Kohteliaisuudesta

[Mummeliisa]

Kuinka tärkeinä pidätte kauniita käytöstapoja?

Itsellänne?
Lapsillanne?
Ystävillänne?
Ventovierailla?

Mitä kauniisiin käytöstapoihin mielestänne sisältyy?
Riittääkö että sanoo kiitos ja anteeksi vai pidättekö tärkeänä vaikka kiitoskortteja, emännänlahjoja, oven avaamista keppien tai vaunujen kanssa kulkevalle tuntemattomalle?
Miten reagoitte esim. kiroiluun? Vaikuttaako se käsitykseenne ihmisestä?
Kuuluuko hyviin tapoihin tervehtimisen lisäksi myös hymy tuntemattomallekin?

 

[Lentokala]

En vie lahjojaperuskyläpaikkoihin, kavereille tai sukulaisiin joita tavataan paljon.
Jos mennään harvinaisempaan paikkaan niin viedään jotain.
Lahjat tietty jos on sellainen juhla.

Kiitoskortteja en ole lähetetellyt, muttei mitään sellaisia juhlia ole ollutkaan joihin ne kuuluis.

Kiroilua koitan minimoida, samoin mies ja lapset eivät onneksi ole sitä huonoa tapaa oppineet.
Ei vaikuta käsitykseen ihmisestä juurikaan, joillakin se on vaan kamala tapa.
Toki jos kiroilee menemään ku rantarosvo niin se ihmetyttää.

Ovia avataan ja pidetään auki, julkisiin ei ryysätä, rattaiden kanssa tarjoan apua jne.
Kiitos, anteeksi, ole hyvä yms. on hyvää käytöstä ja luulen että itse käytän niitä liian vähän. Lapsille olen koittanut opettaa parempaa.

Tuntemattomia en tervehdi ( paitsi esim. omassa rapussa ) enkä hymyile kadulla vastaantulijoille.
Töissä tervehdin kaukkia ja hymyilen kaikille ( asiakaspalvelutyö )

 

[Mummeliisa]

Miten kiitätte esim lasten joululahjoista tai ystävillä vietetystä viikonlopusta?

 

["mamma"]

Mun mielestä kiittäminen, anteeksipyyntö, ole hyvä, ovien availu, tien antaminen liikenteessä, tavaran ojentaminen toiselle jne. on kaikki tarpeellisia. Siis kaikki ilmainen kohteliaisuus. Niin käyttäydyn itse ja edellytän sitä lapsiltani ja toivon kaikilta muilta.

Sit nää kiitoskortit jne. Ne on kiva tapa ja jos niihin on varaa niin joo. Niitä en odota tms. mut on ne kivoja. Just sain vauvan, ja hänen kuvastaan tehtiin kiitoskortit, jotka annettiin kaikille, jotka vauvaa muistivat.

Jos meen ystäville viikonlopuksi, vien tuliaisia. Kiitän sanallisesti lähteissä ja lisäksi vielä facebookissa tai tekstarilla.

Joululahjoja oon yleensä itsekin antanut niille, joilta niitä on saatukin. Lapsi soitti (kun oli niin iso jo ollu, et tiesi, et ne ei oo pukilta) ja kiittää lahjojen antajaa, tai sit mä oon soittanu/tekstannu, ku lapsi oli pieni

 

["vieras"]

Pidän kyllä erittäin tärkeänä. Kotona ja työpaikalla. Kiroilen jonkun verran, mutta olen vähentänyt.
(Voimasana tarpeen vaatiessa saattaa kyllä olla paikallaan, mutta "turhaan" sadattelu syö tehoa, eikä sitä kiva ole kenenkään joutua kuulemaan)
Lasten joululahjoista kiitän puhelimitse tai naamakkain, kiitoskortteja ei tule läheteltyä paitsi isompien "virallisten" juhlien jälkeen (rippijuhlat yms.)
Ystävien kanssa vietettyjen juhlien, tapaamisten yms. jälkeen ihan vaan sanallisesti.

Kohteliaisuus, sellainen hillitty toisten huomioonottaminen ja huomioiminen ei maksa mitään, mutta aina siitä tulee hyvä mieli puolin ja toisin. Ja jos joskus tulee oltua epäkohtelias, niin kyllä se minua itseäni kalvaa jälkeenpäin ikävästi. Joskus sitä sattuu...Itse olen saanut sellaisen kasvatuksen, että luulen osaavani käyttäytyä kohteliaasti ja ystävällisesti "luonnostaan". Toivottavasti osaan lapsilleni välittää samat taidot, luulen, että se helpottaa heidänkin elämää ja antaa itseluottamusta.

 

["vieras"]

Kiitos, ole hyvä ja anteeksi olisi jokaisen osattava. Ovet avaan, tai lähinnä pidän auki. Lahjoja en sen kummemmin oleta saavani, enkä vie. Joskus on kiva yllättää.
Lapsiltani todella odotan käytöstapoja. Miten kaupassa ollaan, vierailla. Lupa kysytään jne.
Kiroilevia ihmisiä pidän (jos joka lauseessa pärrää) kovin rumina.