Toggle sidebar

Koira asiaa!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja PahaMYY
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Vastaa
P

PahaMYY

Aktiivinen jäsen
27.10.2004
2 870
0
36
Onko kenenkään koiralla epilepsiaa ja kuinka sen kanssa on pärjätty?

Tuolla meidän hoidokilla luultavasti on sitten epilepsia.

Kerran aijemmin sai kohtauksen (lievän) ja eilen illalla sitten pitkittyneen pahan kohtauksen.

Huomenna ollaan menossa lääkärin pakeille tutkimuksiin.

Huolestuttaa, varsinkin ,kun kohtauksia oli nyt ainakin 2 alle 2vkon (saattanut olla useampi kohtaus, sillä yhtenä aamuna oli oksennukset lattialla), joista viimesin paha.

Toisekseen mietityttää vielä, ettei olla tehty ite päätöstä koiran tulevaisuudesta. Uuteen kotiin sen oli tarkoitus lähteä, jos ja kun koirasta tulee rohkeampi.
En tiedä oonko valmis ottamaan riskin sairaan koiran ja lasten kanssa, siinä mielessä, ettei koira ole vielä tottunut edes lapsiin meillä olleessaan ja arastelee vielä miestäkin. Ainoostaan minuun on alkanut luottamaan.

Huolesta soikeena ja mietteliäänä.. :ashamed:
 
Ensimmäiseksi täytyy ottaa huomioon se, että epileptikko koira on parasta antaa ainoaksi koiraksi. Koska kohtauksen saanut koira ääntelee hassusti ja sätkii, niin muut koirat voivat hyökätä sen kimppuun, vaikka olisivatkin muuten ystävällisiä ja lauhkeita. Toinen asia, mikä tulee ottaa huomioon on se, että pitkäaikaissairaus maksaa. Paljon. Kontrollikäynnit ja elinikäinen, mahdollisesti useaan kertaan muuttamista kaipaava lääkitys maksaa. Eli pihi ei saa olla, koiran hyvinvointi ratkaisee. Jokainen kohtaus tekee tuhoaan koiran aivoissa. Siksi kohtauksettomuus on päätavoite. Joskus tuohon ei ikinä päästä, eli kohtauksia tulee lääkityksestä huolimatta. Se on otettava huomioon arjessa, eli jos kyseessä on pieni koira, tulisi sen pääsy esim. sängylle rajoittaa, jotta se ei kohtauksen saatuaan hallitsemattomasti putoa sieltä. Jos kodissa on rappuset, niin niihin portti, kohtaus rappusten yläpäässä on huono juttu. Koiraa ei saa päästää uimaan yksin, eikä kauan omistajistaan.

Sitten seuraavaksi täytyy miettiä, mitkä on ne erityistilanteet, jotka kohtauksen laukaisee? Jos kohtauksen laukaisijana on jännitys, niin koira ehdottomasti rauhalliseen kotiin, vaikkapa vanhemmat henkilön seuraksi? Jos laukaisijana on esim. juoksu, niin leikkauttaminen jne.

Kaiken kaikkiaan elämä epiletkikko koiran kanssa voi olla joko lähes normaalia, tai stten ei. Pahimillaan elämä epiletkiko koiran kanssa on jatkuvaa huolta, pelkäämistä, kuolan ja oksennuksen siivoamista, kohtauksesta väsyneen, arvaamattomasti käyttäytyvän koiran varomista ja koko perheen elämän pyörittämistä koiran sairaden ehdoilla. Punnitkaa tilannetta tarkkaan, mikä on koiralle parasta? Pysyykö koira kohtauksetta tai ainakin vähillä kohtauksilla? Olisiko kuitenkin koiralle armollisempaa päästää se peloistaan ja kivuistaan?
 
Alkuperäinen kirjoittaja MyPoodles:
Ensimmäiseksi täytyy ottaa huomioon se, että epileptikko koira on parasta antaa ainoaksi koiraksi. Koska kohtauksen saanut koira ääntelee hassusti ja sätkii, niin muut koirat voivat hyökätä sen kimppuun, vaikka olisivatkin muuten ystävällisiä ja lauhkeita. Toinen asia, mikä tulee ottaa huomioon on se, että pitkäaikaissairaus maksaa. Paljon. Kontrollikäynnit ja elinikäinen, mahdollisesti useaan kertaan muuttamista kaipaava lääkitys maksaa. Eli pihi ei saa olla, koiran hyvinvointi ratkaisee. Jokainen kohtaus tekee tuhoaan koiran aivoissa. Siksi kohtauksettomuus on päätavoite. Joskus tuohon ei ikinä päästä, eli kohtauksia tulee lääkityksestä huolimatta. Se on otettava huomioon arjessa, eli jos kyseessä on pieni koira, tulisi sen pääsy esim. sängylle rajoittaa, jotta se ei kohtauksen saatuaan hallitsemattomasti putoa sieltä. Jos kodissa on rappuset, niin niihin portti, kohtaus rappusten yläpäässä on huono juttu. Koiraa ei saa päästää uimaan yksin, eikä kauan omistajistaan.

Sitten seuraavaksi täytyy miettiä, mitkä on ne erityistilanteet, jotka kohtauksen laukaisee? Jos kohtauksen laukaisijana on jännitys, niin koira ehdottomasti rauhalliseen kotiin, vaikkapa vanhemmat henkilön seuraksi? Jos laukaisijana on esim. juoksu, niin leikkauttaminen jne.

Kaiken kaikkiaan elämä epiletkikko koiran kanssa voi olla joko lähes normaalia, tai stten ei. Pahimillaan elämä epiletkiko koiran kanssa on jatkuvaa huolta, pelkäämistä, kuolan ja oksennuksen siivoamista, kohtauksesta väsyneen, arvaamattomasti käyttäytyvän koiran varomista ja koko perheen elämän pyörittämistä koiran sairaden ehdoilla. Punnitkaa tilannetta tarkkaan, mikä on koiralle parasta? Pysyykö koira kohtauksetta tai ainakin vähillä kohtauksilla? Olisiko kuitenkin koiralle armollisempaa päästää se peloistaan ja kivuistaan?
Click to expand...

Kiitos!

Näin olen kanssa asian ajatellut. Hyvän kodin löytyminen sairaalle koiralle ei varmasti ole helppoa.
Toisekseen meillä itsellä on aina menoa hälinää. Lapsia on 5 erittäin vilkasta nuortamiestä. Toisia koiria ja kissoja on. Elämää on vaikka muille jakaa.
Ylipäänsä on ollut vielä arvoitus sopeutuuko koira elämään meillä tai uudessa kodissa, koska on todella arka ja nyt vielä sairaus siihen päälle :/
Kohtaukset on varmasti laukaissut nämä jännitykset. Meillä koira ollut siis vasta vajaa 2vkoa. Sitä ennen ulkokoirana, eikä ihmisten kanssa niin tekemisissä.

Huomenna kuullaan lääkärin mielipide asiaan.

Pelottaa ja ahdistaa tämä tilanne, varsinkin ajatus siitä tehdä varmasti oikea ratkaisu

:ashamed:
 

Nappaa liput koko perheen ilmaiseen leffanäytökseen Helsingissä tai Oulussa!

Yhteistyössä

Ylös Bottom
Back
Vastaa