", vuoto oli vähemmän kuin menkoissa. Ultrattuna vuotoa seuraavana päivänä ilmeni, että kohtu oli lähes täysin tyhjentynyt. Historiastani johtuen kohdusta otettiin patologille näyte, jossa oli vain hyvin vähäinen määrä raskausmateriaalia. Siksi epäiltiin kohdunulkoista. hCG kuitenkin oli vuodon alkamista seuraavan päivänä 4 ja kolmen päiän kuluttua alle kaksi. Kohtu tyhjeni itsestään, ei pidempää seurantaa.

Ovulaatio tuli sitten ikäänkuin tämä vuoto olisi ollut menkat, eli n. 20 päivän kuluttua keskenmenosta. Ja siitä raskauduin!

 

Hei!

Olipa hyvä tajuta, etten ole ainut, joka kokee kohdun ulkopuolisen raskauden. Mulla alkoi vuoto ja kipu pari päivää sitten. Raskausviikkoja oli 7. Menin sitten lääkäriin, joka sanoi normaalin keskenmenon olevan kyseessä. Itkuhan siitä tuli...Mutta sitten vielä varmuuden vuoksi varasin ajan yksityiselle lääkärille ultraan, joka totesi ettei kohdussa mitään ole ollut ja verikoe näytti kuitenkin plussaa. Sitten äkkiä sairaalaan ja jatkotutkimuksiin. Sairaalassa todettiin, että hyvin todennäköisesti kyseessä on kohdun ulkopuolinen raskaus. Hcg arvo oli vähän päälle 300, eli aika alhainen. Nyt olen kotona seurailemassa tilannetta. Vuotoa on jonkin verran, kipuja ei oikeastaan ollenkaan. Kovasti olen kyllä surullinen. Pelottaa, etten voi tulla normaalisti raskaaksi. Sairastin muutama vuosi sitten oireettoman klamydian, jossa mitään tulehduksia ei tullut ja nyt tuli tämmöinen...On aika lohduton olo...

 

Minulla takan yksi kohdun ulkopuolinen raskaus. Minullakin aluksi seurattiin tilannetta ja oltiin sitä mieltä että on kuihtumassa pois itsekseen.

Lopulta kivut olivat niin kovat ja jatkuvat että oli pakko taas mennä klinikalle ja sieltä päädyinkin sitten leikakussaliin. Raskausmassa oli työntynyt munajohtimeen joka oli revennyt. Laparoskopiassa jouduttiin postamaan munajohdin ja munatorvi. Arvaa vain lohdutiko seuraavana aamuna leikkaavan lääkärin lausunto: usein käy niin että joudutaan leikkaamaan vaikka hcg arvo ovat laskeneet jo alle 100.

Minulle kävi siis huonosti, mutta se ei tarkoita sitä että sinulle kävisi samoin. Sen haluan vain sano, että jos itsestäsi tuntuu että kaikki ei ole kunnossa, jos olossasi tapahtuu selvästi muutosta huonompaan suuntaan ja saat kipukohtauksia tms. ole sitkeä sen suhteen että saat asianmukaista hoitoa.

Mielestäni sinulle ei käynyt niinkään huonosti. Kiitä onneasi, että olet itse elossa. Joskus kyllä ihmetyttää ihmisten kiittämättömyys, kun hoito ei ole "täydellistä" vaan "ainoastaan" hengen pelastavaa. On kait sitä joskus elvyttäjäkin saanut syytteen katkenneista kylkiluista kun on toisen hengen pelastanut.

 

Minulla oli kohdunulkoinen raskaus marraskuussa 2008 joka meni itsestään kesken.Heti kun vuoto alkoi menin yksityiselle lääkärille joka laittoi lähetteen sairaalan naistentautien polille.Siellä myös lääkäri tutki ja verikokeet otettiin.Tämän jälkeen vielä pari kertaa kontrolloitiin raskaushormonia.En muista tarkkaa aikaa mutta nopeasti se hormooni laski nollaan.Kuukautiset alkoivat tasan kuukauden päästä.Eikä ole uusiutunut kohdallani onneksi.Raskaaksi tulin uudelleen 5 kk.Olen nyt raskausviikolla 18.

 

Minulla kohdunulkopuolinen raskaus takana n. puolivuotta sitten. Hoidettiin injektiolla joka aiheutti kamalat kivut. Hakeuduin ensin naistenklinikalle josta passittiv at tylysti kotiin toeamalla että keskenmeno (tutkimatta siis) Tällöin minulla oli pientä vuotoa ja jonkin verran kipua, mutta heidän mielestään en kuulunut akuuttipotilaisiin. Minulla olisi pitänyt olla isot, ihan kamalat kivut ja vuotaa lorottamalla...kättärille hakeutuessani vastaanotto oli ystävällinen ja henkilökunta aivan ihanaa. pitivät huolta ja kertoivat koko ajan missä mennään. Kohdunulkopuolinen todettiin kun hcg arvot eivät lähteneet laskuun ja soittivat minulle josko pääsisin tulemaan takaisin ja menin, jolloin ultrattiin ja todettiin olevan väärässä paikassa. Tämä siis hoidettiin metotreksaatti injektiolla joka tehosi ekalla kerralla. Uutta raskautta annettiin lupa yrittää heti kun menkat alkavat ja yritetty ollaan...nyt plussattu tänä aamuna ja olo onnellinen... vaikkain jännittää että onko kyseessä taas ku:nen raskaus vaiko ihka oikea. Kipuja tai vuotoa ei ole ja vointi hyvä jos ei lasketa oksettavaa oloa. Raskauskalenterin mukaan RV 6 menossa. Ehkäpä aika ottaa yhteys lääkäriin jotta pääsisin ultraan. Onneksi kättärillä kehoittivat heti uuden raskauden alettua ottamaan heihin yhteyttä, jotta voivat tarkistaa tilanteen.

 

Minulla kävi niin, että viime jouluna ollessani 11vk:lla raskaana alkoi verinen vuoto ja paheneva alavatsakipu. Lopulta minut vietiin keskellä yötä ambulanssilla Naistensairaalan klinikalle tutkimuksiin. Tässä vaiheessa epäilin itse keskenmenoa.
Aamulla osaston hoitaja kävi kertomassa minulle, että valitettavasti kyseessä on ollut kohdunulkoinen raskaus. Itselleni tämä oli helpotus, koska koin sen niin, että toisaalta ei ollut mitään menettänyt, kun ei ollut mitään ollutkaan. Olihan se silti surullista ja raskasta.
Päivän mittaan minua seurattiin ja annettiin pistos, jonka tarkoitus oli tyhjentää kohtu. Virtsanäytettä en pystynyt antamaan, koska verta tuli niin paljon. Illalla minut vietiin kaavintaan ja tämän jälkeen odoteltuani osastolla pari tuntia, pääsin kotiin.
Meni pari päivää ja sain Uudenvuoden aamuna hätäisen soiton Naistenklinikalta. Oli kuulemma hätätilanne ja minun piti mennä klinikalle niin nopeasti kuin vain pääsisin. Patologi oli ilmoittanut lääkärilleni, että näytteessä ei ole tarpeeksi raskausmassaa ja näin ollen he epäilevät, että kyseessä onkin ku-raskaus. Olin ihmeissäni, koska näinhän minulle oli hoitaja aiemmin jo kertonut. Lääkäri ei kuitenkaan ollut tietoinen tästä. Lääkäri oli ihmeissään, että kuka ihme minulle on sellaista sanonut, koska tällaista tietoa heillä ei ole missään papereissa.
Se päivä meni testeissä ja ultraäänitutkimuksissa Naistenklinikalla. Raskaushormonini oli edelleen aivan huippulukemissa.
Pääsin kotiin ja kävin verikokeissa 3kk, jonka aikana en saanut tulla raskaaksi. Ensin kävin kolme kertaa viikossa, sitten kerran, sitten kerran kahdessa viikossa, sitten kerran kuukaudessa, kunnes raskaushormoni oli tipahtanut tarpeeksi alas.
Tämän jälkeen olen yrittänyt uutta raskautta, mutta tuloksetta. Olo on aika lohduton.

Olenkin miettinyt, että voiko ihminen, joka ei voi saada lapsia, niin tulla edes kohdunulkopuolisesti raskaaksi? Tietääkö kukaan?

 

Minulla kävi niin, että viime jouluna ollessani 11vk:lla raskaana alkoi verinen vuoto ja paheneva alavatsakipu. Lopulta minut vietiin keskellä yötä ambulanssilla Naistensairaalan klinikalle tutkimuksiin. Tässä vaiheessa epäilin itse keskenmenoa.
Aamulla osaston hoitaja kävi kertomassa minulle, että valitettavasti kyseessä on ollut kohdunulkoinen raskaus. Itselleni tämä oli helpotus, koska koin sen niin, että toisaalta ei ollut mitään menettänyt, kun ei ollut mitään ollutkaan. Olihan se silti surullista ja raskasta.
Päivän mittaan minua seurattiin ja annettiin pistos, jonka tarkoitus oli tyhjentää kohtu. Virtsanäytettä en pystynyt antamaan, koska verta tuli niin paljon. Illalla minut vietiin kaavintaan ja tämän jälkeen odoteltuani osastolla pari tuntia, pääsin kotiin.
Meni pari päivää ja sain Uudenvuoden aamuna hätäisen soiton Naistenklinikalta. Oli kuulemma hätätilanne ja minun piti mennä klinikalle niin nopeasti kuin vain pääsisin. Patologi oli ilmoittanut lääkärilleni, että näytteessä ei ole tarpeeksi raskausmassaa ja näin ollen he epäilevät, että kyseessä onkin ku-raskaus. Olin ihmeissäni, koska näinhän minulle oli hoitaja aiemmin jo kertonut. Lääkäri ei kuitenkaan ollut tietoinen tästä. Lääkäri oli ihmeissään, että kuka ihme minulle on sellaista sanonut, koska tällaista tietoa heillä ei ole missään papereissa.
Se päivä meni testeissä ja ultraäänitutkimuksissa Naistenklinikalla. Raskaushormonini oli edelleen aivan huippulukemissa.
Pääsin kotiin ja kävin verikokeissa 3kk, jonka aikana en saanut tulla raskaaksi. Ensin kävin kolme kertaa viikossa, sitten kerran, sitten kerran kahdessa viikossa, sitten kerran kuukaudessa, kunnes raskaushormoni oli tipahtanut tarpeeksi alas.
Tämän jälkeen olen yrittänyt uutta raskautta, mutta tuloksetta. Olo on aika lohduton.

Olenkin miettinyt, että voiko ihminen, joka ei voi saada lapsia, niin tulla edes kohdunulkopuolisesti raskaaksi? Tietääkö kukaan?

Vaikka olisi ilmoitettu että ei voi tulla raskaaksi niin ku-raskaus on silti mahdollinen!

 

Tämä vanha ketju hyppäsi silmään Mirkeyn tämän päiväisen kommentin myötä.

Itsellä tällä hetkellä onnellinen tilanne. Tulin lopulta sittenkin uudestaan raskaaksi 1,5 vuoden luomuyrittämisen jälkeen tuosta ku:sta. Varhaisultrassa kävin viikolla 7 tarkistamassa alkion sijainnin ja kaikki oli onneksi kunnossa.
Nyt rv15 menossa. )

Tsemppiä siis kaikille vastaavan kokeneille!

 

ajattelimpa itse kertoa oman kokemukseni tästä asiasta..minulla todettiin kohdun ulkoinen raskaus yksityisellä lääkärillä joka todella osasi asiansaensin soitin neuvolaan ja kerroin että on vatsakipuja ja vuotoa siellä todettiin että näillä viikoilla ei näy mitään ultrassa..no sitten soitin tk:lääkäriin ja odotin 2h että tohtori tuli paikalle jatutki asian gynekolokisesti..ei ultrausta ei mitään vastauksia..onneksi olin tilannut ajan yksityiselle jossa asia selvisi kun muualla ei otettu tosissaan minua ja huomenna otan puhelun neuvolaan ja tkhon ja aion kyllä sanoa pari valittua sanaa kun ihmisiä ei oteta tosissaan näissä asioissa..kumminkin on kyse vakavasta asiasta ja nyt alkanut itsestään poistua tämä ulkoinen raskaus

 

Hetki sitten sunnuntaina aamupäivästä alkoi sattumaan vatsaan, iltaa myöden paheni. Kävin pissalla ja aloin vuotaa verta. Menin ihan paniikkiin että mikä mulla on. Lähdettiin sitten päivystykseen jossa todettiin pissatulehdus. Kotimatkalla soitettiin ”onneksi olkoon, olet raskaana” hcg, 500. no pitkän yrittämisen jälkeen tuo uutinen oli maailman paras! Maanantaina aamulla heräsin jäätävään vatsakipuun, en päässyt edes itse sängystä ylös, vuotokin oli pahentunut-> taas sairaalaan. Tehtiin ultra ja löydettiin kysta ja epäiltiin kohdun sisäisen raskauden keskenmenoa ja kysta aiheuttaisi kivun, pääsin kotiin. Hcg n. 300Maanantai iltana kivut vain paheni, lähdin synnytys päivystykseen jossa rojahdin maahan kipujen vuoksi, laittoivat tipan, piikkejä ja sain kipulääkkeitä. Jouduin silloin osastolle, kivut olivat niin pahat että laittoivat lisää kipupiikkejä.Hcg n.150. tiistai Aamulla menin tutkittavaksi ja sitten vasta todettiin että ollut kyse kohdun ulkoisesta raskaudesta joka mennyt kesken, käskivät ottaa särkylääkettä ja lähteä kotiin. Tiistai iltana uudestaan lääkäriin mutta sain vain lääkkeitä. Keskiviikko aamu oli kivuton mutta päivällä alkoi kivut uudestaan, iltaa myöden paheni. Soitin synnärille ja käskivät heti sinne. Pääsin ovista sisälle heti tippaa käteen ja leikkauskaapu päälle. Tutkivat ja löysivät lopulta kohdun ulkoisen raskauden joka ei ollut mennytkään kesken vaan kysta oli vuotanut vatsaonteloon verta ja sen takia vuosin. Kysta oli 6cm. Hcg noussut 315. Olin koko ajan leikkausta vastaan Jouduin kuitenkin osastolle odottamaan leikkausta joka tehtiin aamulla, yöllä heräteltiin puolen tunnin välein. Aamulla lääkäri tuli käymään osastolla ja kertoi että menetän henkeni hyvin pian jos leikkausta ei saa tehdä. Aamulla 10 sitten leikattiin. Minulta jouduttiin poistamaan toinen munajohdin koska raskaus oli rikkonut sitä liikaa. Leikkauksesta nyt 2viikkoa ja vuoto loppunut tänään. Uuden raskauden yrittäminen pelottaa koska vastaavaa en kokea enää halua. Elämäni hirveimmät ja raskaimmat viikot takana.