Kohdunpoisto

Olin paikalla kun vanhemmat lääkärit pakottamalla pakottivat kokemattoman lääkärin leikkaamaan yksin erään vanhemman naisen kohdun. Nuori lääkäri itkien kieltäytyi, mutta sitten oli lopulta pakko mennä.Siis pitkän jankutuksen ja uhkailun jälkeen.

!5 min myöhemmin tuli hälytys ja kyllä lääkäreillä jalkoja piisasi. Nuori lääkäri oli viiltänyt pahasti verisuoneen ja tuli iso vuoto ja komplikaatioita yms. Potilas jäi henkiin ja kehui jälkeen päin kuinka hyvä onni oli kun sai nuoren ja hyvän lääkärin. Yhtään ei ihmispoloinen tiennyt, että elämänsä oli hiuskarvan varassa.
Sairaalssa tapahtuu kuulkaa kaikenlaista. Parasta huolehtia, että puikoissa on asiantunteva lääkäri.Kyllä niitäkin tässä sairaalassa on.

 

Olin paikalla kun vanhemmat lääkärit pakottamalla pakottivat kokemattoman lääkärin leikkaamaan yksin erään vanhemman naisen kohdun. Nuori lääkäri itkien kieltäytyi, mutta sitten oli lopulta pakko mennä.Siis pitkän jankutuksen ja uhkailun jälkeen.

!5 min myöhemmin tuli hälytys ja kyllä lääkäreillä jalkoja piisasi. Nuori lääkäri oli viiltänyt pahasti verisuoneen ja tuli iso vuoto ja komplikaatioita yms. Potilas jäi henkiin ja kehui jälkeen päin kuinka hyvä onni oli kun sai nuoren ja hyvän lääkärin. Yhtään ei ihmispoloinen tiennyt, että elämänsä oli hiuskarvan varassa.
Sairaalssa tapahtuu kuulkaa kaikenlaista. Parasta huolehtia, että puikoissa on asiantunteva lääkäri.Kyllä niitäkin tässä sairaalassa on.

Mikä tälläisen urbaanilegendan tarkoitus on? Pelotteluko?

 

Olin paikalla kun vanhemmat lääkärit pakottamalla pakottivat kokemattoman lääkärin leikkaamaan yksin erään vanhemman naisen kohdun. Nuori lääkäri itkien kieltäytyi, mutta sitten oli lopulta pakko mennä.Siis pitkän jankutuksen ja uhkailun jälkeen.

!5 min myöhemmin tuli hälytys ja kyllä lääkäreillä jalkoja piisasi. Nuori lääkäri oli viiltänyt pahasti verisuoneen ja tuli iso vuoto ja komplikaatioita yms. Potilas jäi henkiin ja kehui jälkeen päin kuinka hyvä onni oli kun sai nuoren ja hyvän lääkärin. Yhtään ei ihmispoloinen tiennyt, että elämänsä oli hiuskarvan varassa.
Sairaalssa tapahtuu kuulkaa kaikenlaista. Parasta huolehtia, että puikoissa on asiantunteva lääkäri.Kyllä niitäkin tässä sairaalassa on.

Mikä tälläisen urbaanilegendan tarkoitus on? Pelotteluko?

Pahasti vaikuttaa provolta, mutta totta aina toinen puoli..
Ettei käy niin kuin entiselle tytölle, joka sai omalta yksityisgyneltään lähetteen leikkaukseen kuuluisaan hyvään naistensairaalaan.. ensimmäisen sairaalassa käynnin jälkeen tyttö tuli takaisin oman gynensä luo ja tyttö ilmoitti, että siellä sairaalassa oli niin masentavaa.. lääkäri tutki sitten potilaan mukaansa tuomat paperit ja katsoi että niissä luki, että potilas jää vielä harkitsemaan leikkausta..
Siitä alkoikin ankara hiostus, potilasta kohtaan, että todella pieni leikkaushan on kyseessä jne. (siitä olisi saanut jo näyttelijätyön Oscarin) No mikä sitten meni pieleen.. Ei oikeastaan mikään, mutta järjestelmässä on todella suuri musta organisaatioiden välinen aukko.. On suorastaan järkyttävä kokemus mennä jopa 30 vuotta alalla olleen yksityisen rautaisen ammattitaitoisen gynen jälkeen juuri erikoistumiskoulutuksen viimeisiä vuosia hiovan lääkärin hoiviin, jonka itsevarmuus omista taidoista ei korreloi todellisen osaamisen kanssa. Mutta tästä asiastahan ei saa jälleen puhua. For your eyes only. Luulisi yhteiskunnan rahojenkin kannalta olevan hyötyä, että yksityisellä puolella otetut kuvat, laboratorionäytteet ym. voisi hyödyntää julkisella puolella. Vaan ei, kaikki aloitetaan alusta. Ilmeisesti tätä on joku viisas joskus pohtinut, mutta asian monimutkaisuuden ja ehkä myös tasapuolisuuden nimissä sama peruskoulusta alkanut tasapaksuistaminen jatkuu..



Valitettavasti kaikki tutkimustyö ei aina tuota tulosta eikä kaikki erikoistumiskoulutuskaan ilmeisesti uppoa hedelmälliseen maahan. Kallis erikoistumiskoulutus pitäisi ehkä tarjota vain kaikkein motivoituneimmille.. Mutta kun kaikki hakijat ilmeisesti kelpaavat tietyillä aloilla.
Erikoiskoulutuksen järjestäjän vastuuta ja koulutuksen oikeaa organisointitapaa voidaan tietysti kysyä,
Kauhalla ei voida ottaa, jos on lusikalla annettu.

 

" Luulisi yhteiskunnan rahojenkin kannalta olevan hyötyä, että yksityisellä puolella otetut kuvat, laboratorionäytteet ym. voisi hyödyntää julkisella puolella. Vaan ei, kaikki aloitetaan alusta. Ilmeisesti tätä on joku viisas joskus pohtinut, mutta asian monimutkaisuuden ja ehkä myös tasapuolisuuden nimissä sama peruskoulusta alkanut tasapaksuistaminen jatkuu.. "

olen juuri laukannut tutkimuksissa sairaalassa ja sinne pyydettiin mukaan kaikki aikaisemmat kuvat yksityiseltä yms. aineistot. Jotka kaikki sinne kiikutin ja pyynnöstään myös jätin sinne.
Tutkimukset, ultra ja mammografia, aloitettiin työterveydessä Mehiläisessä ja lähetettiin sieltä sitten julkiselle puolelle, jossa otettiin labrat, magneettikuvat ja neulanäytteet.

 

Kannattaa pyytää kokenutta lääkäriä leikkaamaan. Niin minä tein.

 

...Ihan lainsäädännön kannalta saada kaksikymppisenä kohdunpoisto jos perusteluna on oma identiteetti? Eli ei koe olevansa lisääntymiskone jonka keholla on yhteiskunnallisia velvollisuuksia? Joka tapauksessa, jos ilmoittaa syntyneensä väärään kehoon niin korjausleikkaus on jopa julkista terveydenhuoltoa... Tämä on tietysti kärjistys, koska sukupuolen korjausleikkaus on aina pitkä ja vaikea prosessi joka vaatii psykologisen tapaustutkimuksen. Mutta lain kannalta sukupuolineutraalit tai itsensä tytöksi-mutta-ei-äidiksi kokevilla tulisi olla samat oikeudet kuin trans-ihmisillä, eikö?
Ja jätetään ne tätimäiset hyssyttelyt että tulen vielä katumaan ja haluan toteuttaa naiseuttani synnytysrepeämillä. Lapsia on aivan liikaa ja pystyn ehkä huolehtimaan jossain vaiheessa parista kodittomasta.
En kuitenkaan jaksaisi tehdä tästä oikeusjuttua, joten miten operaatio olisi mahdollisiman turvallinen ja mielellään edullinen? Joustaako yksityispuolen lääkäri enemmän? Joudunko lähtemään ulkomaille ja miten turvallisuus toteutuu siellä?

Jos jollain on ihan oikeaa tietoa tai hyödyllisiä linkkejä niin kiitän, itse en ole löytänyt mitään valaisevaa.

 

Hei,

Olen lukenut ketjun pelottavia kokemuksia.
Rohkaistukseksi tätä asiaa pohtiville kerron oman kokemukseni.

Kahden 4,5 kiloisen lapsen synnytettyäni alakautta kohtuni laskeutui niin paljon, että olisi tullut alakautta ilman korjausleikkausta ulos. Menin yksityisen gynen luokse ja kertoi vaihtoehdot korjausleikkaus tai kohdunpoisto. Valitsin jälkimmäisen. Hän kysyi haluanko lähetteen HYKSiin julkiseen- vai yksityiseenleikkaukseen. Valitsin jälkimmäisen.

Koska olin tuolloin alle 30v, jouduin käymään leikkaavan lääkärin 'puhuttelussa', jolla varmistettiin että todella haluan ko. leikkauksen.

Olen ollut jo yli 7 vuotta ilman kohtua, enkä ole katunut päivääkään. Toipuminen meni todella nopeasti, hormoonit toimii kaikkine lieveilmiöineen, kuten 'nälkäpäivät' ja satunnainen mielenvaihtelu ennen 'kuukautisia'. Millään tavalla en ole kokenut naiseuteni menneen, päin vastoin. Elämä on ollut huomattavasti helpompaa ilman kuukautisvuotoa.

Suulaana ihmisenä heitin vielä vitsinä leikkaavalle lääkärille, että nyt kun ropaat siellä alapäässä niin voisitko samaan rahaan vähän kursia naiseuttani pienemmäksi. Hymyillen hän lupasi ettei siitä ole lainkaan ylimääräistä harmia ja hän voi sen tehdä samaan operaatioon.

Voin kertoa teille kanssa sisarilleni, että nykyään minustakin tuntuu ; ) Hyvältä...

Kaikkiin operaatioihin liitty riskejä, niin tähänkin. Joten miettikää kohdallanne onko toimenpide tarpeen. Mikäli päädytte leikkaukseen, jos mahdollista (myös taloudellisesti) valitkaa hyvä, kokenut alan kirurgi. Varmasti gynegolokinne voi teille suositella leikkaavaa lääkäriä, lähettävänä tahona he ovat nähneet useiden eri kirurgien leikkauksia jälkitarkastuksissa.

 

Onneksi olkoon Numeroa pienemmälle. Minun kohtuni poistettiin Jorvissa neljä vuotta sitten. Kohdunpoista muutti elämäni mutta ei todellakaan hyvään suuntaan. Kärsin jatkuvista alavatsakivuista ja vagina on niin lyhyt, että miehen penis ei mahdu enään kokonaan sisälleni. Vaginan yläosa on tunnoton enkä enään kykene saamaan vaginaalista orgasmia. Olen kyllä edelleen avioliitossa kiitos mieheni. Parisuhde tämä ei enää ole mutta ystäviä olemme. En pysty kivun takia enään harrastamaan liikuntaa tai edes hoitamaan puutarhaa. Olen menettänyt harrastukseni ja sen seurauksen ison joukon ystäviäni. Olen nyt neljä vuotta etsinyt lääkäriä, joka pystyisi tekmään tälle asialle jotain, mutta muuta en ole saanut kuin särkylääkkeitä. Tarjottu on sääliä, masennuslääkkeita, yhdyntäasentoja ja pyydetty käyttämään mielikuvitusta orgasmin saamiseksi. Onko jollekin tehty korjausleikkaus? Apua auttakaa!!!

 

Itse olen 45 ikäinen ja myös asian kanssa painineena kävin kahlaamaan ketjua ja mielenkiintoinen löytö tämä olikin.

Viimeisestä synnytyksestä on nyt 9 vuotta ja tämän jälkeen alkoi meikäläisen vaivat. Siihen raskauteen mennessä kuukautiset oli muuttunut pikku hiljaa suuremmaksi vaivaksi, mutta synnytyksen jälkeen olin aivan eri maailmoissa. Aikaisemmin vuotopäiviä 4-5 ja vuodon määrä ihan normaalitasolla ja ilman mitään kipuja. Sitten piti totutteleman selkäkipuihin ja kauheeseen määrään vuotoa, joka sottasi ja kiusasi ja aiheutti suuria rajoitteita tekemiselle ja olemiselle. Pahimpina päivinä työmatka oli liikaa tai pidempi yhtäjaksottainen työrupeama, siinä sitä sitten oltiin ... varavaatteita piti alkaa kuljettamaan mukana tai suuri määrä muuta rekvisiittaa, ettei vaatteet nyt ihan likaantuisi.

Hakeuduin terveyskeskukseen ja sieltä sitten laitettiin lähete eteenpäin kunnallisen sairaalan naistentautien poliklinikalle. Tutkimuksia tehtiin jos jonkinlaista. Joitain hormoniarvoja mitattiin verestä, käytiin keskustelua ja ilmoitin halustani kohdunpoistoon (tuolloin oli 43 vuotias) ja perusteena sen, etten meinaa enää lapsilukua kasvattaa, koska olen jo mummokin ja lapilukumääräni oli tullut täyteen. Lääkäri ilmoitti ykskantaan, ettei hän suosittele kohdunpoistoa ja oli hyvin jyrkkä kannassaan. Ilmoitti, että paras apu kohdallani on hormonipillerit tai jos pillereiden kanssa on ongelmaa hormonikierukka. En olisi välittänyt hormooneista, vaan halusin kohdunpoistoon. Olin kestänyt vaivoja jo 6 vuotta ja mielestäni se oli aika paljon oma elämänvaiheeni huomioon ottaen.
Tutimuksia jatkettiin toisella kerralla. Ultraäänellä tutkittiin sisäkalut ja kunnossa olivat, mitään poikkeamia ei tavattu. Lisäksi kohtuonteloon laitettiin suolaliuosta ja tähystettiin sekin mokoma. Pieni pieni joku siellä oli, muttei sellaista, mitä olisi tarvetta operoida - saattoi olla kuukautiskierron vaiheeseen liittyvää. Toinen lääkäri tällä kertaa asialla. Tämä piti 20 minuutin keskustelusession kanssani siitä, että millä perusteella kohdunpoistoon haluan ja hän tyrmäsi minut perusteellisella selvityksellä, ettei sellaista ole missään tapauksessa aiheellista tehdä. Tirautin pettymyksen kyyneleet.
Jo toinen lääkäri peräkanaa painostaa hormoneja syömään tai hormonikierukan pitäjäksi. Mistä he voivat tietää, kuinka rankasti potilas on oireista kärsinyt. Eivät he tiedä asiakkaan elämästä mitään, missä tämä liikkuu, mitä tämä harrastaa, miten ongelmat hänen elämäänsä haittaavat - kaikki on hyvin yksilöllistä.

Taivuin hormonikierukan ottamaan. Pitkin hampain. Mokoma kapistus ei ole ollut onnen omiaan minun elämään tuomaan. Ensin oli tiputtelua mainitun max. 3 kuukauden sijaan yli puoli vuotta. Sitten jatkuva tiputtelu alkoi vähenemään ja kuukautiset löysivät oman paikkansa, niitä kesti vaan kerrallaan pari viikkoa. Entisen 4-5 päivän sijaan olin saanut palkinnoksi lähes kahden viikon "arvaa mitä" vuodon. Nyt alkaa, nyt loppuu, ei lopukkaan, nyt loppuu, ei lopukkaan ... ja näin sitten aina lähelle kahden viikon välein, joka kuukausi - eli laatuelämää ei enää väsymyksen, kiukun ja odottelun sävyttämänä paljoa / kuukausi jää.

Näiden parin vuoden aikana olen kerran luullut, että päiväuneni toteutuu. Kuukautisvuotoa tai tiputtelua ei ollutkaan, kaksi kuukautta meni ja aloin huolestumaan, että josko sitä on onnistunut jäämään vielä raskaaksikin. Jaksoin odotella ja muutaman viikon päästä kaksi viikkoa oli taas takapää poissa kuosista ja elämä jatkuu edelleen ennallaan.

En voi ymmärtää, miksi yli neljäkymppinen monta lasta synnyttänyt ja jo mummoksikin ylennetty henkilö ei saa poistatettua kohtua aiemmin kertomieni oireidenkaan takia. Selkäkipua on ollut jo kolmen vuoden ajan ihan koko ajan, enemmän tai vähemmän. Selkä on tutkittu ja magneettikuvattu, ja sieltä ei ole mitään löydetty. Veriarvot on kohdallaan ei ole reumaa eikä mitään muutakaan. Ainoa vaiva on tämä jättisuuri vaiva, mikä on pian neljännesosan (25 %) elämästäni kiusannut ja varmaa on, että mokomat naistenvaivat vielä elämän ehtoopuolella kiusaa tarjoavat. Nainen ei vaan saa helpolla hoidettua vaivojaan. Olen laskeskellut, että jos piakkoin alkaa vaihdevuodet kiusaamaan ja sitten hormonitoiminnan väheneminen aiheuttamaan limakalvoilla ongelmaa, on aikamoinen elämänrupeama ollut. Mahdollisesta 70 + elinvuodesta ainostaan 35 vuotta on ollut laadukasta elämää ja ilman kuukautisvaivoja ja näistäkin 15 vuotta lapsena ja nuorena viettettyä aikaa, eli vähän jää aikuisiän laatuvuosia ilman mokomia vaivoja jälkelle, yhteensä max. 20 vuotta.

Siinä sitä olisi ajattelun aihetta lääkäreille. Hormooneja ja hormooneja. Niitä suolletaan ja lisää tarjotaan. Edellä mainitsemistani lääkäreistä molemmat olivat naisia, ehkä iältään 30 + ja kovin olivat topakasti omien näkemystensä kannalla, vaan eivät tehneet heidän päätöksensä minua onnelliseksi.

Piakkoin kesän jälkeen meinaan uskaltaa. Hakeudun uudelleen lääkärin pakeille ja meinaan vaatia viimeiseen asti, että kohtu poistetaan ja että elämänlaatu pitää saada takaisin - se ei saa olla vain ja ainostaan lääkärien päätettävissä - minä meinaan päättää omasta kehostani. Olenhan sentään vielä päätösvaltainen ja täysissä ymmärryksissä, joten katsotaan, kuinka akan käy.

Kaikkea hyvää teille ja oikein mukavaa kesää kaikille

 

Älä luovuta! Tässä on kohtalotoverisi.
Jos löydät hyvän n. viiskymmipsen nais- tai miesgynen, varaa aika sinne. He tietävät jo, minkälaista surkeutta naiseus voi tuoda.

Minulla oli itseni ikäinen viiskymppinen nainen ja sairaalassa leikkaava ja sitä ennen myös tutkinut lääkäri saman ikäinen mies. Molemmat vakuuttivat minut juuri sillä, että elämänlaatuni tulee ratkaisevasti paranemaan, kun jatkuva runsas vuotoilu saadaan päättymään. Minulla oli kohtuun päin vuotavat myoomat(pieniä kooltaan, mutta isot vaivat), niitä veikkaisin sinullakin olevan. Vuotokuvauksesi oli niin kertakaikkisen tuttu.

Elämä helpottui niin paljon, että en osaa edes kuvata. Vuosikausien jättirättishow ja jatkuva pyykkääminen päättyi! Älä lannistu ja kysy todellakin lääkärin ikää. Nuorten ja itse vaivattomien on mahdotonta ymmärtää, mistä tässä on kyse.

 

Kiitos kannustamisesta. Auttaa varmuudella puskemaan asiassa eteenpäin.

Yksin, kun asiaa pohtii ja välillä puolisolle "avautuu", ei helpotusta tule. Eihän se puolisokaan voi asiaan paljoa ottaa kantaa, kun kantaa erillaisia värkkejä mukanaan ja vaivat mistä puhutaan on varmaankin yhtä lähellä kuin avaruus meitä kaikkia. Monelle naispuolisellekin asia on taas täysin vieras. Kuulee vaan, että "on niin helppoa ja mukavaa ollut, ettei vaivaa ole kuunaan nähty" - onnellinen on hän -, mutta silloin keksii olla itse asiasta hiljaa ja tyytymään siihen, mitä on annettu.

 

Olen tosi tosi onnellinen, että ilkeä naispomoni pääsee pian kohdunpoistoonsa. Ehkä sen jälkeen loppuu jatkuva huuto ja v-tuilu meille nuoremmille ja nätimmille alaisille. En halua edes kuvitella, millainen ihminen hänestä vielä tulee, jos leikkaus meneekin pieleen ja p***ka tuleekin sen jälkeen emättimen kautta. Älä tule huono leikkaus, tule tule hyvä leikkaus.

 

kohdun poisto, johtuu siitä, että lääkäreitä on niin pmonenlaisia. Jotkut vasta harjoittelevat alaansa, ja monet näistä poropeukaloista määrätään leikkaussaliin, kun on heidän vuoro. Siinä vaiheessa varmasti moni hoitus tekee ristinmerkkejä seuratessaan poropeukaloiden toimintaa. Ovat ehkä lääkäreiden keskuudessa epäsuosiossa, eikä muut neuvo näitä reppanoita, ja lisäksi, eivät itse vielä osaa kun on vasta ekat leikkaukset menossa. Että siiät nämä huonot leikkaukset johtuvat.
Olen ollut tällaisen aloittelevan ääliön hoidoissa, ja puudutti melkein kuoliaaksi minut.
Mutta onneksi leikkaava lääkäri oli ylilääkäri, tosin leikkausjälki oli rumempi kuin keisarin leikkauksen jälkeen, mutta muuten paranin hyvin kohdun poiston jälkeen. Eikä mitään ongelmia ole ollut. Päinvastoin: Mutta tuuria on kenen kirurgin käsittelyyn joutuu,, melkein pitäisi maksaa extraa, että saa taitavan lääkärin ..kaikki eivät ole seppiä syntyessään....

 

"Olen tosi tosi onnellinen, että ilkeä naispomoni pääsee pian kohdunpoistoonsa. Ehkä sen jälkeen loppuu jatkuva huuto ja v-tuilu meille nuoremmille ja nätimmille alaisille."

Voi, kunpa se olisikin noin yksinkertaista. Kohtu ei naista huudata, vaan hormonit. Odotahan vain, jos satut saamaan kohtaloksesi oikein kunnon riivaajavaihtarit, niin sitten tiedät. Valitettavasti siitä ei saa itse päättä, ne ryökäleet annetaan joidenkin kohtaloksi. Arvaa vain kaksi kertaa, haluaisiko se noiden kourissa piehtaroiva uhri itse siitä riesasta eroon!

Toivotaan nyt hartaasti me kaikki naiset yhdessä, että pomosi kohdun mukana menee munasarjatkin ja hän saa tilalle korvaavan hormonihoidon. Se rauhoittaa ja tasapainottaa ihmisen itsekseen takaisin, mutta aina munasarjoja ei poisteta. Tässä ei ajatella ympäristön ihmistä, vaan se hormonituotanto on edelleen naiselle tarpeen, mutta ulkoapäin annettua hormonia ei terveyssyistä voi ottaa.

Olkaa kärsivällisiä, kyllä se pomo itsekin kärsii tilanteestaan ihan tarpeeksi. Ei kannata irvailla, vaan olla ystävällinen ja rauhallinen itse. Kohtalo saattaa kostaa aikanaan, viisaampi olla iisisti.

 

Korjaisikohan se kohdunpoisto sitten myös senkin, ettei pomon viha kohdistuisi meihin nuorempiin naisiin vaan myös esimerkiksi miehiinkin? Tasapuolisuutta toivoen!

 

Toivotaan nyt ensisijaisesti, että ihmisriepu rauhoittuisi ihan kaikkia kohtaan!

Te nuoremmat naiset olette kohteena siksi, että hän uskaltaa purkaa pahaa oloaan teihin. Ottakaa se nykyisellään luottamuksen osoituksena. Ei kannata suuttua eikä tehdä asiasta mitään numeroa, harmittaa häntä itseäänkin purkauksensa, mutta ei mahda itselleen mitään.

Paremminkin voisi tuottaa tulosta, jos joku teistä saisi niin luottamukselliset välit, että voi ottaa sopivassa tilanteessa rakentavasti esille sen, että teistä nuoremmista on vaikeaa kestää hänen raivareitaan. Miksi pomo sitten raivoaa juuri nuoremmille naisille voi johtua osaltaa myös siitä, että hänestä tuntuu, että naisina sulatatte paremmin nuo kohtaukset ja sekin, että hän ehkä tuntee jonkinmoista kateutta siitä, että teillä on helpompaa.

Itselläni oli oikea raivareitten kuningatar työkaverina aikanaan, olimme samanikäisiä ja mulla oli helpompaa. Koska tiesimme, mistä hänen kohtauksena johtui, emme antaneet niiden vaikuttaa mitenkään. Raivarinsa jälkeen tuo ihminen nauroi ihan katketakseen itselleen ja sanoi suoraan, että älkää välittäkö, riehuu perkules taas sisällä niin penteleesti.

Pahempana minä pidän sellaista tapausta, joka salaa pahanolontunteensa, mutta toimii sen vaikutuksesta kuitenkin salaisesti ja tekee pahaa työkavereilleen. Esimerkiksi alkaa panetella selän takana, kiusaa ja mollaa, ottaa jonkun silmätikukseen. Sitäkin on nähty ja siitä on paljon pahempia seurauksia kuin julki-huutajasta.

Kestämisiä ja huumoria peliin!

 

Mene suoraan jollekin 50+ naisgynen vastaanotolle.

 

Hei,

Olen lukenut ketjun pelottavia kokemuksia.
Rohkaistukseksi tätä asiaa pohtiville kerron oman kokemukseni.

Kahden 4,5 kiloisen lapsen synnytettyäni alakautta kohtuni laskeutui niin paljon, että olisi tullut alakautta ilman korjausleikkausta ulos. Menin yksityisen gynen luokse ja kertoi vaihtoehdot korjausleikkaus tai kohdunpoisto. Valitsin jälkimmäisen. Hän kysyi haluanko lähetteen HYKSiin julkiseen- vai yksityiseenleikkaukseen. Valitsin jälkimmäisen.

Koska olin tuolloin alle 30v, jouduin käymään leikkaavan lääkärin 'puhuttelussa', jolla varmistettiin että todella haluan ko. leikkauksen.

Olen ollut jo yli 7 vuotta ilman kohtua, enkä ole katunut päivääkään. Toipuminen meni todella nopeasti, hormoonit toimii kaikkine lieveilmiöineen, kuten 'nälkäpäivät' ja satunnainen mielenvaihtelu ennen 'kuukautisia'. Millään tavalla en ole kokenut naiseuteni menneen, päin vastoin. Elämä on ollut huomattavasti helpompaa ilman kuukautisvuotoa.

Suulaana ihmisenä heitin vielä vitsinä leikkaavalle lääkärille, että nyt kun ropaat siellä alapäässä niin voisitko samaan rahaan vähän kursia naiseuttani pienemmäksi. Hymyillen hän lupasi ettei siitä ole lainkaan ylimääräistä harmia ja hän voi sen tehdä samaan operaatioon.

Voin kertoa teille kanssa sisarilleni, että nykyään minustakin tuntuu ; ) Hyvältä...

Kaikkiin operaatioihin liitty riskejä, niin tähänkin. Joten miettikää kohdallanne onko toimenpide tarpeen. Mikäli päädytte leikkaukseen, jos mahdollista (myös taloudellisesti) valitkaa hyvä, kokenut alan kirurgi. Varmasti gynegolokinne voi teille suositella leikkaavaa lääkäriä, lähettävänä tahona he ovat nähneet useiden eri kirurgien leikkauksia jälkitarkastuksissa.

Missä ihmeessä on samaan rahaan operoitu naiseuttasi pienemmäksi? Minulle on joku lääkäri josus vain tokaissut ettei suomessa tehdä sellaisia korjauksia. Itselleni tehtiin juuri kohdunpoisto ison myooman takia..

 

Älä nyt ota kaikkea tosissasi, leikkiähän he vain laskivat siellä! Leikilliseen kehotukseen tuli leikillinen vastaus.
.........."vitsinä leikkaavalle lääkärille"........

 

Taas kerran tulee esille se keisarinleikkauksen iso plsussa eli paikat jää varmasti enemmän tyttömäisiksi kuin alatiesynnytyksessä. Jos vauvat on isoja ja ymmärretään vaatia ja tehdä keisarinleikkaukset, ei tarvita mitään enenaikaisia kohdunpoistoja (kun kohtu on tulossa ulos) ja muita kauneuskursimisia.

Hei,

Olen lukenut ketjun pelottavia kokemuksia.
Rohkaistukseksi tätä asiaa pohtiville kerron oman kokemukseni.

Kahden 4,5 kiloisen lapsen synnytettyäni alakautta kohtuni laskeutui niin paljon, että olisi tullut alakautta ilman korjausleikkausta ulos. Menin yksityisen gynen luokse ja kertoi vaihtoehdot korjausleikkaus tai kohdunpoisto. Valitsin jälkimmäisen. Hän kysyi haluanko lähetteen HYKSiin julkiseen- vai yksityiseenleikkaukseen. Valitsin jälkimmäisen.

Koska olin tuolloin alle 30v, jouduin käymään leikkaavan lääkärin 'puhuttelussa', jolla varmistettiin että todella haluan ko. leikkauksen.

Olen ollut jo yli 7 vuotta ilman kohtua, enkä ole katunut päivääkään. Toipuminen meni todella nopeasti, hormoonit toimii kaikkine lieveilmiöineen, kuten 'nälkäpäivät' ja satunnainen mielenvaihtelu ennen 'kuukautisia'. Millään tavalla en ole kokenut naiseuteni menneen, päin vastoin. Elämä on ollut huomattavasti helpompaa ilman kuukautisvuotoa.

Suulaana ihmisenä heitin vielä vitsinä leikkaavalle lääkärille, että nyt kun ropaat siellä alapäässä niin voisitko samaan rahaan vähän kursia naiseuttani pienemmäksi. Hymyillen hän lupasi ettei siitä ole lainkaan ylimääräistä harmia ja hän voi sen tehdä samaan operaatioon.

Voin kertoa teille kanssa sisarilleni, että nykyään minustakin tuntuu ; ) Hyvältä...

Kaikkiin operaatioihin liitty riskejä, niin tähänkin. Joten miettikää kohdallanne onko toimenpide tarpeen. Mikäli päädytte leikkaukseen, jos mahdollista (myös taloudellisesti) valitkaa hyvä, kokenut alan kirurgi. Varmasti gynegolokinne voi teille suositella leikkaavaa lääkäriä, lähettävänä tahona he ovat nähneet useiden eri kirurgien leikkauksia jälkitarkastuksissa.

Missä ihmeessä on samaan rahaan operoitu naiseuttasi pienemmäksi? Minulle on joku lääkäri josus vain tokaissut ettei suomessa tehdä sellaisia korjauksia. Itselleni tehtiin juuri kohdunpoisto ison myooman takia..

 

Vai vielä 300 euroo kyllä valitettavasti oikea hinta on yli 6000. En oikeasti voi ymmärtää miten jollain on pokkaa tollasii vitsejä vääntää kuitenkin vakavasta asiasta.

Kävin yksityisenä potilaana kohdunpoistossa. Valitsin lääkärini Mehiläisestä. Kohdunpoisto tuli maksamaan n.300e, josta sain kelalta 150e takaisin. Tietysti sen lisäksi maksoin ensimmäisen käynnin gynellä n. 70e ja jälkitarkastuksen varmaan saman verran. Tuohon 300e kuului siis nukutuslääkärin palkkio, leikkaus ja kaksi sairaalapäivää. Mielestäni ei ollut kallis. Pääsin leikkaukseen kahden viikon sisällä ja kun itse valitemani lääkäri oli taitava, hän teki leikkauksen alakautta, joten toipuminen oli nopeaa ja muutenkin minua pidettiin kuin kukkaa kämmenellä sairaalassa. Minulle kokemus oli hyvä, mutta sekin on niin yksilöllistä. Minun ei tarvinnut sairaalassakaan kärsiä kivuista vaan sain kipulääkitystä tarpeeksi. Vierustoverini taas oli tosi kipeä. Hoitajatkin ihmettelivät, kun toivat minulle lääkitystä, ettei yleensä anneta näin paljon, mutta minun ei siis tarvinnut kärsiä kivuista, en tiedä johtuiko se siitä, että olin yksityispotilaana vai ei, mutta hyvä kuitenkin niin. Itse en olisi suostunut muuta kuin yksityiselle, joten suosittelen sinullekin.

 

Vai vielä 300 euroo kyllä valitettavasti oikea hinta on yli 6000. En oikeasti voi ymmärtää miten jollain on pokkaa tollasii vitsejä vääntää kuitenkin vakavasta asiasta.

Kirjoittaja tarkoittaa ilmeisesti aikaa, jolloin oli vielä EML-luokka, eli myös julkisella puolella pystyi olemaan tietyn lääkärin yksityispotilas. EML-luokka on poistettu vuosia sitten. Tuo 300€ kuulostaa realistiselta tuohon aikaan.

 

Olin paikalla kun vanhemmat lääkärit pakottamalla pakottivat kokemattoman lääkärin leikkaamaan yksin erään vanhemman naisen kohdun. Nuori lääkäri itkien kieltäytyi, mutta sitten oli lopulta pakko mennä.Siis pitkän jankutuksen ja uhkailun jälkeen.

!5 min myöhemmin tuli hälytys ja kyllä lääkäreillä jalkoja piisasi. Nuori lääkäri oli viiltänyt pahasti verisuoneen ja tuli iso vuoto ja komplikaatioita yms. Potilas jäi henkiin ja kehui jälkeen päin kuinka hyvä onni oli kun sai nuoren ja hyvän lääkärin. Yhtään ei ihmispoloinen tiennyt, että elämänsä oli hiuskarvan varassa.
Sairaalssa tapahtuu kuulkaa kaikenlaista. Parasta huolehtia, että puikoissa on asiantunteva lääkäri.Kyllä niitäkin tässä sairaalassa on.

Just joo kylläpä uskotaankin, satutunti ei ole vielä alkanut.

 

...Ihan lainsäädännön kannalta saada kaksikymppisenä kohdunpoisto jos perusteluna on oma identiteetti? Eli ei koe olevansa lisääntymiskone jonka keholla on yhteiskunnallisia velvollisuuksia? Joka tapauksessa, jos ilmoittaa syntyneensä väärään kehoon niin korjausleikkaus on jopa julkista terveydenhuoltoa... Tämä on tietysti kärjistys, koska sukupuolen korjausleikkaus on aina pitkä ja vaikea prosessi joka vaatii psykologisen tapaustutkimuksen. Mutta lain kannalta sukupuolineutraalit tai itsensä tytöksi-mutta-ei-äidiksi kokevilla tulisi olla samat oikeudet kuin trans-ihmisillä, eikö?
Ja jätetään ne tätimäiset hyssyttelyt että tulen vielä katumaan ja haluan toteuttaa naiseuttani synnytysrepeämillä. Lapsia on aivan liikaa ja pystyn ehkä huolehtimaan jossain vaiheessa parista kodittomasta.
En kuitenkaan jaksaisi tehdä tästä oikeusjuttua, joten miten operaatio olisi mahdollisiman turvallinen ja mielellään edullinen? Joustaako yksityispuolen lääkäri enemmän? Joudunko lähtemään ulkomaille ja miten turvallisuus toteutuu siellä?

Jos jollain on ihan oikeaa tietoa tai hyödyllisiä linkkejä niin kiitän, itse en ole löytänyt mitään valaisevaa.

Haluaisin itsekin kovasti tietoa asiasta. Olen 20 ja olen aina tiennyt että lapsia en tee koska en semmoisista lainkaan välitä. Olen aina vihannut sitä, etten saa olla mies, ja luonnollisesti vihaan myös naiseutta ilmentäviä elimiä, ja haluan ne pois elämästäni. Lääkärissä en todellakaan ole asian takia käynyt enkä haluaisi mennäkään. Olisi vaan kiva tietää että onkohan olemassa edes toivoa siitä, että saisi nuo pois.

 

Edelliselle oikea hoitopaikka olisi psykologi.